Ilmoitukset

Nimimerkki Backhander kuittaa itselleen viikon pelikiellon jalkapallon MM-kisojen mediaketjuun kirjoitetuista hyvän maun vastaisista viesteistään.

Sulje ilmoitus

Nimimerkki Vellihousu kirjoitti Ässät-osioon turhan, provosoivan ja kanssakirjoittajia vähättelevän viestin. Pitkän rikehistorian vuoksi kyseinen nimimerkki huilaa seuraavat kaksi kuukautta.

Pelkkä "tämä" ei anna mitään uutta kiekkokeskustelulle. Annamme tästä nimimerkki lake79:n NHL-osioon kirjoitetusta turhasta viestistä viikon pelikiellon.

Nimimerkki abianos ei avaa enää uusia ketjuja.

Sulje ilmoitus

Suomi alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa Yhdysvalloissa 2017–2018

Viestiketju osiossa 'U20 MM-kisat 2018, Buffalo' , aloittajana Playmaker98, 25.12.2017 klo 18.46.

  1. Aleksandros Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomi
    Lainaus:
    Niin, ja alkolohkossahan tässäkin tilanteessa olisi kiskottu joko suoraan pystyyn tai pakki-pakin kautta. Ja jos pelejä on katseltu, niin alkulohko oli ainakin pelitapamielessä (suorahyökkäysten puute) karmeaa katseltavaa. Tsekki-peli oli jo ripauksen parempaa, kun rytmitystä oli selvästi monipuolistettu. Silloin joukkoja otettiin jopa kasaan aika ajoin. Tsekki-pelin voikin sanoa jääneen lähinnä viimeistelystä kiinni, mutta niinhän se usein yksittäisessä pelissä jää. Ei Suomi alkulohkossa mielestäni erityisen huonosti viimeistellyt. Itse asiassa ainakin Slovakiaa ja USAta vastaan viimeistely oli jopa erinomaista. Eikä Kanada-pelissäkään realistista ollut montaa pussia enempää odottaa.
     
  2. Aleksandros Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomi
    Lainaus:
    Se onkin kiinnostavaa, että mikä lopulta on pelitapa, joka mahdollistaa parhaiten tuon vaistopelaamisen tai reagoimisen. No, varmaan sellainen täysi luontoäitijääkiekko, jossa minkäänlaista pelitapaa ei ole. Vähän niin kuin ulkojäät. Mutta eihän niin voi ammattilaisjoukkue pelata, varmaan olemme tästä samaa mieltä.

    Sitten on perinteinen pystysuunnan hoki, jossa pääsääntöisesti rynnätään heti pystyyn, kun kiekko on saatu haltuun. Tässähän ei pelaaja käytä vaistoja ensinkään, koska se on häneen valmiiksi ohjelmoitu. Toki siinä sitten joutuu reagoimaan asiaan jos toiseen, kun joutuu taistelemaan 2-3:n vastustajan puristuksessa ennen kuin päätyy dumppaamaan kiekon päätyyn, hieman kärjistettynä.

    Ja sitten on Meidän peli, jossa pelaajalle annetaan muutama ratkaisumalli valmiina. Pelaaja valitsee näistä malleista sitten mieleisen, reagoiden syntyneeseen tilanteeseen. Ensimmäisenä tarkistetaan, pääsisikö pystyyn ja tehdään valinta. Jos ei pääse, niin mietitään, että otetaanko oikein viivelähtö vai hoituisiko pelin hidastaminen hieman kevyemmällä proseduurilla, kuten pakki-pakki-kiekottelulla tms. Ja totta kai, kun sitten lähdetään ennemmin tai myöhemmin hyökkäämään, saadaan taas reagoida vastustajan liikkeisiin jne. Eli Meidän pelissä vaistopelaaminen ja reagoiminen on nähdäkseni isommassa roolissa kuin pystysuunnan hokissa. Meidän pelissä vain koko joukkue on kartalla niistä muutamasta mahdollisesta vaihtoehdosta, joita hyökkäykseenlähdössä (tai vastaavasti puolustettaessa: karvaus, trap) on, mutta heihin ei ole ohjelmoitu sitä, että pakko mennä koko ajan pystyyn, välittämättä sen järkevyydestä.

    Summa summarum: Kaikilla tavoin pelattaessa pelaajat reagoivat ja pelaavat vaistoillaan. Verrattuna pystysuunnan kiekkoon Meidän pelissä vaistoja käytetään myös valittaessa, miten hyökkäykseenlähtö (nopea, puolinopea, hidas) ja puolustaminen (prässi, trap) toteutetaan. Mikä Meidän pelissä helpottuu, on se, että yksilö ei niin usein löydä itseään laitaan ajetuksi ja päätykiekkoon pakotetuksi punaviivalla, vaan keskialue ylitetään usein heittämällä ja tilan ahtaus tulee vasta hyökkäysalueella.

