Suomi jalkapallon EM-kilpailuihin 2012

[eagle]

Kyse on ruohonjuuritason lajikulttuurin puutteesta. Kuten studioväki eilen sanoi, me ei voida voittaa ketään, jos jo ennen peliä joka puolella hävetään ja pyydetään anteeksi itseämme sekä samalla mainostetaan, että pieni tappio olisi jees. Samaan asiaan liittyy se, että tämän maan jalkapallo ei voi mennä tippaakaan eteenpäin, jos resurssien ja lahjakkuuksien varastamisesta syytetään jääkiekkoa ja itkeä tihrustetaan perään.

En minä ainakaan itkeä tihrusta perään, mutta jos tutustuu vähänkin siihen miten esim. kunnissa panostetaan rahallisesti jäähalleihin tai jalkapallo-olosuhteisiin, niin ymmärtää hyvin mikä laji vie Suomessa suurimmat resurssit liikuntapaikkojen suhteen koko maan mittakaavassa. Noin esimerkkinä Tampereella on vaikka kuinka monta jäähallia, mutta ei yhtään lämmitettävää tekonurmea. Ei yhtään varsinaista jalkapallohallia, yksi messuhalli jossa pari kenttää, jotka ovat vuoden aikana useita viikkoja yhteensä poissa käytöstä. Talvellakin, kun on se tärkein käyttöaika.

Jalkapallo on noissa sinunkin mainitsemissa maissa se ykköslaji. Norjassa esim. pelkästään "Veikkaus" jakaa kaikille pääsarjaseuroille n.1m euroa.

Suomessa on 0 täysipäiväistä liiton/piirien valmentajakoulutuksesta vastaavaa kouluttajaa. Osa-päiväisiä(matkakorvaukset lähinnä) on joku ~15. Esim. Skotlannissa on vastaavia henkilöitä yli 100, kaikki tosin ovat vielä kokopäiväisiä. Sloveniassa ja Slovakiassakin rikkaimmat seurat ovat selvästi suomalaisia seuroja rikkaampia ja rahaa liikkuu enemmän, vielä enemmän suhteessa muihin lajeihin ja elintasoon.

Sveitsissä jollain Baselilla yksistään on luokkaa 20 OMAA kenttää. Jalkapallo on sielläkin selvästi ykkösjuttu. Toki maasta löytyy muutamia alueita missä sitten harrastetaan esim. alppihiihtoa tai jääkiekkoa, mutta siellä(kin) jalkapallo on selvästi ykköslaji.

Suomi on Euroopan yksi harvoista maista missä joku muu laji kuin jalkapallo on ykköslaji. Sen kieltäminen on turhaa, mutta ei sitä tarvitse sen enempää murehtia, vaan koittaa kehittää sillä mitä on. Sitä en yrittänytkään aiemmin, vaan totesin vain miten asiat ovat.

Nyt taas kun Suomen maajoukkue kyntää syvällä ja samalla jääkiekossa voitettiin maailmanmestaruus jota hehkutetaan joka puolella, niin jokainen arvaa mitä se kumpaakin lajia harrastava 10-vuotias miettii helposti, jos vähänkin lajit ovat keskenään "yhtä vahvoja".

Se että jalkapallon resurssit ovat heikot ei poista toki sitä, että täällä nekin vähät on kohdistettu osittain väärin. Aikanaan tuli juttua miten palloliitto kohdistaa rahojaan, niin valtaisa osa sen budjetista kuluu pelkkään hallintoon. Todella vähän rahaa annetaan sinne minne pitäisi, eli juuri sinne ruohonjuuritasolle. Samoin yhteistyö olisi tärkeää näin pienessä maassa, mutta sitäkin tapahtuu aivan liian vähän. On paljon parannettavaa, mutta on myös hyvä tiedostaa ne realiteetit. Eli lähdetään todella kaukaa ja matka on pitkä, eikä todellakaan helppo.

 

[arpa80]

Meinasin kirjoittaa tuosta samasta halli olosuhde asiasta, vähän samaan sävyyn kuin Eagle.

Tämän asian itselleni Tampereen tilanteesta kertoi hierojani, jonka poika pelaa Ilveksen jossain ~14vuotiaiden joukkueessa. Aina kun täällä on messu tai joku muu kissanristiäinen joka kestää vain viikonlopun niin halli on lähes 1 viikon poissa käytöstä ja sitten kun näitä tapahtumia on 10-15 ellei jopa enemmänkin, niin ~7kk talviharjoittelu tipahtaakin ~4kk jaksoksi.

Ja tilanne maaseudulla on vieläkin huonompi, meidän junnujoukkue reenasi pienessä koulun salissa aikanaan ja kerran kaks talvessa käytiin Porin Karhuhalissa. Lätkähalleja tuollakin alueella on kaksi. Että ei ihmekkään, jos jalkapalloilijoita tule jotka olisivat maailman huippuja, kun ei edes anneta mahdollisuuksia, ja tästäkin on puhuttu niin kauan kuin minä olen jotain jalkapallosta ymmärtänyt. Varmaan osaksi tämän takia kun tuolla päin ei ole ollut mahdollisuuksia kovinkaan paljoa, niin nykyinen Lentopallomaajoukkue koostuukin lähes tuon alueen pelaajista, kun lentopallo oli ainoa laji.

Kuntoilla toki voi ilman palloakin, mutta kun se koskestus siihen palloon on kaikista tärkein*, hyvän kunnon saa tehtyä myöhemminkin.

* Kuinka monta pehmeän kosketuksen ja teknisen taitavaa pelaaja Suomalaisista pystytte luettelemaan. (Litmanen, Rautiainen, Hetemaj ja varauksin Eremenkot). Muut ovatkin enemmän olleet romuluisia potkupalloilijoita - niinpä.

 

[Major Julli]

Eteenpäin on menty. Enää puuttuu uusi Litmanen, uusi Hyypiä, uusi Niemi, kv. tason maalitykki jota ei koskaan ole ollutkaan ja uusi Hodari penkin takaa. Ennen sitä ... ei mitään.

Eilen oli tarkoitus katsoa matsia heti kotiin päästyä, telkka auki ja itkuinen Tapio Suominen höpisee omiaan, taululla 4-0. Käy sääliksi maajoukkueen upeita faneja kun lähivuosina ei ole mitään tarjottavaa.

Siitä huolimatta Mixua ei kannata alkaa vetää kölin alta, tuo nykymateriaali on aika säälittävä. Kanervakin oli ensi alkuun aivan kuutamolla nuorissa, mutta sai ajan kanssa homman hyvälle tasolle.

 

[JypFabu]

Ei se kyllä näinkään mene. Jos olisit mukana juniorijalkapallossa, niin ymmärtäisit kuinka isot tasoerot ovat joukkueissa, jos ei pelaajia yhtään laiteta tasoryhmiin.

Tällä hetkellä vasta on useissa seuroissa siirrytty muutamia vuosia sitten näihin tasojoukkueisiin. Vaikutukset tulevat näkymään sitten 10-vuoden päästä, jos silloinkaan. Itse en koe noilla merkittäviä vaikutuksia, ehkä massa voi kärjessä vähän kasvaa. Suurempi ongelma on valmentajien ja olosuhteiden ongelma sekä pelaajien sitoutuminen omaan kehittymiseen. Nykyisin kun pelaajan vapaa-ajasta on paljon enemmän kilpailua(pleikkarit, eri harrastukset, tv), Litin aikoihin se pallo oli paljon useamman ainoita vaihtoehtoja vapaa-ajalle(varsinkin nuoren pojan).

