Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Suomi alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa Yhdysvalloissa 2017–2018

  • 107 744
  • 630
Tila
Viestiketju on suljettu.

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Ville Nieminen totesi äskettäin jotenkin siihen suuntaan, että pienen kaukalon pelaamista voidaan miettiä, mutta onko se sittenkään se tärkein asia suomalaisessa jääkiekkoilussa? Pitäisi pysyä kartalla, miten peli täällä Euroopassa kehittyy.

Itselleni ainakin täysi mysteeri, miten pieni kaukalo muuttaisi peliä niin paljon, että sitä ei suomalaiset säännöllisesti hallitse. Ainahan ennen kisoja esimerkiksi Vierumäelle rakennetaan pieni kaukalo; ellei se siellä jo ole valmiinakin. Suomi on aina kisoihin ja eri turnauksiin valmistautuessaan päässyt treenaamaan pienessä kaukalossa. Jo 80-luvulla. Mutta ei kai aina riittävästi. Kuitenkin jo 80-luvun alussa Suomi otti pronssia U20 MM-kisoissa Pohjois-Amerikassa, Alpo Suhosen johdolla. 1991 Pentti Matikaisen Leijonat pelasi Canada Cupissa tavalla, että näytti kuin olisivat aina pelanneet siellä.

Paljon on nytkin huudeltu esimerkiksi Jukka Jalosen ja Karri Kiven perään. Kysyn vaan, millaiset näytöt heillä on pienestä kaukalosta? Aivan, eivät juuri minkäänlaiset. Jääkiekkoliiton on pakko antaa Jussi Ahokkaallee toinen kausi, koska muutoin antavat itsestään todella heikon kuvan johtajina. Ahokas kun oli liiton johdon valinta, perusteluina "Ahokkaan kaltaisia valmentajia tullaan jatkossakin valitsemaan".
 

Petri1981

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, NFL, NBA, Valioliiga, UCL
Kertokaapas muuten se, että miten helvetissä se pieni aski vaikuttaa millään lailla siihen, ettei pelaaja saa lyötyä maalin edestä kiekkoa reppuun? Samankokoinen kai se maali on siinä pienessä askissa kuin isossakin.

Sama koskee läpiajoja kun ollaan nokikkain molarin kanssa vastakkain, tai rankkareita.

Ymmärrän sen, että kaukalon koko vaikuttaa maalintekoon muilta sektoreilta, mutta en sitä ettei kiekkoa saa maaliin puolen metrin päästä edes tyhjään maaliin. Ei siinä ole sitä ruuhkaa yhtään sen enempää kuin isossakaan askissa.

Ja noita em. paikkoja Suomella Tsekkiä vastaan oli niin paljon, että paremmalla viimeistelyllä peli oltaisiin voitu voittaa kymmenen maalin erolla jo pelkästään niiden ansiosta.

Ja sitäpaitsi ihan yhtä paljon se Tsekkikin "kärsi" siitä pienestä askista eilen.
.

Kyllä Suomen ongelmat olivat jälleen selvästi henkisellä puolella. "Pää ei kestä" -selitys on mielestäni ihan relevantti tähän. Tsekki-pelissäkin avopaikoista joko sudittiin lumet kiekon päältä tai sitten sudittiin kiekko johonkin jorpakkoon varmaan kymmenestä avopaikasta. Ei tälläistä voi selittää enää fyysisten taitojen huonoudella. Jatkoajalla ja viimeistään rangaistuslaukauskilpailussa huomasi, kuinka pelokkaita pojat oikeasti ovat. Kukaan ei edes enää oikein uskaltanut yrittää ratkaisua. Mentaalivalmennuksessa olemme kilpailijamaita edelleen räikeästi takamatkalla.
 

Murkula

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maajoukkueet,Tappara,NY Rangers,Juniori- SaPKo
Minustahan näiden kisojen ongelmat eivät olleet kaukalon koossa vaan ihan siinä että se perkeleen kiekko ei mennyt maaliin täysin 100/100 paikoistakaan.
Noin niinkuin muuten, jääkiekkoa pitäisi pelata pelkästään pienessä kaukalossa koska maailman parasta jääkiekkoa pelataan pienessä kaukalossa. Tämä peli on vähän niinku Kanadalaisten peli ja he pelaavat sitä pienessä askissa. Pitäisin tätä vähän saman asiana kun pesäpallon viemistä Intiaan jossa varmastikin käytetään suomalaisten määrittelemää kentän kokoa. (arvaan) Jos Suomessa muutettaisiin kentän kokoa niin sitä muutettaisiin muissakin maissa. Tämä nyt on pelkkä esimerkki.
Miten se sitten pelillisesti näkyy, niin tietysti siinä, että tilaa on vähemmän ja sen vuoksi aikaa kiekon kanssa on vähemmän. Kyllä vain se lätkä on monilta osin erilaista pienessä kuin isossa kaukalossa ja hämmentävän nopeita ja taidokkaita ratkaisuja nuo NHL ammattilaiset pystyvät kiekon kanssa tekemään.

