Pahoittelen osittaista off-topicia. Katsoin Yle Areenasta tämän lyhyen dokumenttisarjan:
Pitäisi oikeastaan kirjoittaa siitä useampaankin ketjuun, mutta mennään nyt tässä. Jos joku haluaa jatkaa keskustelua muihin huomioihini liittyen, niin siirrytään sitten siinä vaiheessa oikeampaan ketjuun.
Ekana dokumentti-ketjun asiaa, eli suosittelen tuota kaikille (sota)historiasta kiinnostuneille. Ihan viihdyttävä ohjelma siitä huolimatta - tai ehkä jopa siksi - että tekijäkaksikko oli kuin jostain Kummelin sketsistä. Kaksi nuorta ja innokasta jätkää, jotka esittelivät itsensä puhelimessa Tanskan Yleisradion toimittajiksi, mutta ohjelmassa heidät esiteltiin historioitsijoina. Olivat sitten kumpia tahansa, niin mitään käsitystä kummallakaan ei tuntunut olevan sen paremmin tv-ohjelman teosta kuin tutkimustyöstäkään.
Kaverit olivat ihan halolla päähän lyötyjä, eivätkä meinanneet uskoa ja ymmärtää millään, kun heille yritettiin selittää kuinka strategiset armeijan kohteet ja lentokenttä olisi räjäytetty mikäli saari olisi miehitetty. Itse tutkimus eteni puolestaan ilman mitään järkevää suunnitelmaa tai ymmärrystä esimerkiksi arkistoista. Mutta eteni kuitenkin säkällä ihan hyvin, kun aina joku osasi vinkata jonkun, joka osasi vinkata taas eteenpäin jne..
Sitten toinen off-topic juttu, joka kuuluisi varmaan "asia, joka avautui minulle" tai "toinen maailmansota" -ketjuun. Sen tiesinkin, että se oli Neuvostoliitto, joka kukisti saaren saksalaiset vuonna 1945. Sen sijaan se oli minulle uutta, että Neuvostoliitto miehitti sen jälkeen vuoden ajan Bornholmia. Vähän siis samalla tavalla kuin Hankoa ja Porkkalaa aikoinaan.
Mutta sitten päästään viimein tämän ketjun asioihin. Suomea ja sen suhdetta Neuvostoliittoon on tosiaan pidetty niin poikkeuksellisena, että siitä muodostettiin jopa sana suomettuminen. Mutta tämä dokkari osoitti hyvin, että ei Suomi nyt ihan yksin tuota itänaapuria varonut.
Sodan päätyttyä Tanska oli suostunut ns. Molotovin sopimukseen, mikä vastaa hieman samaa kuin Suomen kohdalla Ahvenanmaan demilitarisointi. Neuvostoliitto siis vaati, että Tanska vastaa Bornholmin puolustuksesta täysin itse, eikä päästä ketään ulkomaisia sotilaita saarelle.
Toisaalta ihan ymmärrettävä vaatimus, mutta sen tulkinnat menivät kyllä sitten tanskalaisiltakin vähintäänkin ihan tähän meiltä tuttuun suomettumiskategoriaan. Vuonna 1982 saarella järjestettiin tapahtuma, jonne oli kutsuttu yhdysvaltalainen sotilassoittokunta esiintymään. Tanskalaispoliitikot ja viranomaiset puuttuivat kuitenkin tähän ja soittokunnan vierailu peruttiin, koska Neuvostoliiton pelättiin pahastuvan. Siis vuonna 1982 ja Nato-maassa!
Ohjelmassa haastateltujen poliittikojen mukaan Tanskassa ei myöskään pelätty niinkään Neuvostoliiton hyökkäystä, vaan enemmänkin sitä, että länsimaat (etenkin Reaganin retoriikka) pelästyttäisi Kremlin ja että Neuvostoliitto reagoisi sitten tähän kuvittelemaansa hyökkäyksen uhkaan jollain lailla. Joten sellaista signaalia piti sitten välttää kaikin keinoin. Kuulostaa tutulta sekin.
Lisäksi sitten vielä se, että Tanskan rantavedet ovat olleet ihan sieltä sodan päättymisestä aina Nordstream-putken räjäyttämiseen asti täynnä Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän vakoilualuksia. On kuunneltu radioliikennettä, tutkittu merenpohjaa ja ehkä käyty vähän sukellusretkilläkin.
Siinä sitten joku selitti, että "kyllähän me tiedetään mitä ne siellä tekevät, eikä niin saisi tehdä meidän aluevesillä, mutta ei me voida asialla mitään kun ei ole todisteita". En mä tiedä sitten miksi todisteiksi ei olisi kelvannut vaikkapa ne 70-luvulla rantavesiin upotetut neuvostoliittolaiset kuuntelupoijut. Eli eiköhän tässäkin ole ollut vaan kyse siitä, että ei nyt sanota mitään, etteivät vaan hermostu.
Että on sitä osattu olla ihan yhtä lapasia kauempanakin Venäjän rajasta ja Naton sateenvarjon alla.
