Suomi jalkapallon EM-kilpailuihin 2012

[J.Grönvall]

Itse kyllä väitän ettei Suomella kauheasti siellä keskikentällä ole liikkuvuutta. Ei toki Väykkä, Perpa, Hämäläinen tai Roma ole mitään hitaita pelaajia, mutta ei voida puhua kovinkaan nopeista pelaajistakaan. Näinpä jos välimatkat ovat vähänkin pitkät, kun pallo pelataan nopeasti pystyyn, niin helposti ollaan tilanteessa ettei ehditä oikeasti tukemaan sitä hyökkäystä.

No minä näen liikkuvuuden eri tavalla kuin pelkkänä nopeutena, pidän itse asiassa suoraa juoksunopeutta aika toisarvoisena ominaisuutena futaajalle. Suoran nopeuden puute toki tekee sen, että ryhmityksen on pystyttävä liikkumaan entistä paremmin yhtenä yksikkönä ja etenkin keskikentällä se on ihan elinehto, tuki on oltava lähellä sekä pallollisena, että pallottomana ja lisäksi vielä pelikurin on pysyttävä tiukkana. Suomessa juoksunopeutta yliarvostetaan, se ei ole mikään välttämättömyys (keskikenttä)pelaajalle. Joku linkki tai kärki tietysti hyötyy nopeudesta mutta näissäkin tapauksissa juoksunopeus on vasta kakkoskategorian asia. Theo Walcott taitaa olla maailman paras esimerkki tästä asiasta ja sitten taas on pelaajia kuten David Villa.

Toinen kysymys on juuri tuossa, että mikäli välimatkat ovat pitkät niin miksi pelataan pallo nopeasti pystyyn? Jokainen tietää, että siinä käy juuri kuten kuvailit ja kun tiedetään, että ei ole nopeutta ottaa väliä kiinni niin se tekee siitä entistäkin tyhmempää. Suomen pelaajat "kokeilevat" liikaa pallon kanssa. Tarkoitan, että jos ei heti aukea paikkaa tai aivoista tule blingiä niin heitetään vain joku pallo jonnekin. Näistä juuri on päästävä eroon. Suomen on oltava äärisystemaattinen ja äärikollektiivinen, vaikka se tarkoittaisi sitä, että pallo pelataan aina samaan paikkaan. Jokaisen pallollisen ratkaisun on edistettävä peliä tai ainakin siitä on pakko näkyä selkeä pyrkimys siihen (virheitähän tulee kuitenkin aina). Automaatio, automaatio ja automaatio. FC Barcelona toimii jokaiselle maailman joukkueelle esimerkkinä ja sieltä pitäisi pystyä poimimaan ne omalle joukkueelle sopivat asiat.

Minusta tuntuu, että maajoukkuetasollakin hieman jopa yliarvioidaan pelaajiemme taito-tempo-ominaisuuksia. Onhan joukkueessa teknisesti huippukovia kavereita mutta aivan kuten juoksunopeus myös pelkkä tekninen osaaminen on vasta kakkoskategorian asia. Taito-tempo-osaaminen on futiksen ylivoimaisesti tärkein asia sen jalkapalloälyn kanssa. Noiden jälkeen tulevat sitten tekniikka ja fyysiset ominaisuudet joilla voidaan ottaa pelaajakohtaisesti kaikki irti noista tärkeimmistä asioista. Taas kerran jos ajatellaan FC Barcelonaa ja maailman kahta kirkkainta tähteä, Xavia ja Lionel Messiä, niin nimenomaan taito-tempo on käsittämätöntä luokkaa, peli... ei vaan futisäly on toisesta maailmasta ja niiden lisäksi (huom!) erittäinen korkea tekninen osaaminen tekevät pelaajista lähes koneita.

Olen yli 20 vuoden futisurani aikana (jos sitä nyt uraksi voi sanoa) kohdannut kentällä ainakin satoja, ellen tuhansia, pelaajia eritasoisissa sarjoissa ja erilaisilla ja eri kokoisilla kentillä. On valtava määrä fyysisesti hyvässä kunnossa olevia pelaajia ilman futisosaamista, samoin on paljon edes kohtalaisen teknisiä kavereita jotka hekään eivät osaa pelata, mutta kaikista harvinaisin ryhmä ovat ne pelaajat joilla on pelaamisen taito. He ovat usein palloilulahjakkuuksia jotka oppivat kaikki pallopelit samantien ja osaavat heti soveltaa oppimiaan asioita sekä vielä lisäksi soveltaa muissa lajeissa oppimiaan asioita. Jos pelaajalla on pelaamisen taito niin hän voi pelata alasarjoissa käytännössä aika huonolla kunnolla mutta silti dominoida.

Suomen jalkapallossa (puhun taas tästä mystisestä kollektiivista) tulisi osata nähdä asia niin, että fysiikka ja tekninen taito ovat työkaluja joilla suoritetaan tietty työ. Kirvesmieskään ei ole kirvesmies pelkästään ostamalla vasaran ja nauloja ja laittamalla nortin huuleen, ensin pitää osata ymmärtää mitä pitäisi saavuttaa ja miten se saavutetaan, vasta sitten aletaan katsomaan kuinka hyvin se naula uppoaa siihen runkoon. Ja parhaat kirvesmiehet ovatkin sitten vallan nopeita mutta tekevät edelleen priimajälkeä.

 

[SGD]

En ole erityisen innoissani tämän ottelun jälkeen mutta toivon sydämestäni, että Suomi ylittää itsensä Tukholmassa.

Muistuu mieleen 2006, jolloin Suomi otti 1-2 dunkkuun Pohjois-Irlannilta. Hodgsonin eka matsi ja jengi ei saanut mitään aikaiseksi. Näytti siltä että kuukautta myöhemmin Puola ja Portugali mätkivät kaksinumeroiset taululle, no toisin kävi. Samoin 2009 Suomi kykeni kuukauden välein pelaamaan 1-1 sekä Liechtensteinin että Saksan kanssa. Ei noista ota selvää.

