Suomi ja suomettumisen vuosikymmenet

[Ann Arbor]

Aleksanterinkatu (Alexander Stubb), Sofiankatu (Sofia Virta) ja Unioninkatu (Euroopan Unioni) sopivat varsin hyvin nykyaikaiseen nimistöön.
Ilaskivi on kuitenkin oikeassa Pulkovankatukritiikissään.

Voihan sen periaatteessa noinkin ajatella, mutta Stubbin sijaan kadun nimi viittaa Suomen Ruotsilta valloittaneeseen Venäjän tsaariin Aleksanteri ensimmäiseen, Sofiankatu Maria Fjodorovnan alkuperäiseen nimeen ja Unioninkatu Suomen ja Venäjän väliseen unioniin.

Saatan olla näkemyksessäni kärkäs, mutta mielestäni Neuvostoliittoa edeltänyttä Venäjän keisarikuntaa ei olisi syytä romantisoida ainakaan Suomessa. Sama pahuuden valtakunta sekin oli, minkä me suomalaiset tunnemme "vanhana vainoajana". "Kavala, kauhea..."

List of streets renamed due to the Russian invasion of Ukraine - Wikipedia

en.wikipedia.org

Asiasta toiseen. Suomi erottautuu jo joukosta, sillä toden totta kadunnimet ovat kohta kaksi vuotta kestäneen Venäjän silmittömän ja rikollisen hyökkäyssodan ajan pysyneet ennallaan. Toki Suomessa byrokratia on tunnetun hidasta, mutta on taustalla jopa jotain suomettumisen kaikuja?

 

[Lert]

Kirja-arvio: Me oltiin suomettuneita melkein kaikki – vai olimmeko?

Kylmästä sodan ajasta on Suomessakin kirjoitettu paljon. Jyväskylän yliopiston historian professori Antero Holmila (syntynyt 1977) on tarttunut aiheeseen rivikansalaisen kokemuksien ja tunteiden valossa.

www.mtvuutiset.fi

Kirjavinkkinä Holmilan "Suomalaisten kylmä sota".

 

[Patarouva]

Näiden katujen nimien vaihtaminen on typerää. Sillä joka tuntee historiansa ei ole syytä häivyttää epätoivoisesti historiaansa. Historiasta pitäisi oppia eikä sulkea silmiään. Tulee mieleen tiettyjen kirjojen siistiminen sanastoltaan nykyajan ihmisen hyväksymään muotoon.

Tavalliselle tallaajalle Aleksanteri ja Sofia ovat vain etunimiä. Joku saattoi jopa Unioninkatua pitää huoltoaseman mukaan nimettynä.

 

[rpeez]

Vaikka vakiintuneet kadun- ja paikannimet eivät hevillä vaihdukaan, toivoisin käytävän riittävä kansalaiskeskustelu, kuuluvatko Venäjään viittaavat Aleksanterinkatu, Sofiankatu ja Unioninkatu 100% länsimaisen Suomen pääkaupunkiin. Keisarinnankiven obeliskin kaksipäinen kotka yhä vuonna 2024 toivottamassa ihmiset tervetulleiksi kauppatorille ihan Presidentinlinnan kupeessa...

Itse suhtaudun asiaan varsin maltillisesti, mutta kun vihdoin olemme jahkailun jälkeen valinneet olla osa länttä, emmekä idän ja lännen välissä, olisi syytä keskustella, mikä on 2020-luvun suhtautumisemme venäläiseen perintöömme.

Minusta kadunnimet voi jättää sellaisiksi kuin ne historiasta peräisin on. En näe niitä pakkokunnioituksen osoituksina, vaan yksityiskohtina kaupunkikuvassa, jotka kertovat kipeästäkin historiasta jälkipolville ja turisteille.

Uusia venäjän mukaan nimettyjä katuja ei tietenkään enää.

 

[Ann Arbor]

Minusta kadunnimet voi jättää sellaisiksi kuin ne historiasta peräisin on. En näe niitä pakkokunnioituksen osoituksina, vaan yksityiskohtina kaupunkikuvassa, jotka kertovat kipeästäkin historiasta jälkipolville ja turisteille.

Uusia venäjän mukaan nimettyjä katuja ei tietenkään enää.

