Suomi alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa Yhdysvalloissa 2017–2018

[sob]

Suomen pahin alisuorittaja oli Jesperi Kotkaniemi, joka veti turnauksen läpi kiikaritehoilla 0-0. Ei ikinä enää nuorisomaajoukkueisiin.

Tsekki pelasi viisaasti ja vapautuneesti ja hyödynsi Suomen itselleen rakentaman painetilan.

 

[godspeed]

Suomen pahin alisuorittaja oli Jesperi Kotkaniemi, joka veti turnauksen läpi kiikaritehoilla 0-0. Ei ikinä enää nuorisomaajoukkueisiin.

Kasperi, Jesperi ja Joonatan olivat vaisuja.

Tsekki pelasi viisaasti ja vapautuneesti ja hyödynsi Suomen itselleen rakentaman painetilan.

Paras anal-yysi tähän mennessä.

 

[Tornados]

Jatkossa valmennuksessa kannattaisi kiinnittää lisähuomiota henkiseen puoleen. Viimeisissä kisoissa on näyttänyt siltä, että pelaajat eivät kestä paineita ja lisäksi peli-ilo on ollut melko kateissa. Monille nuorille harppaus seurajoukkueesta Suomen MM-joukkueen saamaan huomioon on aika iso. Lisäksi some-aikakaudella pelaajat taitavat ottaa kritiikin liian raskaasti.

 

[Drewiske]

Kyllähän tästä iso osa kaatuu valmennuksen niskaan.

- Pelaajavalinnat. Kotkaniemi, Luostarinen ja Turkulainen on täällä jo moneen kertaan vatvottu läpi, mutta olihan tuo varsin kyseenalainen temppu jättää kyseiset veljet rannalle. Ahokas halusi omat luottoratsunsa U18 ringistä mukaan ja jätti näin selkeästi seurajoukkueissa kovemmilla näytöillä esiintyneet pelurit rannalle.

- Pelitapa. Suomi ilmeisesti pyrki kontrolloimaan otteluita korkealla prässillä ja vauhdikkaalla kääntöpelillä. No eipä onnistunut, esimerkiksi Kanada suorastaan leikitteli paineen alta pois. Myös monien avainpelaajien heikko suoriutuminen täytyy ainakin osittain laittaa pelitavan piikkiin, esimerkiksi Heiskanen oli kuin varjo entisestään. Pelitapaan voitaneen liittää myös heikot erikoistilannetehokkudet.

- Maalivahtien peluutus. Miksi Luukkonen sai pelata koko turnauksen keskinkertaisilla otteilla? Kai nyt edes yhteen höpö-höpö-otteluun olisi voinut antaa näyttöpaikan myös Lehtiselle (en ole varma muistanko nimen oikein).

Tässä nyt näitä keskeisimpiä pointteja.

 

[välissä jäänajo]

Psykologisesti nämä nuoret ovat suurin piirtein ei-kiekkoilevien ikätoveriensa tasolla eli hyvin heikkoja. Paineensietokyvyn puutteet olivat tietty viime kisoissa vielä ilmeisemmät, mutta kyllä ne tässä Tsekki-ottelussakin näkyivät – ja pelin jälkeisissä kommenteissa. Tällaista asiaa ei päävalmentaja pysty muuttamaan, mutta tämä onkin kai kansallisen juniorivalmennuksen seuraava teema, jos muistelen kisan aikana Yleltä tulleita inserttejä oikein.

 

[Hangon keksi]

Viimeisenä case-Luukkonen. Ei mennyt häävisti ei. En tiedä miksi Luukkonen pelasi jokaisen ottelun alkusarjassa. Ehdottomasti olisi pitänyt antaa Lehtiselle mahdollisuus Slovakia-pelissä näyttää osaamisensa, varsinkin kun hänellä olisi ollut oikeasti mahdollisuus ykkösmaalivahdin paikkaan.

Luukkonen ei ollut kai tarpeeksi huono mikä koitui Suomen kohtaloksi. Vuoden 99 U20-kisoissa silloinen päävalmentaja Jukka Rautakorpi (sic!) yritti väkisin peluuttaa Mika Norosta maalilla joka pelissä kun hän sentään oli edellisten kisojen mestarivahti. Suomi oli jo kovaa vauhtia matkalla kohti putoamissarjaa kunnes kolmannessa pelissä oli kertakaikkisesti pakko tehdä jotain kun Noroselle meni kaikki ja kolmanteen erään vaihdettiin Mika Lehto maalille. Lehto pelasikin sitten kisat loppuun asti ja hoiteli Suomen puolivälieriin ja sielläkin pakotti lopulta mestaruuden voittaneen Venäjän jatkoajalle yli 40 torjunnalla mutta loputtomiin ei hänkään venynyt. Spekuloida saa mitä olisi tapahtunut jos maalivahdin vaihto oltaisiin tehty aikaisemmin. Suomi olisi todennäköisesti voittanut alkulohkonsa ja edennyt suoraan välieriin jossa olisi vasta kohdannut Venäjän ylimääräisten lepopäivien jälkeen ja...

