Suomi ja suomettumisen vuosikymmenet

[rpeez]

Tulemme perusasiaan. Jos Suomen lähihistoria jää osalla liikaa tiktokin varaan, käsitys saattaa olla Venäjän ja Kiinan tavoitteita myötäilevä joskus 10-20 vuoden päästä.

Hyvä pointti jota en tullut ajatelleeksi. Jos oikein ymmärrän, perkaaminen olisi oikeastaan historian dokumentoimista opiksi jälkipolville.

 

[JZZ]

Hyvä pointti jota en tullut ajatelleeksi. Jos oikein ymmärrän, perkaaminen olisi oikeastaan historian dokumentoimista opiksi jälkipolville.

Toisaalta ymmärretäänkö enää tässäkään keskustelussa suomettumisen realiteetteja? Jos tosiasiassa emme olisi tehneet, kuten nyt teimme, mikä olisi Suomen status nykyisin? En oikein näe, että Suomi on hävinnyt tässä asiassa muuta kuin korkeintaan kunniansa, on vaikea uskoa, että meillä olisi asiat jotenkin käsittämättömästi paremmin kuin nyt ilman suomettumista.

Suomettuminen oltaisiin kuitenkin voitu lopettaa jo selvästi aiemmin. Tässä toki kuvaan astuu Kekkonen, joka onnistui markkinoimaan itsensä koko kansalle "neuvostoliittokuiskaajana", ja jonka intresseihin luonnollisesti kuului suomettumisen ylläpitäminen mahdollisimman pitkälle oman valtansa sementoimiseksi. Toisaalta Kekkosestakin tuntuu jo nykyään saavan puhua totuutta, onko siinäkään mitään oikeasti enää perattavaa tarjolla?

Omalla tavallaan suomettumisen vuosinahan (jossain määrin jopa vuoteen 2022 asti) idänkauppa on palvellut Suomea hyvin, olemme saaneet myytyä hyvin keskinkertaista tavaraa hyvällä hinnalla Neuvostoliittoon ja myöhemmin Venäjälle. Toisaalta taas olisiko Suomella enemmän länsimaista kilpailukykyä, mikäli päävientimme olisi kohdistunut länsimaihin ja sitä myötä osaaminen karttunut korkeampien standardien vuoksi?

 

[Satunnainen]

Eihän meidän tarvitse spekuloida sillä, miten suhtaudutaan valtioon, jossa demokratian sijaan vallitsee autoritaarinen hallinto, joka pyrkii kasvattamaan taloudellista ja sotilaallista valtaansa isoilla panostuksilla ja jonka tavoitteisiin kuullu vallata aluetta, joka ei nyt ole sen hallussa. Kiinahan on juuri sellainen. Ja mitä teemme, siis koko Länsi? No käymme kauppaa niin maan perkeleesti, koska siitä saadaan taloudellista etua. Eli jos nuoriso ihmettelee, että miten oli aikanaan mahdollista käydä kauppaa Neuvostoliiton kanssa, niin vastapalloon voi kysyä, miten on mahdollista nyt käydä kauppaa kiinan kanssa. Jos asetetaan vastakkain se, mikä olisi moraalisesti oikein ja se, mikä tuo suurimman taloudellisen hyödyn, niin perin usein taloudellinen hyöty vie voiton.

 

[Ann Arbor]

Lenin-museo sulki ovensa – pian tilalla on uutta: ”Venäjä tekee loistavaa markkinointia”

Tampereella toimiva Lenin-museo sulki ovensa lopullisesti.

www.is.fi

Tampereen Lenin-museo sulkeutunut tänään lopullisesti.

 

[Dino]

Eihän meidän tarvitse spekuloida sillä, miten suhtaudutaan valtioon, jossa demokratian sijaan vallitsee autoritaarinen hallinto, joka pyrkii kasvattamaan taloudellista ja sotilaallista valtaansa isoilla panostuksilla ja jonka tavoitteisiin kuullu vallata aluetta, joka ei nyt ole sen hallussa. Kiinahan on juuri sellainen. Ja mitä teemme, siis koko Länsi? No käymme kauppaa niin maan perkeleesti, koska siitä saadaan taloudellista etua. Eli jos nuoriso ihmettelee, että miten oli aikanaan mahdollista käydä kauppaa Neuvostoliiton kanssa, niin vastapalloon voi kysyä, miten on mahdollista nyt käydä kauppaa kiinan kanssa. Jos asetetaan vastakkain se, mikä olisi moraalisesti oikein ja se, mikä tuo suurimman taloudellisen hyödyn, niin perin usein taloudellinen hyöty vie voiton.