Ei sillä etteikö sitä tiistaita odottaisi kauhulla. Svedut kävelivät sen saman Moldovan yli jolle Suomi hävisi pystyyn. Toivottavasti siellä on peruskansalliseen tyyliin takki täysin levällään.

 

[J.Grönvall]

Suomen suurin heikkous kautta aikojen ovat olleet laitapakit. Suomella ei ole vain ollut tarpeeksi laadukkaita laitapakkeja. Ei ole tarpeeksi nopeutta, sijoittuminen ei ole täysin kunnossa ja ne syötöt eivät ole todellakaan tarpeeksi hyviä. Vastustaja pääsee laidasta liian usein keskittämään hyviä keskityksiä kun laitapakit eivät pysy perässä ja joko vastustaja pääsee ohi lähes heittämällä tai sitten laitapakit joutuvat rikkomaan jolloin vastustaja saa vaparin hyvästä paikasta. Ehkäpä sitä nuorissa on tulevaisuus. Katse kääntyy Timi Lahteen ja kumppaneihin.

Tämäkin on oikea huomio. Itse olen kelaillut jopa ihan neljän topparin linjaa, pelkästään siksi, että hyviä tai edes kohtalaisia toppareita meillä on pilvin pimein. Laitapakin pelipaikka on vaikea, varsinkin kun nykyään vaatimuksina olisi myös hyökkäyksien tukeminen. Minulle opetettiin aikanaan vain, että riittää kun nouset tukemaan sitä laituria ja annat sille mahdollisuuden syöttää "varmistussyöttö" alas (terviset vaan Kujalan Ristolle!).

Laitapakin tärkein ominaisuus on mielestäni taito lukea peliä puolustuksen silmin. Yleensä ottaen puolustajat ovat niitä oikeita kovia jätkiä joukkueissa ja taktisesti parhaita, tai näin ainakin PITÄISI olla. Topparien tulee osata lukea peliä niin hyvin, että he voivat ohjata peliä yksinkertaisilla käskyillä. Sama koskee laitapakkejakin, eli peliä pitää pystyä katsomaan tietyllä tavalla.

Toinen asia mikä laitapakille on ensisijaisen tärkeää on yksi vastaan yksi-tilanteet laidassa. Laitapakin ehdoton tehtävä on estää murtautuminen laidasta sisään ja jos näin pääsee käymään, on pelaaja epäonnistunut. Keskityksen voit päästää läpi tarvittaessa, koska sitä varten joukkueessa ovat ne topparit ja maalivahti.

Suomen lähivuosien ainoa todellinen laiturilupaus on ollut Juha Reini jonka ura katkesi aivan liian aikaisin. Ville Nylund oli pitkään maajoukkueessa vähän tällaisena vanhan liiton miehenä mutta Nylund kuitenkin osasi pelata sitä paikkaa. Janne Saarinen ei ole laitapakki, eikä ikinä pystynyt sillä huipputasolla uraa tekemään. Peetu Pasanen on toppari, Toni Kallio on toppari jne.

Raitalallekin on tapahtunut jotain, koska se kovalla itseluottamuksella vetänyt kaveri on poissa ja tilalle on tullut varovainen ja empivä pelaaja. San Marino-ottelussa se yksi tilanne joka päättyi Andy Selvan laukaukseen oli osittain Raitalan pelinlukuvirhe, josta taas laituri voitti hänet ja pääsi ajamaan boksiin. Veli Lampi on kuriositeetti, hän pelaa koska tarvitaan laitapakki eikä muita ole.

Laitapakit ja yleensä laiturit ovat Suomen suurin heikkous ja siksi on vakavasti mietittävä mistä se johtuu ja onko muutettava suomalainen peli sellaiseksi, että laitapelaajien rooli muuttuu pienemmäksi. Meidän viimeiset todelliset laiturimme Joonas Kolkka ja Mika Nurmela ovat poissa kuvioista, ja laitapakit ovat olleet täysin yössä jo pidempään.

 

[J.Grönvall]

Muistuu mieleen 2006, jolloin Suomi otti 1-2 dunkkuun Pohjois-Irlannilta. Hodgsonin eka matsi ja jengi ei saanut mitään aikaiseksi. Näytti siltä että kuukautta myöhemmin Puola ja Portugali mätkivät kaksinumeroiset taululle, no toisin kävi. Samoin 2009 Suomi kykeni kuukauden välein pelaamaan 1-1 sekä Liechtensteinin että Saksan kanssa. Ei noista ota selvää.

Ei sillä etteikö sitä tiistaita odottaisi kauhulla. Svedut kävelivät sen saman Moldovan yli jolle Suomi hävisi pystyyn. Toivottavasti siellä on peruskansalliseen tyyliin takki täysin levällään.

Heh, kyllä vain. Jalkapallohan on siitä hieno laji, että yksittäinen peli on aina eri tarina. Suomelle voi Ruotsi itse asiassa sopia jopa paremmin, ainakin peliin valmistautumisen kannalta. Se on vain niin, että matsiin on helpompi lähteä kun ei ole paineita hallita tai tehdä sitä pakollista häkkiä.

Muistan ikuisesti Ratinassa pelatun harjoitusmatsin Suomi-Ruotsi, jossa meikäläisillä oli kehissä sen ajan kovin joukkue ja samalla se kaikkien aikojen Suomi. Ruotsilla sattui olemaan yksi Zlatan Ibrahimovic joka piti Hannu Tihisen tasoista topparia täysin pilkkanaan ja Ruotsi voitti vissiin 3-1. Silloin ajattelin, että ei jumalauta, on meillä edelleen piiiitkä matka Euroopan huipulle.