Nuo jenkit ja kanadalaiset ovat tottuneet siihen ihan pienestä asti, ja ei sitä eroa kutorta kuukauden leirillä kiinni. Suomen joukkueessa oli tietysti iso määrä pelaajia jotka ovat pitkään pelanneet pienemmällä jäällä ja samahan se on sveduilla, venäläisillä, tsekeillä jne, joten ei näissä kisoissa jään koko mitään ratkaise.
Yleisesti ottaen olen kuitenkin erittäin voimakkaasti kaukalojen pienentämisen kannalla.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Tämä tapa tulkita on melkoista ylitulkintaa eilisestä pelistä. Kirjoittaisitko edelleen noin, jos Tshekin ohjaus olisikin pysähtynyt Luukkoseen? Tosiasiassa Suomi loi maalipaikkoja tuhkatiheään, mutta maalinteossa ei onnistuttu.

Jos minut laitat ylitulkitsemaan, niin lauseellasi kyllä syyllistyt siihen itse. Suomella en nähnyt todellisia maalipaikkoja koko pelissä, kuin harvakseltaan, mutta tuhkatiheään kuulostaa joltain uunoturhapuron selittelyltä.

Pelin virtaus tasoituksen aikaan oli sellainen, että uskoin tasoituksen olevan vain ajan kysymys, nyt se tuli näin. Tämän myötä kiinnostava huomio muuten, katsoitko mikä valovuosi oli kahdella joukkueella maskipelaamisessa? Siinä missä Suomen logoon suupaisut tuli jatkuvasti maskitta, aina kun Tsekki Suomen päässä mylläsi, oli maalivahdin ja pakin välissä vähintää yksi, ellei kahtakin tsekkiä. Tällä osa - alueella oli sitten Suomen "ylivertainen" rosteri valovuoden perässä ja osin tästä syystä nekin paikat, jotka luoduksi saatiin kutistuivat epätoivoiseksi säheltämiseksi oikean maalipaikan sijaan. Tähän toki vaikutti myös, että Tsekki miehitti oman maalin edustan ja keskustan täysin tukkoon, eikä Suomi löytänyt mitään lääkettä sen murtamiseksi, se taas johtuen luokattomasta keskialueen pelaamisesta offensiivisesti. Tätä saman kaltaista sapluunaa voit liigassa seurailla, kun Saipa pelaa, niillä on homma toiminut mainiosti myös. Kyse on siis hyvin yksinkertaisesta tavasta pelata, mutta jos joukkue sitä toteuttaa sitoutuneesti, kyllä se tulosta tuo, kovempiakin vastaan. Periaate on simppeli, keskialue miehitetään tiiviisti, ohjataan hyökkäykset kulmiin ja mahdollisimman ahtaisiin paikkoihin, omissa tukitaan keskusta mailaviidakoksi ja blokeiksi ja kytätään pomppua tai harhasyöttöä, jolla päästään organisoimatonta puolustusta vastaan tila ja aika voittaen laadukkaaseen maalipaikkaan. Niin pelataan kapeammalla ja ei niin kovalla rosterilla parempia vastaan.

Pelitavallisesti analyysi U 20 joukkueen esityksistä vain kulminoitui tsekkipelissä, ihan sama oli kaiku askelten läpi turnauksen. Ahokas epäonnistui ehkä kahdessa mielessä rosterin kasaamisessa: jostain syystä joukkueen ilme kokonaisuutena oli tasapaksu, sieltä puuttui erilaiset pelaajapersoonat ja mentaliteetit, jotka on yllättävänkin tärkeitä asioita joukkueen harmonian kannalta, mutta kyllä edelleen myös olen sitä mieltä, että olipa syyt mitkä tahansa lopulta Turkulaisen olisi kuulunut taitojensa ja rutinoituneisuutensa vuoksi olla tuossa joukkueessa. Olisiko muuttanut, ei voi tietää, mutta olisi avuillaan kyllä luonut niitä oikeita maalipaikkoja ehkä ratkaisevan määrän lisää, kuin myös puolustussuuntaan ollut joukkueen parhaimmistoa. Mutta näin ei mennyt ja se siitä. Kisoissa ollut joukkue suoritti tasapaksusti venymättä ja koki oikeudenmukaisen kohtalon.
 

BlackWolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
In memory of Hiihtofani. abianos, oranssi, jellona
Jos minut laitat ylitulkitsemaan, niin lauseellasi kyllä syyllistyt siihen itse. Suomella en nähnyt todellisia maalipaikkoja koko pelissä, kuin harvakseltaan, mutta tuhkatiheään kuulostaa joltain uunoturhapuron selittelyltä.

Pelin virtaus tasoituksen aikaan oli sellainen, että uskoin tasoituksen olevan vain ajan kysymys, nyt se tuli näin. Tämän myötä kiinnostava huomio muuten, katsoitko mikä valovuosi oli kahdella joukkueella maskipelaamisessa? Siinä missä Suomen logoon suupaisut tuli jatkuvasti maskitta, aina kun Tsekki Suomen päässä mylläsi, oli maalivahdin ja pakin välissä vähintää yksi, ellei kahtakin tsekkiä. Tällä osa - alueella oli sitten Suomen "ylivertainen" rosteri valovuoden perässä ja osin tästä syystä nekin paikat, jotka luoduksi saatiin kutistuivat epätoivoiseksi säheltämiseksi oikean maalipaikan sijaan. Tähän toki vaikutti myös, että Tsekki miehitti oman maalin edustan ja keskustan täysin tukkoon, eikä Suomi löytänyt mitään lääkettä sen murtamiseksi, se taas johtuen luokattomasta keskialueen pelaamisesta offensiivisesti. Tätä saman kaltaista sapluunaa voit liigassa seurailla, kun Saipa pelaa, niillä on homma toiminut mainiosti myös. Kyse on siis hyvin yksinkertaisesta tavasta pelata, mutta jos joukkue sitä toteuttaa sitoutuneesti, kyllä se tulosta tuo, kovempiakin vastaan. Periaate on simppeli, keskialue miehitetään tiiviisti, ohjataan hyökkäykset kulmiin ja mahdollisimman ahtaisiin paikkoihin, omissa tukitaan keskusta mailaviidakoksi ja blokeiksi ja kytätään pomppua tai harhasyöttöä, jolla päästään organisoimatonta puolustusta vastaan tila ja aika voittaen laadukkaaseen maalipaikkaan. Niin pelataan kapeammalla ja ei niin kovalla rosterilla parempia vastaan.
Erittäin hyvin kirjoitettu. Täällä tunnutaan kuvittelevan että joka kerta kun joku Suomalainen laukoo viivasta, ilman maskia, niin kyseessä on maalipaikka. Valitettavasti kun siellä kentällä vaan on se toinen joukkue ja ne tykkää laittaa sitä kroppaa ja mailaa sen kiekon eteen ja ne hakkaa, huitoo, koukkii yms. ettei sitä maalia ja hyvää laukausta syntyisi. Oliko Suomella riittävästi maalipaikkoja pelissä? Toki oli, mutta ei niitä nyt mitään tuhotonta määrää ollut, vaan kyllä siellä oli aina joku tsekki ahdistamassa tai blokkaamassa kun oli vetopaikka, tai veto tuli kaukaa ja ilman maskia ja valmistautuneelle veskarille. Tai sitten oltiin jossain veskarin sylissä hakkaamassa sitä kiekkoa veskarin lävitse. Tollasessa sumpussa on vaikea luoda laadukkaita maalipaikkoja. Jos tuollaisissa paikoissa päästäisi Suomen veskari maaleja niin se ei olisi edes kisoissa. Sitten kuitenkin kuvitellaan että jonkun Tsekin veskari niitä laskee, kun hei Suomi sai vedon aikaiseksi!
 

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Yleisesti ottaen olen kuitenkin erittäin voimakkaasti kaukalojen pienentämisen kannalla.

Niin olen minäkin. Syyt löytyvät kun lukee lainaamani viestin kokonaan. Tämän pitäisi olla päivän selvää, ettei Suomeen enää yhtään isoa kaukaloa, mutta oliko peräti Johtava joka oli sitä mieltä, että isoja kaukaloja pitää olla. Toivottavasti muistan väärin.
 