Tässä meidän (länsimaiden) systeemissä on sellainen sisäänrakennettu ongelma, että äärimmäinen voiton ja tehokkuuden tavoittelu ajaa systeemin käytännössä koko ajan tällaisten tahojen syliin, joilla on tarjolla jotain resurssia edullisesti. Kun tämän resurssin omistajana sattuu olemaan sellainen taho, joka tajuaakin oman vaikutusvaltansa ja osaa käyttää sitä hyväkseen, ollaan sitten tämän kaltaisessa kierteessä, jossa esimerkiksi yhdestä riippuvuudesta (öljy/kaasu) eroon pyrkiminen ajaa riippuvuussuhteeseen toisen kanssa (akkumineraalit, akkutuotanto).

Lisäksi myös me systeemin sisällä elävät ihmiset ajatellaan sillä tavalla lyhytnäköisesti ja itsekkäästi, että protestoimme jaloillamme jos jonkin hyödykkeen hinta pomppaakin reilusti, niin sekään ei kannusta pyrkimään eroon näistä riippuvuussuhteista. Sehän nähdään juuri sekä USA:ssa että vielä toistaiseksi vähän pienemmässä määrin Euroopassa, että hintojen nousu ajaa ihmisiä autoritäärisestä hallinnosta fantasioivien tahojen kannattajaksi.

 

[Ramchester]

Lenin-museo sulki ovensa – pian tilalla on uutta: ”Venäjä tekee loistavaa markkinointia”

Tampereella toimiva Lenin-museo sulki ovensa lopullisesti.

www.is.fi

Tampereen Lenin-museo sulkeutunut tänään lopullisesti.

Noh, lopullisesti ja lopullisesti. Helmikuussa avautuu uudella nimellä eli samaa paskaa eri paketissa.

 

[PtG]

Noh, lopullisesti ja lopullisesti. Helmikuussa avautuu uudella nimellä eli samaa paskaa eri paketissa.

Nykyinen museohan ei missään nimessä ollut paska. Sen sisältö uudistettiin 2015-2016. Sitä ennen se oli kyllä ollut auttamatta neuvostoliittolaista historiatulkintaa.

Toki siinä mielessä se on "samaa paskaa", että Lenin-museohan käsitteli viimeisinä vuosinaan Suomen ja Neuvostoliitton/Venäjän suhteita. Samaa tulee myös Nootti käsittelemään.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Nykyinen museohan ei missään nimessä ollut paska. Sen sisältö uudistettiin 2015-2016. Sitä ennen se oli kyllä ollut auttamatta neuvostoliittolaista historiatulkintaa.

Toki siinä mielessä se on "samaa paskaa", että Lenin-museohan käsitteli viimeisinä vuosinaan Suomen ja Neuvostoliitton/Venäjän suhteita. Samaa tulee myös Nootti käsittelemään.

Ei se vanhakaan museo siinä mielessä paska ollut, että siellä oli hyvä käydä hakemassa ymmärrystä kommunismin saatanasta, henkilöpalvonnasta ja reaalisosialismin mädännäisyydestä. Tämä tietenkin edellyttäen, että vierailijalla oli näiden ilmiöiden suhteen lukutaitoa. Pitkään museota johtaneen Aimo Minkkisen aikana Lenin-museo oli lähinnä neuvostokommunismin ja Lenin-kultin palvontapaikka, jota saattoi toisella tavalla ajattelevakin käydä ihmettelemässä.

Mutta aikansa kutakin. Lenin-kultista on aika jättänyt sekä ilmiönä että vitsinä, joten Leninin siivoaminen pois museon nimestä on tietysti ehdottoman aiheellista, ja museon tarjoamien näkökulmien uudistamista on epäilemättä syytä jatkaa. Jonkinlainen neuvostojärjestelmän rikosten ja sairaalloisen neuvostoilmiöiden osasto olisi tervetullut, suomettumisosaston viereen.

 

[Ann Arbor]

Toki siinä mielessä se on "samaa paskaa", että Lenin-museohan käsitteli viimeisinä vuosinaan Suomen ja Neuvostoliitton/Venäjän suhteita. Samaa tulee myös Nootti käsittelemään.

Toivottavasti uuden näyttelyn narratiivi ei olisi mennyttä nostalgisoiva, vaan toisi kävijöille kaunistelematta häpeälliset rähmällään olon vuosikymmenet esille.

Olen asiasta tässä threadissa toitottanut, mutta suomettuneisuuden vuosikymmenistä tulisi edelleen käydä mielestäni laajempaa julkista keskustelua ja tehdä tieteellistä tutkimusta. Menneet on niin helppo pyrkiä unohtamaan, mutta ollaksemme uskottava lännen etuvartio, ei mennyttä häpeällistä "Venäjän ymmärtämistä" ole syytä unohtaa.

 

[erku]

Toisaalta ymmärretäänkö enää tässäkään keskustelussa suomettumisen realiteetteja? Jos tosiasiassa emme olisi tehneet, kuten nyt teimme, mikä olisi Suomen status nykyisin? En oikein näe, että Suomi on hävinnyt tässä asiassa muuta kuin korkeintaan kunniansa, on vaikea uskoa, että meillä olisi asiat jotenkin käsittämättömästi paremmin kuin nyt ilman suomettumista.