En sinänsä ole eri mieltä. Historia ei pyyhkiydy nimiä muuttamalla, vaan monessa mielessä ikävä aikakautemme osana Venäjää tulee säilymään osana menneisyyttämme. Siltikin kyse on Helsingin, maamme pääkaupungin ydinkeskustan kaduista. Vaikka keisarillista Venäjää ei länsimaalaisessa kontekstissa ihan Neuvostoliiton kaltaisena antagonistina nähdäkään, on se meille suomalaisille ollut viimeiset n. tuhat vuotta eri muodoissaan pahuuden ja sorron tuoja.

 

[rpeez]

Tavalliselle tallaajalle Aleksanteri ja Sofia ovat vain etunimiä. Joku saattoi jopa Unioninkatua pitää huoltoaseman mukaan nimettynä.

Totta vieköön, itselleni oli Unioninkadun historia täysin tuntematon, ei ollut aavistustakaan että se liittyi venäjään. Onneksi on wikipedia, ja samalla opin että Liisankadunkin nimi on samoja peruja.

 

[Ann Arbor]

Tavalliselle tallaajalle Aleksanteri ja Sofia ovat vain etunimiä. Joku saattoi jopa Unioninkatua pitää huoltoaseman mukaan nimettynä.

Merkittävä osa kansasta ei osaa nimetä kulloisia hallituspuolueitakaan, niin tuskin myöskään kertoa kadunnimien historiasta.

Silti kun kyse on vain nimistä, miksemme sitten nimeäisi kyseisiä Helsingin keskustan hyvinkin prominentteja katuja uudelleen. Aleksanterinkadusta voisi tulla vaikka Martinkatu Martti Ahtisaaren mukaan jne.

 

[finnjewel]

Olihan Mannerheimintiekin vuoteen 1942 asti Heikinkatu.
Marsalkka sai siis oman nimisensä väylän vielä eläessään!

 

[PetriVaris]

Ei historiaa voida uudelleenkirjoittaa vain palvelemaan niitä "hyviä asioita". Toivottavasti tämä jenkeistä kopioitu patsaiden piilottelu ja historian vääntely ei rantaudu Suomeen.

 

[rpeez]

Merkittävä osa kansasta ei osaa nimetä kulloisia hallituspuolueitakaan, niin tuskin myöskään kertoa kadunnimien historiasta.

Silti kun kyse on vain nimistä, miksemme sitten nimeäisi kyseisiä Helsingin keskustan hyvinkin prominentteja katuja uudelleen. Aleksanterinkadusta voisi tulla vaikka Martinkatu Martti Ahtisaaren mukaan jne.

Tai entäpä, jos saatavilla, otetaan nimi käyttöön joka oli ennen näitä muutoksia. Esimerkiksi Unioninkadun aiemmasta historiasta löytyy nimi Läntinen Kirkkokatu.

 

[Patarouva]

Merkittävä osa kansasta ei osaa nimetä kulloisia hallituspuolueitakaan, niin tuskin myöskään kertoa kadunnimien historiasta.

Silti kun kyse on vain nimistä, miksemme sitten nimeäisi kyseisiä Helsingin keskustan hyvinkin prominentteja katuja uudelleen. Aleksanterinkadusta voisi tulla vaikka Martinkatu Martti Ahtisaaren mukaan jne.

Joo ja joku tuohtuisi, että mitä uskonnollista pelleilyä tämä on, nimetä nyt katu Lutherin mukaan tai miksi tuo Martinkatu ja Martti täytyy tänne ängetä Helsinkiin, taasko niiden pitää matkia entistä pääkaupunkia Turkua tai on kummallista, että Martti Syrjän mukaan nimetty katu ei voi olla Tampereella, jos hänen mukaansa joku katu nimetään.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Osin vierastan sellaista ”käsienpesuajatusta”, että historialle emme voi kerta kaikkiaan mitään. Siis siten, että historiaamme liittyvät despootit ja monenmoiset muut isommat ja pienemmät perkeleet ansaitsevat ikuisesti heille pystytetyt patsaat ja muistomerkit, ynnä heidän mukaansa nimetyt kadut, puistot rakennukset ja muut, jos näitä on päätetty joskus maastoon sijoittaa. Toisaalta on niinkin, ettei patsaita pidä kaataa tai katuja nimetä uudelleen sitä mukaa kun muoti muuttuu, tai aina kun muistomerkkiin yms. liittyvästä henkilöstä kuoriutuu esiin jokin myöhemmän aikakauden arvoilmastossa harmillinen piirre. Aihe edellyttää mielestäni laajaa pohdintaa ja rajanvetoa.