Se on vanha juttu, että suomalainen pelaaja tai joukkue on parhaimmillaan haastajan asemassa. Se on silti totta. Edelleen palaan sekä Richard Möller Nielsen, että Roy Hodgsonin ajan maajoukkueisiin, jotka sattumalta ovat niitä jotka ovat olleet lähimpänä sitä palkintoa. Ne perustettiin tuolle yhdelle suomalaiselle vahvuudelle -> joukkuepuolustamiselle. Silloin oli massoittain raastajia ja rappaajia joten valinta oli helppo. Nyt ei ole Aki Riihilahtia, Jarkko Wissejä tai ketään muitakaan jotka lanaavat Englannin ykkös- tai kakkostasolla.

Se mitä nyt tulee on näitä unelmafutisjätkiä jotka koittavat pelata sellaista peliä mihin heidän rahkeensa eivät riitä. Eikä asiaa auta se, että suuri yleisö ja jalkapalloyhteisö veisaa samaa virttä. Realismi on päässyt unohtumaan jossain vaiheessa, kun on "kehitytty" niin vinhaa vauhtia.

Mutta joo, mitä Ruotsi-peliin tulee niin mielestäni on mahdoton sanoa. Toivon, että Suomi pelaa voitosta mutta ei lähde mihinkään joga bonitoon, koska se hallitse sitä. Alakerta kiinni, puolisikaa kaksinkamppailuissa ja vastaiskuista palloa häkkiin. Simple as that :)

 

[eagle]

En minä pidä pelkkää suorajuoksua jalkapalloilijan merkittävimpänä nopeutena. Mutta se korostuu silloin jos peliä pelataan noin suoraviivaisesti. En myöskään koe että Suomessa sitä liikaa korostetaan. Ennemminkin Suomessa ei paneuduta tarpeeksi nopeuteen, ei sen opettamiseen tai nopeiden pelaajien valmentamiseen oikein. Zenitissä valitaan pelaajia 10m&30m juoksutesteillä. Suomessa taas ei ole vuosiin ollut yhtään samalla nopeata ja riittävän hyvää teknisesti sekä peliälyllisesti olevaa pelaajaa. Ei kärjessä, ei laidoilla(ei puolustuksessa eikä kesikentällä/hyökkäyksessä), eikä muuallakaan.

Itse jo vuosia surkutellut tätä ongelmaa, joka sitten korostuu maajoukkueessa. Tuossa Mixun pelitavassa jos se siis on sitä muotoa 4-3-2-1 ja vähänkin muistuttaa tuota eilistä pelitapaa, niin se vaatisi maailmanluokan laitapakit. Sen verran paljon pelin leveys perustui eilenkin juuri laitapuolustajien pelaamiseen.

Toppareita ja keskikentän keskustan pelaajia kyllä riittää varmasti jatkossakin, mutta laitapelaajia ei tunnu tulevan. Eikä tunnu että edes näitä koitetaan oikeasti kehittää.

Barcelonaa kun käytetty esimerkkinä, niin hyvä muistaa että sen lisäksi että siellä se taito-tempotaso on todella korkea, niin joukkueen koko hyökkäys&keskikenttä koostuu lähes ainoastaan nopeista(juoksussa) pelaajista pl. Xavi ja puolustavammat pelaajat. Messi, Iniesta, Villa, Pedro, Dani Alves, jne. Kaikki ovat todella nopeita pelaajia, siis suorassakin juoksussa. Nykyisessä jalkapallossa kun joukkueet puolustavat yleensä todella tiivisti, niin väkisinkin tarvitaan muutama todella nopea pelaaja juoksemaan pystyyn rikkomaan sitä yhtenäisyyttä. Saadaan lisää tilaa niin pysty- kuin sivusuuntaan. Välimatkat kasvaa, jne.

Toki pelkkä juoksunopeus ei riitä, mutta sitä ei todellakaan voi vähätellä tai sen merkitystä pidä jotenkin pitää toisarvoisena. Laitapelaajat ovat todella oleellisia ja muutama niin laitajuoksuja, kuin pystyjuoksuja tekevä pelaaja olisi hyvä jokaisen joukkueen omistaa.

 

[J.Grönvall]

En minä pidä pelkkää suorajuoksua jalkapalloilijan merkittävimpänä nopeutena. Mutta se korostuu silloin jos peliä pelataan noin suoraviivaisesti. En myöskään koe että Suomessa sitä liikaa korostetaan. Ennemminkin Suomessa ei paneuduta tarpeeksi nopeuteen, ei sen opettamiseen tai nopeiden pelaajien valmentamiseen oikein. Zenitissä valitaan pelaajia 10m&30m juoksutesteillä. Suomessa taas ei ole vuosiin ollut yhtään samalla nopeata ja riittävän hyvää teknisesti sekä peliälyllisesti olevaa pelaajaa. Ei kärjessä, ei laidoilla(ei puolustuksessa eikä kesikentällä/hyökkäyksessä), eikä muuallakaan.

No toki joo, jos pelitapa on sellainen, että vaaditaan vain nopeita pelaajia niin siloinhan se korostuu tietenkin. Mutta olen siltikin sitä mieltä, että se on nostettu liian tärkeään asemaan Suomessa. Joonas Kolkkahan oli nopea ja futisälykäs kaveri mutta eipä sitäkään täällä osattu arvostaa. Teemu Pukki taas on nopea mutta...

Itse jo vuosia surkutellut tätä ongelmaa, joka sitten korostuu maajoukkueessa. Tuossa Mixun pelitavassa jos se siis on sitä muotoa 4-3-2-1 ja vähänkin muistuttaa tuota eilistä pelitapaa, niin se vaatisi maailmanluokan laitapakit. Sen verran paljon pelin leveys perustui eilenkin juuri laitapuolustajien pelaamiseen.