Tämä on erinomaisen osuvasti kirjoitettu kappale. Se konkreettinen haitta, mitä meille suomattumisen ajasta on jäänyt, on ainakin omasta mielestäni vaikeaa hahmottaa.

Omalla tavallaan suomettumisen vuosinahan (jossain määrin jopa vuoteen 2022 asti) idänkauppa on palvellut Suomea hyvin, olemme saaneet myytyä hyvin keskinkertaista tavaraa hyvällä hinnalla Neuvostoliittoon ja myöhemmin Venäjälle. Toisaalta taas olisiko Suomella enemmän länsimaista kilpailukykyä, mikäli päävientimme olisi kohdistunut länsimaihin ja sitä myötä osaaminen karttunut korkeampien standardien vuoksi?

Idänkaupan merkitys Suomen ja suomalaisten hyvinvoinnin kasvussa on ollut todella merkittävä. Suomen äärimmäisen surkea tämän hetkinen talous- ja työllisyystilanne suhteessa keskeisiin kilpailijoihin on pitkälti seurausta siitä, että vienti Venäjälle loppui kuin seinään ja samoin venäläisten turistien virta. Eikä mikään viittaa siihen, että näitä menetyksiä olisi kyetty korvaamaan muualle viemällä tai saamalla uusia turisteja muualta.

Se on mielestäni aina vähän huvittava keskustelu, että onko idänkauppa nyt ollutkin huono juttu, kun valmius viedä länteen on sen myötä ollut heikompi. Pitkälti samaa keskustelua voisi sitten halutessaan käydä Nokian kohdalla. Valtava määrä suomalaisia firmoja muovasi liiketoimintansa täysin Nokian ehdoilla tapahtuvaksi ja aika ymmärrettävästi näiden firmojen kilpailukyky romahti samalla, kun Nokian asema maailman johtavana matkapuhelinvalmistajana romahti. Siltikin on mielestäni aivan absurdi ajatus, että Nokian menestys olisi ollut jotenkin vahingollinen Suomelle.

 

[PtG]

Toivottavasti uuden näyttelyn narratiivi ei olisi mennyttä nostalgisoiva, vaan toisi kävijöille kaunistelematta häpeälliset rähmällään olon vuosikymmenet esille.

Ei se Lenin-museokaan ollut loppuvuosinaan mitenkään nostalginen neuvostoaikaa kohtaan. Suomettumista se ei ehkä mitenkään erityisemmin nostanut esille, mutta kyllä muuten tuotiin Neuvostoliiton hirmutyöt suoraan näytille.

 

[Reverent]

Tämä on erinomaisen osuvasti kirjoitettu kappale. Se konkreettinen haitta, mitä meille suomattumisen ajasta on jäänyt, on ainakin omasta mielestäni vaikeaa hahmottaa.

Idänkaupan merkitys Suomen ja suomalaisten hyvinvoinnin kasvussa on ollut todella merkittävä. Suomen äärimmäisen surkea tämän hetkinen talous- ja työllisyystilanne suhteessa keskeisiin kilpailijoihin on pitkälti seurausta siitä, että vienti Venäjälle loppui kuin seinään ja samoin venäläisten turistien virta. Eikä mikään viittaa siihen, että näitä menetyksiä olisi kyetty korvaamaan muualle viemällä tai saamalla uusia turisteja muualta.

Se on mielestäni aina vähän huvittava keskustelu, että onko idänkauppa nyt ollutkin huono juttu, kun valmius viedä länteen on sen myötä ollut heikompi. Pitkälti samaa keskustelua voisi sitten halutessaan käydä Nokian kohdalla. Valtava määrä suomalaisia firmoja muovasi liiketoimintansa täysin Nokian ehdoilla tapahtuvaksi ja aika ymmärrettävästi näiden firmojen kilpailukyky romahti samalla, kun Nokian asema maailman johtavana matkapuhelinvalmistajana romahti. Siltikin on mielestäni aivan absurdi ajatus, että Nokian menestys olisi ollut jotenkin vahingollinen Suomelle.

Juu, idänkaupan osuus olikin valtava sotakorvauksien ja sen jälkeisten yya-vuosien aikana, vaikka kaikki selväjärkiset tiesivät, kenen ehdoilla mennään. Bisnes varmaan kukoisti. Onhan meillä varmaan lukemattomia idänkaupalla omaisuutensa tehneitä, jotka eivät ymmärrä, kuinka moraalitonta on tehdä kauppaa venäläisten kanssa. Oman mielipiteen perustan kotikasvatukseen, jonka sain 70-80 luvuilla. Idästä ei koskaan tule mitään hyvää.