Suosikkijoukkue
KeuPa HT
Niin olen minäkin. Syyt löytyvät kun lukee lainaamani viestin kokonaan. Tämän pitäisi olla päivän selvää, ettei Suomeen enää yhtään isoa kaukaloa, mutta oliko peräti Johtava joka oli sitä mieltä, että isoja kaukaloja pitää olla. Toivottavasti muistan väärin.
Ja millähän ihmeen perusteella? Tällä tyylillä saadaan entistä unettavampi pääsarja ja pärjätään silloin tällöin kevään c-miehistöjen karkeloissa. Verrattuna siihen, että saataisiin mahdollisesti todellisia huippunimiä NHL:n puolelle säännöllisesti.
 

Turder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Suurin osa näistä riiston jälkeisistä tilanteista oli alivoimaisia. Tai sitten vietiin kiekko maalin taakse. Yksi "tälläinen riisto ja vastaisku omalta alueelta asti" suoritus johti maaliin USA pelissä, Räsäsen toimesta. Mutta selvästikään tämä ei ollut osa jatkuvampaa suunnitelmaa.

Muutenkin sellainen reagointipeli puuttuu täysin. Tästähän usein johtava ja valmentajat väittelee että kuinka paljon pitää noudattaa pelitapaa ja paljonko on vapauksia. Tsekki-pelissäkin Leijonat monta kertaa keskialueella tai omalla sinisellä riistivät kiekon mutta pelasivat aina omille pakeille tai oman maalin taakse. Miksi ei käännetä sitä heti hyökkäykseen? Parikin kertaa Tsekki sai rauhassa vaihtaa hapoilla olleen kentällisen kiekonmenetyksen jälkeen kun Leijonat neppaili kiekon rauhassa haltuun omalle alueelle. Vaikka noudatetaan suunnitelmaa/pelikirjaa niin välillä siitä voisi poiketakin, jo ihan sen vuoksi, että vastustajakin on hereillä kun ei aina tulla samalla kaavalla hyökkäykseen.
 
Suosikkijoukkue
KeuPa HT
Eikös periaatteessa jokainen maalipaikka aiheudu jonkun virheestä? Jos neljästä maalipaikasta tehdään kolme maalia, niin siinä on helppo paikka gamesaverille. Ensimmäinen ja toinen maali oli mielestäni täysin torjuttavissa

Miten se vanha lausahdus meni, yhdellä maalilla häviät, kahdella pelaat tasurin ja kolmella voitat normaalisti. Tuolla Suomen painostuksella ja hallinnalla, ei pelin voittaminen 1-2 päästetyllä maalilla pitäisi olla vaikeaa. Tämä oli maalivahdilta täysin "peruspeli", eli ei riittävän hyvä suoritus tuolle tasolle.

Rankkareissakin ihan OK-suoritus, niiden kahden (varsinkin ensimmäisen) maalin merkitystä Suomen yrittäjien pallittomuuteen voidaan ihmetellä. Väitän että lisäsi paineita melkoisesti.
Niinhän ne vähän aiheutuvat, suuremmista tai pienemmistä jos sen näin haluaa nähdä. Jos Luukkonen olisi tuon ensimmäisen maalin torjunut esimerkiksi kilvellä muikkuverkkoihin, sitä tuskin olisi minään gamesaverina pidetty. Vähän kuin Lidströmin maali Torinon finaalissa tai Pääjärven maali Vehaselle Bratislavan finaalissa. Kumpikaan näistä ei ollut varsinainen maalipaikka, eikä torjunta olisi näyttänyt kummoiseltakaan gamesaverilta. Tuossa Tshekin avausmaalissa Zadina pääsi tosin laukomaan hyvältä sektorilta, laukoi hyvän laukauksen yläkulmaan. Joku olisi ottanut, joku toinen ei, mutta ei tuosta mielestäni maalivahtia voi syyttää.

Samaa mieltä siitä, että Luukkonen pelasi nimenomaan peruspelin, ei hyvää, mutta ei myöskään huonoa. Siksi en allekirjoita näitä kirjoituksia, joiden mukaan jokainen maali oli Luukkosen hörppyjä (en tarkoita sinua). Nämä johtuvat ainoastaan kyseisten nimimerkkien luupäisyydestä, kun ovat kerran päättäneet Luukkosen olevan umpipaska niin sehän ei muusta muutu ja kaikki hänen päästämänsä maalit saadaan käännettyä hörpyiksi.
 

