Ei voi tehdä niin pitkälle ajanjaksolle. Vai meinaatko, että vuonna Suomen 1922 tekemä turvallisuusselvitys olisi mitenkään ajantasainen nyt 2022?
Ehkä jotkut kuvittelee, mutta ei kyllä me, jotka olemme olleet Nato-jäsenyyden kannalla jo pitkään. Kyllä meillä on aika realistinen käsitys Natosta. Me useimmiten vertaamme tilannetta Tanskaan tai Norjaan, pienenä Pohjoismaisena tasavaltana.
Hahah, jaaha :D
Minäpä kerron sinulle yllätyksen: Natosta voi erota. Esimerkiksi Ranska erosi 1966, mutta liittyi sitten uudestaan 2009.
No jopas nyt jotain. Ihan samalla tavalla se toimii Nato kuin toimii EU:kin. Suunnilleen samat maat ovat kummassakin.
Aseita ei kriisitilanteessa saa kaupasta muilta kuin liittolaisiltaan ja roistovaltioilta.
Tämä doktriini ei ole pitänyt millään muotoa paikkaansa sitten EU-jäsenyyden eikä varsinkaan modernissa sodassa.
Joko olisi hiljalleen aika päivittää näkemys edes 2000-luvun alkuun. Me ollaan siellä isojen poikien kerhossa.
Hahah, joopa joo. Entä jos tutustuisit vaikkapa Tanskan ja Norjan historiaan Nato-jäsenenä. Tai jos nyt edes tutustuisit ihan perusasioihin siitä, miten Nato toimii.
Mua ei Tanskan ja Norjan Nato-historia kiinnosta oikeastaan paskan vertaa. Maapallolla konfliktit tahtoo keskittyä tiettyihin hot spotteihin, joiden naapurina olo on kuumottavampaa kuin muualla. Suomi on yhden akuutin ongelman naapurina, se on selvä. Ja siitä syystä Suomen asema on täysin poikkeuksellinen muihin pohjoismaihin nähden. Ongelmamme on kuviteltu tai todellinen Venäjän töhöily, ja toisella puolella mahdollisen Natojäsenyyden mukanaan tuoma uhka itään, johon sieltä reagoidaan tai ei.
Maat ovat muuttuvat aikojen saatossa. Eurooppalaisista Egnlannilla, Saksalla ja Tanskalla on hyvinkin sotaisa taustansa. Ryssä on mitä on voissa paistettunakin, mutta sielläkin on ollut hetkensä niin hyvässä kuin pahassakin. Yleensä suorassa suhteessa siihen, millaisen päämiehen kulloinkin ei niin demokraattinen järjestelmä on nostanut johtoon. Mutta pitäisikö nyt todella tarkkaan miettiä sitä, että onko Suomen ongelma Venäjä, vai Putin? Miettiä sitä, että miten Uralin länsipuolinen maailma tulee kehittymään seuraavan 100 vuotta, ja suhteuttaa Putinin elinajan odote siihen? Itse koen tällä hetkellä niin, että ongelma on yksin Putin, eikä Venäjä kansakuntana sitoudu päämiehensä perseilyyn. Mitä miettii Venäjän seuraava presidentti, sitä ei tiedä tasan kukaan. Mitäpä jos valtaan nouseekin joku vanha hippi? Mihin sitä Natoa silloin tarvitaan?
Natoon liittyminen ei ole mikään hippaleikki, mihin voidaan hypätä mukaan rusinoita nyppimään sillon kun huvittaa, ja poistua kun ei huvita. Vertailut Ranskaan on täysin hukkaan heitettyä aikaa niin kauan kun toisella on ydinase ja toisella ei. Ranskan painoarvo jäsenmaana on ihan jotain muuta kuin Suomen.
Mitä Suomen tulisi siis tehdä? Marinilla oli aika hyvä lista. Ensimmäisenä maanpuolustus kuntoon, kun kaupat on vielä auki, ja puolustusroinaa saatavana. Toiseksi omavaraisuuteen on kiinnitettävä jatkossa ihan eri tavalla huomiota. Koskee energiaa, ruokaa, infraa. Suomen on oltava uskottava itse itseään puolustava maa, jonka ei tarvitse kerjäillä apuja keneltäkään. Sen on oltava lähtökohta tulevaan. Mutta aina tuo ei riitä. Siksi
Suomella on 2014 vahvistettu Isäntämaa sopimus Naton kanssa: Sopimuksen tarkoituksena on "luoda toimintaperiaatteet ja menettelyt tukikohtien perustamiseksi ja isäntämaatuen antamiseksi isäntämaassa oleville tai isäntämaan tukemille Naton joukoille Naton sotilaallisen toiminnan aikana" Tuo voi pitää sisällää oikeastaan lähes mitä tahansa vähäisestä kalustoavusta Suomen miehittämiseen Naton joukoilla.
Sopimusta ei ole ikinä tositilanteessa ponnistettu, mutta itse pidän sitä aika kovana sitoumuksena Suomen ja Naton välillä.
Mutta miksi en haluaisi juuri nyt jättää jäsenanomusta? Ei ole mitään takeita siitä, että jäsenanomus otettaisiin Natossa kiljuen vastaan, kun kokelaan naapurin ydinnapilla on hullu peukalo, joka uhkaa sitä painaa, jos Nato laajenee. Jäsenanomuksen käsittely voi kohdata viiveitä, mutta reagointi naapurissa ei. Vaikka julkisuudessa kuinka todistellaan, ettei ulkopuolelta voida vaikuttaa jäsenanomuksen jättämiseen, niin kyllä voidaan. Kaikki Natomaat eivät ole valmiita ottamaan riskiä, että peukalo painuu alas. Ja tämän tosiasian kanssa Suomen on hyvin tarkkaan mietittävä mahdollisen anomuksen oikea jättöaika. Nyt se ei ole.
Naton jäsenenä olemme velvoitettuja osallistumaan sotaan valtiota vastaan, joka hyökkää jäsenmaahan. Tämä sotii jyrkästi vastaan sitä Suomen omaksumaa linjaa, että olemme puolueeton ja itsenäinen maa. Nato- mailla on velvoitteita, jolloin niitä ei voi pitää itsenäisenä sanan syvällisessä merkityksessä.
Moni koittaa todistella, että jäsenyys astuu voimaan heti, kun anomus on jätetty. Kaikilta näiltä todistajilta puuttuu Naton mandaatti, kyseessä on propaganda oman näkemyksen edistämiseksi. Yleensä jäsenyysneuvottelut vievät parisen vuotta, ja jäsenyys toteutuu vasta sitten, kun Nato on nähnyt sopimuksen ehtoina olleiden kynnyskysymysten ratkenneen. Yleensä ne liittyvät maan oman puolustuskyvyn kehittämiseen. Itse uskon, että Suomen anomus voitaisiin käsitellä nopeutettuna, mutta mitään takeita siitä ei ole.
Yleensä kiireessä ei tule mitään kunnollista. Natojäsenyys on niin iso asia, ettei sitä kannata ihan kevyin perustein ratkaista. Nyt hieman kuumottaa, mutta niin on kuumottanut ennenkin. Putin voi hyökätä ihan mihin tahansa, mutta ukrainalaiset pitää heitä nyt aika kiireisenä, ja näillä nykyisillä näytöillä venäläisten olisi oikeastaan parempi mennä äkkiä kotiin, ja maksaa mukisematta sotkun siivoamisesta tuleva lasku.
/img-s3.ilcdn.fi/f5edb591c97fb67d0907e77ad9b9bebf385a01d1e46b7458ea4898f078067db6.jpg)
www.iltalehti.fi