 

[Ann Arbor]

Muistomerkit | Kauppatorin Keisarinnankivestä puuttuu maapallo ja kaksipäinen kotka

Keisarinnankivestä puuttuu maapallo ja kaksipäinen kotka, koska ne ovat kunnostettavana.

www.hs.fi

Voisikohan obeliskin jättää ilman kotkaa tästedes? (Näytille vaikka kansallismuseoon autonomian aikaa esittelevään osastoon.) Pääkaupungin paraatipaikka ja mm. turisteja tervehtii venäläistä imperialismia ja Suomen alistamista symboloiva kaksipäinen kotka...

 

[Everton]

Hyvä kirjoitus suomalaisista oppikirjoista. Ainakin tämän suppean otannan perusteella synkin tilanne on ollut 70-luvulla. Olisiko sitten taistolaisuus ollut se suurin tekijä, mikä tätä suomettumista ja itsesensuuria on synnyttänyt.

Neuvostoliitto | Pengoin nuoruuteni oppikirjoja: Koululaisille syötettiin vuosikymmenten ajan käsittämätöntä soopaa

Vuonna 1976 hyväksytyssä peruskoulun historiankirjassa ylistettiin Neuvostoliiton perustajaa, bolševikki Vladimir Leniniä ”nerokkaaksi suunnittelijaksi”, joka ”sairaanakin jatkoi uuden valtiojärjestelmän kehittämistä”. Suomettuneen Suomen lapsille annettiin oppikirjoissa ruusuinen kuva idän...

www.hs.fi

 

[BitterX]

Muistomerkit | Kauppatorin Keisarinnankivestä puuttuu maapallo ja kaksipäinen kotka

Keisarinnankivestä puuttuu maapallo ja kaksipäinen kotka, koska ne ovat kunnostettavana.

www.hs.fi

Voisikohan obeliskin jättää ilman kotkaa tästedes? (Näytille vaikka kansallismuseoon autonomian aikaa esittelevään osastoon.) Pääkaupungin paraatipaikka ja mm. turisteja tervehtii venäläistä imperialismia ja Suomen alistamista symboloiva kaksipäinen kotka...

Meidän on syytä olla sinut senkin kanssa, että Venäjän keisareihin suhtauduttiin Suomessa pääasiallisesti hyvin myönteisesti ja usein jopa innokkaasti. Ainoastaan viimeinen keisari, sortokausien ajan Nikolai II oli Suomessa vihattu. Joskin hänkin piti Suomesta, koska tunsi olevansa täällä paremmin turvassa kuin emämaassa, jossa taisi keskimäärin olla vielä vihatumpi.

Tuo Nikolai I:n ja keisarinna Aleksandran vierailun kunniaksi pystytetty obeliski on helsinkiläisten porvarien itsensä järjestelemä. Ei Venäjältä saneltu.

Vaikka totuus on hieman epämiellyttävä varsinkin nykypäivään peilaten, ei historiasta kannata pyrkiä muokkaamaan jotakin, mitä se ei ole ollut. Muuten emme opi myöskään omasta kulttuurisesta ja poliittisesta taustastamme totuuksia, vaan keskitymme pelkästään myyttien rakentamiseen ja hellimiseen.

Vuosikymmenet | Elävä muisti

kavi.finna.fi

Viehättäviä neitoja ja kontiojahteja – tarinoita Venäjän keisareiden matkoista Suomeen - Suomen Moneta

Venäjän keisarit tekivät Suomeen niin virallisia vierailuja kuin lomamatkojakin. Heitä ihastutti ja ihmetytti suomalaisten mutkaton käytös – välillä jopa keisariakin komennettiin.

www.suomenmoneta.fi

 

[Patarouva]

Hyvä kirjoitus suomalaisista oppikirjoista. Ainakin tämän suppean otannan perusteella synkin tilanne on ollut 70-luvulla. Olisiko sitten taistolaisuus ollut se suurin tekijä, mikä tätä suomettumista ja itsesensuuria on synnyttänyt.

Neuvostoliitto | Pengoin nuoruuteni oppikirjoja: Koululaisille syötettiin vuosikymmenten ajan käsittämätöntä soopaa

Vuonna 1976 hyväksytyssä peruskoulun historiankirjassa ylistettiin Neuvostoliiton perustajaa, bolševikki Vladimir Leniniä ”nerokkaaksi suunnittelijaksi”, joka ”sairaanakin jatkoi uuden valtiojärjestelmän kehittämistä”. Suomettuneen Suomen lapsille annettiin oppikirjoissa ruusuinen kuva idän...

www.hs.fi

Vasemmistolaisten kotien lapset ja nuoret eivät varmaan senkään vertaa osanneet kyseenalaistaa suomettumisen aikaa muutenkaan, joten koulukirjat vain vahvistivat tunnetta, että vaikka siellä rajan takana kaikki ei ehkä ole ihan parhain päin, mutta toisaalta siellä on jotakin hyvin hienoa kuitenkin.

