Huttunen pääsi jo aloittamaan oman mediapelinsä matsin jälkeen. Oli kiva olla päävalmentajana ja nyt sitä herkkua sitten haluttaisi saada lisää. Mieleen nousee taas ikäviä ennakko-aavistuksia.
Matsista on olennainen jo sanottukin. Avausjakso puhui itsessään enemmän kuin tuhat sanaa ja Litin tulo sitten vain alleviivasi kaikkea mitä on tiedettykin. Losa ei onnistunut vieläkään johtavassa roolissa ja onhan tässä pakko alkaa miettiä mikä hänen oikea roolinsa maajoukkueessa olisi.
Edelleen häiritsee tuo suomalaispelaajien haluttomuus tehdä rohkeita ratkaisuja. Etenkin laitureilta soisi nyt ainakin San Marinoa vastaan haastoja eikä joka kerta keskityksiä. Joku tuossa hyvin kirjoittikin, että Forssell ei niitä palloja voita eikä hänelle edes kuuluisi pelata sellaisia palloja. Gert Remmel avasi tätä hienosti taannoin Urheilulehdessä kirjoittaessaan, että Miklulle pitää pelata ns. viipyviä syöttöjä pystysuuntaan. Tämä johtuu siitä, että Miklu tekee itselleen tilaa ns. tuplaliikkeillä ja tarvitsee siihen sen pienen lisä-ajan. Toki Miklu osaa hakea myös pystyjuoksuja kuten Hollantia vastaan nähtiin ja niihin löytyy meiltäkin osaajia. Paljolti kyse on siis vastustajasta ja sen puolustustaktiikasta.
Litmasen homma taas on samaan aikaan hieno ja surullinen. Hieno siksi, että on huimaa miten 39-vuotias pelaaja voi olla vielä noin tärkeä pelaaja. Surkeaa taas siksi, että 39-vuotias pelaaja on edelleen kevyesti Suomen paras pelaaja ja monessa mielessä myös se tärkein. Varsinkin henkisen puolen vaikutus on niin valtava, että saa nähdä pääsemmekö kymmenessä vuodessa sen yli. Joku toinen liideri tarvitsisi saada.
Sitten vielä pitää sanoa, ettei Mako Heikkinen ole riittävän hyvä toppari jos Suomi haluaa voittaa matseja. Onhan Mako luotettava joukkuepelaaja ja varmasti tekee juuri sen mitä koutsi pyytää mutta ominaisuudet eivät vain riitä. Ei lue peliä tarpeeksi hyvin ja sitten taas sen johdosta on myös liian hidas. Voi toki olla, että pakon edessä Heikkinen jatkaa tuossa, koska ei Moisanderiakaan ole oikein varaa ottaa laidalta pois.
Nyt on puoli vuotta aikaa keksiä lääkkeet ja Palloliitto muokkaa kovaa vauhtia Visio2020-powerpointia ja koittaa keksiä uudet strategiset johtoajatukset. Kuullaanko termit nuorennusleikkaus, nuorten sisäänajo, uudet vastuunkantajat ja uuden rungon rakentaminen? Todennäköisesti.
Ihan kaikista eniten kiinnostaa kuitenkin minkä linjan Palloliitto valitsee/keksii isossa kuvassa Suomen futikseen. Nythän on linjanvedon paikka jos koskaan. Totaalinen remontti olisi rohkea ratkaisu ja silloin mentäisiin tavallaan nuori pää edellä, eikä maajoukkueen ehdoilla. Yhtenäinen suomalainen pelityyli, oikeasti selkeä huoneentaulu suomalaisen jalkapalloharjoittelun painopisteistä ja tavoitteista ja siitä millaisia pelaajia haluamme tuottaa tulevaisuudessa. Valmennuskoulutukset ja niin edespäin. Oikeastaan ainoa mikä tässä suhteessa vähän mättää on se, että Baxter on siellä nyt konsulttina eli käytännössä varmaan osallistuisi em. asioiden rakentamiseen. En tiedä, voihan se olla, että Baxi onkin parempi konsultti, yleensähän ne tietävät kaiken vaikkeivat osaa mitään. Ne jotka osaavat voivat sitten tehdä.
Pitkään aikaan mielenkiintoisin puoli vuotta edessä vaikkei yhtään karsintamatsia olekaan.