Joo, on tässä viimeset viis vuotta aika tiiviisti asian parissa puuhattu ja erilaisia lähestymistapoja vatvottu. Me ratkastiin asia niin, kaikki pelaa kaikkien kanssa ja kaikki opettelee jalkapalloa yhdessä, myös niille muutamalle lahjakkaammalle on tehty selväks, että jos tekee vasta alottaneen kaverin peliä omalla tekemisellään pelillisesti paremmaks on onnistunu. Viirit ja kehut tulee, jos kentällä on pelattu jalkapalloa, eikä sooloiltu. Ainakin omaan silmään on osunu pari oleellista asiaa: Joukkuehenki on todella hyvä, kaikki tsemppaa toisiaan, kun tulos on kiinni jokaisen tekemisestä ja kun ihan oikeata peliä ovat esim pelanneet, vaikka häviten, kentältä ei oo tultu mutrusuin pois, vaan entistä innokkaampana, kun ovat onnistuneet siinä, mitä on opeteltu. Pienillä tulos on ja täytyy olla täysin sivuseikka, peliä vasta opetellaan. Tässä vaiheessa mitä useampi saa siitä onnistumisen yhteenkuuluvuuden fiiliksiä, sitä useemmalla ne pleikat ym. jää kakkoseks ja sitä useempi jatkaa harrastusta eteenpäin. Kilpatasot vakavissaan vasta sitten, kun tekniikka ja taktinen näkemys on sillä tasolla, että siitä on hyötyä.

Tossa jaan ajatuksesi kyllä, että nykyään kilpaillaan aika monenlaisten vapaa-ajan viihteiden kanssa ja sen myötä haastetta on.

Myös tuo pätevän valmennuksen ja puutteellisten olosuhteiden dilemmakin on todellinen, varsinkin talvisin siinä on haastetta löytää harrastajapohjalle riittävästi peliharjoitetta. Tuuli ja pakkasrajoitteella kun vetää ulkona läpi talven on parina viime talvena aika moni treeni muuttunut jumppasalitreeniksi, halleihin kun mahtuu vain osa harrastajista.

 

[Mike]

En minä ainakaan itkeä tihrusta perään, mutta jos tutustuu vähänkin siihen miten esim. kunnissa panostetaan rahallisesti jäähalleihin tai jalkapallo-olosuhteisiin, niin ymmärtää hyvin mikä laji vie Suomessa suurimmat resurssit liikuntapaikkojen suhteen koko maan mittakaavassa. Noin esimerkkinä Tampereella on vaikka kuinka monta jäähallia, mutta ei yhtään lämmitettävää tekonurmea. Ei yhtään varsinaista jalkapallohallia, yksi messuhalli jossa pari kenttää, jotka ovat vuoden aikana useita viikkoja yhteensä poissa käytöstä. Talvellakin, kun on se tärkein käyttöaika.

Toisaalta Helsingin- ja Uudenmään piirin alueilla, jossa harrastajamäärät ovat kaikista suurimmat, olosuhteet ovat parantuneet käsittämättömän paljon.
Espoon voisi julistaa suorastaan jonkinlaiseksi Football -cityksi, kun kaupunkiin rakennetaan uusia halleja ja tekonurmia ihan liukuhihnalta.

Toki on muistettava, että nykymaajoukkueen pelaajilla näitä ei ole ollut vielä käytössään, jos kohta vielä vähemmän niillä paljon paremmin menestyneillä 70-lukulaisilla, jotka treenasivat talvet pihalla peltiruuvit nappuloissaan ja koulujen liikuntasaleissa. Koulutetuista valmentajista oli vielä suurempi pula kuin tänä päivänä, ja varmaan kouluttautumisen mahdollisuuksetkin olilvat kortilla.

Ihan siis suoraan en lähtisi hakemaan syitä tämänhetkiseen alennustilaan olosuhteista. On varmaan yksi tekijä, samoin kuin kilpailevat lajit, pelikonsolit, tv, yms. ilmiöt. Itse pidän suurimpana syyllisenä 90-luvun lopun ja 2000 -luvun alun toimintakulttuuria, jossa alettiin viemään lajia eteenpäin harrastajapää edellä tappaen kilpailu lähes kokonaan, kun lähtökohdan pitäisi aina olla se, että kilpailuun tähtäävä toiminta on nro 1, ja niille jotka eivät siihen pysty, tai siihen halua, tarjottaisiin sitä harrastelutoimintaa. Tasapäistämisen tie vie ihan jonnekin muualle kuin huipulle, ja sen myötä seuroihin juurtuneesta puuhastelukulttuurista pitäisi päästä kokonaan eroon.
Nyt tuo on onneksi muuttumassa. liian vähäisiin harjoitusmääriin on alettu kiinnittämään huomiota ja liiton sarjajärjestelmätkin ovat ottaneet isoja askelia kilpailua tukevaan suuntaan. Nyt niitä (sarjajärjestelmiä ja kilpailua) pitää vain viedä pari vuotta nuorempiinkin ikäluokkiin.

Toinen iso juttu on tuo kulttuurin puute ja resurssipula. Valmentajia pitäisi saada sitoutettua seuroihin, mutta millä sitoutat, kun nappuloiden- ja juniorivalmentajien työ on suurimassa osassa seuroista käytännössä mielisairaiden ihmisten työtä. Monessa tapauksessa valmentaja ei saa työstään senttiäkään korvausta. Päinvastoin, jos on kunnianhimoinen ja oppimisenhaluinen, niin maksaa itsensä kipeäksi koulutuksista, uhraa mahdollisesti aikaa palkkaduuniltaan ja vapaa-aikansa, ja joutuu jatkuvasti tappelemaan resursseista ja kaikesta muustakin mahdollisesta. Monissa tapauksissa ilman minkäänlaista kunnon tukiverkostoa siinä ympärillä. Kaikki haluavat pärjätä, mutta kaiken pitää olla ilmaista ja kaikilla pitää olla kivaa. Avaimet käteen: tossa on joukkue, miksi ette jo voita.

Käytännössä tuo on niin rankkaa duunia, että em. ympäristöissä, jotka ovat nimenomaan sitä arkipäivää, tarpeeksi ison valmentajajoukon sitouttaminen on mahdoton tehtävä. Mikäli kollektiivisempaa tason nousua halutaan, niin tuossa on olosuhteiden lisäksi liitolle ja seuroille iso pähkinä purtavaksi. Miten luoda niille harrastajamäärille toimiva valmennusjärjestelmä ja pitää valmentajat seuroissa. Se ei ole kestävää kehitystä, että piirit ja liitot kouluttavat joka vuosi xxxx -määrän eri koulutustason valmentajia, joista ehkä promille jatkaa lopulta työtään pidempään kuin sen sen hetkisen ikäluokkansa loppuun asti.
Ts. meiltä lähtee koko ajan kokeneita "isä"valmentajia, joilla olisi paljon annettavaa nappuloille pois lajista, ja tilalle tulee aloittelevia valmentajia, jotka opettelevat muutaman vuoden ja kun osaisivat, niin lähtevät pois lajista jne.jne.
Varsinkin pienimpien nappujengien kohdalla tilanne on usein sellainen, että valmentajansa on usein ollut lajin parissa tasan yhtä kauan kuin ne pelaajat = 0 minuuttia. Viiden vuoden päästä hän jo tietää paljon asioita (tämä toki yksilöllistä ja ko. valmentajan omasta oppimisenhalusta kiinni) ja olisi varmaan ihan hyväkin nappulavalmentaja, mutta uuden ikäluokan vetäminen ei enää em. toimintaympäristössä kiinnosta.