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Ja millähän ihmeen perusteella? Tällä tyylillä saadaan entistä unettavampi pääsarja ja pärjätään silloin tällöin kevään c-miehistöjen karkeloissa. Verrattuna siihen, että saataisiin mahdollisesti todellisia huippunimiä NHL:n puolelle säännöllisesti.

Ruvetaan pelaamaan jääpallokentällä niin johan alkaa änärijätkiä tulla vähän kaikista.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Jos minut laitat ylitulkitsemaan, niin lauseellasi kyllä syyllistyt siihen itse. Suomella en nähnyt todellisia maalipaikkoja koko pelissä, kuin harvakseltaan, mutta tuhkatiheään kuulostaa joltain uunoturhapuron selittelyltä.

Yleensä nuo mielikuvat tuntuvat ohjaavan kokonaan pelin katsomista. Joka katsoo peliä pelikirja mielessään, silloin hänen mielestään koko lopputuloskin ratkeaa pelikirjan avulla. Ja kummasti voittaneella joukkueella, tulipa tämä voitto vaikkapa rankkareilla, tuntuu aina olevan se parempi pelikirja. Siksi suosittelen kaikille niille, joiden mielestä Tshekin tasoitus oli peräti sisäänkirjoitettu koko matsiin, katsomaan pelin uudelleen, ilman tunteita vain laskien hyvät maalipaikat. Vinkki: niitä löytyy eritoten toisesta erästä lähtien Suomella monta.

Ja nyt tullaan vaiheeseen def: "hyvä maalipaikka". Se tarkoittaa esim. parista metristä esteettä suoritettua laukausta tai läheltä suoritettua ohjausta suoraan syötöstä kohti maalia. Jos halutaan laskea maalipaikat näin, silloin voidaan todeta, että normaalitapauksissa näistä maalipaikoista olisi saatu vähintään kaksi, kenties jopa viisi sisään. Siis jos se Tolvanen tms. olisi pelannut kuten Jokereissa. Jostain syystä pelaajat eivät osanneet laittaa hyvistä paikoista sisään.

Keskikappaleesi on vain pelikirjapuhetta, joka jättää huomiotta kentällä tapahtuneen. Totta kai on niin, että Tshekki pelasi niin kuin parhaiten taisi, mutta normaalitapauksessa olisi käynyt kuten aiemmassa harkkamatsissa, jossa Suomi voitti 4-2. Pelikirja on tietenkin tärkeä osa peliä ja olen samaa mieltä kritiikistäsi Ahokasta kohtaan tässä turnauksessa. Mutta juuri tässä matsissa Ahokas oli saanut joukkueen toimimaan riittävän hyvin, jotta voitto olisi tullut, elleivät pelaajat olisi jostakin, kenties jännityksestä, hukanneet uskomattomalla tavalla maalipaikkoja. Pelikirjan ohella myös pelaajien suoritukset sen jälkeen kun pelitavan luoma maalipaikka on saatu, ovat tärkeitä. Luultavasti Sihvonenkin ymmärtäisi tämän.
 
Viimeksi muokattu:

Rubicon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Perataan nyt hieman Suomen pelaajistoakin läpi...

Olipa mainio tiivistys, en löytänyt mitään, josta olisin ollut eri mieltä.

Päivän HS:ssä oli melkoista tuubaa osa pelaaja-analyyseista, erityisesti Tolvasen täydellinen haukkuminen ja Vesalaisen vahva hehkuttaminen oli omituista. No eipä nuo analyysit koskaan täysin osu, mutta oli jo melkoista iltapäivälehtitasoa muutamien pelaajien osaalta tuollainen tahallisen raflaavalta haiskahtava kommentointi.

Niin ja onhan se sanottava, että kyllä tuo puolivälierä edelleenkin vituttaa. Kaikki avaimet omissa käsissä ja peli luisti paikoin suorastaan erinomaisesti, mutta kun paikoista ei tee edes tyydyttävällä prosentilla ja lopussa pomppii sopivasti niin näinhän siinä käy...

Ahokkaalle hyvä antaa mahdollisuus näyttää vielä ensi vuonna, mutta tästä turnauksesta ei voi arvosanaksi antaa kuin maksimissaan 6 valmennukselle (pelaajavalinnat, maalivahtien peluutus, ketjujen rakentaminen, pelaamisen yleisilme ja toimivuus alkusarjassa, erikoistilanteet). Kaikki meni jossain määrin vihkoon. Ilman puolivälierää arvosana alkaisi 5.
 

