Tiedän, ettei NATO meitä velvoita hyökkäyssotiin, mutta menisin jopa niin pitkälle, että kannatan USA:n hyökkäyssotia. Omassa arvioinnissani USA:lle en siis anna penaltia noista. Ei ne kohteet ole mitään hymypoikia olleet itsekään. Saddamin olisi voinut käydä siivoamassa jo 1991, mutta ei mandaatti riittänyt Irakiin menoon, jolloin homma olisi kenties voitu saada siivommin pakettiin kuin siinä 2003 alkaneessa hullunmyllyssä. Se mikä Jenkkien touhussa hivenen vituttaa, että ovat kyllä aloitelleet projekteja siellä täällä, mutta ei sitten lopulta riitä halu viedä hommaa loppuun. Sitähän se tietty on, kun ne pitkittyvät sodat alkavat olemaan valtava poliittinen taakka ja vapaalipun jatkokaudelle saa "tuomalla pojat kotiin".
Vietnamissa perimmäistä ajatusta kommunismin patoamisesta en näe mitenkään huonona ajatuksena, toteutus olikin sitten jotain muuta. Junttien (hehheh, siis juntta) ja diktaattorien tukeminen väli-Amerikassa ja Etelä-Amerikassa kuulostaa ajatuksena aika karmealta, mutta vaihtoehtona vähintään sosialististen järjestelmien juurtuminen noihin aikoihin mantereelle olisi tarjonnut jalansijaa Neukkujen vaikutusvallalle ja suoraan kommunismin nousulle. Kyllä Neuvostoliitto olisi hedelmällisistä kasvualustoista pyrkinyt hyötymään, joten mieluummin oikeistojuntta, kuin sosialisti/kommunistihallinto. Kuuba pääsi kaatumaan, kun Batista heivattiin, mitä siitäkin seurasi? Kuuba lopulta neukkumyönteisenä pelinappulana sysäämässä osaltaan maailmaa kolmannen Maailmansodan partaalle. Siihen peilaten oli ymmärrettävää, ettei USA hyväksynyt Grenadan tapahtumia ja miehitti saaren 1983. Tuskin mitään olisi tapahtunut muutenkaan, mutta tuon seurauksena ei jäänyt edes teoreettista mahdollisuutta.
Pelkän sosialismin patoamisen tarve periaatteessa päättyi Neukkulan hajoamiseen, mutta toisaalta nyt kun Etelä-Amerikan mailla on vapaammat kädet toimia, eikös kyseisellä kolkalla ole Kiinan vaikutusvalta kasvamassa? Ei välttämättä nouse merkittäväksi ongelmaksi, mutta tässä mullistuvassa maailmantilanteessa ei koskaan tiedä, ollaanko joku päivä pistämässä Kiinaa saartoon? Jos ja kun Kiinan kasvaessa siitä tulee uhmakkaampi, varautuisin koviinkin toimenpiteisiin. Etelä-Amerikka ei talousalueena ole kovinkaan merkittävä, mutta aina senkin "hallinta" antaisi Kiinalle liikkumatilaa. Meidän kannalta se on huono juttu, olettaen siis, että mahdollisessa kriisissä Kiinan kanssa olemme toivottavasti Kiinaa vastaan. Ja huom. Kiina tulee ikävä kyllä joku kaunis päivä olemaan ongelma, jota ei voi enää sivuuttaa. Se päivä ei ole kuitenkaan vielä ja meillä on juuri nyt alueellisempi, taantuva uhkatekijä murheenamme.