 

[choose_life]

Onko Mixulla näkemystä ja auktoriteettia ottaa lusikka kauniiseen käteen?

Valmentajien määrä ulkomailla on ihmeen vähäinen. Kun Suomessa muuten innokkaasti lähdetään ulkomaille oppimaan niin miksi suomalaiset huippukoutsit pysyvät poteroissaan? Martti Kuusela, Juha Malinen, Pasi Rautiainen, Sixten Boström ja Mixu Paatelainen ovat uskaltaneet. Harri Kampmankin kävi kääntymässä Motherwellissa. Suomi ei ole jalkapallon huippumaa vaan kehitysmaa, siksi on ihmeellistä, että oppia ei haeta sieltä missä sitä on tarjolla. Seminaareja on ja valmentajakoulutuksia on mutta ne tulokset eivät välity kentälle asti.

Suomen huippufutis on kaikilla tavoin murroksessa eikä ole mitenkään sanottua, että suunta on tästä ylöspäin. Minä näen ihan todellisena uhkana, että vajoamme tulevina vuosina hyvinkin alas futiskartalla. Nykyiset pelaajatyypit, valmentajien puheet ja futisideologiat sekä viime kädessä tietenkin tulokset antavat vähän huonoja signaaleja. Puhutaan pallokontrollista ja sen semmoisista mutta kuka sitä täällä osaa opettaa? Miten ex-pelaaja jota ei ole ikinä opetettu pallokontrolliin voi yhtäkkiä oppia opettamaan sitä? Tai pitkän linjan koutsi jota on aina koulutettu ajattelemaan tietyllä tavalla voisi opettaa junioria pelaamaan "Barcaa"?

Onko nyt viimein tehty se päätös, että Mixun ideologia linjaa koko suomalaista jalkapalloa? Se on kaikista tärkein asia, ilman sitä seinään naulattua taulua täällä ei kehitytä yhtään minnekään vaan päinvastoin taannutaan Litmasen urana mukana. Sallitaanko Veikkausliigassa vielä Esa Pekoset ja Zico Hjelmit ja heidän "paskafutiksensa"? Ymmärretäänkö Suomessa jalkapalloa ja sitä mitä se pitää sisällään? Nämä kysymykset vaativat vastauksia Palloliitolta sekä koko suomalaiselta huippufutisorganisaatiolta.

Muuten ihan hyvä, mutta juuri se haikailu Barcan/Hollannin/Saksan/täytä tyhjä kohta jumalaisen huoneentaulun perään kannattaisi lopettaa viimeistään nyt. Suomi ja Suomen maajoukkue ei ole noista mikään, vaan (yllätys:) Suomi: näillä mennään.
Pitkän tähtäimen projekti on toki kyseessä eli kärsivällisyyttä ja kehitystä kysytään, mutta ensin pitää katsoa, millaiset palikat reaalimaailmassa on ja tulee olemaan käytössä, ja vasta sitten alkaa miettiä, millaista legolinnaa niistä voisi mahdollisesti rakentaa. Ei toisinpäin.
Ja mitä valmentajiin tulee: eiväthän ne lähde, kun siinä voisi joutua tunnustamaan, ettei Suomi olekaan (valmennuksen) maailmannapa eikä jätkä vaan osaa (kaikkea). Sama pätee jopa kiekossa helvetin moneen ns. huippukoutsiin, jonka kantti riittää nippa nappa Ruotsiin, jos sinnekään.

 

[Woofer]

Tämä liveseurannasta. Ei tietenkään ole yhtään fania. Yle laittoi nauhalta tulemaan niitä hienosti kuuluneita Suomen kannustushuutoja, jotta saataisiin vaikutelma Råsundalla olevista suomalaisfaneista. Miksi nyt kukaan suomalainen kannattaisi futismaajoukkuetta, kun ne eivät ole voittaneet yhtään mitään ja ovat pelkkiä harrastelijoita? Mieluummin kannattaa vaikka Barcelonaa, ManUa tai Brasililian maajoukkuetta, niin pääsee juhlimaan mestaruuksia.

Olipas hyvä ja oleellinen poiminta. Kuten sanoin, joukkueen otteet ei kiinnosta. En tiedä onko siellä kannustettu, oltu kannustamatta tai pistetty nauha pyörimään. Aivan sama minulle. Asiallisen vastauksen kysymykseeni sain jo kyseistä ketjusta. Nopealla vilkaisulla huomaat suosikkijoukkueeni, jotka kaikki ovat olleet minulla lapsesta asti. Jos vain menestystä metsästäisin, niin ehkä olisin valinnut toisin?

 

[JHag]

Surullinen tosiasia on se, että nykykuntoinenkin Litmanen olisi tuohon nippuun aivan järjettömän kova vahvistus. Tässä kandeisi ottaa vähän järkeä käteen. Arvostan sitä, että nyt tehdään se sukupolvenvaihdos, mutta pitääkö sen olla kerralla näin jyrkkä? Nythän jokainen eilen pelannut suomalainen sai taas märkänä rättinä kasvoilleen sen, kuinka jäljessä he oikeasti ovat keskisuuresta jalkapallomaasta. Helvetti, se oli siis Ruotsi eikä Hollanti, joka leikitteli Suomella kuin kissa lankakerällä. Eilen pelanneista Miklu, Eremenkot ja varauksella Perpa ovat ammattimiehiä, jotka osaavat asettaa ryöpytyksen oikeisiin raameihin. He tietävät kuinka takamatkalta Suomi joukkuetasolla lähti peliin ja tällaisten tappioiden sietäminen kuuluu näiden ammattimiesten toimenkuvaan. Heidän pelisuorituksiinsa jatkossa eilisellä ei ollut mitään vaikutusta. Mutta entäs ne muut? Veskari (en edes muista nimeä), Heikkinen etc? Onko tämä oikea tapa ajaa heitä sisään? Oppivatpahan ainakin alusta alkaen, että suomalainen jalkapalloilija on taitotasoltaan vitsi - tätäkö tässä haetaan? Niin kauan kuin Litmanen haluaa pelata, häntä kannattaa peluuttaa. Sama koskee paria muutakin yhä jatkavaa sotaratsua. Pelkkä Litmanen olisi tasoittanut eilisiä puntteja ja ehkä parilta maalilta olisi säästytty?

Petri Pasanen - miksi hän on kapu? Mielestäni Pasanen on aina ollut mitäänsanomattoman ja huonon väliltä ja eilen kuulin, että hänet valittiin Bundesliigassa joskus Saksan sarjojen huonoimmaksi ulkomaalaiseksi. Jos lyödään kapun nauha käteen, oma peli ei saa olla noin suvereenin paskaa. Pasasella ei ole tekniikkaa, pelisilmää eikä voimaa kaksinkamppailuissa. Ruotsissa pelaava Toivio tai nuorempi Eremenko sopisi kapuksi paremmin.