Että on sitä osattu laajemmaltikin koulussa suomettua, vaikka Pirkkalan koulukokeilu on tällaisesta törkein esimerkki.

 

[Ann Arbor]

Vaikka synkimmät sortokaudet rajallinen aikakausi olivatkin, ei Venäjän vallan aikaa tulisi mielestäni kuitenkaan romantisoida, hyvän herraonnen kun ei voi sanoa koittaneen osana takapajuista laajentumishaluista Venäjän keisarikuntaa, vaikka laajamittaiset venäläistämistoimet alkoivatkin vasta 1800-luvun lopulla. Eivät venäläiset Suomelle ja suomalaisille mitään hyvää tahtoneet, vaikka reaalipoliittisesti pitkän aikaa antoivatkin Suomen kehittyä varsin rauhassa.

Venäjän idean voinee sanoa olleen sama vähintään sieltä Iivana julman ajoista lähtien ja suomalaiset ovat sen ensi kädessä saaneet läpi vuosisatojen kokea monenlaisena kärsimyksenä. Venäjä tulee olemaan naapurimme vastedeskin ja sen kanssa meidän on vain kyettävä elämään, mutta samalla pyrkien häivyttämään omaa "venäläisyyttämme", tiedostaen olevamme tätä nykyä länsimaiden viimeinen etuvartio pimeyden äärellä, olkaamme siis ylpeästi eurooppalaisia.

Tuo Nikolai I:n ja keisarinna Aleksandran vierailun kunniaksi pystytetty obeliski on helsinkiläisten porvarien itsensä järjestelemä. Ei Venäjältä saneltu.

Vaikka totuus on hieman epämiellyttävä varsinkin nykypäivään peilaten, ei historiasta kannata pyrkiä muokkaamaan jotakin, mitä se ei ole ollut. Muuten emme opi myöskään omasta kulttuurisesta ja poliittisesta taustastamme totuuksia, vaan keskitymme pelkästään myyttien rakentamiseen ja hellimiseen.

Tiedä tosiaan, mitkä olivat taustamotiivit kyseisen monumentin pystyttämiselle, isosta hankkeesta kun aikoinaan oli kyse, mihin varoja kerättiin kansalaiskeräyksellä (Wikipedia). Voihan olla, että taustalla oli ihan silkka pragmaattinen mielistely valtaapitäviä kohtaan, Suomeenkin oli varmasti kantautuneet uutiset Venäjän väkivalloin kukistetusta puolalaisten kansannoususta ja ehkä Suomessa ajateltiin, että saamme olla rauhassa ja elää tavallamme, kunhan venäläisten ylivallan vain hyväksymme mukisematta.

Nuo ajat ovat kuitenkin takana ja häpeällinen jälkisuomettunut aikakin päättyi kohta kolme vuotta sitten. Oma ehdotukseni ei olisi historian kiistäminen, vaan Keisarinnankiven sijoittaminen museoon sisätiloihin, missä kävijöille teoksen konteksti kerrottaisiin selvästi, vaikka sitten 16 kielellä. Nyt keskellä pääkaupungin paraatipaikkaa obeliski on melkoinen huutomerkki ja muistutus ikävästä eilisestä, aina silloin tällöin kun tulee itsekin kulmilla liikuttua. Samalle paikalle voisi järjestää suunnittelukilpailun uudesta julkisesta muistomerkistä kunnioittamaan esim. Suomen jo kohta 107-vuotista historiaa itsenäisenä valtiona.

 

[Ann Arbor]

@Everton Vaikka aika parantaa haavat ja arvet haalistuvat vuosien ja vuosikymmenten vieriessä, häpeälliset suomettuneisuuden vuosikymmenet, joista kylmäävänä esimerkkinä linkkaamasi neuvostomielinen kouluopetus, tulisi perata mahdollisimman pian kattavasti. Itse en halua ajatella, että "Venäjän ymmärtäminen" olisi mikään meihin sisäänrakennettu ominaisuus, vaan siihen on iskostuttu ja tulee mitä oletettavimmin kestämään vielä vuosia, jopa vuosikymmeniä, että olemme "kuivilla".

Olemme vihdoin ottaneet ratkaisevat askeleet osaksi länsimaiden laajaa ja moninaista joukkoa, mutta idän uhka ei ole poistunut mihinkään ja ikäluokan toisensa jälkeen olisi syytä tiedostaa ja sisäistää synkkä historiamme, niin ikävän läheinenkin.

 

[BitterX]

Vaikka synkimmät sortokaudet rajallinen aikakausi olivatkin, ei Venäjän vallan aikaa tulisi mielestäni kuitenkaan romantisoida, hyvän herraonnen kun ei voi sanoa koittaneen osana takapajuista laajentumishaluista Venäjän keisarikuntaa, vaikka laajamittaiset venäläistämistoimet alkoivatkin vasta 1800-luvun lopulla.