    Otan vielä esimerkin itsestäni salibandyn (varsin huonona) pelaajana aikanaan junnusarjoissa. Itse olin puolustava puolustaja. Blokkasin hyvin vetoja, sain riistettyä paljon palloja jne. Mutta yksi ongelma oli. Kun sain pallon, en ollut kovinkaan hyödyllinen. Päässä jyskytti vain ajatus, että heti riskittömästi ylös. Joko juoksin itse tyhjän tilan pois ja roiskaisin usein varsin epätoivoisesti pallon omaa hyökkääjää kohti tai sitten tein saman ilman tyhjän tilan juoksemista. Itselleni jälkikäteen ajatellen oli valaiseva hetki kun näin pelinäkemykseltään paremman oman joukkueeni pelaajan pallonriiston jälkeen rauhoittavan pelin - yksinkertaisesti juoksemalla pallon oman maalin taakse ja pysähtymällä sinne. Kaikki paine ja kiire katosivat silmän räpäyksessä ja kas, saimme aikaan hyvin organisoidun hyökkäyksen, josta edelleen oli helppo jatkaa puolustamista hyvässä muodossa. Omat salibandyn peluut loppuivat ajat sitten, mutta peliymmärryksen kehittyessä tuo tilanne aina välillä pulpahtaa mieleen. Ja jo silloin tuon esimerkin nähtyäni, oivalsin jotain rytmittämisestä ja itsekin usein rauhoitin peliä samoin opein. Ja olin varmasti parempi pelaaja siitä eteenpäin sen ajan, kun jaksoin pallon perässä juosta.
     
  3. Nick Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Ässät
    Laitetaanko tällä kertaa vaikka näin, että miten meni noin niin kuin omasta mielestä, lähtien pelaajavalinnoista ja roolituksesta...)))

    Tikulla silmään, joka vanhoja muistelee, mutta jonkinlainen muistutus on teille itsensä nolanneille puupäille varmasti tarpeen.)))

    Sikäli harmillista, että minä en unohda. Saatan kyllä antaa anteeksi, mutta en unohda.
     
  4. Kimmo Stasi Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat
    Laitetaas "vielä kerran pojat"-meiningillä tänne ja ihan kontrastin vuoksi yksi kooste ikimuistoisista 2015-2016 kisoista: Suomi U20 - 'MATKA MAAILMANMESTARUUTEEN 2016' - Road to the Gold Medal - YouTube

    Olihan tuolla nyt jumankekka ihan erilainen tekemisen meininki kuin näissä sen jälkeen olleissa kisoissa.

    Verkko pöllysi yhtenään ja jos Vehviläinen ei olisi imuroinut omaan päähään kiekkoja kuin pesusieni, niin Leijonat olisi dominoinut noita kisoja ottelusta otteluun hirvittävällä maalierolla kuin punakone kunniansa parhaimpina päivinä.

    Joka ukko pelasi aivan hirveällä itseluottamuksella, maalit olivat järjestään todella komeita, kikkailua riitti ja se toimi, liike oli sulavaa ja nopeaa, laukaukset EIVÄT kolisseet vastustajan polvareihin tai plekseihin vaan löysivät kohteeseensa ja äijät hymyili kentällä kuin hangon keksit. Ja toki ihan syystä. Flow-tilan tunsi jokaikinen täältä Inariin, vaikkei telkkari olisi ollut edes päällä.

    Tuohon verrattuna esim. nämä viime kisat olivat kuin täin tervassa pyristelyä. Ei ihme, ettei kiekkoa saatu pömpeliin edes silloin kun maali edessä ammotti täysin tyhjänä. Mutta kun kädet ei toimi, niin ne ei toimi.

    Eikä ihme, että tuosta kultajoukkueesta iso osa dominoi jo tällä hetkellä koko NHL:ää. Oli siellä sellaiset pelimannet kentällä silloin.

    Joku Kasperi Kapanenkin oli tuossa jengissä ainoastaan keskikastin ukkoja, tämän vuoden jengissä olisi ollut superstaran asemassa. Kertoo jotain tuon 15-16 porukan tasosta.
     
  5. Hearsay Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Lukko
    20.1.18 Lassi Lehtinen (KeuPa) voitti U-P Luukkosen (LeKi).
     
  6. Pipolätkä Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    KalPa, Dallas
    Lainaus:
    Tuliko nyt siis parempi mieli? Korkkasitko skumpat vai miten tätä mullistavaa tapahtumaa nyt sitten juhlit?
     
  7. Ralph Jäsen

    Lainaus:
    Samana päivänä Markus Niemeläinen (HPK) voitti R Salon (Sport). Huonoja valintoja joukkue täynnä.