 

[eagle]

Joo, on tässä viimeset viis vuotta aika tiiviisti asian parissa puuhattu ja erilaisia lähestymistapoja vatvottu. Me ratkastiin asia niin, kaikki pelaa kaikkien kanssa ja kaikki opettelee jalkapalloa yhdessä, myös niille muutamalle lahjakkaammalle on tehty selväks, että jos tekee vasta alottaneen kaverin peliä omalla tekemisellään pelillisesti paremmaks on onnistunu. Viirit ja kehut tulee, jos kentällä on pelattu jalkapalloa, eikä sooloiltu. Ainakin omaan silmään on osunu pari oleellista asiaa: Joukkuehenki on todella hyvä, kaikki tsemppaa toisiaan, kun tulos on kiinni jokaisen tekemisestä ja kun ihan oikeata peliä ovat esim pelanneet, vaikka häviten, kentältä ei oo tultu mutrusuin pois, vaan entistä innokkaampana, kun ovat onnistuneet siinä, mitä on opeteltu. Pienillä tulos on ja täytyy olla täysin sivuseikka, peliä vasta opetellaan. Tässä vaiheessa mitä useampi saa siitä onnistumisen yhteenkuuluvuuden fiiliksiä, sitä useemmalla ne pleikat ym. jää kakkoseks ja sitä useempi jatkaa harrastusta eteenpäin. Kilpatasot vakavissaan vasta sitten, kun tekniikka ja taktinen näkemys on sillä tasolla, että siitä on hyötyä.

Mutta kehittyykö se lahjakas ja selvästi muita edellä oleva kaveri(tai muutama sellainen) sitä tahtia, kuin voisi kehittyä jos seurana olisi saman tasoisia kavereita ja vastassa yhtä kovia kavereita? Mitä se kaveri oppii esim. harjoituksissa 1vs1 tilanteissa, jos vastassa on kaveri joka ei koskaan hyökkääjänä pääse tästä lahjakkaasta kaverista ohi tai puolustajana ei osaa edes prässiasentoa ottaa? Usein ollaan tilanteessa missä 10-vuotiaiden ryhmässä voi olla esim. pelaajia jotka ovat pelanneet 5-vuotta hyvässä valmennuksessa, sitten pelaajia jotka ovat pelanneet ehkä selvästi heikommassa vuoden tai kaksi. Taitoero on niin valtavan suuri, että siinä se edellä oleva turhaantuu helposti tai saa ainakin väärää signaalia, kun jäljessä oleva ei pysty mitään tekemään. Samoin se jäljessä oleva helposti pelissä pelkää ottaa vastuuta ja tahtoo antaa sen pallon sille edellä olevalle.

Tottakai kaikilla pitää olla kivaa, tuloksilla ei ole mitään väliä ja jokaisen pitää kehittyä. Mutta se että kaikki pelaa kaikkien kanssa tai kaikkia vastaan, ei koskaan tue kollektiivisesti isompaa ryhmää. Juuri nämä tasoryhmät tukevat, koska silloin niitä onnistumisen tunteita tulee paljon isomalle osalle pelaajista.

Ja kyllä lapsetkin tahtovat voittaa, valmentajien ei pidä sitä korostaa, päinvastoin, mutta lapset itse laskevat harjoituksissakin maaleja, sun muita. Se että kilpaillaan, haastetaan toisia, jne. kehittää juuri. Juuri sen takia on tärkeä että jokaiselle löytyy itselleen sopivia haasteita.

Mikeltä hyvä teksti ja ei siihen paljoa lisättävää. Varsinkin valmentajaongelma on todella merkittävä ja koskettaa juurikin nuorempaa päätä ja ns. kaupunginosatoimintaa. Näin heti alusta ollaan pahasti jäljessä maita missä valmennusoppia antaa tyyliin entiset huippuammattilaiset jotka ovat kouluttautuneet hyvässä valmentajakoulutuksessa.

 

[Ramchester]

Toisaalta tällaisina hetkinä varmimmin kaikki futiksenvihaajat ja pelkän menestyksen perässä juoksevat gloryhunterit ryömivät koloistaan irvailemaan paskoilla jutuillaan. Ja mikä helvetin asennevamma? Totta kai Suomen maajoukkueen pitää pystyä ottamaan rutiinivoittoja ja niitä on hyvällä prosentilla pystytty ottamaankin, vaikka niitä rimanalituksia mahtuukin joukkoon.

Ei minulla ole mitään tarvetta irvailla Suomen potkupallolle. Olisi ihan saatanan hienoa, jos suomalainen potkupallo kasvaisi joskus tasolle, jolla voitaisiin edes haaveilla arvokisoihin pääsystä, mutta en minä sen takia ala itselleni valehtelemaan, että hyvin menee ja ainakin suomalaiset fanipojat lauloivat ihan vitun hienosti katsomossa.

Päin vittua menee. Ja suomalaisen potkupallon taso ei ole kymmenien vuosien aikana muuttunut miksikään satunnaisista yhden pelin ihmeisestä huolimatta. Eikä se tule miksikään muuttumaan, ennen kuin jalkapalloliitossa hyväksytään pelaajamateriaalin asettamat realiteetit ja aletaan valmentamaan ja peluuttaamaan joukkuetta pelaajamateriaalin mukaisesti.

 

[PeteX]

Pasasen valinta kapuksi on tehty ilmeisesti iän ja kokemuksen perusteella. Muutenhan kaveri on nykyjään täysi lapanen. Ohessa linkki Pasasen ratingiin: Petri Pasanen - Goal.com

Litti on muuten taas loukkaantunut ja menossa leikaukseen, joten hänet voi unohtaa vähäksi aikaa. Muuten sopisi milloin tahansa kentälle toiselle puoliajalle tulevaksi vaihtomieheksi.

Saa muuten nähdä miten maajoukkueen heikot esitykset näkyvät Veikkausliigan muutenkin umpisurkeissa katsojamäärissä. Ja miten tod. näk. vieläkin laskevat katsojamäärät taas vaikuttavat suomalaisen futiksen tulevaisuuteen. Paha kierre voi olla edessä. Toivottavasti ei kuitenkaan syöksykierre.

 

[benicio]

Surullinen tosiasia on se, että nykykuntoinenkin Litmanen olisi tuohon nippuun aivan järjettömän kova vahvistus. Tässä kandeisi ottaa vähän järkeä käteen. Arvostan sitä, että nyt tehdään se sukupolvenvaihdos, mutta pitääkö sen olla kerralla näin jyrkkä? Nythän jokainen eilen pelannut suomalainen sai taas märkänä rättinä kasvoilleen sen, kuinka jäljessä he oikeasti ovat keskisuuresta jalkapallomaasta. Helvetti, se oli siis Ruotsi eikä Hollanti, joka leikitteli Suomella kuin kissa lankakerällä. Eilen pelanneista Miklu, Eremenkot ja varauksella Perpa ovat ammattimiehiä, jotka osaavat asettaa ryöpytyksen oikeisiin raameihin. He tietävät kuinka takamatkalta Suomi joukkuetasolla lähti peliin ja tällaisten tappioiden sietäminen kuuluu näiden ammattimiesten toimenkuvaan. Heidän pelisuorituksiinsa jatkossa eilisellä ei ollut mitään vaikutusta. Mutta entäs ne muut? Veskari (en edes muista nimeä), Heikkinen etc? Onko tämä oikea tapa ajaa heitä sisään? Oppivatpahan ainakin alusta alkaen, että suomalainen jalkapalloilija on taitotasoltaan vitsi - tätäkö tässä haetaan? Niin kauan kuin Litmanen haluaa pelata, häntä kannattaa peluuttaa. Sama koskee paria muutakin yhä jatkavaa sotaratsua. Pelkkä Litmanen olisi tasoittanut eilisiä puntteja ja ehkä parilta maalilta olisi säästytty?