Bornholm - kylmän sodan eturintama
Vuonna 1971 eräs majakanhoitaja löysi Bornholmin saaren pohjoisrannalta venäläisen kaasunaamarin suodattimen. Kukaan ei tiedä, miksi tai miten se päätyi sinne. Nyt kaksi historiantutkijaa lähtee selvittämään totuutta mysteerin takana. Etsinnät johtavat nopeasti kylmään sotaan ja Bornholmiin...
areena.yle.fi
Pitäisi oikeastaan kirjoittaa siitä useampaankin ketjuun, mutta mennään nyt tässä. Jos joku haluaa jatkaa keskustelua muihin huomioihini liittyen, niin siirrytään sitten siinä vaiheessa oikeampaan ketjuun.
Ekana dokumentti-ketjun asiaa, eli suosittelen tuota kaikille (sota)historiasta kiinnostuneille. Ihan viihdyttävä ohjelma siitä huolimatta - tai ehkä jopa siksi - että tekijäkaksikko oli kuin jostain Kummelin sketsistä. Kaksi nuorta ja innokasta jätkää, jotka esittelivät itsensä puhelimessa Tanskan Yleisradion toimittajiksi, mutta ohjelmassa heidät esiteltiin historioitsijoina. Olivat sitten kumpia tahansa, niin mitään käsitystä kummallakaan ei tuntunut olevan sen paremmin tv-ohjelman teosta kuin tutkimustyöstäkään.
Kaverit olivat ihan halolla päähän lyötyjä, eivätkä meinanneet uskoa ja ymmärtää millään, kun heille yritettiin selittää kuinka strategiset armeijan kohteet ja lentokenttä olisi räjäytetty mikäli saari olisi miehitetty. Itse tutkimus eteni puolestaan ilman mitään järkevää suunnitelmaa tai ymmärrystä esimerkiksi arkistoista. Mutta eteni kuitenkin säkällä ihan hyvin, kun aina joku osasi vinkata jonkun, joka osasi vinkata taas eteenpäin jne..
Sitten toinen off-topic juttu, joka kuuluisi varmaan "asia, joka avautui minulle" tai "toinen maailmansota" -ketjuun. Sen tiesinkin, että se oli Neuvostoliitto, joka kukisti saaren saksalaiset vuonna 1945. Sen sijaan se oli minulle uutta, että Neuvostoliitto miehitti sen jälkeen vuoden ajan Bornholmia. Vähän siis samalla tavalla kuin Hankoa ja Porkkalaa aikoinaan.
Mutta sitten päästään viimein tämän ketjun asioihin. Suomea ja sen suhdetta Neuvostoliittoon on tosiaan pidetty niin poikkeuksellisena, että siitä muodostettiin jopa sana suomettuminen. Mutta tämä dokkari osoitti hyvin, että ei Suomi nyt ihan yksin tuota itänaapuria varonut.
Sodan päätyttyä Tanska oli suostunut ns. Molotovin sopimukseen, mikä vastaa hieman samaa kuin Suomen kohdalla Ahvenanmaan demilitarisointi. Neuvostoliitto siis vaati, että Tanska vastaa Bornholmin puolustuksesta täysin itse, eikä päästä ketään ulkomaisia sotilaita saarelle.
Toisaalta ihan ymmärrettävä vaatimus, mutta sen tulkinnat menivät kyllä sitten tanskalaisiltakin vähintäänkin ihan tähän meiltä tuttuun suomettumiskategoriaan. Vuonna 1982 saarella järjestettiin tapahtuma, jonne oli kutsuttu yhdysvaltalainen sotilassoittokunta esiintymään. Tanskalaispoliitikot ja viranomaiset puuttuivat kuitenkin tähän ja soittokunnan vierailu peruttiin, koska Neuvostoliiton pelättiin pahastuvan. Siis vuonna 1982 ja Nato-maassa!
Ohjelmassa haastateltujen poliittikojen mukaan Tanskassa ei myöskään pelätty niinkään Neuvostoliiton hyökkäystä, vaan enemmänkin sitä, että länsimaat (etenkin Reaganin retoriikka) pelästyttäisi Kremlin ja että Neuvostoliitto reagoisi sitten tähän kuvittelemaansa hyökkäyksen uhkaan jollain lailla. Joten sellaista signaalia piti sitten välttää kaikin keinoin. Kuulostaa tutulta sekin.
Lisäksi sitten vielä se, että Tanskan rantavedet ovat olleet ihan sieltä sodan päättymisestä aina Nordstream-putken räjäyttämiseen asti täynnä Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän vakoilualuksia. On kuunneltu radioliikennettä, tutkittu merenpohjaa ja ehkä käyty vähän sukellusretkilläkin.
Siinä sitten joku selitti, että "kyllähän me tiedetään mitä ne siellä tekevät, eikä niin saisi tehdä meidän aluevesillä, mutta ei me voida asialla mitään kun ei ole todisteita". En mä tiedä sitten miksi todisteiksi ei olisi kelvannut vaikkapa ne 70-luvulla rantavesiin upotetut neuvostoliittolaiset kuuntelupoijut. Eli eiköhän tässäkin ole ollut vaan kyse siitä, että ei nyt sanota mitään, etteivät vaan hermostu.
Että on sitä osattu olla ihan yhtä lapasia kauempanakin Venäjän rajasta ja Naton sateenvarjon alla.