Eli toisin sanoen minusta Lehtinen olisi pitänyt heittää maalille jo aikoja sitten. Jos olisi ollut Luukkosta huonompi niin sitten olisi ja oltaisiin palattu vanhaan. Joka tapauksessa vähintään yksi alkusarjapeli oltaisiin voitu Lehtiselle antaa. Aina voidaan esittää teorioita siitä että Luukkosen itseluottamus olisi vahvempi kun hänellä on tieto siitä että valmennus luottaa häneen. Mutta ei se niin toimi koska jokainen maalivahti tietää ettei tuollainen keinotekoinen luottamus ole loputon piikki. Nyt Luukkonen lähinnä eli pelossa siitä että koskahan se valmennuksen pinna lopulta pettää ja vaihto tehdään. Parempi itseluottamus olisi ollut sellaisella maalivahdilla joka molempien maalivahtien kokeilun jälkeen tietäisi että pelaa koska on parempi eikä vaan siksi että valmennus haluaa häneen luottaa.

 

[Kimmo Stasi]

Kyllä vituttaa olla omien ennakkoon negatiivisten ennakko-odotuksiensa kanssa prikulleen oikeassa, mutta kyllähän tämä nyt meni juuri niin kuin ennen kisoja sanoin, että tästä joukkueesta ei vaan ole voittajiksi.

Jotenkin se vain huokui ihan kaikesta. Vaikka kuinka telkkarista asti yritettiin boostata (sinänsä ihan oikein) hyvää yhteishenkeä jne. mikä edellisistä floppikisoista puuttui täysin.

Varmasti pojat yrittivät sen minkä pystyivät ja tulivat helvetin hyvän näköisesti (ensimmäistä kertaa koko turnauksen aikana) Tsekkiä vastaan kentälle, mutta kun sitten tekopaikassa jäätyy eikä saa edes avopaikasta kiekkoa sisään, niin silloin sitä häviää. Jostain syvemmästä silloin kaiketi on kyse. Peliä dominoitiin mielin määrin, mutta ei siltikään uponnut mistään.

Kaikki kulminoitui karulla tavalla rankkarikisaan, jossa näkyi se valtava ero Tsekin ja Suomen välillä.

Reichel tuli ensimmäisenä vetämään sen näköisesti, että tiesi jo samantien ensimmäisestä luistimenpotkusta saakka, että sisään menee. Hänen päässään ei selkeästikään ollut yhtään mitään muuta vaihtoehtoa ja se myös näkyi ja hän teki sen myös kaikille selväksi.

Kun taas vastaavasti Suomen jokainen rankunvetäjä huokui jo tuhansien kilometrien päähän sellaista alistuneisuutta, että ei tästä mitään tule, ei ole uskoa. Eikä siitä sitten tullutkaan. Ei Tsekin veskari joutunut rankuissa esittämään yhtään mitään, olisi ollut sama vaikka sen tilalla olisi ollut pahvinukke, ei nuo vetäjät olisi saaneet sisään siltikään.

Pieni mahdollisuus rankkareiden kautta voittoon olisi ollut, jos heikosti valmentanut Ahokas olisi sen verran yhtäkkiä järkiintynyt kovan paikan edessä ja valinnut vaikkapa Kuparin, Heponiemen ja jonkun muun paineista vapaan mutta pirteällä jalalla pelanneen vetämään. Mutta ei ilmeisesti kantti sitten kestänyt, vaan mentiin ns. nimimiehillä, joiden suoritustaso (ja sitä kautta surullinen lopputulos) oli kaikkien tiedossa jo ennen ensimmäistäkään vetoa.

Olisi voinut yhtä hyvin heittää suoraan pyyhkeen kehään ja sanonut että antaa vittu olla, me luovutetaan tää, tilatkaa taksi kentälle, me lähetään himaan.

 

[aceman81]

Täällon fiksummat ja tyhmemmät tyhjentäneet jo pankin. Kuinka Suomi lähesty turnausta, pelitavallisesti yms. ja kuinka sitten toteutettiin tällä materiaalilla, ei mennyt ihan nappiin. Hieman vaiheittaista pelaamista, tavallaan nousujohteistakin -Tshekki oli pääsääntösesti hyvä matsi- mutta toisaalta tietty pelillinen, voittaviin suoritteisiin perustuva kovuus jäi uupumaan. Vähän sinne päin, kovista yksilöistä ei saatu revittyä optimia irti tällä tyylillä.