Näin 2020-luvun Suomessa voisi jo pikku hiljaa luopua joidenkin rakennuksiin kiinnitetyistä metallisista muistolaatoista ja korkokuvista, joissa kerrotaan V.I. Leninin asuneen/yöpyneen/piileskelleen/nussineen tässä talossa vuonna se ja sama. Noita kiinnitettiin lähes yksinomaan YYA-vuosina, edistäjinä suomalaiset kommunistit, Neuvostoliitto-seura, sekä monenkirjavat idänkortilla pelaajat ja muut Neuvostoliiton mielistelijät. Moiset plakaatit voisi kerätä yhteen paikkaan muistuttamaan oman aikansa Lenin-uskovaisuudesta ja totalitarismin myötämielistelyn historiasta, vaikkapa mahdolliseen suomettuneisuuden museoon. Sinne voisi myös kerätä vahanukkekokoelman, jonka pääosissa olisivat monenmoiset suomettajat ja innoikkaimmat suomettuneet.

 

[Cobol]

Vähän vaikea ymmärtää, että kun alkuperäisen tekstin kirjoittaja ehdottaa kansalaiskeskustelua autonomian aikaan viittaavista kadunnimistä, ketjuun säntää nimimerkkejä puolustamaan näkemystään, jossa mitään ei saa muuttaa. Niin, kysehän oli keskustelusta! Olisi rakentavaa, jos keskustelulle annettaisiin tilaa ja erilaiset näkökulmat pääsisivät esille.

Kansalaiskeskustelulle on todellakin paikkansa. Siinä käytäisiin todennäköisesti läpi myös kaikkia muita Venäjän vallan merkkejä Suomessa. Yllä @Pisin Kääpiö 186cm nostaa esille Leniniin liittyvät plakaatit yms.

Mutta on paljon muutakin. Maailmanrauhan patsas aiotaan palauttaa takaisin Kruunusiltojen valmistuttua. Kotkan Lenin-patsas taisi saada tuomion vaikka vasemmisto Kotkassa poistamista vastustaakin. Lenin-puiston nimi muuttuu - onneksi - vihervasemmiston vastaan äänestämisestä huolimatta.

Kun Venäjään liittyvien nimienmuutosta tarkastelee mm. Kotkan ja Helsingin osalta, rationaalisten perusteluin muutoksia kannattaa lähinnä keskustaoikeisto ja vastustaa hyvin oudoillakin näkemyksillä vihervasemmisto. Kotkalainen näkyvä vasemmistovaltuutettu kiteytti Lenin-patsaan poistamisen vastustuksen näin: " "Taiteen tuhoaminen kulloisten poliittisten suuntausten mukaan on minun mielestäni sitä, mitä diktatuureissa tehdään. Sen takia Lenin-patsasta ei kannata poistaa."

Olen eri mieltä, mutta juuri siksi keskustelua tarvitaan.

 

[Ann Arbor]

Maailmanrauhan patsas aiotaan palauttaa takaisin Kruunusiltojen valmistuttua. Kotkan Lenin-patsas taisi saada tuomion vaikka vasemmisto Kotkassa poistamista vastustaakin. Lenin-puiston nimi muuttuu - onneksi - vihervasemmiston vastaan äänestämisestä huolimatta.

Ihmettelen todella Helsingin kaupungin ratkaisua palauttaa Katiskavarkaat kunniapaikalle työmaan valmistuttua. Jos ei kuparinkierrätykseen, miksei pysyvästi varastoon tai johonkin erikoisnäyttelyyn sisätiloissa? Mitä velkaa meillä on Venäjän suuntaan pitää kyseistä ikävää muistoa näytillä?