Petri Pasanen - miksi hän on kapu? Mielestäni Pasanen on aina ollut mitäänsanomattoman ja huonon väliltä ja eilen kuulin, että hänet valittiin Bundesliigassa joskus Saksan sarjojen huonoimmaksi ulkomaalaiseksi. Jos lyödään kapun nauha käteen, oma peli ei saa olla noin suvereenin paskaa. Pasasella ei ole tekniikkaa, pelisilmää eikä voimaa kaksinkamppailuissa. Ruotsissa pelaava Toivio tai nuorempi Eremenko sopisi kapuksi paremmin.

Ei Suomi oikeastaan ole mitään tarkoituksellista sukupolvenvaihdosta edes tehnyt, vaan Kuqitkalliotkolkattainiottintittihiset ovat oikeasti joko lopettaneet tai huonontuneet niin paljon, ettei käyttöä enää ole. Ne on ne parhaat jotka siellä joukkueessa nyt on (pl Litmanen, joka loukkaantuneena).

Ja Heikkinen pitäisi oikeastaan ennemmin ajaa ulos kuin sisään. No vaihtomiehenä puolustavaksi keskikenttämieheksi esim lopun johtotilanteessa (hah!) vielä käyttökelpoinen, mutta kuitenkin on sitä edellistä sukupolvea. Pasasen jatkon sanelee pitkälti seuraava vuosi valitsemassaan seurajoukkueessa, mutta laitapakkina hänet maajoukkueessa näkisin, puolustuksen keskustaan ne riittävät hyvät pelaajat on kaavittavissa nuoremmista.
Eli sanoisin paremminkin, että vielä rankemmin joukkuetta pitäisi nuorentaa/uudistaa.

 

[Mike]

Arvostan sitä, että nyt tehdään se sukupolvenvaihdos, mutta pitääkö sen olla kerralla näin jyrkkä? .

Täähän on suomalaisessa jalkapallossa ihan perusongelma ja varmaan monissa muissakin lajeissa, mutta niistä ei ole niin paljoa omakohtaista kokemusta että voisin ottaa kantaa.
Seuraillaan koko ajan milloin mitäkin trendejä ja vaihdetaan kaikki jutut kerralla, kun pitäisi miettiä mitä asoita teemme hyvin ja säilyttää se, ja napata mukaan hallitusti ja soveltaen paloja muualta.

Nyt touhu on semmoista perse edellä puuhun kiipeämistä vuodesta toiseen.

Hyvä esim. nämä Nuori Suomet ja Kaikki Pelaa -systeemit, jotka sinällään hyviä ja kannatettavia juttuja, mutta joista mustavalkoistamisella tehtiin oikein puuhasteluun ja harrasteluun käskeviä toimintamalleja ja suoranaista antikilpaurheiluun valmistavaa harrastamista. Katsotaan mennäänkö nyt lisääntyvän kilpaillullisuuden kanssa sitten toiseen ääripäähän..

Valmennuslinjoissa kaikki yritetään tällä hetkellä hakea Espanjasta. Tällä hetkellä kun menee treenikentille, niin kaikki jengit tahkoavat 3vs3+2 jokeria pallonhallintapelejä. Hyvä suuntaus ehdottomasti, mutta tietääkö suurin osa mitä yrittävät niillä itse opettaa ja miten yhdistävät sapluunan siihen, että perustaitoja, nopeutta, ketteryyttä, taktiikkaa, ja fysiikkaakin pitäisi treenata - ja mielellään kaiken pitäisi olla mahd. yhdenmukaisessa paketissa. 90-luvulla Hollannista sama juttu. Kaikki juoksivat askeltikkaita, hieroivat loputtomia taktisia drillejä ja ykköskosketusta ilman itse pelaamisen opettelua. Seuraavaksi haetaan linjat taas ties mistä..

Kyllä itselläni on kova usko, että oikealla tiellä ollaan tällä hetkellä junioritouhuissa vrt. aiempaan, mutta todella iso työmäärä on kuitenkin edessä jos siitä halutaan oikeasti hyvää ja huippu-urheiluun tähtäävää toimintaa. Koko organisointi pitää seuratasoilla panna täysin uusiksi. Ja juurikin tuon suomalaisen mustavalkoisuuden takia kaikkien toimintaohjeiden pitäisi tulla Palloliitolta ja piireiltä ettei kukaan soveltele omiaan.

 

[kovalev]

Olen kuullut, että Jari Litmanen olisi ollut hyvin lahjakas myös jääkiekkoilijana ja harrasti lajeja rinnatusten teini-ikään saakka (tällainen käytäntö oli vielä minunkin lapsuudessani hyvin yleistä; en tiedä, kuinka on nykyään).

Kysymys kuuluu, kuinka mahdollisimman moni tänään ja huomenna ja ensi vuonna oman valintansa tekevä nuori saadaan valitsemaan jalkapallo huomattavasti parempia työllisyysnäkymiä tarjoavan jääkiekon sijaan? Esim. Ruotsissa ja Venäjällä tässä on onnistuttu.
Vastaus on vanhemmilla, valmentajilla ja niillä joilla raha on.
Vastaus on ajassa, sillä sitä kuluu helvetisti uutta kulttuuria ja ajattelua luotaessa.
Vastaus on suomalaisilla, joille lajirakkaus syntyy menestyksen mukana. Tätä tuskin pystyy koskaan muuttamaankaan.

Media ainakin on mielestäni oman ruutunsa hoitanut. Maajoukkue saa kohtalaisen paljon palstatilaa.

 

[choose_life]

Täähän on suomalaisessa jalkapallossa ihan perusongelma ja varmaan monissa muissakin lajeissa, mutta niistä ei ole niin paljoa omakohtaista kokemusta että voisin ottaa kantaa.
Seuraillaan koko ajan milloin mitäkin trendejä ja vaihdetaan kaikki jutut kerralla, kun pitäisi miettiä mitä asioita teemme hyvin ja säilyttää se, ja napata mukaan hallitusti ja soveltaen paloja muualta.

Nyt touhu on semmoista perse edellä puuhun kiipeämistä vuodesta toiseen.

...

Seuraavaksi haetaan linjat taas ties mistä.

Ei löydy kummoista tietämystä junnufutiksesta, mutta onpa masentavaa jos sama idioottimainen yhden "totuuden" apinamalli vallitsee sielläkin (vrt. kiekon 15 viime vuoden kootut perseilyt). Mihin helvettiin ne kaikki omillaan aivoillaan pelin perusjuttuja lapsille opettavat, hyvällä tavalla vanhat (tai nuoret, sama se) jäärät on ajettu?
Mitä nuoremmista on kysymys, sitä simppelimmät jutut ovat kyseessä. Jollain maan x:n aikuisten maajoukkueesta apinoiduilla treeninyansseilla ei tee pikkujunnujen eikä kovin paljon isompienkaan kanssa hevon paskaa muuta kuin korkeintaan ylimääräisenä kuorrutteena. Opi ja opeta perusasiat (ensin), jumalauta:).

 

[benicio]

Tuli muuten mieleen, että onko netissä suomalaista valmennusfoorumia? Valmennusta harrastavia ihmisiä on Suomessa varmasti tuhansia (kymmeniä tuhansia?), yleensä tällaisillä aktiviteeteilla on jo keskustelupalstat yms foorumitkin. Keskustellaanko netissä jalkapallo- tai jääkiekkovalmentamisesta jossain tekijälähtöisesti? Onko tällaista keskustelufoorumia IRL?
Eikö olisi erinomaista, että valmentajat voisivat jakaa ajatuksiaan ja koittaa yhdessä kehittää valmennuskeskustelua ja valmentamista? Jäisi sitämyöten nuo apinoinnitkin vähemmälle, kun vertaiskritiikkiä olisi tarjolla, ja miksei myös kouluttajia yms liiton väkeä. Futisforumillahan on tuo taktiikka- ja valmennusosio, mutta se ei ole ihan sitä mitä hain.