Posin kautta: jo vuoden päästä kisat jälleen samalla mantereella, Kanadan puolella. Saa taas liiton miehet ja valmennustiimi -mikä sitten lienee- pohdiskella, kuinka tätä turnausta Pohjois-Amerikassa pelattaessa lähestytään. Kuinka pelitapa ja joukkue valmistetaan, ohjeistetaan. Analysoitavaa piisannee.

 

[joceri]

Kyllähän näissä U20-kisoissa valmentajavalinnalla on valtava merkitys. Ei varmasti ole sattumaa, että menestystä on tullut, kun valmentajina ovat olleet Jalonen ja Kivi. Sitten kun vastuussa ovat olleet hupiukot, kuten Raipe, Tomek tai Ahokas, niin tulos on sen mukainen.

Ahokas lähtee täysin ansaitulle kotimatkalle 0+0=0-Innaloineen.

 

[Prof. Puck]

Enpä jaksa enää järsiä tätä loppuun kaluttua luuta. Ei onnistuttu silloin kun onnistua piti. Ahokas ei saanut nippua pelaamaan potentiaalinsa edellyttämällä tasolla. Syitä en tähän tiedä, mutta tässä se suurin vika oli.

Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä pohjois-amerikkalainen projektivalmentaja valmistamassa pelaajat ensi vuoden kisoihin. Tiedän, ettei näin tule missään tapauksessa käymään, mutta olisihan se mielenkiintoista nähdä, mitä uutta tällainen valmentaja voisi tuoda pienen kaukalon peliin? On tässä jo niin pitkään taottu päätä seinään tämän kanssa, että jotain uuttakin voisi kokeilla. Varsinkin kun ensivuoden turnauskin pelataan pienessä kaukalossa.

Yksittäisistä pelaajista olen eniten huolissani puolustuksen Heiskasesta. En siksi, että hän olisi ollut sanan varsinaisessa merkityksessä huono (ei tietenkään), vaan siksi että hän ei pystynyt koko turnauksen aikana ottamaan sellaista roolia, minkä oletin hänen ottavan. Nyt nähdyllä ei oteta paikkaa Dallasin pelaavasta kokoonpanosta ensikaudella. Ehkä kyseessä oli valmennuksen mokasta, eli huono roolitus, tai ehkä pieni kaukalo vaatii vielä oppimista? Tai sitten hän pelasi loukkaantuneena, joka toki selittäisi nähtyjä otteita? Vaikea sanoa, mutta kyllä tämä pieniä kysymysmerkkejä jätti ilmaan?

Kun kärkipelaajat eivät onnistu, niin silloin on turha haikailla kolmos- ja neloskentän valintojen suhteen. Suomella piti potentiaalisesti olla kasassa koko turnauksen yksi kovimmista viisikoista, näin minä asian näen.

Mutta päätetään positiiviseen... Näistä "marginaalipelaajista" Joona Koppanen teki positiivisen vaikutuksen. Isokokoinen hyvinluisteleva 5 kierroksen varaus voi olla tulevaisuudessa kiva lisä Bostonin rosteriin, jos kehitys jatkuu samankaltaisena. Lisää voimaa ja ilkeyttä, niin kyllä tuolla paketilla uran voi hyvinkin luoda NHL:ssä. se on aina kova suoritus, jos viidenneltä kierrokselta ponnistaa vakiopelaajaksi. Katsotaan miten pojan käy, mutta nyt on nimi (allekirjoittaneen) "paperissa".

 

[Raymond Pearl]

Kyllähän näissä U20-kisoissa valmentajavalinnalla on valtava merkitys. Ei varmasti ole sattumaa, että menestystä on tullut, kun valmentajina ovat olleet Jalonen ja Kivi. Sitten kun vastuussa ovat olleet hupiukot, kuten Raipe, Tomek tai Ahokas, niin tulos on sen mukainen.

Raipen tai Tomekin kaltaisia kokemattomia valmentajia en minäkään näihin karkeloihin laittaisi, mutta tulos ei aina ole korreloinut valmentajan kokemuksen tai "nimekkyyden" kanssa. Helmisen valmennusvuonna joukkue oli yhden Aittokallion purkukiekon tai Granlundin rankkarionnistumisen päässä finaalipaikasta hyvin keskinkertaisella pakistolla eli pelasi kylmästi tuloksen valossa paremmin kuin mm. edeltäneinä Marjamäen vuosina (huomioonottamatta vastustajien ko. ikäluokkajoukkueiden tasoa).