Toppareita ja keskikentän keskustan pelaajia kyllä riittää varmasti jatkossakin, mutta laitapelaajia ei tunnu tulevan. Eikä tunnu että edes näitä koitetaan oikeasti kehittää.

Tästä täysin samaa mieltä ja tuskastuttaa kun vuodesta toiseen hakataan päätä seinään sen kanssa, että silti yritetään pelata futista joka vaatii hyvät laitapelaajat.

Barcelonaa kun käytetty esimerkkinä, niin hyvä muistaa että sen lisäksi että siellä se taito-tempotaso on todella korkea, niin joukkueen koko hyökkäys&keskikenttä koostuu lähes ainoastaan nopeista(juoksussa) pelaajista pl. Xavi ja puolustavammat pelaajat. Messi, Iniesta, Villa, Pedro, Dani Alves, jne. Kaikki ovat todella nopeita pelaajia, siis suorassakin juoksussa. Nykyisessä jalkapallossa kun joukkueet puolustavat yleensä todella tiivisti, niin väkisinkin tarvitaan muutama todella nopea pelaaja juoksemaan pystyyn rikkomaan sitä yhtenäisyyttä. Saadaan lisää tilaa niin pysty- kuin sivusuuntaan. Välimatkat kasvaa, jne.

Toki pelkkä juoksunopeus ei riitä, mutta sitä ei todellakaan voi vähätellä tai sen merkitystä pidä jotenkin pitää toisarvoisena. Laitapelaajat ovat todella oleellisia ja muutama niin laitajuoksuja, kuin pystyjuoksuja tekevä pelaaja olisi hyvä jokaisen joukkueen omistaa.

Niin en minä toki tarkoita, etteikö saisi olla nopea pelaaja mutta Barcelonallakin pätee se sama, että ENNEN KAIKKEA taito-tempotaso on huima ja sen päälle pelaajat ovat nopeita. Ei niin kuin liian usein täällä nähdään, että kun se on nopea niin se on myös automaattisesti hyvä (esim. Juho Mäkelä).

Juokseminen on luonnollisesti aika isossa roolissa futiksessa mutta silti pallo voittaa sen aina. Paljolti kyse on roolituksesta ja peli-ideologiasta mutta kyllähän sekin kertoo oman tarinansa, että Barcan ehkä kirkkain stara on juuri Xavi.

 

[eagle]

Niin voisi ehkä sanoa tosiaan niin, että satunnaiskatsoja tai toimittajatkin yliarvostavat nopeutta, kun taas Palloliitossa ja valmentajien taholta ei ole tajuttu osata kunnolla valmentaa ja arvostaa.

Tärkeimmät ominaisuudet ovat itselleni peliäly/käsitys, ensimmäinen kosketus, pelinopeus. Sen jälkeen sitten tulevatkin nopeasti syötöt, potkutekniikka, jne. Nopeutta ei voi niin paljoa treenata, että hitaasta pelaajasta tehtäisiin koskaan älyttömän nopeaa, mutta jokaisen pelaajan fyysisten(geenien) rajoitteiden mukaan pitäisi pystyä maksimoimaan pelaajien nopeudet.

Yksi merkittävä asia nopeuteen liittyen on seuraava asia, pelaaja x voi olla erinomaisen nopea ilman palloa, mutta pallon kanssa onkin täysin eri asia. Sitten on taas toinen asia, miten normaalissa juoksussa hitaampi kaveri onkin pallon kanssa lähes yhtä nopea kuin ilman sitä palloa. Tähän(kään) ei ole Suomessa panostettu tarpeeksi.

 

[J.Grönvall]

Yksi merkittävä asia nopeuteen liittyen on seuraava asia, pelaaja x voi olla erinomaisen nopea ilman palloa, mutta pallon kanssa onkin täysin eri asia. Sitten on taas toinen asia, miten normaalissa juoksussa hitaampi kaveri onkin pallon kanssa lähes yhtä nopea kuin ilman sitä palloa. Tähän(kään) ei ole Suomessa panostettu tarpeeksi.

Juuri näin. Ja sitten se homma meneekin kiharaiseksi, kun pelkän nopeusominaisuuden kanssa (pallollisena) ympätään se jalkapalloäly, eli oikeiden ratkaisujen tekeminen oikeaan aikaan. Onhan se niin, että mitä nopeammin pelaat niin sen parempi sinun on oltava lukemaan peliä. Paitsi jos kyseessä on tyhmä laituri jolle sanotaan vain, että juokse ja keskitä. Ja tämäkin vain siinä tapauksessa, että on ihan sama mihin se keskitys sitten menee :)

Huipputasolla ainakin olettaisi jokaisen pelaajan perustan olevan jo siinä kunnossa, että niitä nopeusominaisuuksia voi alkaa trimmaamaan ja kuten sanoit, maksimoimaan kunkin pelaajan oma potentiaali.

Minulle se termi "liikkuva" tarkoittaa sellaista dynaamista pelaajaa joka pystyy liikumaan eri säteillä ja on liikkeessä suuren osan pelistä. Ei siis välttämättä perinteistä nopeaa pelaajaa, vaan pidän vaikkapa Väyrystä liikkuvana pelaajana. Mutta olenkin vähän sen kategorian kannattaja, että ne tyhmät jätkät ovat niitä jotka siellä juoksevat ympäri ämpäri täysiä joka paikkaan.

Ymmärrän pointtisi ja luulen, että olemme kuitenkin ihan samoilla linjoilla tässä asiassa.

 

[SGD]

Nyt ei ole Aki Riihilahtia, Jarkko Wissejä tai ketään muitakaan jotka lanaavat Englannin ykkös- tai kakkostasolla.