Sehän ei ole Venäjän vallan ajan romantisoimista, että ymmärrämme ja opimme todellista historiallista taustaamme sen sijaan, että pyrimme rakentamaan kuvaa semmoisesta menneisyydestä, jota ei koskaan ole ollut olemassakaan. Jälkimmäisellä tavallahan toimii juuri Venäjä ja useat muut diktatuurit.

 

[lihaani]

Kirjoitti . . .

En tiedä, mistä hillitön ryssävihasi johtuu, niin yritän Suomen historiasta muutamia faktoja:

Aina 1800-luvun puoliväliin asti ihmiset tiesivät, että Venäjä valloitti vuonna 1809 Ruotsin yhdeksän itäisintä maakuntaa. Yksi maakunta (Turun ympäristö) tunnettiin nimellä Suomi. Venäjälle oli sujuvaa kutsua uusia vallattua alueita yhdellä nimellä, joten otettiin Turun ympäristön nimi koko alueen nimeksi. Vaikka takaiskuja Venäjän vallan aikana koettiinkin, niin tämä vajaan sadan vuoden aika oli parempaa aikaa Suomen rahvaalle koin koskaan Ruotsin aika.

Varsin lyhyessä ajassa muutamat ruotsinkieliset intellektuellit, mm. (Runeberg, Aleksis Stenvall (Kivi) Ja muutamat muut lähtivät tekemään suomalaista korkeakulttuuria. Ihmeen hyvin he onnistuvatkin! Siitä heille suuret kiitokset!

Summa summarum: Venäjän vallan aika teki hajanaisista toisiaan kyräilevistä maakunnista Suomen kansan!

 

[rpeez]

Hyvä kirjoitus suomalaisista oppikirjoista. Ainakin tämän suppean otannan perusteella synkin tilanne on ollut 70-luvulla. Olisiko sitten taistolaisuus ollut se suurin tekijä, mikä tätä suomettumista ja itsesensuuria on synnyttänyt.

Neuvostoliitto | Pengoin nuoruuteni oppikirjoja: Koululaisille syötettiin vuosikymmenten ajan käsittämätöntä soopaa

Vuonna 1976 hyväksytyssä peruskoulun historiankirjassa ylistettiin Neuvostoliiton perustajaa, bolševikki Vladimir Leniniä ”nerokkaaksi suunnittelijaksi”, joka ”sairaanakin jatkoi uuden valtiojärjestelmän kehittämistä”. Suomettuneen Suomen lapsille annettiin oppikirjoissa ruusuinen kuva idän...

www.hs.fi

@Everton Vaikka aika parantaa haavat ja arvet haalistuvat vuosien ja vuosikymmenten vieriessä, häpeälliset suomettuneisuuden vuosikymmenet, joista kylmäävänä esimerkkinä linkkaamasi neuvostomielinen kouluopetus, tulisi perata mahdollisimman pian kattavasti. Itse en halua ajatella, että "Venäjän ymmärtäminen" olisi mikään meihin sisäänrakennettu ominaisuus, vaan siihen on iskostuttu ja tulee mitä oletettavimmin kestämään vielä vuosia, jopa vuosikymmeniä, että olemme "kuivilla".

Olemme vihdoin ottaneet ratkaisevat askeleet osaksi länsimaiden laajaa ja moninaista joukkoa, mutta idän uhka ei ole poistunut mihinkään ja ikäluokan toisensa jälkeen olisi syytä tiedostaa ja sisäistää synkkä historiamme, niin ikävän läheinenkin.

Kannattaa lukea kyseisen artikkelin ihmisten kommentointeja. Ne on mielestäni aika oikeanlaisia.

Kommenteista huomaa ettei noilla oppikirjoilla ollut juuri mitään merkitystä kun opettajat ja kodit kertoi asioiden oikean laidan. Tämä oli omakin kokemus. En juuri muista edes noiden kirjojen juttuja, mutta muistan hyvin mitä mieltä naapurista oltiin.

 

[Ann Arbor]

Aina 1800-luvun puoliväliin asti ihmiset tiesivät, että Venäjä valloitti vuonna 1809 Ruotsin yhdeksän itäisintä maakuntaa. Yksi maakunta (Turun ympäristö) tunnettiin nimellä Suomi. Venäjälle oli sujuvaa kutsua uusia vallattua alueita yhdellä nimellä, joten otettiin Turun ympäristön nimi koko alueen nimeksi. Vaikka takaiskuja Venäjän vallan aikana koettiinkin, niin tämä vajaan sadan vuoden aika oli parempaa aikaa Suomen rahvaalle koin koskaan Ruotsin aika.

Varsin lyhyessä ajassa muutamat ruotsinkieliset intellektuellit, mm. (Runeberg, Aleksis Stenvall (Kivi) Ja muutamat muut lähtivät tekemään suomalaista korkeakulttuuria. Ihmeen hyvin he onnistuvatkin! Siitä heille suuret kiitokset!