Hyviä turnausvalmentajiahan tuonne kaivataan pelitapavelhojen sijaan. Ei noin lyhyessä ajassa saada ajettua sisään mitään liian monimutkaista ja valmennuksella pitää löytyä enemmänkin juuri Kiven ja Jalosen omaavaa psykologista pelisilmää.

Ahokas oli tuttu valmentaja näille nuorille, mutta ei saanut tätä Kautta Aikain Joukkuetta pelaamaan missään vaiheessa sillä tasolla, mihin potentiaalia olisi ollut. Hyökkäyspeli tasakentällisin oli todella tehotonta. Oikeastaan vain nelosketjulta nähtiin sitä energiaa ja tahtoa, mitä kärkinimet eivät näyttäneet koko turnauksessa. Puolustuspelissä tuli toistuvia pikkuvirheitä, mutta harvoin on näin paljon annettu kärkimaille tasoitusta maalivahtipelissäkään. Kummatkin saivat toisen siis näyttämään ehkä huonommalta, mitä se oli.

 

[IceWalker]

On totuuden eli jälkiviisauden aika.
Tshekkimatsin perusteella en Ahokasta arvostele, sillä joukkue pelasi turnauksen parhaan pelinsä, silloinkin toki vain kaksi viimeistä erää. Onnikin hylkäsi Suomen vai oliko Tshekin tasoitus lopussa todella osoitus taidosta?
Sen sijaan on todettava, että jokin pelaajien valmistamisessa meni pahasti pieleen Tshekkiä vastaan, maalintekeminen ei saisi olla noin vaikeaa. Rankkareissa oltiin todella alistuneita. Tuntui kun kaikki olivat jo hyväksyneet tappion: pelaajat eivät enää uskoneeet voittoon. Joutuivatko pelaajat pelaamaan sellaissa rooleissa, jotka eivät nostaneet fiilistä korkealle?
Pettymys on karmea odotuksiin nähden ja suuren syyn tästä kantaa koko kauteen nähden Ahokas. Missään vaiheessa joukkue ei ylittänyt itseään. Ahokkaan maalivahtivalinta epäonnistui, Luukkonen ei noussut voittavaksi vahdiksi. Kuka tahansa muu valmentaja olisi antanut myös Lehtiselle näyttöpaikan. Ahokas itsekin pelkäsi virhettä liikaa.
Pelaajamateriaalin suurin ongelma, kuten keväällä totesin, oli peliätekevän sentterin puute. Räsänen oli taitava maalin edessä, mutta toiset eivät nousseet paremmalle tasolle hänen johdollaan. Tämä ei tietenkään ollut Räsäsen vika. Historia toisti taas itseään, Suomea vaivaa Ahon jälkeen sentteripula.
Seuraavissa kisoissa ykköseksi pitäisi palkata hyvä koutsi P-Amerikasta. Suomi ei näissäkään kisoissa ollut lähelläkään huippumaita suorituksissaan. Tshekkipelin voittaminen olisi taannut vain neljännen tilan.
Turha tästä on silti liikaa murehtia. Nyt hieman valmennuksen vuoksi epäonnistuneet huippupakit pelaavat ensi vuonna NHL:ssä onnistuen siellä. Eivät Heiskanen ym. todellakaan noin huonoja ole kun oikea rooli ja pelitapa löytyy.
Sääli vain, että tällaisia pakkeja tuskin nähdään samaan aikaan 10 vuosiin nuorissa, mutta aikuisissa heidän suorituksistaan nautitaan pitkään.

 

[MPN]

Määrittele nyt se paljon hehkutettu gamesaver. Yleensähän nuo ovat jotain varmojen maalien pelastamisia, jotka aiheutuvat jonkun virheestä. Yhden (puolittaisen) läpiajon Luukkonen otti, lasketaanko gamesaveriksi? Ei ilmeisesti. Taisi siellä räpyläkin kerran komeasti heilahtaa tänään, mutta ei lasketa gamesaveriksi.

Eikös periaatteessa jokainen maalipaikka aiheudu jonkun virheestä? Jos neljästä maalipaikasta tehdään kolme maalia, niin siinä on helppo paikka gamesaverille. Ensimmäinen ja toinen maali oli mielestäni täysin torjuttavissa

Olisiko se lopun ripuliranne, josta Tshekki tasoitti laskettu gamesaveriksi? Tuskin, jos olisi patjoihin jäänyt, sitä oltaisiin pidetty täällä rutiininomaisena torjuntana, joka kuuluikin ottaa sata kertaa sadasta. Tshekillä ei tänään yksinkertaisesti ollut niin montaa laadukasta maalipaikkaa, josta niitä gamesavereita olisi voinut ottaa.