Lanaamisesta jäi muten mieleen eiliseltä yksi Hetemajn aivan loistava liukutaklaus. Korttien määrästä päätellen on lanannut Italiassakin kohtuullisesti. Mako Heikkinenhän lanasi Englannin kolmostasolla ja myöhemmin ihan kelvollisesti Rapidissa jopa Valioliigajengejä vastaan. Siinä on ihan OK kolmikko linjan eteen, kun Roman Jeremenko saadaan mukaan. Ainoa ero Wisseihin yms. on se, että Hetemaj ja Roman osaavat pallollakin tehdä jotain. Se vain, että jos liike pallottomana on eilistä tasoa, on aivan sama ketä siellä on, kun ei ole syöttösuuntia. Kuten Mixu jossain sanoi, palloton pelaaja määrittelee mihin syötetään, ei pallollinen.

Tuosta laiturittomuudesta sen verran, että Suomen viime karsintojen ehkä paras peli, Wales vieraissa, pelattiin ilman laitureita. Suomen peli näytti valmiilta, se oli järkevää ja hyökkäykset olivat nopeita vaikka Suomella ei Johanssonin lisäksi ollut ainuttakaan kunnon juoksijaa kentällä. Sellaiseen kun Mixu pystyy, voi Ruotsillekin tulla edes hiki.

Minulle se termi "liikkuva" tarkoittaa sellaista dynaamista pelaajaa joka pystyy liikumaan eri säteillä ja on liikkeessä suuren osan pelistä.

Kun Litmanen pelasi Malmössa, joku ruotsalainen sanoi haastattelussa että häntä vastaan on kaikista vaikeinta puolustaa. Oli aina vapaana vaikka miten koetti pitää.

 

[J.Grönvall]

Lanaamisesta jäi muten mieleen eiliseltä yksi Hetemajn aivan loistava liukutaklaus. Korttien määrästä päätellen on lanannut Italiassakin kohtuullisesti. Mako Heikkinenhän lanasi Englannin kolmostasolla ja myöhemmin ihan kelvollisesti Rapidissa jopa Valioliigajengejä vastaan. Siinä on ihan OK kolmikko linjan eteen, kun Roman Jeremenko saadaan mukaan. Ainoa ero Wisseihin yms. on se, että Hetemaj ja Roman osaavat pallollakin tehdä jotain. Se vain, että jos liike pallottomana on eilistä tasoa, on aivan sama ketä siellä on, kun ei ole syöttösuuntia. Kuten Mixu jossain sanoi, palloton pelaaja määrittelee mihin syötetään, ei pallollinen.

Se oli kyllä komea liukkari! Joo siis onhan tällaisia pelaajia vielä olemassa mutta samanlaista massaa ei enää ole. Ja kuten sanoit niin Perpa ja Roman etunenässä ovat aivan eri tasolla pallon kanssa tai ainakin pitävät enemmän palloa, eihän Perpakaan Bresciassa paljoakaan pallon kanssa touhua.

Minä edelleen väitän, että Forssell on lähes ainoa joka tuolla osaa liikkua oikein, vielä kun ne syötöt olisivat oikeanlaisia niin voisi tulla lisääkin maaleja. Kyllä se Hollanti-matsi vain jotenkin vakuutti minut siitä, että ei se Miklun futisäly ole minnekään kadonnut, siellä vietiin kyllä niin kahville niitä toppareita melkein koko ajan.

Katsellaan nyt ketkä siellä nousevat jengin uusiksi johtajiksi, kun vanhat parrut ovat poistuneet. Varmasti menee vielä hieman pidempään, kun nämä kaksi matsia. Sen jälkeen uskoisin, että pelikin alkaa loksahdella jengoilleen pikkuhiljaa, tai ainakin aletaan vähän näkemään mitä yritetään tehdä.

 

[Deko]

Hyvää keskustelua, kyllä se vähän niin on että ei ainakaan nykyisellä materiaalilla oikein pysty pelaamaan Mixun vaatimaa pallollista ja taitavaa hyökkäyspeliä riittävän tehokkaasti, jotta pystyttäisiin ottamaan voittoja isoista tai keskisuurista maista, joita mahdollinen arvokisapaikka väkisinkin vaatii. Tosin ei puukäsipelaajien täyttämällä Leijonajoukkueella olisi pitänyt olla myöskään mahdollisuuksia menestyä Jalosen kiekonhallintaan perustuvalla tyylillä jääkiekon puolella.

Ruotsia vastaan kliseisesti mitä pidemmälle peli etenee maalittomassa tilanteessa, sen parempi Suomelle. Mukava olisi hieman länsinaapuria näpäyttää ja 0-0 tuntuisi nykyisessä tilanteessa erinomaiselta.

 

[stiflat]

Aluksi pakko sanoa, että hiipi ajatus, että taas on lahjottu tuomaria ja päätti paremmin hoitaa Suomen voiton kuin Liechtensteinia vastaan ollut tuomari, sen verran ihme viheltämättä jättämisiä.

Sitten tuohon Suomen syöttöpeliin. Miksei niitä lyhytsyöttöjä voi käyttää? Vaikka ei nyt mikään Barca ollakaan, niin kai nyt osataan syöttää omille lyhyitä. Jotenkin tuntui vain että juostaan sinne kuudentoista rajalle (siis silloin kun ei pistetty jotain ihme pitkää vain sinnepäin) ja kun puolustusmuuri tulee eteen, jäädään toimettomana siihen, tai keskitetään joku toivotaan-toivotaan-ratkaisu. Mikä helvetti siinä on ettei sitä lyhytsyöttöpeliä voida pyörittää niiden paikkojen hakemiseen? Kyllä nyt äijät osaa jotain San Marinoa vastaan hakea vapaita paikkoja läheltä..?