Afrikan pitäisi kiinnostaa sen runsaiden raaka-ainevarojen takia. Kiina on kovasti pyrkinyt sitomaan alueen köyhiä maita itseensä pitkälti kontrolloidakseen tulevaisuudessa kasvavissa määrin tarvittavien resurssien hankintaa, esim. kobolttia. Voin jo kuvitella sen kusisen tilanteen, että Kiina hallitsee suurta osaa x-raaka-aineen valmistuksesta, länsimaissa kysyntä tästä resurssista ylittää tarjonnan, entisestään vahvistuneella Kiinalla olisi tätä resurssia tarjottavaksi. Mutta Kiinapa haistaa tässä kiristysruuvin ja joko länsimaissa tehdään myönnytyksiä, tai koitetaan pärjätä ilman riittäviä määriä x-raaka-ainetta. Joten en sulje pois tulevaisuudessakaan USA:n aloittamien, kenties koalitiovetoisten hyökkäyssotien tarpeellisuutta. Ei ole mitenkään mahdotonta, etteikö Afrikasta käytäisi jälleen kerran kamppailua (muodossa tai toisessa) joskus 15-30v päästä. Tällä kertaa joinain USA vs Kiina proxy-sotina, suoraa konfliktia lienee paras välttää viimeiseen asti.
Mielestäni USA:n kyky ja jopa halu aloittaa sotia (projektit vain pitäisi kyetä viemään loppuun, ei heilua 20v jossain perseessä, saamatta mitään kestävää aikaiseksi ja todeta lopuksi, että fuck this) on loppupeleissä plussaa meidän kannalta, koska kyllähän asia on niin, että länsi näyttäisi kynnysmatolta, jos USA:a ei olisi olemassa, jonka yli olisi varmaan kävelty jo ties keiden toimesta. Veikkaisin Venäjän, sekä Kiinan uhmaavan länttä paljon nykyistä voimakkaammin, jos vaikka joku Vietnam olisi edelleen USA:n viimeisin demonstraatio voimankäytöstä logiikalla "ei teil oo kumminkaa munaa sotia".
Muistetaan, ettei USA aja pyyteettömästi meidän etujamme Euroopassa, mutta aika pitkälle USA:lla ja EU:lla on lopulta yhtenevät päämäärät, joten mitään välirikon aiheuttavaa ongelmaa tuskin ilmaantuu (jinx Trump). Tietenkin meidän pitää muistaa pitää puolemme asioissa, mutta ilman USA:a olisimme ja tulisimme olemaan jos jonkinlaisissa liemissä. Suomelle siis ihan jo oman maantieteellisen sijainnin vuoksi, sekä siksi, että olemme jo osa länsimaista arvoyhteisöä, on looginen ja odotettu askel liittyä myös NATO:n jäseneksi. Me emme silti joudu NATO:n ulkopuolisiin konflikteihin ja vaikka se USA sieltä soittelisi, että tulkaas nyt tälle meidän "retkelle" mukaan, siitä voidaan aina neuvotella (ei sieltä mitään kalsareita tai avointa ikkunaa lähetetä) ja on myös periaatteessa ymmärrettävää, että USA tällaisen pyynnön saattaisi liittolaiselleen esittää. Tuskin olemme silti ensimmäisten joukossa, keitä jonnekin koodinimi "Irakiin" kysellään. Ja vaikka kyseltäisiin, voi tilanteen nähdä välien vahvistamisena ja ylläpitona. Ei meiltä kovin montaa ukkoa odotettaisi, ja semmoinen määrä saataisiin varmaan kasaan jo ihan vapaaehtoisista (aina löytyy sotijoita, jopa meikäläisistä). Joten no problemos?
Sori turhan pitkästä viestistä, menee aika pahasti ot:n puolelle. Tämä vain omana pohdintana, miksei USA minun mielestäni ole mikään ongelma liittolaisena. Eivät tarpeen vaatiessa kaihda itsekään likaista peliä, mutta emme onneksi ole törmäyskurssilla heidän kanssaan. Lätkävertaukseen päättäen, voi olla jopa plussaa, että leirissämme on peluri, joka pudottaa tarvittaessa hanskansa, eikä vain tyydy siihen, että kyllä tuomari huomaa ja jakelee oikeudenmukaisesti boxia. Tämä "peli" ei vain satu toimimaan oikeudenmukaisesti.