Se ei varsinaisesti olisi ollut gamesaver, koska kuten sanoinkin, tuollaiset ohjurit läheltä maalia ovat aina tuuripeliä. Siitä maalista tosin ei maalivahtia voi mielestäni syyttää.

Kuten aikaisemmin kirjoitin, Suomi kaatui tänään johonkin ihan muuhun kuin Luukkoseen. Itse pyrin arvioimaan näitä mahdollisimman objektiivisesti ja ennen kuin minut leimataan jonkun Luukkosvihaajan toimesta Ukko-Pekka -fanclubin kapteeniksi, sanon ettei tämä missään nimessä ollut huippupeli Luukkoselta, mutta kuitenkin riittävä. Tästä pelistä olisi noilla maalipaikoilla yksinkertaisesti pitänyt edetä jatkoon, mutta tänään ei maalinteko maistunut.

Miten se vanha lausahdus meni, yhdellä maalilla häviät, kahdella pelaat tasurin ja kolmella voitat normaalisti. Tuolla Suomen painostuksella ja hallinnalla, ei pelin voittaminen 1-2 päästetyllä maalilla pitäisi olla vaikeaa. Tämä oli maalivahdilta täysin "peruspeli", eli ei riittävän hyvä suoritus tuolle tasolle.

Rankkareissakin ihan OK-suoritus, niiden kahden (varsinkin ensimmäisen) maalin merkitystä Suomen yrittäjien pallittomuuteen voidaan ihmetellä. Väitän että lisäsi paineita melkoisesti.

 

[M@rko77]

Täällon fiksummat ja tyhmemmät tyhjentäneet jo pankin. Kuinka Suomi lähesty turnausta, pelitavallisesti yms. ja kuinka sitten toteutettiin tällä materiaalilla, ei mennyt ihan nappiin. Hieman vaiheittaista pelaamista, tavallaan nousujohteistakin -Tshekki oli pääsääntösesti hyvä matsi- mutta toisaalta tietty pelillinen, voittaviin suoritteisiin perustuva kovuus jäi uupumaan. Vähän sinne päin, kovista yksilöistä ei saatu revittyä optimia irti tällä tyylillä.

Posin kautta: jo vuoden päästä kisat jälleen samalla mantereella, Kanadan puolella. Saa taas liiton miehet ja valmennustiimi -mikä sitten lienee- pohdiskella, kuinka tätä turnausta Pohjois-Amerikassa pelattaessa lähestytään. Kuinka pelitapa ja joukkue valmistetaan, ohjeistetaan. Analysoitavaa piisannee.

Huomiotavaa on, että muilla(kin) mailla lahjakkuuksia tulee vuosittain pinnalle ja taitotaso paranee. Tsekkikään ei ole mikään pilpalimaa. Suomi on hyvä jääkiekkomaa, muttei ainoa. Kulta-ajat taitaa olla joka tapauksessa takanapäin joka ikäryhmässä.

 

[aceman81]

Huomiotavaa on, että muilla(kin) mailla lahjakkuuksia tulee vuosittain pinnalle ja taitotaso paranee. Tsekkikään ei ole mikään pilpalimaa. Suomi on hyvä jääkiekkomaa, muttei ainoa. Kulta-ajat taitaa olla joka tapauksessa takanapäin joka ikäryhmässä.

Kulta-ajat on tainnu mennä ja tulla noin 15 kertaa sinä aikana mitä oon lätkää noin 25 vuotta seurannu. Nyt on ollu korkeita NHL-varauksia ja nuoria läpimurtoja 2000-luvun aikana olleen kuopan jälkeen.

Tshekille teki varmaan hyvää voitto. Heillä vasta hiljasta on ollutkin vikan vuosikymmenen.

 

[Pavlikovsky]

Kun Ahokas koutsasi U18-mestaruuden ja viime vuonna U20:n kuiville, hänellä tuntui olevan homma hyppysissä paljon paremmin mitä nyt todella nähtiin. Pelitapa oli nyt sekava ja jotenkin tuntui, että ei tuosta joukkuetta muodostunut missään vaiheessa. Ihmeellisiä kiekonmenetyksiä, kaksinkamppailun ongelmia ja epävarmuutta puolustuksen kaikilla osa-alueilla, vaikka vastapainoksi nähtiin toki hienoja maaleja sekä ne tarvittavat voitot toki, että hommaa ei vedetty totaalisen penkin alle niin kuin viime vuonna.