Summa summarum: Venäjän vallan aika teki hajanaisista toisiaan kyräilevistä maakunnista Suomen kansan!

Vaikka Suomea valtiollisena entiteettinä ei vielä 1800-luvun vaihteessa ollut vielä olemassa ja yleiseurooppalainen kansallinen herääminen ja nationalismi siinsi vasta edessäpäin, kyllä "Suomi" ja "suomalaiset" olivat Ruotsin vallan ajan loppupuolella laajentuneet käsittämään Varsinais-Suomen ohella myös laajemman määritelmän, vaikka toki Suomen nykyisenkin alueen sisäiset murre- ja kulttuurierot nykyistä suurempia olivatkin, mutta näin oli kaikkialla. Näin siis itse olen käsittänyt.

Moderni käsitys Suomesta ja suomalaisuudesta toki tunnetusti luotiin helsinkiläisissä ravintoloissa ruotsinkielisten toimesta, minkä jälkeen se onkin elänyt ajassa ja ottanut uusia kerroksia vuosikymmenten vieriessä.

Spekulaatiota siitä, miten Suomen historia olisi mennyt 1800-luvun alkupuolelta toisin, mikäli esim. Napoleonin sodat olisivat sujuneet eri tavoin ja nykyinen Suomen alue olisi jäänyt Ruotsin yhteyteen on toki käyty, itse asiassa sen voi sanoa olevan vaihtoehtohistorian klassikko. Oli niin tai näin, minään "onnenpotkuna" en osaa Venäjän vallan reilua vuosisataa kuitenkaan pitää. Yleiseurooppalaiset kansallismieliset trendit olisivat kulkeutuneet tänne myös osana Ruotsia, enkä näe ollenkaan mahdottomana, etteikö Suomi olisi vähän Norjan tapaan itsenäistynyt myös Ruotsista 1900-luvun alussa. Mikä olisi toisin nykytilanteeseen? Turun voisi olettaa olevan maamme suurin kaupunkikeskus ja väestön painopisteen nykyistäkin enemmän lännessä, ruotsin kielellä olettaisin olevan myös toteutunutta merkittävämpi rooli yhteiskunnassamme.

 

[molari]

Hyvä kirjoitus suomalaisista oppikirjoista. Ainakin tämän suppean otannan perusteella synkin tilanne on ollut 70-luvulla. Olisiko sitten taistolaisuus ollut se suurin tekijä, mikä tätä suomettumista ja itsesensuuria on synnyttänyt.

Neuvostoliitto | Pengoin nuoruuteni oppikirjoja: Koululaisille syötettiin vuosikymmenten ajan käsittämätöntä soopaa

Vuonna 1976 hyväksytyssä peruskoulun historiankirjassa ylistettiin Neuvostoliiton perustajaa, bolševikki Vladimir Leniniä ”nerokkaaksi suunnittelijaksi”, joka ”sairaanakin jatkoi uuden valtiojärjestelmän kehittämistä”. Suomettuneen Suomen lapsille annettiin oppikirjoissa ruusuinen kuva idän...

www.hs.fi

Olihan tuo melkoisen skitrofeenistä aikaa, koulujen ja opettajien välillä oli suuria eroja. Aloitin keskikoulun 70-luvun alussa ja kyllä muistan hyvin, että "oppikirjat" (maantieto, historia) muistuttivat enemmän satukirjoja. Keskikoulussa tosin opettajat olivat pääosin sodankäyneitä/kokeneita henkilöitä, joten oikeaa tietoa tuli suoraan tai kiertoteitse. Lukiossa sitten alkoi tulemaan nuoria opettajia, jotka hehkuivat tulipunaisina eli se kusetus ja aivopesu on varmaan alkanut yliopistossa. Sitten oli tietysti Teiniliitot, vast., jotka olivat vasemmalle kallellaan.

 

[Ann Arbor]

Kannattaa lukea kyseisen artikkelin ihmisten kommentointeja. Ne on mielestäni aika oikeanlaisia.

Kommenteista huomaa ettei noilla oppikirjoilla ollut juuri mitään merkitystä kun opettajat ja kodit kertoi asioiden oikean laidan. Tämä oli omakin kokemus. En juuri muista edes noiden kirjojen juttuja, mutta muistan hyvin mitä mieltä naapurista oltiin.

Mielenkiintoista luettavaa. Yhtäältä toki SKP:ssä oli vuonna 1980 yli 50 000 jäsentä (Wikipedia), joten voi olettaa aika monen suomalaisen saaneen kouluopetuksensa vakaumuksellisten kommunistien tai muuten idän suuntaan rähmällään olleiden toimesta. Toki kypäräpappiosasto oli yhtä lailla voimissaan halki sodanjälkeisten vuosikymmenien.