Sitten ne hemmetin joka pelin pakolliset "ronaldinhot". Pakko vetää jotain kantapääkikkoja ja jalantakaakeskityksiä, vaikka pääosin ne menee vain sinnepäin ja sitten se syötön vastaanottaja hakee niitä kymmenien metrien alueelta. Siitä on sitten hyvä jatkaa pelinrakentelua. En kiellä pelaajien omaa innovatiivisuutta, mutta kun ne normaalit syötötkään ei pyöri jalasta jalkaan, niin onko niitä kikkoja sitten pakko testata. On ne hienoja, not.

 

[Salama44]

Hyvää keskustelua, kyllä se vähän niin on että ei ainakaan nykyisellä materiaalilla oikein pysty pelaamaan Mixun vaatimaa pallollista ja taitavaa hyökkäyspeliä riittävän tehokkaasti, jotta pystyttäisiin ottamaan voittoja isoista tai keskisuurista maista, joita mahdollinen arvokisapaikka väkisinkin vaatii. Tosin ei puukäsipelaajien täyttämällä Leijonajoukkueella olisi pitänyt olla myöskään mahdollisuuksia menestyä Jalosen kiekonhallintaan perustuvalla tyylillä jääkiekon puolella.

Paatelaisen tavoitteet ovatkin seuraavissa EM-kisoissa. Pitää ajatella pelaako siellä 45 vuotias Litmanen vai ajetaanko nyt sisään pelaajia jotka ovat silloin parhaassa iässä. Myös Jalonen ajoi maajoukkueseen sisään uusia pelaajia kun muut olisivat halunneet NHL:n poppaukkoja. Litmasen pitäisi tehdä sama ratkaisu kuin Hyypiän ja siirtyä valmennuspuolelle. Jos Litti valmentaisi hyökkääjiä ja Hyypiä puolustajia, niin se toisi parhaan tuloksen.

 

[sean80]

Sitten tuohon Suomen syöttöpeliin. Miksei niitä lyhytsyöttöjä voi käyttää? Vaikka ei nyt mikään Barca ollakaan, niin kai nyt osataan syöttää omille lyhyitä. Jotenkin tuntui vain että juostaan sinne kuudentoista rajalle (siis silloin kun ei pistetty jotain ihme pitkää vain sinnepäin) ja kun puolustusmuuri tulee eteen, jäädään toimettomana siihen, tai keskitetään joku toivotaan-toivotaan-ratkaisu. Mikä helvetti siinä on ettei sitä lyhytsyöttöpeliä voida pyörittää niiden paikkojen hakemiseen? Kyllä nyt äijät osaa jotain San Marinoa vastaan hakea vapaita paikkoja läheltä..?

Täysin samaa mieltä. Vaikka ei mikään Barca ollakaan, niin silti lyhyen ja helpon syötön antaminen ei periaatteessa kummoisia taitoja vaadi - kärsivällisyyttä ja ymmärrystä vain. Ja on kumma, ettei edes San Marinoa vastaan haluta pelata lyhytsyöttöpeliä.

Esimerkki:
1) pallo pakilla/keskikentällä
2) lähimmät vapaat miehet ottavat muutaman askeleen edes jonnekin päin
3) lyhytsyöttö vapaalle
4) jos ei "peliä edistävää" syöttöä saada tästä, niin helppo syöttö vaikka takaisin ja vastustajien sijoittuminen on takuulla eri kuin kohdassa 1) vaikka ei eteenpäin ollakaan menty. No, helppoa teoriassa, mutta yritettäisiin edes...

Jotenkin tuntuu, että Peetu, Losa, Roman, Perpa ja kumppanit eivät malta noudattaa tätä. Tiedä sitten Baxterin/Mixun osuudesta, että mitkä ovat olleet ohjeet ja miten näihin kukkupalloihin on reagoitu (jos on reagoitu). Puolustukseksi on kyllä sanottava, että kukaan palloton ei kyllä liikukaan.

Itse en ole futista pelannut seuratasolla kuin juniorina joskus kauan aikaa sitten, joten en tiedä nykyjuniorivalmennuksesta, mutta eikö siellä voitaisi lyhytsyöttöpeliä vaikka niin, että harjoitellaan pelinomaisesti, mutta palloa ei saa nostaa syöttämällä ilmaan. Itsellä on enemmän kokemusta salibandypuolelta ja samat lyhytsyöttö/kukkupallo-lainalaisuudet pätevät kyllä sielläkin. Ensinnäkin on raastavaa ja turhauttavaa pelata pitkiä syöttöjä, jos ja kun niitä hukataan/hävitään. Toiseksi lyhytsyöttöpelissä pääsee moni pelaaja ns. peliin "sisään", mikä on mielestäni joukkueurheilussa tärkeää. Ja minulle on ihan sama vaikka lyhytsyöttöpelissä palloja joskus helpohkon oloisesti hukataankin, mutta yritetään edes. Kyllä se varmuus siitä alkaa pikku hiljaa kasvaa.

 

[J.Grönvall]

Paatelaisen tavoitteet ovatkin seuraavissa EM-kisoissa. Pitää ajatella pelaako siellä 45 vuotias Litmanen vai ajetaanko nyt sisään pelaajia jotka ovat silloin parhaassa iässä. Myös Jalonen ajoi maajoukkueseen sisään uusia pelaajia kun muut olisivat halunneet NHL:n poppaukkoja. Litmasen pitäisi tehdä sama ratkaisu kuin Hyypiän ja siirtyä valmennuspuolelle. Jos Litti valmentaisi hyökkääjiä ja Hyypiä puolustajia, niin se toisi parhaan tuloksen.