Jos tämä oli nyt joku super-ikäluokka, niin valjuksi jäi kuva. Tuo oli juuri sellaista lätkää mitä tarjosivat 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopun junnumaajoukkueet, kun kentällä sohlasivat jonihaveriset ja nicoaaltoset ja maalissa joku anttihärmä. Sellaista yritteliästä suomilätkää jossa kaadetaan Tanskat, mutta otetaan rutinoidusti käkättimeen silloin kun pitäisi nousta henkisesti kuskin paikalle ja ottaa voitto kotiin. Luukkoset, Heiskaset, Tolvaset jättivät kylmäksi ja Juolevikaan ei ollut enää niin säkenöivä, mitä odotin edellisten kisojen perusteella. Välillä nähtiin niin ylimielistä kiekonkuljettelua Heiskasenkin osalta, että näinköhän oli ihan koko kapasiteetillaan mukana vai riisuiko joku Tsekki muka tämän komeetan täysin aseistaan?

Jatkossa olisi mukava nähdä, että avausmatsissa kaadettaisiin joku Kanada niin että vaahteran lehti yllätettäisiin täysin housut kintuissa pelitavallisesti. Vuodesta toiseen tuntuu, että avauspeli P-Amerikan joukkuetta vastaan jo vanhasta muistista hävitään.

Ei mikään kiekkohistorian kovin farssi, mutta jatkossa kannattaa pitää hieman pienempää meuhkaamista ennen kisoja, niin pysyy kotisohvatkin hiljaa.

 

[M@rko77]

Kulta-ajat on tainnu mennä ja tulla noin 15 kertaa sinä aikana mitä oon lätkää noin 25 vuotta seurannu. Nyt on ollu korkeita NHL-varauksia ja nuoria läpimurtoja 2000-luvun aikana olleen kuopan jälkeen.

Tshekille teki varmaan hyvää voitto. Heillä vasta hiljasta on ollutkin vikan vuosikymmenen.

Eihän varaukset ja läpimurrot voittoja takaa, vai takaako? Fakta on sama, mitä futiksessa: Suomen pelaajamäärät ovat paljon isoja maita pienemmät ja sillä tasolla pysyvät. Tietenkin joskus voi käydä tuuri ja mestaruus tulla, mutta kyllä nämä sijat ovat Suomen kohtalot tulevaisuudessakin. Finaalipaikka korkeintaan, mutta mestaruuteen en lähivuosina jaksa uskoa. Onneksi ei ole mikään uskon asia tietenkään.

 

[Viltsu]

Koskakohan Suomessa herätään tekemään ihan tosissaan töitä ja miettimään, että miksi ei IKINÄ pärjätä ja todella harvoin pelataan edes hyvin pienessä kaukalossa?

Aiheellinen kysymys. Jo kolme vuotta sitten silloinen U20-päävalmentaja Hannu Jortikka nosti asian esille, Kari Jalonen ja Lauri Marjamäki olivat samaa mieltä, että asiaa täytyisi tutkia ja pohtia. Yksi haaste tässä on, että esimerkiksi Karri Kivi totesi vuoden takaisen katastrofin jälkeen, että peli ei juurikaan muutu, kun mennään pieneen kaukaloon. Osan mielestä taas muuttuu paljonkin.

Sekin on kylmä fakta, että aika ajoin U20-Leijonille on ollut haaste löytää päävalmentaja, yllätys yllätys juuri silloin, kun on menty kisoihin Pohjois-Amerikkaan. Jukka Jalonen olisi ollut käytettävissä Karri Kiven lähdettyä KHL:ään, mutta ei Jalosta kiinnostanut. Ilmeisesti laski, että kisat pienessä kaukalossa, liki täysin uudella joukkueella ei olllut silloin mukavimmalta tuntuva haaste.

P.S. Lisättäköön vielä, että tuloksellisesti tämä ei mikään katastrofi ollut. Paremminkin aika normaali suoritus, mitä Pohjois-Amerikan kisoihin tulee.

 

[Shejbal]

Olisikohan Länki-Lehtisen poika pärjännyt sittenkin Länki-Luukkosta paremmin?

 

[BlackWolf]

Aiheellinen kysymys. Jo kolme vuotta sitten silloinen U20-päävalmentaja Hannu Jortikka nosti asian esille, Kari Jalonen ja Lauri Marjamäki olivat samaa mieltä, että asiaa täytyisi tutkia ja pohtia. Yksi haaste tässä on, että esimerkiksi Karri Kivi totesi vuoden takaisen katastrofin jälkeen, että peli ei juurikaan muutu, kun mennään pieneen kaukaloon. Osan mielestä taas muuttuu paljonkin.