Chris Sharma

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, Suomen maajoukkue, Nationalelf
Kattelen tässä USA-Ruotsi matsin tauolla Suomen matseista yhteenvetoa ja on nuo Luukkosen länget kyllä hämmästyttävän isot. Jatkuvalla syötöllä vastustaja teki maaleja längistä. Iso maalivahti mutta tekee itsensä kovin pieneksi maalin edessä.
 

peruspata

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Pesäkarhut, UP-V, FT Ulvila, Karhut
Kattelen tässä USA-Ruotsi matsin tauolla Suomen matseista yhteenvetoa ja on nuo Luukkosen länget kyllä hämmästyttävän isot. Jatkuvalla syötöllä vastustaja teki maaleja längistä. Iso maalivahti mutta tekee itsensä kovin pieneksi maalin edessä.

Olen kaukana minkään osa-alueen asiantuntijuudesta, mutta jotain kommentoin silti. Mielestäni Luukkonen yrittää liikaa omia Saroksen tyyliä, ehkä HPK:ssa se on tavallaan luonnollistakin.

Puolen metrin pituuseron vuoksi se vain on karu virhe Luukkoselta. Aktiivinen reagointi on useimmiten ok, mutta Luukkosen kokoisen kaverin pelin on perustuttava peittävyyteen, sijoittumiseen ja pelinlukuun.

Aluksi tämä oli erittäin hankalaa aikanaan Jussi Rynnäksellekin, mutta tulostakin on oivalluksen jälkeen tullut.
 

Aleksandros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Ville Nieminen totesi äskettäin jotenkin siihen suuntaan, että pienen kaukalon pelaamista voidaan miettiä, mutta onko se sittenkään se tärkein asia suomalaisessa jääkiekkoilussa? Pitäisi pysyä kartalla, miten peli täällä Euroopassa kehittyy.

Ville Nieminen totesi myös jossakin haastattelussa (vapaasti kääntäen), että Suomella on tällä hetkellä se ongelma, että kun yritetään sekoittaa p-amerikkalaista ja suomalaista pelityyliä, ei oikein itsekään tiedetä miten pelattaisiin. Tämä osuu nähdäkseni asian ytimeen ainakin viime vuosien maajoukkuesekoilujen suhteen.
 

Kiekura

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Kekäläinen varoittaa kahlitsemasta Nuoria Leijonia liikaa – "Pelitapa tulee rakentaa yksilöiden ympärille" | Yle Urheilu | yle.fi

Kekäläiseltä hyvää pohdintaa. Varsinkin kohta:

"Tuntuu, että joskus peliä kahlitaan liikaa. Kiekollisesta pelaamisesta on Suomessa tullut ajoittain kaavamaista. Pelitapa tulee rakentaa yksilöiden ympärille niin, että se tukee pelaajien vahvuuksia. Ei voi olla niin, että pelaajistosta riippumatta aina pelataan samalla tavalla. Ei pelaajat ole mitään koneita.

- Totta kai pelaamisessa pitää olla rakenne, mutta sen ympärillä vaistoilla pelaaminen ja reagointi ratkaisevat. Jos aina halutaan pelata samalla tavalla ja aina hyökätä samalla kaavalla rintamassa, sitä vastaan on helppo puolustaa. Eikä tarkoitus silti ole ketään sen enempää kritisoida."

Silloinkun Suomella ei ole taitavia yksilöitä joukkue täynnä, niin se kaavamainen pelitapa toimii ja tuo tulosta, mutta siinä vaiheessa kun meillä alkaa löytyä paljon taitavia yksilöitä, niin sillä kaavamaisuudella tapetaan ne yksilöt sieltä joukkueesta ja ne on sitä samaa harmaata massaa kuin muut.

