Sitten haluaisin tietää näkemyksiänne siitä, olisiko esim nyt 23-vuotiaan Perparimin kehitystä voitu tukea tai nopeuttaa luottamalla häneen, ja kuljettamalla maajoukkueen mukana vaikkapa ikämies x.y:n tilalla? Jos ei nyt ihan avaukseen asti vaan vaihtopenkille, niin olisi ainakin ajettu sisään ja olisi saanut arvokasta kokemusta joukkueen mukana. Ja jos ei nyt sitten Perparimia, niin aseta hänen kohdalleen joku muu nimi.
Mielestäni ei. Perpa oli A-maajoukkueen mukana Skotlantia vastaan mutta mursi jalkansa tuossa ottelussa. Silloinhan ura oli lähtenyt kohtuu hyvin liikkeelle ja näytti siltä, että Hetemaj voisi nousta maajoukkueeseen nopeastikin Roman Eremenkon tavoin. Kävi kuitenkin niin, että tuon jälkeen Hetemaj on ollut lähes unohdettu tapaus. Kuten huippu-urheilussa aina niin urheilija itse on myös vastuussa omista esityksistään.
Nyt jos ajatellaan, että meillä on pelaaja jolla on kiistatta lahjoja mutta suoritustaso on huonompi, eli hän ei pelaa potentiaalinsa edellyttämällä tasolla niin täytyykö tällaista pelaajaa pitää mukana maajoukkueen ringissä? Vai pitääkö sinne ottaa pelaaja joka sillä hetkellä on paremmassa kunnossa? Itse olen ehdottomasti jälkimmäisen kannalla.
Pelaajan kehityksen kannalta maajoukkueen kanssa oleminen ei pelkästään kehitä vaan se tulee sitten sen hyvin tehdyn leipätyön oheen. Siksi tällainen nuorennusleikkaus on vaikea suorittaa jos pelaajat eivät pelaa omissa joukkueissaan. Se kertoo aika tylysti siitä, että heidän suoritustasonsa ei ole tarpeeksi korkealla edes siihen joukkueeseen.
Sitten jos mietitään ihan joukkueena vaikkapa Suomea ja noita seuroja missä suomalaiset pelaavat niin maajoukkuehan on montaa seuraa ihan ylivoimaisesti parempi. Silloin en oikein näe miten se yhtälö toimii, että seurajoukkueen penkiltä tai jopa reserveistä otettaisiin maajoukkueeseen ja sitten pitäisi siellä saada peliaikaa.
Maajoukkue kuitenkin aina pelaa tuloksesta, joten sillä ei ole kauheasti aikaa ajaa sisään pelaajia. Sisäänajo maajoukkuekuvioihin tapahtuu näissä harjoitusmaaotteluissa joissa Suomi onkin kokeillut pelaajia aika laajasti. Tulokset näistä peleistä ovat olleet aivan surkeita, eikä se ainakaan allekirjoittanutta ole mitenkään saanut vakuuttuneeksi näiden meidän "kakkostason" pelureiden tasosta kansainvälisesti.
Maajoukkueessa kuuluu pelata maan sen hetken parhaat pelaajat. Isoimmilla mailla on rinkiä josta ottaa pelaajia pelipaikoittain. Suomen tilanne oli jopa huippuvuosina se, ettei joka paikalle yksinkertaisesti ollut huippupelaajaa ja siksi pelaajat pelasivat väärillä paikoilla. Janne Saarinen ei ollut alunperin laitapakki eikä myöskään vaikkapa Petri Pasanen. Nähtiinhän siellä joskus jopa Peter Kopteff laitapakkina ja se kokeilu onkin osa Suomen urheiluhistoriaa.
Sen Perpan paikan otti tavallaan nyt sitten Roni Porokara joka onkin noussut paikallaan ehkä jopa ykkösvalinnaksi. Harmi, että Porokara on ollut ihan pelkkä nolla näissä kahdessa karsintamatsissa. Laitapelaajat ovat yleensäkin olleet Suomen suurin ongelma, koska luontevia ja RIITTÄVÄN HYVIÄ laitapelaajia ei vain ikinä oikein ole ollut. Nytkin se ongelma näkyy siinä, että Porokaran pelatessa huonosti ei ole oikein ketään tilalle. Ja jos Kappe väsähtää niin Johansson tulee kentälle.
Ei missään nimessä ole paras vaihtoehto, että Kolkka tai Johansson ovat vielä maajoukkueessa vakituisesti mukana, mutta tilanne on pakon sanelema. Jokaisella pelaajalla on ihan yhtäläinen mahdollisuus pelata itsensä sinne maajoukkueeseen mutta toistaiseksi kukaan ei ole oikein onnistunut. Tällaisessa tilanteessa pidän ihan ymmärrettävänä, että valmentaja turvautuu kokemukseen ja vanhoihin meriitteihin mielummin kuin ottaa riskin nuoren pelaajan kanssa.
Jossain vaiheessa käy niin, että loputkin vanhat lopettavat. Se aika on ihan väkisin edessä. Silloin niiden nuorten pitää olla valmis kantamaan vastuuta. No nyt kun tähän mennessä uusien pelaajien kehitys on ollut onnettoman vaisua niin mitenkähän sitten mahtaa käydä?
Perpan kaltaisia esimerkkejä tarvittaisiin, jos hän nyt pelaa itsensä vakiokokoonpanoon pidemmäksi aikaa. Sellaisia kehityskäyriä pitää olla, että maajoukkuepaikasta voidaan puhua. Kun paikka maajoukkueessa aukeaa, on se paikka taas lunastettava sielläkin uudelleen. Perpan taannoiset kommentit siitä, ettei suostu enää pelaamaan Skotlantia vastaan olivat helvetin naurettavia ja itselläni meni maku koko äijästä. Jos nuoret vetävät tällaisella asenteella niin onko se mikään ihme, ettei heitä nouse huipulle enempää?