Tämä oikeastaan liittyy minusta vahvasti myös suomettumiseen, niin laitetaan tähän ketjuun:
Suomen poliittinen eliitti ja kansan syvät rivit kulkevat vastakkaisiin suuntiin. Eliitti on nakertanut presidentin valtaa. Kansa kaipaa Kekkos-tyylistä johtajaa.
www.hs.fi
Tämä Kekkosen perään haikailu on jotenkin hassu ilmiö minusta, ja se liitetään aina tällaisen vahvan johtajan kaipuuseen. Ja olihan Kekkonen tietysti sisäpolitiikassa melkoinen auktoriteetti, mutta loppujen lopuksi vain pelkkä Neuvostoliiton edessä rähmällään ollut vallanhimoinen ukko, joka piti kotimaan poliitikkoja kovissa pihdeissä ja ajoi tätä suomettumispolitiikkaa pysyäkseen itse hyvissä kirjoissa neukkujen silmissä.
Kovin usein nämä Kekkosen perään haikailevat ovat myös sitä mieltä, kuinka EU ja nyt myös NATO ovat vieneet Suomelta itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden. Mutta kun katsoo sitä, kuinka takavuosina, esim. 1970-luvulla toimittiin, niin en minä näkisi Suomen itsemääräämisoikeutta ja itsenäisyyttä kovin vahvana, kun Neuvostoliitto vaikutti jopa Suomen sisäpoliittisiin päätöksiin ja esti tiettyjen puolueiden ja poliitikkojen pääsyn hallitukseen. Ja tekivät sen vielä niin, ettei heidän edes tarvinnut liata omia käsiään vaan käyttivät näitä neukkujen edessä rähmällään olevia suomalaispoliitikkoja hyväkseen ja antoivat suomalaisten ihan itse rajoittaa omaa liikkumatilaansa. Kekkonen oli tässä minusta aika isossa roolissa hännystelijöineen.
Mutta erikoista on kyllä sekin, kun on nähty Orbanin, Erdoganin ja Trumpin toimintaa, että edelleen myös Suomessa on ihmisiä jotka kaipaavat tuollaista "vahvaa" öykkärijohtajaa. Ehkä tuo kertoo myös siitä, että suomalainen (ja ehkä myös koko maailman) politiikka on jotenkin rikki ja kansa alkaa kyllästyä siihen, että koko ajan mennään äärilaidasta toiseen ilman mitään selkeää visiota Suomen suunnasta. Vaikka tuo suomettumisen ajan politiikka näin jälkikäteen tarkasteltuna on aika arveluttavaa, niin sen hyvä puoli oli kuitenkin se, että puolueesta riippumatta siinä vedettiin monissa asioissa aika tiukkaa yhteistä linjaa eikä hypitty koko ajan äärilaidasta toiseen. En tiedä, kaipaisiko Suomi oikeasti vahvaa johtajaa joka saisi politiikan sillä tavalla ruotuun, että mentäisiin yhtenäisen vision ja suunnitelman mukaan eteenpäin, mutta en näe että joku Orbanin (ja Kekkosen) kaltainen vallanhimoinen opportunisti tai Trumpin kaltainen arvaamaton öykkäri olisi siihen ratkaisu.