Littiä ei varmasti pelaajana enää maajoukkuekuvioissa nähdä. Kyllä tämä joukkue oli Mixulta linjanveto ja Litti saattaa ehkä loppukarsinnoissa jossain matsissa käydä heittämässä jäähyväiset yleisölle.

Sen sijaan se on ihan validi kysymys, että onko vielä näistäkään pelaajista pelaamaan Mixun peliä? Vai onko prosessi vielä siitäkin pidempi, eli todellakin käytettäisiin koko se viisi vuotta? Itse kannatan sitä, että tällä kertaa tosissaan annettaisiin päävalmentajan tehdä se työnsä koko sopimuskauden ajan. Nyt me olemme siinä tilanteessa, että menestys on tiukassa ja todennäköisesti tarkoittaa entistä vähemmän voittoja yksittäisissä karsintapeleissä. Palloliiton kärsivällisyys on tunnetusti ollut vähän niukkaa, joten katsellaan nyt, kun "meidän mies" on puikoissa.

Mixun ajatus on kunnianhimoinen mutta toisaalta varsin mielenkiintoinen. Jo pelkkä ryhmitys 4-3-2-1 on kaivettu jostain 2000-luvun taitteen naftaliinista, mutta kyllähän siinä oma jujunsa on. Kun ei ole laitureita, niin ei käytetä laitureita ja toisaalta nyt saadaan periaatteessa kaikki parhaat keskikenttä-äijät samaan aikaan kentälle. Laitapakeista tuossa jo jauhettiinkin, mutta ihan perusteltu ryhmitys mielestäni.

Mitä sitten tulee tuohon uuteen muotisanaan "pelirohkeuteen" niin se on taas tällainen termi, joka oli Muurisen aikana kirosana ja nyt järjestellään paraateja turuille ja toreille, kun uusi koutsi mainitsee asian. Mursun aikana tosin puhuttiin pelkästä rohkeudesta pitää palloa ja hallita peliä ja lopulta se todettiin mahdottomaksi ja tyhmäksi. Mielestäni siinä on ristiriita koska tuolloin käytössä oli aivan eri planeetan rosteri kuin nyt.

Toki se on suositeltavaa pelata rohkeasti ja olla välittämättä virheistä mutta ihmiset ovat kuitenkin ihmisiä. Vaatii mieletöntä itseluottamusta ja luottoa myös joukkueeseen jotta voi unohtaa vaikkapa virheen joka johtaa vastustajan maaliin. Varsinkin silloin jos se oma peli ei tuota tarpeeksi tuloksia, on olemassa vaara, että pelaaminen muuttuu liian varmistelevaksi. Suomen maajoukkueen kohdalla näen kyseisen riskin olemassaolon.

Ruotsi-peli on ottelu jossa sekä taivas, että helvetti ovat mahdollisia. Tarkoitan sitä, että onnistuessaan joukkue saa valtavan boostin jatkoa ajatellen mutta joku 4-1 tms. olisi omiaan lisäämään epävarmuutta. Täytyy muistaa, että Mixu on vasta noviisi varsinkin maajoukkuetasolla ja hänenkin kiirastulensa tulee jossain vaiheessa. San Marino-ottelusta ei kannata suurempia johtopäätöksiä vetää, siinä oli niin monta monessa, että ei kannata muistaa kuin tulos. Ehkä ainoana voisi kritisoida juuri siitä pelirohkeudesta mutta toisaalta, kun on edelleen vähän auki miten Suomen kuuluisi pelata, niin on mahdoton arvioida kuka oli pelirohkea, kuka vain pelasi väärin ja kuka vielä epäröi tilanteissa.

 

[J.Grönvall]

Itse en ole futista pelannut seuratasolla kuin juniorina joskus kauan aikaa sitten, joten en tiedä nykyjuniorivalmennuksesta, mutta eikö siellä voitaisi lyhytsyöttöpeliä vaikka niin, että harjoitellaan pelinomaisesti, mutta palloa ei saa nostaa syöttämällä ilmaan. Itsellä on enemmän kokemusta salibandypuolelta ja samat lyhytsyöttö/kukkupallo-lainalaisuudet pätevät kyllä sielläkin. Ensinnäkin on raastavaa ja turhauttavaa pelata pitkiä syöttöjä, jos ja kun niitä hukataan/hävitään. Toiseksi lyhytsyöttöpelissä pääsee moni pelaaja ns. peliin "sisään", mikä on mielestäni joukkueurheilussa tärkeää. Ja minulle on ihan sama vaikka lyhytsyöttöpelissä palloja joskus helpohkon oloisesti hukataankin, mutta yritetään edes. Kyllä se varmuus siitä alkaa pikku hiljaa kasvaa.

Lyhytsyöttöpelikin vain vaatii harjoittelua, ei sitä ihan tuosta vaan oteta käyttöön. Ymmärrän kyllä, että San Marinoa vastaan halutaan nähdä sitten vaikka improvisoitua pelaamista "selkärangasta" mutta sitten taas jos pelitapa ei perustu siihen (lyhytsyöttöpeliin) niin on ajateltava myös sitä prosessia.

Esimerkki lyhytsyöttöpelistäkin on helppo antaa mutta sitä myös helppo puolustaa jos joukkue ei pelaa sitä saumattomasti. Miksikö? Siksi, että tärkein syöttö ketjussa on vasta se toinen syöttö. Eli kun pakki/keskikenttäpelaaja antaa jonnekin helpon lyhyen syötön niin olisi oltava jo tiedossa mihin pelataan seuraava syöttö. Muuten peli hidastuu aivan hemmetisti ja siitä katoaa loogisuus joka taas johtaa siihen, että oma peli saattaa mennä täydelliseen umpisolmuun.