Muistaakseni tätä samaa vapautta toivoo juuri NHL-pelaajat. Luultavasti tottuneet siihen joukkueissaan
 

BlackWolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
In memory of Hiihtofani. abianos, oranssi, jellona
Muutenkin sellainen reagointipeli puuttuu täysin. Tästähän usein johtava ja valmentajat väittelee että kuinka paljon pitää noudattaa pelitapaa ja paljonko on vapauksia. Tsekki-pelissäkin Leijonat monta kertaa keskialueella tai omalla sinisellä riistivät kiekon mutta pelasivat aina omille pakeille tai oman maalin taakse. Miksi ei käännetä sitä heti hyökkäykseen? Parikin kertaa Tsekki sai rauhassa vaihtaa hapoilla olleen kentällisen kiekonmenetyksen jälkeen kun Leijonat neppaili kiekon rauhassa haltuun omalle alueelle. Vaikka noudatetaan suunnitelmaa/pelikirjaa niin välillä siitä voisi poiketakin, jo ihan sen vuoksi, että vastustajakin on hereillä kun ei aina tulla samalla kaavalla hyökkäykseen.
Voisko nyt vaikka johtua siitä että siellä on ensin vedetty 3 minuutin kulmamylly vastustajan päässä ja kaikki jätkät ihan hapoilla. Käännä sinä siitä sitten vastahyökkäykseen. Ei käännä mikään Kanada ja USA:kaan tossa tilanteessa, vaan ne vaihtaa kiekolla.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Jep, huonosti meni turnaus, peli oli yllättävän epäyhtenäistä ja viisikkopuolustus rakoili säännöllisesti (ei siis pelkästään puolustajien vika), maalivahti ei myöskään onnistunut. Mutta vähän tylsästi ajattelen, että suurimpia ongelma oli viimeistely, joukkue loi kyllä paikkoja esim. Tsekkiä vastaan ihan liukuhihnalta, mutta viimeistely oli välillä jopa järkyttävän huonoa. Tässä suhteessa Tolvanen ja Vesalainen olivat suurimmat pettymykset. Minun puolestani Ahokkaalle voidaan antaa potkut, tulos oli kieltämättä huono, mutta olennaista olisi, ettei taas tulisi jotain bonusvirkaa uskolliselle sotaratsulle vaan että joukkuetta johtaisi nykyaikainen huippuvalmentaja.

Anyway, Suomen kannaltahan menestys näissä kisoissa on aina ihan mukava bonus, mutta ylivoimaisesti tärkeintä meille on että tuotamme jatkuvasti huippuyksilöitä ja tällä rintamalla tilanne näyttää edelleen sangen hyvältä.
 

Turder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Voisko nyt vaikka johtua siitä että siellä on ensin vedetty 3 minuutin kulmamylly vastustajan päässä ja kaikki jätkät ihan hapoilla. Käännä sinä siitä sitten vastahyökkäykseen. Ei käännä mikään Kanada ja USA:kaan tossa tilanteessa, vaan ne vaihtaa kiekolla.

Oli siellä omiakin vaihtoja tuohon tilanteeseen mutta muutaman kerran varsinkin yköskenttä vaan kävi pyörähtämässä omalla alueella muodostelmaan/rytmitys kohdilleen ja uuteen hyökkäykseen. Ja sitten jos esim. laituri on vielä myöhässä tästä niin pakki odottaa kiekon kanssa...

Ja tuohon Kekäläisen haastikseen täysin samaa mieltä, ja saman suuntaista yritin itsekin sanoa. Myös Niemisen kommentti pienen ja ison kaukalon pelitapavalinnasta on osuva.
 

RiverDog

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
"Tuntuu, että joskus peliä kahlitaan liikaa. Kiekollisesta pelaamisesta on Suomessa tullut ajoittain kaavamaista. Pelitapa tulee rakentaa yksilöiden ympärille niin, että se tukee pelaajien vahvuuksia. Ei voi olla niin, että pelaajistosta riippumatta aina pelataan samalla tavalla. Ei pelaajat ole mitään koneita.

Totta kai pelaamisessa pitää olla rakenne, mutta sen ympärillä vaistoilla pelaaminen ja reagointi ratkaisevat."


Seurajoukkueella joka hieroo asiaa kesästä asti toimii noin vaativa pelityyli. Lyhyessä turnauksessa missä ensimmäisestä pelistä lähtien pitää homman lähteä luistamaan niin aivan liian paljon muuttuvia osia ja suuri riski siihen, että pelillinen lukko lyö vasten kasvoja. Yksilöt puristetaan siihen muottiin, että ei enää pystytä pelaamaan niillä omilla vahvuuksilla, kuten tässä turnauksessa Suomella oli havaittavissa.

