Eilistä tapaamista on poikkeuksetta analysoitu Suomen näkökulmasta. On unohdettu, että Suomi on vain pieni paikallinen toimija, jolla toki on paljon yhteistä maa-aluetta Venäjän kanssa. On myös unohdettu se, että USA:lla saattaa olla omiakin intressejä Suomen suhteen. Lisäksi tapaaminen kytkeytyi amerikkalaiseen sisäpolitiikkaan, joka on ehkä hiukan liian suuri kuvio suomalaisille ymmärtää. Bidenille tapaaminen oli myös mahdollisuus kirkastaa omaa rooliaan saavuttaakseen asioita, joita kommentaattorit eivät kovin selkeästi tuoneet julki, koska eivät ole seuranneet asioita riittävän tiiviisti.
USA pelaa aina omaa supervaltapeliään. Tässä pelissä Suomella on oma osansa. On kuitenkin opettavaista tutustua jatkosodan historiaan ja miettiä Suomen yhteistyön viriämistä Saksan kanssa. Sekin asia vaati monia käänteitä. Uskotaan nyt, että USA haluaa Suomen Natoon, koska jonkun täytyy hoitaa Baltian ilmapuolustusta. Olisiko siitä ollut hyötyä USA:lle, että Suomelle olisi annettu samanlainen liittolaisasema kuin Japanille? Tai peräti vahvat turvatakuut?
Katsotaanpa, mitä turvatakuut ovat Ruotsille tehneet. Ruotsi on ollut puolustusvoimiensa kehittämisessä huoleton kuin Palle Ramstedt eväsretkellä koululuokan kanssa. Ruotsi on saanut lupauksen siitä, että USA osallistuu Ruotsin puolustukseen. Niinpä Ruotsin hallitus ei ole tikkua ristiin pistänyt Nato-asiassa. Paitsi nyt, kun tilanteen vaarallisuus alkaa myös Ruotsille hahmottua. Ruotsi on toiminut omien etujensa mukaan, kuten muutkin valtiot. Miksi maksaa jäsenmaksuakaan, jos turvallisuus on muutenkin taattu? Voisi sanoa, että Ruotsi on maailmanpolitiikan Roope Ankka: äyriäkään ei ylimääräistä anneta, ellei jotain hyötyä siitä saada.
Jos Biden haluaa Suomen haaviinsa, silloin kannattaa vain vähän luvata USA:n apua ja hyvin epämääräisesti. Kalastuksen taitona on kalan väsyttäminen. Suomi on pian täysin USA:n puudelina, koska Suomella ei ole järin suuresti vaihtoehtoja. Tiedämme, mitä saamme EU:lta, puhetta, puhetta ja puhetta. Sekin pitää pistää merkille, että Suomelle ei ole mistään muualtakaan turvatakuita luvattu, ymmärrettävää, sillä pitkä raja pistää myös Iso-Britannian hillitsemään kielenkantojaan. USA:ltakin saamme puhetta ja sen lisäksi, voimme tehdä asekauppaa. Niinistölle ei varmaan ole jäänyt epäselväksi se, mitä Suomen nyt täytyy tehdä.
Suomi on aloittanut uuden vaiheen Nato-prosessissa. Koska maa on jo yhteensopiva Nato-operaatioille, poliittinen prosessi Suomen Nato-jäsenyyteen on alkanut. Se on Suomen "Saksa" tässä tilanteessa. Suomen sotien aikaiset neuvottelut muistuttavat paljon tätä nykyistä tilannetta, silloinkin sukkuloitiin moneen suuntaan ja saatiin vain puhetta tuliaisiksi. Yksikään valtio ei auta toista, ilman omia intressejään. Tämä on taas meille opetusta reaalipolitiikasta.
Suomi joutuu itse antamaan jotakin saadakseen jotakin. Jos halutaan antaa vähän, saadaan vähän. Aseita kyllä saamme, mutta kummasti ystävät katoavat joukoista, kun tosipaikka tulee. Ukrainakaan ei saa valtavasta sympatia-aallosta huolimatta haluamaansa, lentokieltoaluetta. Voisi sanoa, ettemme ole missään karkkikaupassa, vaan avun saaminen vaatii sitoumuksia. Pitkä itäraja ja Putin kummasti pistävät valtiot miettimään, kannattaako Suomen auttamiseen sitoutua.
Elämme tietenkin historiallisia aikoja. Suomen politiikassa ei ole vajaassa 80 vuodessa tapahtunut juuri mitään. Suomi on ollut reaktiivinen politiikassaan. Nyt vaaditaan aktiivista työtä, jotta Suomi saadaan liitetyksi Natoon.