FC Barcelonastakin on ymmärrettävä, ettei se peli tule improvisoinnista vaan harjoittelun ja tuhansien toistojen kautta. Pelaajat tietävät toistensa liikkeet ja pystyvät kommunikoimaan sanattomasti. Tuollainen vaatii aikaa ja sellaisen vaatiminen uusiltulta maajoukkueelta on mahdoton vaatimus. Uudet roolit, uusi pelitapa ja mahdollisesti uudet painotukset pelaamisessa tuottavat jo tarpeeksi pohdittavaa, etenkin kun kyseessä on vielä ottelu joka pitää voittaa.

Sen sijaan jos tiedettäisiin, että Suomi on aikaisemmin pelannut lyhytsyöttöpeliä ja se, että Suomi hallitsee sen pelin, niin SILLOIN voitaisiin kysyä perustellusti, että miksei niin tehty nyt? Kesken kaiken se on kuitenkin mahdoton toteuttaa, ellei käy sellainen tuuri, että jokainen pelaaja ajattelee pelistä täsmälleen samalla tavalla.

 

[Mängimies]

liveseurannasta:

Noh sitten Toivio tai Halsti toppariksi, jos pakko olisi Raitalasta luopua. Makoa ei enää ikinä, ei ikinä. En ole nähnyt Suomella elämäni aikana niin huonoa toppariparia ja niin huonoa toppareiden välistä toimintaa koskaan, kuin Heikkinen-Pasanen kaksikolta.

Luota muhun, Halsti-Pasanen olisi kaikkia jo kokeiltuja topparipareja paskempi ratkaisu. Tämä näkemys perustuu nähtyihin Halstin peleihin.

 

[Konnamuori]

Suomen avaus:
1 Anssi Jaakkola
4 Joona Toivio
2 Petri Pasanen
15 Markus Heikkinen
3 Niklas Moisander
21 Kasper Hämäläinen
7 Roman Eremenko
6 Mika Väyrynen
8 Perparim Hetemaj
20 Aleksei Eremenko junior
9 Mikael Forssell

Jaakkola tuli kyllä aivan puskista vaikka näköjään Paatelaisen luottomies onkin.

 

[Beltran]

No huh huh. Peliä pelattu 12min, Ruotsin johtolukemat ovat toistaiseksi niukat, vasta 1-0. Suomi on todella huono, siis oikea paska. Taidan laittaa TV:n kiinni.

 

[bozik]

Mä olen aina satasella Suomen puolesta ja toivon futikselle kaikkea hyvää. Pakko silti kysyä että mitä v*ttua. Siellähän pelätään olla kentällä ja miten ihmeessä suomella ei ole tämän parempia pelaajia ? Isät vs. pojat olis kehu Suomelle, minusta tämä on noloa.

 

[varjo]

Suomen avaus:
1 Anssi Jaakkola
4 Joona Toivio
2 Petri Pasanen
15 Markus Heikkinen
3 Niklas Moisander
21 Kasper Hämäläinen
7 Roman Eremenko
6 Mika Väyrynen
8 Perparim Hetemaj
20 Aleksei Eremenko junior
9 Mikael Forssell

Jaakkola tuli kyllä aivan puskista vaikka näköjään Paatelaisen luottomies onkin.

Tsiisus. Vielä 10v sitten sitä tunsi ulkonäöltä jokaisen maajoukkueen pelaajan, vaihtomiehiä myöten. Nyt pelkistä nimistäkin 30% on täysin tuntemattomia ja googlettelemalla paljastuu että aika puulaakipotkijoista onkin kyse.
Mitä ihmettä on tapahtunut suomalaiselle junnutuotannolle?

 

[Hxxx]

Ketjun nimen voisi vaihtaa muotoon Suomi jalkapallon EM-kilpailuihin 2100.

Ihan käsittämätöntä paskaa tuo Suomen pelaaminen. Nappulaliigamaisia virheitä jatkuvasti. Suomen pelaajat eivät luota itseensä lainkaan ja pelkäävät tuolla kentällä! Eipä käy Mixua kateeksi...

 

[VT]

Tajuaisikohan nyt kaikki urpot vihdoin sen, kuinka helvetin hyvin ja varmasti Sami Hyypiä pelasi KOKO maajoukkueuransa? Hyypiän jokaista pientäkin virhettä arvosteltiin vuositolkulla.

Samoin voisi tajuta sen, että tihiset ja kolkat olivat kuitenkin kv tason pelaajia, vaikka niiden niskaan jatkuvasti tulikin shittia.

Niin ja kolmas asia: onko ainoa tie tulevaisuuden menestykseen kerralla tehtävä nuorennusleikkaus? Tekee tosi hyvää noiden jätkien itseluottamukselle ottaa tolla tavalla turpaan. Monethan ovat olleet sitä mieltä, että U-20 -kaverit korvaavat heittämällä tintit, kolkat, tihiset ja kumppanit.

 

[tant gredulin]

Illan ohjelma tv-ykkösellä jatkuu sarjalla "Terapiassa". Katsojille ihan kiva, mutta pelaajatkin tarvitsisivat jotain.

 

[Mängimies]

Tsiisus. Vielä 10v sitten sitä tunsi ulkonäöltä jokaisen maajoukkueen pelaajan, vaihtomiehiä myöten. Nyt pelkistä nimistäkin 30% on täysin tuntemattomia ja googlettelemalla paljastuu että aika puulaakipotkijoista onkin kyse.
Mitä ihmettä on tapahtunut suomalaiselle junnutuotannolle?

Tämä nimenomaan on nyt sitä nuorennusleikkausta, jota on toitotettu ja toivottu jo viimeiset noin 5 vuotta. Tämän päivän avauksesta varsinaisesti nuorennusleikkauksen piikkiin menee tosin vain Jaakkola ja Toivio.

Nyt jos joskus on tietysti oikea aika ajaa uusia nimiä sisään kun mitään panosta karsinnoissa ei enää ole.