Kun laittaa googleen "jalkapallovalmentaminen keskustelupalsta", niin toinen hakutulos on keskustelu.jatkoaika.com (joo typerät hakusanat).

 

[Mike]

Eikö olisi erinomaista, että valmentajat voisivat jakaa ajatuksiaan ja koittaa yhdessä kehittää valmennuskeskustelua ja valmentamista? Jäisi sitämyöten nuo apinoinnitkin vähemmälle, kun vertaiskritiikkiä olisi tarjolla, ja miksei myös kouluttajia yms liiton väkeä. Futisforumillahan on tuo taktiikka- ja valmennusosio, mutta se ei ole ihan sitä mitä hain.

Olisi erinomaista. Tuo futisforumin osio on itsellenikin tuttu, ja vaikka ihan hyvä onkin, niin keskustelijoiden määrä siellä ei kovin iso ole.

 

[eagle]

Valmentajakoulutuksien parasta antia, tai ainakin lähes, on juuri se kun pääsee keskustelemaan kunnolla asioista valmentajien kanssa. Siis sellaisten valmentajien kanssa, joiden kanssa ei muuten ehdi törmätä ja/tai puhua asioista. Tätä kautta kyllä tuollaiselle foorumille varmasti olisi tilausta. Vielä kun sen saisi tarpeeksi aktiiviseksi ja jaoteltua niin että samalla siellä voisi jakaa asioita hyvin pieniinkin osasiin, unohtamatta isoja kokonaisuuksia.

 

[siffa]

Jalkapallon suurin ongelma on aina ollut ja tulee aina olemaan meillä Suomen sijainti pohjoisella pallonpuoliskolla. Kun kilpailijamaista suurimmassa osassa lapset pystyvät leikkimään pallon kanssa päivittäin ulkona, niin Suomessa se on mahdollista vain n. 6 kk:n ajan. Loka-maaliskuun aikana en ole nähnyt suomalaisia lapsia leikkivän jalkapallolla. Siinä tulee niin iso taitoero lämpimämpien maiden hyväksi, että se ei ole ollut eikä tule olemaan mahdollista kuroa kiinni edes maan kattavalla hallirakentamisella. Hallit auttavat Suomen jalkapallotason nostamisessa jonnekin maailman keskikastiin, mutta ei siitä korkeammalle.

Toiseksi suurimmaksi esteeksi laatujuniorituotannon nostamisessa teki Palloliitto saman virheen kuin Jääkiekkoliittokin. Molemmat valitsivat 1990-luvulla juniorijärjestelmänsä kehittämiseksi Nuori Suomi-järjestelmän. Laatujuniorituotanto on heikentynyt niin Palloliitolla kuin Jääkiekkoliitollakin. Olen keskustellut jalkapallossa mukana olleiden juniorivalmentajien kanssa Nuori Suomesta. Minulle on kerrottu, että takavuosina vielä noin 10-vuotiaille jalkapallojunioreille luvattiin ns. "puolen pelin takuu" jokaiselle joukkueeseen tulevalle lapselle. Valmentajat olivat ison pulman edessä, peluuttaako jo paljon pelanneita ja vasta-alkajia sekaisin vai peluuttaako paljon pelanneita toisen puoliajan yhdessä ja vähän pelanneita toisen puoliajan yhdessä. Tosikertomuksena olen kuullut, että, kun peluutettiin ensin noita parhaita kymmentä pelaajaa, niin joukkue johti 5-1 1. puoliajan jälkeen. Toisen puoliajan pelasivat sitten 10 huonointa ja lopputulokseksi tuli 5-6 tappio. Parhaille pelaajille joukkueen tappio oli karvas kokemus sen lisäksi, että korvaamatonta peliaikaa jäi saamatta. Kilpaileminen on lapsille luonnollinen kehittymisen edellytys. Lapsilla voiton ja tappion jatkuva läsnäolo on ainoa kestävä tapa edistää suomalaisen huippu-urheilun paljon puhuttua voittamisen kulttuuria.

 

[Andi]

Minulle on kerrottu, että takavuosina vielä noin 10-vuotiaille jalkapallojunioreille luvattiin ns. "puolen pelin takuu" jokaiselle joukkueeseen tulevalle lapselle. Valmentajat olivat ison pulman edessä, peluuttaako jo paljon pelanneita ja vasta-alkajia sekaisin vai peluuttaako paljon pelanneita toisen puoliajan yhdessä ja vähän pelanneita toisen puoliajan yhdessä. Tosikertomuksena olen kuullut, että, kun peluutettiin ensin noita parhaita kymmentä pelaajaa, niin joukkue johti 5-1 1. puoliajan jälkeen. Toisen puoliajan pelasivat sitten 10 huonointa ja lopputulokseksi tuli 5-6 tappio. Parhaille pelaajille joukkueen tappio oli karvas kokemus sen lisäksi, että korvaamatonta peliaikaa jäi saamatta. Kilpaileminen on lapsille luonnollinen kehittymisen edellytys. Lapsilla voiton ja tappion jatkuva läsnäolo on ainoa kestävä tapa edistää suomalaisen huippu-urheilun paljon puhuttua voittamisen kulttuuria.

Kyllähän tämän kappaleen voi omalta kohdaltaankin todeta aivan oikeaksi. Juuri näin asia oli joitain vuosia sitten ja itsekin valmennuspuolella sen kokeneena kuvailemasi ongelmat tulivat usein esille. Lisäksi monesti myös heikompaan kastiin kuuluneet pelaajat halusivat että parhaat ovat kentällä niin paljon kuin tarvitaan pelien ratkaisemiseen. Ajoihan tuo ristiriitaisiin fiiliksiin.

 

[J.Grönvall]

Muuten ihan hyvä, mutta juuri se haikailu Barcan/Hollannin/Saksan/täytä tyhjä kohta jumalaisen huoneentaulun perään kannattaisi lopettaa viimeistään nyt. Suomi ja Suomen maajoukkue ei ole noista mikään, vaan (yllätys:) Suomi: näillä mennään.
Pitkän tähtäimen projekti on toki kyseessä eli kärsivällisyyttä ja kehitystä kysytään, mutta ensin pitää katsoa, millaiset palikat reaalimaailmassa on ja tulee olemaan käytössä, ja vasta sitten alkaa miettiä, millaista legolinnaa niistä voisi mahdollisesti rakentaa. Ei toisinpäin.
Ja mitä valmentajiin tulee: eiväthän ne lähde, kun siinä voisi joutua tunnustamaan, ettei Suomi olekaan (valmennuksen) maailmannapa eikä jätkä vaan osaa (kaikkea). Sama pätee jopa kiekossa helvetin moneen ns. huippukoutsiin, jonka kantti riittää nippa nappa Ruotsiin, jos sinnekään.

Kukas tässä mistään Barcoista onkaan puhunut mitään? Suomi on nimenomaan Suomi ja jos nyt ymmärsit mitä hain takaan niin silloin pitää lähteä suomalaisista vahvuuksista, tai sitten saada koko laiva käännettyä tuon Mixun ideologian suuntaan. Pääasia on, että on olemassa yksi yhteinen tavoite, JOS siis halutaan luoda suomalaista pelitapaa tai edes peli-ideologiaa. Tätä samaa asiaa en nyt enää jaksa alkaa sen kummemmin purkamaan, kyllä ne minun mielipiteeni löytyvät jo tästä ketjusta.