Keisarinnankivi – Wikipedia

fi.wikipedia.org

Yhtä lailla ikävä muisto Venäjän ylivallasta Suomessa on Kauppatorilla, Helsingin paraatipaikalla sijaitseva Keisarinnankivi kaksipäisine kotkineen. Omasta mielestäni kyseisen monumentin siirtoa vaikka kansallismuseoon tulisi harkita. Nyt se on outona kuriositeettina ennen kaikkea turistien kansoittamalla torilla. Tilalle voisi suunnitella itsenäistä Suomea symboloivan teoksen, tai esim. Ukrainalle omistetun monumentin.

 

[Cobol]

Ihmettelen todella Helsingin kaupungin ratkaisua palauttaa Katiskavarkaat kunniapaikalle työmaan valmistuttua. Jos ei kuparinkierrätykseen, miksei pysyvästi varastoon tai johonkin erikoisnäyttelyyn sisätiloissa? Mitä velkaa meillä on Venäjän suuntaan pitää kyseistä ikävää muistoa näytillä?

Näkisin taustalla olevan sekä kaipuuta suomettumisen aikaan että halua varmistella omia asemiaan, jos Venäjä nousee Euroopassa jossain vaiheessa johtavaksi maaksi. Nyt pelataan omat kortit pöytään ja niistä voi Venäjä lukea, kuinka uskollinen korttihuijari olikaan.

Tuo patsas sai kritiikkiä jo 1990-luvulla jopa Rauhanpuolustajien lehdessä suomettumisen symbolina. Neuvostoliiton ja sen seuraajan Venäjän käännökset olivat hetkellisesti sellaisia, että Suomi jäi jälkeen ja ei suostunut lopettamaan suomettumista vaan jatkoi sitä pitkälle 1990-luvulla vaikka Jeltsinin Venäjä tarjosi huhutusti NKP:n arkistoa asioiden läpikäymiseen.

Yksi peruste kuuluu olevan se, että Katiskavarkaat toimisi rauhan symbolina Venäjän hyökkäyssodalle Ukrainaan. Itse taas näen patsaan pikemminkin toimivan Venäjän ikuisen rajattomuuden imperalistisena muistomerkkinä Venäjän suorittaessa kansanmurhaa Euroopassa ja muualla.

 

[Ann Arbor]

Näkisin taustalla olevan sekä kaipuuta suomettumisen aikaan että halua varmistella omia asemiaan, jos Venäjä nousee Euroopassa jossain vaiheessa johtavaksi maaksi. Nyt pelataan omat kortit pöytään ja niistä voi Venäjä lukea, kuinka uskollinen korttihuijari olikaan.

Tuo patsas sai kritiikkiä jo 1990-luvulla jopa Rauhanpuolustajien lehdessä suomettumisen symbolina. Neuvostoliiton ja sen seuraajan Venäjän käännökset olivat hetkellisesti sellaisia, että Suomi jäi jälkeen ja ei suostunut lopettamaan suomettumista vaan jatkoi sitä pitkälle 1990-luvulla vaikka Jeltsinin Venäjä tarjosi huhutusti NKP:n arkistoa asioiden läpikäymiseen.

Yksi peruste kuuluu olevan se, että Katiskavarkaat toimisi rauhan symbolina Venäjän hyökkäyssodalle Ukrainaan. Itse taas näen patsaan pikemminkin toimivan Venäjän ikuisen rajattomuuden imperalistisena muistomerkkinä Venäjän suorittaessa kansanmurhaa Euroopassa ja muualla.

Hyvää pohdintaa. Sikäli mikäli Ukrainan sodasta halutaan muistuttaa, olisi uusi Ukrainan kansalle omistettu teos samalla paikalla mitä hienoin ratkaisu. Katiskavarkaiden palauttaminen on mielestäni lähes russofilinen teko.

On lisäksi mielestäni suorastaan noloa, ettei Tehtaankatukaan ole edelleenkään nimetty uudelleen. Vaikkei kotoperäinen sana tehdas sinänsä Venäjään viittaakaan, on Tehtaankatu toiminut vuosikymmenten ajan symbolina Neuvostoliiton ja Venäjän vaikutusvallalle Suomessa. Lukuisissa muissa maissa katu, missä Venäjän suurlähetystö sijaitsee on saanut uuden nimen, miksi me emme halua samaa?