Ei nämä ole monimutkaisia asioita. Leveys houkuttelee syöttelemään, pituus ja kapeus kuskaamiseen. Jos haluaa opettaa vaikka junnuille syöttelypeliä, niin lyhyt ja leveä kenttä sopii hyvin. Sitten jos haluaa haastoja ja kuljettamista niin pitkä ja kapea toimii asiassa paremmin. Kuten tästä jatkoajan artikkelissa mainittiin, niin Suomi pelasi selälle ja se on kaikista vaikein tapa pelata. Pienessä kaukalossa jos halutaan käyttää leveyttä hyväksi niin viisikon välimatkojen pitää olla pituussuuntaan pieniä, tai muutoin syötöt tulee aina selkään, tai selkä on kentälle. Samasta syystä pienessä kaukalossa omassa päässä korostuu ennemmin se keskustan sumputus, kuin leveys, koska hävityt yks- ykköset on maalilla nopeampaa kuin leveässä kaukalossa, joten paikkaajan pitää olla lähempänä. Itse peli ei kuitenkaan muutu. Ja nämä ovat omia mielipiteitä.

Moderni Pohjois-Amerikka, keskiaikainen Suomi - MAAJOUKKUE - 01.01.2018 - Kolumnit - Jatkoaika.com - Kaikki jääkiekosta (linkki Kokkosen juttuun Suomen pelitavasta)

 

[Ressa]

Monessa paikassa on jo todettu, että miten se voi olla valmennuksen syy jos pojat ei laita kiekkoa pussiin. Tämä on totta, ei valmennuksella ole tässä mitään tekemistä. Mutta valmennuksen tulee ottaa huomioon, että jotkut pelaajat eivät suorita samalla tasolla kuin edellisenä vuonna kisoissa taikka siinä liigassa missä pelaavat. Näin ollen valmennuksen täytyy varautua siihen, että sen alisuorittavan osaston takana on riittävästi väkeä, jotka pystyvät lyömään limppua uuniin.

Ahokkaan vastuulle menee juurikin se, että nyt valittiin roolittaen kaksi puolustavaa ketjua ja kaksi hyökkäävää. Sitten tapahtui yllä mainittu eli ensimmäiset kaksi ketjua enemmän tai vähemmän alisuorittivat. Tämän jälkeen tulitukea ei löytynyt tarpeeksi alemmista kentistä koska edellä mainittu roolitus. Ahokas luotti sokeasti tuttuihin joka kostautui.

Ei valinnat kaataneet tätä turnausta mutta se ja pelitapa olivat yhdessä iso syy siihen, miksi kisoista tuli pannukakku. Toinen yksittäinen suuri syy oli monen pelaajan alisuorittaminen, varmasti osittain pelitavan vuoksi ja kolmanneksi maalivahti. Maalivahdista voisi kirjoittaa paljonkin mutta jätetään se osaavimmille. Mutta sen sanon, että peluutuksessa näkyi se, kuinka Ahokkaalla oli paskat housussa koko kisojen ajan. Lehtinen olisi ehdottomasti pitänyt testata jossain matsissa ja tämäkin tarina olisi helposti voinut saada erilaisen päätöksen Lehtisen kanssa.

 

[BlackWolf]

Kannattaa myös kaikkien maalintekoa haukkuvien muistaa, että päätyalueen pyörimispelistä tehdään huomattavasti vähemmän maaleja jääkiekossa, kuin suorista hyökkäyksistä/ vastaiskuista. Kyllä se vaan on vaikeeta tehdä maalia, kun siellä 5 jätkää on samalla pienellä alueella sitä estämässä ja mailaviidakko on melkoinen. Toki Suomi voisi aina parantaa viimeistelyään, mutta ei Suomellekkaan montaa maalia tehty millään kulmapörräämisellä.

 

[SouthernBoogieCat]

Itse olen sitä mieltä että kotikisojen nuorten MM-kulta jonka voittaneessa joukkueessa dominoi Laine, Puljujärvi ja Aho sokaisi median ja yleisön Suomi-kiekon tilasta. Ko. kisoissa ilman tuota superketjua olisi Suomi todennäköisesti pudonnut pois paljon ennen finaalia. Jokaisessa näkemässäni pelissä superketjun ansiosta pelasi Suomi voitosta vaikka lopulta voittomaalin finaalissa tekikin Kapanen. Olihan joukkueessa monta hyvää pelaajaa mutta superketjun panos oli selkeä koska Suomi esim. päästi järkyttävän paljon maaleja ja jos maalintekovoimaa ei olisi ollut noin paljon mitä oli, ei olisi hyvin käynyt. Heti seuraavissa kisoissa Suomi pelasi sarjapaikastaan koska Laine, Puljujärvi ja Aho puuttuivat kisoista. Joukkue oli muistaakseni kuitenkin aika pitkälle sama rungon osalta.

