Tunnin verran tuota jaksoin katsella ja sitten oli siirryttävä muihin viihdykkeisiin. Tosiaan tärkein tuli, eli 1-0-voitto ja kolme pinnaa. Miklu teki jälleen maalin ja sekin on laskettava positiiviseksi asiaksi, vaikka tämä nyt oli "vain" se San Marino. Suomen maajoukkueelle ei kuitenkaan taida mikään maailman jengi olla tässä vaiheessa "vain"-joukkue, koska ongelmia tuntuu olevan ihan jokaisen kanssa.
Mixulta ihan mielenkiintoinen avaus ja oli mukava huomata, että se mitä olemme tälläkin palstalla spekuloineet toteutui nyt kentällä kokoonpanon ja ryhmityksen suhteen, voinemme siis pitää itseämme asiantuntijoina! Uudet topparit, Raitala ja Hetemaj olivat ne suurimmat muutokset ja eniten niistä on meteliä pidettykin. Sekavia hetkiä oli joitakin mutta periaatteessa Suomi puolusti ihan ok uudellakin linjalla. Henkilökohtaiset virheet korostuvat puolustuspelaajilla aivan eri tavalla kuin muilla kenttäpelaajilla ja niitä tuli taas liikaa. Kylmä fakta on se, että pakit eivät saisi tehdä käytännössä lainkaan virheitä, se koskee "teknisiä" virheitä kuten huonoja syöttöjä tai haltuunottoja, sekä pelinlukuvirheitä. Raitala ei onnistunut parhaalla tavalla tässä ottelussa.
Perparim Hetemaj pelasi mielestäni hyvin ja jakoi ihan hyviä syöttöjä ylöspäin. Mutta kuten taas nähtiin, niin itse voittamisen kannalta hän ei tuo merkittävää lisää, koska hänellä ei oikein ole niitä ominaisuuksia ratkoa matseja. Rooli tulee varmasti olemaan keskikentän pohjalla, tai ainakin olettaisin niin, ja se sopinee paremmin kuin laita. Siinä on sitten Mixulla haastetta saada Roman ja Perpa pelaamaan niin, että kumpikin tyytyy rooliinsa ja siihen, ettei saa palloa itselleen koko aikaa. Sama koskee tietysti ylempänä Losaa ja Väyrystä.
Losa ei taaskaan saanut mitään aikaiseksi. Oikeasti, minulla ei ole mitään henkilökohtaista häntä vastaan ja toivon AINA Suomen maajoukkueen pelaajilta onnistumisia mutta peli vain yksinkertaisesti kertoo kaiken. Joko onnistut tai sitten et onnistu ja Eremenkolla tulee liikaa näitä HMV-pelejä. Vaatimustaso on kovempi koska roolikin on keskeinen ja tehtävänä on saada aikaan tehoja joko syöttämällä tai iskemällä itse maaleja. En ole ensimmäistäkään skottiliigan matsia nähnyt mutta ihmettelen miten sama kaveri siellä dominoi, minä näen edelleen liian usein väärän ratkaisun väärässä paikassa. Luulenpa, että yritystä on edelleen liikaa.
Väyrynen on yksi lempipelaajiani Suomessa ja pelasi myös kohtalaisen pelin. Väykkä on peliälykäs pelaaja, Pasi Rautiasta lainatakseni: "futaaja", jolla on loistava tekniikka. Syöttö Miklulle oli pieni mutta hieno, oikea-aikainen ja ennen kaikkea siinä osattiin valita oikeanlainen syöttö siihen tilanteeseen. Losakin osaa sen mutta taso heittelee, Väyrynen pelaa paljon tasaisemmin mielestäni.
Päätin, että en kirjoita Jari Litmasesta enää halaistua sanaa, koska nyt on myös meidän fanien aika siirtyä lopullisesti uuteen aikaan. Mutta, ihan pakko on vielä muistuttaa siitä mitä Litmanen toi kentälle. Viisaat päät muistelevat tätä peliä ja huomaavat sen mikä sieltä puuttui, se on se asia miksi Litmanen on niin pitkään ollut maajoukkueen mukana. Kyse ei siis ole henkilöpalvonnasta.