 

[Patarouva]

Kannattaa muistaa myös omaan historiaan sopivien nimien arvostelussa, että asiat ja historian voi nähdä monessa eri valoss, vaikka nyt olisimme kuinka samanmielisiä. Veikkaan, että moni punaisen kakara olisi mieluummin kulkenut Heikinkadulla Mannerheimintien sijaan.

 

[Ann Arbor]

Kannattaa muistaa myös omaan historiaan sopivien nimien arvostelussa, että asiat ja historian voi nähdä monessa eri valoss, vaikka nyt olisimme kuinka samanmielisiä. Veikkaan, että moni punaisen kakara olisi mieluummin kulkenut Heikinkadulla Mannerheimintien sijaan.

Hyvä huomio tuo. Toki Venäjän ollessa kyseessä kyseessä hyvinkin muuttumaton realiteetti. Venäjä ollut Suomen sortaja n. viimeiset tuhat vuotta, eikä Venäjän keisareita ja muita hovin jäseniä tulisi romantisoida.

 

[Patarouva]

Hyvää pohdintaa. Sikäli mikäli Ukrainan sodasta halutaan muistuttaa, olisi uusi Ukrainan kansalle omistettu teos samalla paikalla mitä hienoin ratkaisu. Katiskavarkaiden palauttaminen on mielestäni lähes russofilinen teko.

On lisäksi mielestäni suorastaan noloa, ettei Tehtaankatukaan ole edelleenkään nimetty uudelleen. Vaikkei kotoperäinen sana tehdas sinänsä Venäjään viittaakaan, on Tehtaankatu toiminut vuosikymmenten ajan symbolina Neuvostoliiton ja Venäjän vaikutusvallalle Suomessa. Lukuisissa muissa maissa katu, missä Venäjän suurlähetystö sijaitsee on saanut uuden nimen, miksi me emme halua samaa?

Siksi, että Tehtaankatu muistuttaa meitä vehkeilystä ja suomettuneisuudesta ja siitä, että emme unohtaisi sitä, mikä on tapahtunut.

 

[Patarouva]

Hyvä huomio tuo. Toki Venäjän ollessa kyseessä kyseessä hyvinkin muuttumaton realiteetti. Venäjä ollut Suomen sortaja n. viimeiset tuhat vuotta, eikä Venäjän keisareita ja muita hovin jäseniä tulisi romantisoida.

Minä puolestani toivon, että autonomian aika muistetaan romantisoimatta ja mahdollisimman realistisesti. Että kaikki ei ole täällä pudonnut syliin ilman uhrauksia, kuten nykyään liian helposti ajatellaan elämästä ylipäätään.

 

[rpeez]

Vähän vaikea ymmärtää, että kun alkuperäisen tekstin kirjoittaja ehdottaa kansalaiskeskustelua autonomian aikaan viittaavista kadunnimistä, ketjuun säntää nimimerkkejä puolustamaan näkemystään, jossa mitään ei saa muuttaa. Niin, kysehän oli keskustelusta! Olisi rakentavaa, jos keskustelulle annettaisiin tilaa ja erilaiset näkökulmat pääsisivät esille.

Mielestäni myös nykyisen tilanteen säilyttämisen puolesta (esimerkiksi ettei historiaa siis hukata) kommentointi on keskustelua.

 

[Cobol]

Kannattaa muistaa myös omaan historiaan sopivien nimien arvostelussa, että asiat ja historian voi nähdä monessa eri valoss, vaikka nyt olisimme kuinka samanmielisiä. Veikkaan, että moni punaisen kakara olisi mieluummin kulkenut Heikinkadulla Mannerheimintien sijaan.

Totta. Mutta sekin kannattaa huomioida, että natsejakin karmeamman Neuvostoliiton ajan (Lenin, maailmanrauha yms) muistomerkit eivät ole millään tavalla verrannollisia Suomen sisäisiin tilanteisiin. Maailman rauha tarkoitti Neuvostoliitolle Euroopan ja koko maailman alistamista Neuvostoliiton vasalleiksi. Ja sen jälkeen jättimäisiä puhdistuksia. "Pientä" esimerkkiä saatiin siitä, miten CCCP kohteli Varsovan liittoon pakotettuja maita.