Valmentajien asiassa tulee ilmi juuri se asia mistä olen koittanut varovasti huudella. Suomessa ei ymmärretä futista vaan tällä LUULLAAN ymmärtävänsä futista. Jostain syystä ei ole tosiaan nöyryyttä lähteä hakemaan oppia ja sekin johtunee osaksi siitä, että futista pidetään äärimmäisen yksinkertaisena "potkupallona" jota osaa kuka vain opettaa, eli täällä ei ymmärretä mitä jalkapallo oikeasti on. Sitten ne hienostuneemmat koutsit puhuvat suu vaahdossa modernista pelistä ja pallokontrollista ja ovat ihan yhtä ulapalla siitä miten sitä oikeasti opetetaan siellä missä ne trendit määräytyvät.

Täähän on suomalaisessa jalkapallossa ihan perusongelma ja varmaan monissa muissakin lajeissa, mutta niistä ei ole niin paljoa omakohtaista kokemusta että voisin ottaa kantaa.
Seuraillaan koko ajan milloin mitäkin trendejä ja vaihdetaan kaikki jutut kerralla, kun pitäisi miettiä mitä asoita teemme hyvin ja säilyttää se, ja napata mukaan hallitusti ja soveltaen paloja muualta.

Nyt touhu on semmoista perse edellä puuhun kiipeämistä vuodesta toiseen.

Tässä nimenomaan on se koko homman pahin kompastuskivi. Kun ei ole sitä kulttuuria (eli omaa pelillistä perinnettä/identiteettiä jne) niin käy juuri noin kuin Mike kuvailee, eli pistetään kerralla kaikki uuteen uskoon. Tähän riittää jo pelkän A-maajoukkueen toiminnan analysointi, sieltä se esimerkki tulee.

Ja nimenomaan olen itsekin yrittänyt saada välitetyksi viestiä siitä, että rakennettaisiin pala palalta koko hommaa. Mutta kaiken pohjalla on oltava suomalainen peli-analyysi ja tieto siitä mihin suuntaan pyrimme ja miten.

On mukava huomata, että ainakin tällä palstalla ovat silmät auenneet ihan kunnolla yhden viikon aikana. Baxter-kohun aikaan sai lukea vielä jos jonkinlaista hömppää ja piti saada nuoria kehiin mutta nyt ovatkin turvat ummessa, kun se realismi hyppäsi kehiin. Ehkä, mutta vain ehkä, ihmiset nyt vihdoin alkavat saada kaaliinsa miksi meidän maajoukkueessamme oli käytännössä pakko peluuttaa niinkin pitkään niitä vanhoja sotaratsuja. Kyse on yksinkertaisesti pelaajien laadusta.

 

[JypFabu]

Tottakai kaikilla pitää olla kivaa, tuloksilla ei ole mitään väliä ja jokaisen pitää kehittyä. Mutta se että kaikki pelaa kaikkien kanssa tai kaikkia vastaan, ei koskaan tue kollektiivisesti isompaa ryhmää. Juuri nämä tasoryhmät tukevat, koska silloin niitä onnistumisen tunteita tulee paljon isomalle osalle pelaajista.

Ja kyllä lapsetkin tahtovat voittaa, valmentajien ei pidä sitä korostaa, päinvastoin, mutta lapset itse laskevat harjoituksissakin maaleja, sun muita. Se että kilpaillaan, haastetaan toisia, jne. kehittää juuri. Juuri sen takia on tärkeä että jokaiselle löytyy itselleen sopivia haasteita.

Mulla on kyllä henkilökohtaisesti paljon karumpaa empiriaa ainakin helsingin piirin alueen meiningeistä. Kyllä järjestään nämä vastaan tulleet edarit ja akatemiat nojaa niihin muutamaan yksilöön ja muu joukkue pelaa niille eikä joukkueelle ja voitto on saatava vaikka jalkapalloa oppii pelaamaan vain muutama.

Hieno esimerkki ja sysäys meidän jengille oli pari vuotta sitten hesa cupissa kun seurattiin yhden latvialaisen f9 jengin pelaamista. hjk:n edarit ei kissaa kerinneet sanoa, kun taululla oli 6-0 kymmenen minuutin pelin jälkeen. Tarkemmin katsellen yhtään ihmelahjakkuutta tai yksittäin parempaa kuin hjk:n nappulat ei joukkueessa ollut, mutta ne osas pelata jalkapalloa, tiesivät mitä tehdä pallottomana, eikä kenttäjärjestys pettänyt missään tilanteessa ja kaikki pelas.

Me on jaettu jengimme kahteen joukkueeseen eri lohkoihin piirisarjaan, kaikki pelaa kummassakin joukkueessa ja on sama joukkue, vaikka miehitys pelistä toiseen vaihteleekin. On pelannut ainakin meilla hienosti, pojat tuntuu jo aika hyvin olevan kartalla, mitä menevät kentälle tekemään, eikä meillä ainakaan ole mitään eripuraa pidemmälle ehtineiden ja vähemmän pelanneiden kesken, päinvastoin, ne "paremmat" tuntuu tykkäävän, että saavat ottaa vastuuta myös "vähemmän osaavien" kehittymisestä ja eteenpäin auttamisesta. tottakai koko ajan treenataan 1 vs. 1 jne. henkilökohtaista pallonhallintaa ja ennenkaikkea syöttövarmuutta.

Tuon ikäsissä (10 molemmin puolin) on vielä vaarallista mennä julistelemaan jyviä ja akanoita kenestäkään, kun fyysinen ja henkinen kehitys jokaisella niin eri vaiheessaan, muutama kaveri, joka hetki sitten näytti menevän kentällä ja treeneissä kuin hidastetussa filmissä on kun taikaiskusta yks kaks kehittynyt jättiharppauksin ja taas päinvastoin joidenkin kohdalla aiemmin ylivertainen fysiikka etumatka on sulanut pois. Me edelleen uskotaan, että jokainen pelitapahtuma kehittää nimenomaan pelin osaamista, myöskin tasoltaan epätasaisissa pareissa, kumpaan suuntaan tahansa, kun sitä oppimista on jokaisella mount everestin verran edessä. Kilpailuasenne on vaan johtanut siihen asenneilmapiiriin, että muutama nousee esiin ja loput on statisteja ja turhautuvat ja lopettavat aivan liian aikaisin harrastuksen, pääsemättä koskaan mittaamaan mihin ne rahkeet oikeen riittäiskään osana joukkuetta.

Hyvähän se on kuitenkin, että on erilaisia näkemyksiä ja niitä käytännössä myös toteutetaan, on myös eri luonteille valinnanvaraa, jos jonkun joukkueen filosofia ei itselle sovi.

 

[J.Grönvall]

Kuten jo eilisessä viestissä totesin, josko vihdoin Sami Hyypiä saisi ansaitsemansa arvostuksen siitä duunista, mitä pitkään teki maajoukkuessa? Suomen puolustuslinja Hyypiän ja Tihisen joholla oli pitkään todella vakuuttava ja Hyypiä oli uskomattoman pitkään maailman valioluokan toppari, mutta eihän sitäkään täällä ymmärretty. Sama juttu Tihisen, Kolkan, Johanssonin ym kanssa, jotka kuitenkin olivat kv-tason pelaajia.