Suoritin itse peruskoulun jälkisuomettuneena, Halosen-Tuomiojan linjan aikana 2000-2009, mutta en muista enää tuolloin mitään Venäjän mielistelyä oppikirjoissa enää olleen. Jos jonkin anekdootin historiantunneilta muistan, eräs opettajani painotti luokalle kerran hyvin tarmokkaasti, että ruotsalaiset eivät meitä sortaneet...

 

[Everton]

Jos jonkin anekdootin historiantunneilta muistan, eräs opettajani painotti luokalle kerran hyvin tarmokkaasti, että ruotsalaiset eivät meitä sortaneet...

Kun suomettumisesta ja sen tunnistamattomuudesta puhutaan, niin tässä yksi hyvä esimerkki siitä. Ruotsin vallan aika on jotenkin sellainen asia, mistä ei Suomessa puhuta rehellisesti ja oikeilla nimillä vieläkään. Ruotsissa siitä ei taideta puhua käytännössä ollenkaan. Esimerkiksi tuoreessa SVT:n massiivisessa Tarina Ruotsin historiasta -sarjassa Suomi mainitaan oikeastaan vain muutamassa sivulauseessa.

Ja ei, en väitä että Ruotsin vallan alla olo olisi ollut Suomelle huono juttu. Ei täällä edes ollut tuohon aikaan minkäänlaista sellaista yhtenäistä kansakuntaa, mikä olisi voinut muodostaa valtion. Eli jos ei olisi oltu osa Ruotsia, niin sitten Venäjää, Tanskaa, Puolaa tai vaikkapa jotain Hansa-maata.

Mutta kyllä kolonialismia pitää saada ja uskaltaa kutsua kolonialismiksi. Jostain syystä tämä mielipiteeni kuitenkin aiheuttaa ihmisissä yllättävänkin voimakkaita reaktioita. Tässä kolonialismin määritteitä ja tunnusmerkkejä Wikipediasta:

Kolonialismiin kuuluu paikallisiin poliittisiin rakenteisiin ja kulttuuriin puuttuminen. Siihen sisältyy usein myös siirtomaan työvoiman ja luonnonvarojen hyväksikäyttöä sekä kaupankäyntiä, sekä usein myös ihmisten erottelua ja sellaisten hierarkioiden luomista, jotka perustuvat esimerkiksi rotuun, uskontoon, kansallisuuteen ja sukupuoleen

Kolonialistinen hallinto on yleensä muodostunut vaiheittain. Maan ”löytämisen” jälkeen rannikkoa alettiin hyödyntää ja paikallisten kanssa käydä vaihtokauppaa. Tulijat levittäytyivät rannikolta sisämaahan, minne he perustivat tukikohtia. Alueelle julistettiin suvereenisuus, luotiin hallinto ja perustettiin omavarainen siirtokunta. Sinne alettiin tuoda emämaasta siirtolaisia, ja lopulta siirtomaassa oli täydellinen siirtomaahallinto.

Siirtomaan hallinto kontrolloi siirtomaan lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä, lainvalvontaa ja lukemattomia muita alueita. Se päätti infrastruktuurin kuten rautateiden, kanavien, katujen ja lennätinlinjojen rakentamisesta liike-elämän tarpeisiin. Emämaat yleensä odottivat siirtomaiden rahoittavan oman toimintansa.

Siirtomaahallinnon perustaminen oli tärkeimpiä keinoja luonnonrikkauksien ja ihmistyövoiman hankkimiseksi.

Lähetystyöntekijät kansallisuudesta ja uskonnosta riippumatta yleensä tukivat kolonialismia ja siihen liittyvää kulttuurista arroganssia. Lähetystyöhön liittyi alkuperäisasukkaiden koulutusta ja sosiaalityötä, ja sen sivutuotteena siirtomaihin levisivät länsimaiset kulttuuriset arvot.

Eurooppalaisten tehtävä oli ottaa holhoukseensa ohjausta kaipaavat epäkypsät rodut ja kulttuurit. Kolonialistit oikeuttivat kolonialisminsa yleismaailmallisella historiallisella tehtävällä vapauttaa tyranniasta ja hengellisestä synkeydestä. Länsimaisen sivistyksen levittäminen nähtiin moraalisena velvollisuutena samoin kuin käyttämättömien luonnonrikkauksien aktivoiminen

Kyllä vaan nuo sopivat myös Suomen historiaan. Ruotsille Suomi oli takamaa, joka:

• toimi puskurina Venäjän välissä (sotien seuraamukset suomalaisille olivat paljon konkreettisempia kuin ruotsalaisille)
• tuotti sotilaita kuninkaan armeijaan (Ruotsin armeijassa oli suhteellisesti enemmän suomalaisia kuin ruotsalaisia)
• tuotti luonnonvaroja ja verotuloja kuninkaalle (suomalaisten verotus oli käsittääkseni kovempaa kuin Ruotsissa)
• jonka asukkaat eivät olleet samanarvoisia kuin ruotsalaiset (kallonmittaukset jne)