 

[Ollakseni]

Vähän vaikea ymmärtää, että kun alkuperäisen tekstin kirjoittaja ehdottaa kansalaiskeskustelua autonomian aikaan viittaavista kadunnimistä, ketjuun säntää nimimerkkejä puolustamaan näkemystään, jossa mitään ei saa muuttaa. Niin, kysehän oli keskustelusta! Olisi rakentavaa, jos keskustelulle annettaisiin tilaa ja erilaiset näkökulmat pääsisivät esille.

Annetaanhan täällä tilaa, mutta keskustelu kiertää vähän kehää kun välillä tullaan kertomaan kuinka kaikki Venäjään viittaavakin pitäisi poistaa katujen nimistä, patsaista jne. koska ne kertovat Suomettumisesta vaikka historia on paljon sitä vanhempaa eikä niihin kajottu edes 1920- ja 1930-luvuilla. Joku Lenininpuistikko tai Leninin patsas nyt on asiallista poistaa, mutta en tiedä mitä Aleksanterinkadun muuttaminen Risto Rydin kaduksi muuttaisi. En minä halua historiatonta kaupunkia. Kuitenkin Helsingin asema itsessään on Venäjän toimesta säädetty ja suuri osa arkkitehtuuriakin on sieltä päin tullutta.

Kiinnittävätkö ihmiset huomiota johonkin Keisarinnankiveen negatiivisesti? Tai kysyvät miksi ihmeessä se on täällä? Kuitenkin:

Helmikuun vallankumouksen jälkeen 17. huhtikuuta 1917 venäläiset matruusit vetivät alas muistomerkin pronssisen pallon ja kaksoiskotkan sekä poistivat jalustassa olevat inskriptiot.[2] Kaksoiskotka rikkoontui, mutta se ja sen alustana oleva pallo säilyivät tallessa. Ne asetettiin korjattuina takaisin paikoilleen vuonna 1971, kun asiasta oli ensin konsultoitu Neuvostoliittoa ja varmistettu, ettei naapurimaalla ollut mitään tätä vastaan.

Miksi poistaisimme Helsingin vanhimman julkisen monumentin? Eikö ole parempi muistaa jotain vanhoja asioita?

 

[Ann Arbor]

Miksi poistaisimme Helsingin vanhimman julkisen monumentin? Eikö ole parempi muistaa jotain vanhoja asioita?

Keisarinnankivi on toden totta historiallinen monumentti ja vaikka kyseessä onkin tyypillinen obeliskiaihe, sillä lienee jo myös taidehistoriallistakin arvoa. Esitinkin siirtoa kansallismuseoon, minne voisi järjestää näyttelyn, missä Venäjän vallan aikaa käsiteltäisiin nykyajan alaviitteiden kera.

Vaikka Keisarinnankivi ei sinänsä ruma olekaan, kaksipäinen kotkakin on Venäjää vanhempaa perintöä ja obeliski faaraoiden Egyptistä, on se silti minulle ennen kaikkea Venäjän ylivallan symboli ja ainakin itse näen Venäjän keisarikunnan sinä samana "pahan valtakuntana", mitä Neuvostoliiton ja nykyisen Venäjän.

 

[Patarouva]

Totta. Mutta sekin kannattaa huomioida, että natsejakin karmeamman Neuvostoliiton ajan (Lenin, maailmanrauha yms) muistomerkit eivät ole millään tavalla verrannollisia Suomen sisäisiin tilanteisiin. Maailman rauha tarkoitti Neuvostoliitolle Euroopan ja koko maailman alistamista Neuvostoliiton vasalleiksi. Ja sen jälkeen jättimäisiä puhdistuksia. "Pientä" esimerkkiä saatiin siitä, miten CCCP kohteli Varsovan liittoon pakotettuja maita.

Niinpä. Ja silti olen nähnyt, miten tuntemilleni ihmisille puoluepolitiikasta sokeutuminen on vienyt kyvyn arvostella itänaapurin tekoja siinä, missä samaan aikaan on huudettu ja haukuttu Yhdysvaltoja maailmanpoliisiksi, joka sekaantuu asioihin, jotka eivät sille kuulu.

Politiikka, uskonto ja urheilu ovat asioita, jotka pahimmillaan saavat ihmisen näkemään niin värillisillä laseilla ja vääristämään näkemänsä omaan katsomukseensa sopivaksi, että se on ulkopuolelta katsoen täysin käsittämätöntä.