Eiväthän he saa sitä arvostusta, koska lajikulttuuri on niin lapsenkengissä. Tiedetään Messit ja Becksit mutta heti jos ei olekaan samalla tasolla on riippakivi ja turha pelaaja.

Huvikseni katselin Baxterin viimeisen matsin ja tämän Ruotsi-ottelun kokoonpanot:

Suomi-Unkari

22 Jussi Jääskeläinen
2 Petri Pasanen
4 Sami Hyypiä
23 Markus Heikkinen
3 Niklas Moisander
17 Roni Porokara
7 Roman Eremenko
14 Tim Sparv
15 Daniel Sjölund
6 Mika Väyrynen
9 Mikael Forssell

Ruotsi-Suomi

1 Anssi Jaakkola
4 Joona Toivio
2 Petri Pasanen
15 Markus Heikkinen
3 Niklas Moisander
21 Kasper Hämäläinen
7 Roman Eremenko
6 Mika Väyrynen
8 Perparim Hetemaj
20 Aleksei Eremenko junior
9 Mikael Forssell

Tasollisesti joukkueissa ei ole mitään ihan valovuosien eroa mutta kuitenkin sen verran, että Jässi ja Hyypiä ovat vaihtuneet Jaakkolaan ja Toivioon ja Tim Sparv on jäänyt Mixun aikana ilman peliaikaa.

No Jääskeläinen ja Hyypiä ovat tietenkin edelleen täysin eri planeetalta Jaakkolan ja Toivion kanssa ja myös Pasanen on kovempi laitapakki kuin Toivio. Samin arvo näkyy nyt siinä, että hänen kanssaan pystyivät pelaamaan sekä Pasanen, että Heikkinen mutta keskenään jälki oli aika rumaa. Jaakkolan alun sekoilut ja myös Hradeckyn virhe aiemmassa matsissa taasen ovat omiaan sotkemaan sen linjan peliä entisestään.

Kuitenkin se iso ero on ollut ihan peli-ilmeessä ja itse pelaamisessa. Taktisesti Suomi pelasi lähes pöyristyttävää futista Råsundalla ja oikein kerjäsi verta nenästään. Linjojen välit olivat aivan valtavat ajoittain ja ihan paria väläystä lukuunottamatta hyökkäyspäässä oltiin edelleen sormi suussa. Ottelun alkuhetkillä oli ihmeellinen tilanne jossa Suomella oli kolme pelaajaa puolessa kentässä ja Roman avasi pitkällä laitaan. Pallo tuli bumerangina takaisin ja kohta olikin Elmander jo menossa melkein läpi. Pidän kyllä käsittämättömänä tällä tasolla.

Losan rooli on todella hämärän peitossa tällä hetkellä. Jotain vapaata roolia ilmeisesti hänelle on pedattu mutta todella surkeaahan se pelaaminen on ollut oikeastaan koko karsintojen ajan, paitsi sen Unkari-matsin lopussa. Minusta hän ei kertakaikkiaan ole avauksen pelaaja edelleenkään.

Kyllä se peli näytti ihan kaksivuotiaiden pelaamiselta siinä mielessä, että siitä puuttui täysin sellainen paneutuminen yksityiskohtiin. Nythän sitä luulisi, että oltaisiin oltu ekstratarkkana mutta kyllä se näytti enemmänkin siltä, että pallollinen pelaaja oli ihan ihmeissään, että mihin tämä kuula pitäisi laittaa. Sitten tämä Jaakkolan syöttö suoraan prässin alla olevalle Heikkiselle joka tekee vielä typerän harhautuksen päälle, siis miten tämä voi olla mahdollista?
Reini tietenkin oli sitä mieltä, ettei syötössä ollut vikaa, eikä siinä tavallaan olisi ollutkaan jos tuosta prässistä olisi joku viitsinyt varoittaa, tai sitten Heikkinen on tosiaan niin huono ettei muka osaa tehdä esiliikettä ennen haltuunottoa, siihen en kuitenkaan usko.

Mixu saa nyt aikaa kaikilta eikä yksikään lehti ole tainnut kirjoittaa yllättäen halaistua sanaa valmentajan ratkaisuista, paitsi tietenkin Urheilulehti. Mitähän se yhden iltapulun monta vuotta futista katsonut toimittaja nyt kysyisi? Miksi joukkue lamaantui 1-0-tilanteessa? Miksi et sanonut, että puolustakaa paremmin?

Oi Mixu Mixu, toivon todella ettei koko homma romahda heti kättelyssä sillä tällä roiskintapaskalla ei tule pisteen pistettä muilta kuin lilliputeilta.

 

[SGD]

Petri Pasanen - miksi hän on kapu? Mielestäni Pasanen on aina ollut mitäänsanomattoman ja huonon väliltä ja eilen kuulin, että hänet valittiin Bundesliigassa joskus Saksan sarjojen huonoimmaksi ulkomaalaiseksi.

Tarkistapa lähteesi, minä voisin lyödä vetoakin siitä että tämä henkilö oli Janne Saarinen 1860 Münchenissä vajaa kymmenen vuotta sitten. Titteli oli huonoin pelaaja. Jos Pasanen olisi noin huono, hän tuskin olisi pelannut seitsemää vuotta Bremenissä (ja nyt keväällä Allofs vihjaili että ei ole täysin varmaa, lähteekö Pasanen sieltä sittenkään).

Jos lyödään kapun nauha käteen, oma peli ei saa olla noin suvereenin paskaa. Pasasella ei ole tekniikkaa, pelisilmää eikä voimaa kaksinkamppailuissa. Ruotsissa pelaava Toivio tai nuorempi Eremenko sopisi kapuksi paremmin.

Pasasen tekniikka riittää vallan mainiosti. Bremenin lähtöhaastattelu kannattaa lukea, ja siinä puhutaan aiheesta parin kyssärin verran. Pelisilmääkin oletettavasti löytyy, koska pystyy pelaamaan millä tahansa paikalla puolustuslinjassa. Toivio on huono kapteeni kun ei välttämättä mahdu kentälle, Roman taitaa jossain pelissä (talvella?) jo ollutkin kipparina.

Siitä olen toki samaa mieltä, että eilen Pasanen oli huono. Tosin vastassa oli Zlatan, jolle suomalaisista taitaa koskaan olla pärjännyt vain eräs Sami Hyypiä. Mistä tulikin mieleeni, että kuinka paljon Hyypiällä on sanottavaa tuohon puolustuslinjaan? Harvoin näkee että neljän päivän välein laitetaan koko linja yhtä miestä lukuunottamatta uusiksi. Vielä harvemmin näkee että tulos sen jälkeen olisi hyvä...

 

[Mängimies]

Mistä tulikin mieleeni, että kuinka paljon Hyypiällä on sanottavaa tuohon puolustuslinjaan? Harvoin näkee että neljän päivän välein laitetaan koko linja yhtä miestä lukuunottamatta uusiksi. Vielä harvemmin näkee että tulos sen jälkeen olisi hyvä...

Eikä vain puolustuslinja vaan kokoonpano ylipäätään. Tämä selittyy tietysti ensinnäkin sillä, että Mixu on vasta aloittanut ja haluaa nyt testata mahdollisimman useaa pelaajaa pelitilanteessa, ja toiseksi sillä, että nyt on varaa kokeilla vaikka mitä pelaajia kun lopuilla karsintapeleillä ei ole (periaatteessa) väliä. No toki jokunen matsi olisi hyvä voittaa, ettei valahdeta alempaan arvontakoriin seuraaviin karsintoihin.