Viime MM-kisojen jälkeen kirjoitin omalla FB-sivuillani mm. että en näe Suomelle 1990-luvun kaltaista menestysputkea pitkään aikaan. Ongelmat näkyivät selkeästi jo World Cupissa ja niistä kirjoitin tässä ketjussa aiemmin. Myös ennätysmäärä ykköskierroksen varauksia on sokaissut liikaa. Toki jotakin on tehty oikein mutta kaikki varaukset eivät missään nimessä lyö itseään läpi ja heistä ei monestakaan tule NHL:n isoja nimiä. Olisin tyytyväinen jos tuosta joukosta 4-5:n kaveria nousisi NHL:n eliittiin. Itse ainakin pistän jäitä hattuun seuraavan 10 vuoden aikana arvokisojen suhteen niin Nuorten MM-kisoissa kuin aikuisten kisoissa. Olisin tyytyväinen jo pariin mitaliin.

Minusta pelaajakehitys on nyt se mitä pitäisi tehdä eli kehittää pelaajia siihen suuntaan mihin lätkä on menossa eli kookkaita, nopeita ja taitavia pelaajia jotka tekevät paikoista tarvittavat maalit eivätkä jää edes pienessä kaukalossa jalkoihin. Suomen lätkä on nyt murrosvaiheessa. Aika pitkälle 1970-luvulla syntynyt menestysikäluokka on lopettanut ja tarpeeksi Selänteen, Koivun, Lehtisen, Timosen kaltaisia tähtiä ei ole tullut. Laine on nousemassa sellaiseksi ja muutama muu mutta lisää tarvitaan. Voi olla että 10 vuottakaan ei riitä seuraavaan menestysputkeen. Perustyö pitää aloittaa viimeistään nyt. Muuten Suomi putoaa kyydistä ja jopa Tanska, Ranska ja Sveitsi ajavat ohi. Slovakia on hyvä esimerkki että kun heidän kultainen sukupolvi lopetti on maa pudonnut kelkasta. Paljon muutakin voisi ehkä tästä kirjoittaa mutta jätän nyt tähän.

 

[Goner]

En tiedä antaisinko itse potkuja Ahokkaalle. Jos olisin pyöreässä pöydässä päättämässä hänen kohtalostaan, niin en itse ehdottaisi potkuja, mutta jos joku tätä ehdottaa, niin saattaisin kompata hänen mielipidettäänsä. Kuitenkin kukaan ei voi väittää, että Ahokas onnistui.

Vaikka valmennuksellekin risuja saa jakaa tästä turneesta, pitäisin ehdottomasti valmennuksen samana. Heilläkin on mahdollisuutta oppia ja kasvaa ja edustaa kuitenkin tuorempaa kasvoa vrt. Jortikka, Rautakorpi & co.

Silti, kyllä myös pelaajat saavat käydä peilin edessä pyörähtämässä, koko vastuuta ei valmennuksellekaan voi kaataa. Heiskanen, Tolvanen, Kuokkanen etupäässä. Neloskenttä Suomella oli hyvä viimeisissä peleissä, Jääskä/Tuulola jäi etenkin mieleen.

 

[Robu]

Valmennus: Ahokas teki useita ratkaisevia virheitä.

Ensinnäkin kuolemanpelin rankkarivetäjät: sä et vaan VOI laittaa koko turnauksen täysin kädet jäässä pelannutta Tolvasta, joka oli hukannut jo noin 200 maalipaikkaa, vetämään tuollaisessa paikassa elintärkeää rankkaria.

Jopa kuutamolla oleva tv-kommentaattori naureskeli jo kesken pelia, että Tolvasella on ollut jo tässä pelissä noin 50 maalipaikkaa, mutta kun ei maistu niin ei maistu.

Etkä sä voi valita myöskään Kuokkasta vetämään, joka ei ole onnistunut millään osa-alueella koko turnauksessa.

Etkä myöskään Juolevia..

Et kai sä tosissaan aloita kritisoimaan valmentamista rankkarivetäjien perusteella? Voihan siinä vähän pelailla, mutta yleensä laitetaan taitavimmat vetämään ja ne flippaa sen kolikon oikein tai ei. Mutta eihän jääkiekkovalmentamisella ole enää tossa vaiheessa mitään vaikutusta. Valmennus on tehnyt duuninsa ennen kisoja ja 70 minuuttisen aikana.

Tulos oli pettymys, se on selvä. Mutta toisaalta näissä nuorten kisoissa kaikki tekee niin paljon virheitä ja paikkoja on, että ei vihainen voi olla. Kotikisatkin voitettiin aika samalla hommalla ja yhden maalin pelit kääntyi Suomelle pudotuspeleissä. Nyt Suomi oli parempi. En halua kuulla, että kukaan täällä väittää, että 26 kertaa vetänyt joukkue olisi parempi kuin 51 vetoa vetänyt. Pari ratkaisevaa ei uponnut.