Siksi Suomen ja Mixun tulevaisuuden haaste on saada aikaan uusi pelillinen identiteetti, etenkin hyökkäyspeliin. Koska meillä on nyt täysin eri tyyppisiä pelaajia rakentamassa peliä on myös ajattelutavan muututtava. Maalit ja maalipaikat on MINUN MIELESTÄNI luotava yhteistyöllä useamman pelaajan voimin, sen sijaan, että olisi vain yksi tutkapari luomassa tyhjästä maaleja. Eli sen sijaan, että siellä olisi kaksi hyökkäävää pelaajaa (kärki ja "kymppipaikka"), pitäisikin olla 3-5, siten, että kärki ja alla pelaavat kaksi "kymppiä" muodostaisivat kolmion ja tarvittaessa laidat saataisiin mukaan kuvioihin.
Tässäkin ottelussa näkyi sitä perusvirhettä, että keskikentän tuki puuttui totaalisesti hyökkäyspäässä. Tilannehan on se, että jos pallo saadaan boksin reunalle niin Forssellilla pitäisi olla yhtenä optiona syöttää alas "toiseen aaltoon". Näin vältyttäisiin myös nopeilta pallonmenetyksiltä, joita tulee mikäli Miklu joka kerta lähtee haastamaan poikittain. Näkisin, että tuossa keskikentällä on liikkuvuutta ja taitoa aivan yllinkyllin joten en tiedä mistä kiikastaa, eivätkö roolit ole selvillä (jokainen haluaa olla se tähti)?
Otteluiden voittamisen kannalta juuri tuo hyökkäyskolmanneksen ongelma on ratkaistava, koska pelejä ei voita ilman maaleja. Suomen hyökkäyspelistä ja monesti myös pallollisesta pelaamisesta puuttuu "flow". Niin kauan kun sitä ei löydy, niin juuri niin kauan samat ongelmat pysyvät pinnalla, ja juuri niin kauan on ihan sama pyöritellä erilaisia nimiä, koska perusongelma on edelleen sama. Flow syntyy pelaajien taidosta mutta erittäin suurelta osin myös pelitavasta ja joukkueen "automaatiosta" eli tietyistä kuvioista jotka toistuvat jatkuvasti. Ja koska kyseessä on jalkapallo niin se tekninen suorittaminen vielä lisää vaikeustasoa, sillä ilman sitä ollaan taas lähtöpisteessä.
Ruotsi-ottelu tulee varmasti olemaan erilainen ja Suomi joutunee puolustuskannalle. Nyt tavallaan testattiin ensimmäisen kerran jengin luovuusosasto ja se selvisi ehkä kutosen arvosanalla, koska ope oli armollinen. Tiistaina puntaroidaan taas toinen puoli futiksesta, eli se puolustuspelaaminen. Suomella on oikeasti edelleen todella kovia puolustuspään höyliä, etenkin keskikentällä, joten työmoraalista on paljon kiinni. Ja on pidettävä mielessä, että esimerkiksi Romanin ja Perpan (Heikkisen) puolustusduuni verottaa sitä hyökkäyspelaamista luonnollisesti. Toivoisin, että kun matsia seuraatte niin koittakaa keskittyä koko puolustuspaketin toimivuuteen, sen sijaan että tuijotetaan vain ja ainoastaan linjaa. Puolustuksessakin kaikki kuitenkin lähtee aina ylhäältä ja "valuu" alaspäin. Puolustuslinjahan on enää vain se viimeinen linnake ennen aarretta siellä matkan päässä.
En ole erityisen innoissani tämän ottelun jälkeen mutta toivon sydämestäni, että Suomi ylittää itsensä Tukholmassa.