Eli pitäydyt vanhassa antamatta tilaa mahdollisuudelle, että terminologia muuttuu. Mielestäni tällainen asenne torpedoi keskustelua, kun tartutaan yhteen sanaan enemmän kuin sanomaan. Historian pitäisi opettaa ja nähdäkseni suomettuneisuuden pitäisi opettaa, miten suhtaudumme Kiinan ja Lähi-idän maiden kanssa käytävään politiikkaan, ettei tulevien sukupolvien tarvitse hävetä, kun me emme ole enää edes ruosteessa.
Koitat nyt laventaa termiä, joka kuvaa erittäin tarkasti vuosikymmenten mittaista Suomen historian kannalta merkittävää ajanjaksoa ja Suomi-Neuvostoliitto suhdetta. Aika pitkälle saa Suomen ja Turkin suhde syventyä, että täällä aletaan laittamaan poliittisia puoleita paitsioon,tilailemaan nootteja Erdoganilta tai lisäämään presidentin virkakausia.
Tietysti on mahdollista tarkastella nykyistä ajanjaksoa jälkikäteen, vaikka uussuomettumisena, jos Suomen ja Yhdysvaltojen suhde syvenee tasolle, jossa CIA ohjailee poliittista päätöksentekoa. On kuitenkin melkoisen rohkeaa lähteä vetämään tällä hetkellä yhtäläisyysmerkkejä suomettumiseen, kun puhutaan hyvin lyhyestä ajanjaksosta ja Lähi-idän suhteista.
Se on tietysti selvää, ettei tällaiset myönnyttelyt tunnu tällä hetkellä moraalisesti kovin hyvältä, mutta valitettavasti tässä on menossa yhdenlainen maailmanjärjestyksen mullistus. Suomi ei ole vieläkään siinä asemassa, että voisimme lähteä sanelemaan toisille ehtoja kaikissa asioissa, mutta toimeen olisi silti hyvä tulla.
Hauska tämä suhtautuminen toimittajaan, kun tällä tavalla törkeästi leimattiin ja kaiveltiin. Auta armias jos Ukkola tai Appelsin kirjoittaa jotain, niin osa samasta poppoosta muistaa muistuttaa heidän taustoistaan. Tämä vain tällaisena pienenä sivuhuomiona, vaikka en journalistisesti arvosta heitä juuri sen enempää, kuin tämän keskustelun käynnistäneen jutun kirjoittajaa.
edit. Pientä lauserakenteen selkeyttämistä. Useamman kymmenien vuosien -> vuosikymmenten mittaista.