Kyseessä kumminkin sen tason jääkiekkoilijat, että jokainen heistä pystyy pelaamaan tilanteen vaatimalla tavalla eikä jokaista hyökkäykseen lähtöä tai karvausta tarvitse paperin kautta tuoda kentälle. Omasta mielestä nämä lyhyet turnaukset ja niissä tapahtuvat tilanteet ym. tulevat pelaajien selkärangasta. Kokonaan uusi näinkin vaativa pelitapa on aivan mahdotonta iskostaa pelaajiin viikossa. Usein vähempi on parempi. Muutamien pelaajien flow-tila tarttuu kumminkin koko joukkueeseen, kuten viimeisimmässä mestaruusjoukkueessa oli havaittavissa.

Paljon oli Kekäläisen kommenteissa samaa mitä itselläkin ollut ajatuksissa liittyen yksilöihin ja heidän vahvuuksiin, pelitapaan, eri tilanteissa reagointeihin ja vaistoilla pelaamiseen.

Tästä tullaankin siihen, että mielestäni ainoa oikea tie olisi jokaisessa turnauksessa "projekti" valmentaja, jolloin saataisiin huippunimiä penkin taakse jokaiseen arvokisaan. Valmentajapolku se jokaisella valmentajallakin on ja mikä olisi sen parempi kuin A- ja U20-maajoukkueet näyttöjen antamiseen. Ehkä sitä kautta voisi ne paikat alkaa aukeamaan myös NHL:ään. Nykyisellä ei tahdo houkuttaa kovinkaan monia nämä Olympiadijaksot.
 

Noutolokku

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Kanen Pate ja Dominaattori
KalPan Eetu Luostarinen paukutteli Ahokkaalle äsken terveiset. Yhteen erään 3+1 tehopisteet JYP verkkoon. Ollut muutenkin KalPan paras pelaaja valitsematta jättämisen jälkeen. Kyllä näin kalpalaiselle kelpaa, että meillä pelaa Ikosen sijasta kisojen ajan kuin tänäänkin. Harmittaa vaan hänen puolestaan kun ei joukkueeseen asti mukamas riittänyt. Nyt näyttänyt hienosti peleissä että kyllä olisi. Mut nää on näitä
 

Aleksandros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Kekäläinen varoittaa kahlitsemasta Nuoria Leijonia liikaa – "Pelitapa tulee rakentaa yksilöiden ympärille" | Yle Urheilu | yle.fi

Kekäläiseltä hyvää pohdintaa. Varsinkin kohta:

"Tuntuu, että joskus peliä kahlitaan liikaa. Kiekollisesta pelaamisesta on Suomessa tullut ajoittain kaavamaista. Pelitapa tulee rakentaa yksilöiden ympärille niin, että se tukee pelaajien vahvuuksia. Ei voi olla niin, että pelaajistosta riippumatta aina pelataan samalla tavalla. Ei pelaajat ole mitään koneita.

- Totta kai pelaamisessa pitää olla rakenne, mutta sen ympärillä vaistoilla pelaaminen ja reagointi ratkaisevat. Jos aina halutaan pelata samalla tavalla ja aina hyökätä samalla kaavalla rintamassa, sitä vastaan on helppo puolustaa. Eikä tarkoitus silti ole ketään sen enempää kritisoida."

Silloinkun Suomella ei ole taitavia yksilöitä joukkue täynnä, niin se kaavamainen pelitapa toimii ja tuo tulosta, mutta siinä vaiheessa kun meillä alkaa löytyä paljon taitavia yksilöitä, niin sillä kaavamaisuudella tapetaan ne yksilöt sieltä joukkueesta ja ne on sitä samaa harmaata massaa kuin muut.

Muistaakseni tätä samaa vapautta toivoo juuri NHL-pelaajat. Luultavasti tottuneet siihen joukkueissaan

Niin Kekäläinenhän kritisoi tätä perinteistä suomalaista Meidän peliä, jossa varsin säännöllisesti otetaan joukot kasaan, pyritään ylittämään keskialue kiihtyen rintamassa jne. Se siinä vaan oli outoa, että näinhän Suomi ei tässä turnauksessa pelannut kuin ajoittain Tsekkiä vastaan (vähemmän yllättäen myös peli oli tällöin parhaan näköistä). Koko alkulohko kiskottiin suoraan pystyyn tai puolinopeasti pakki-pakin kautta. Alkulohko olikin pelitapamielessä aika surullista katsottavaa. Sinällään on totta, että Suomen pelaajat oli selvästi pakotettu jatkuvasti puskemaan eikä reagoinnille jäänyt sijaa. Tätä Kekäläinen ei nähdäkseni kuitenkaan kritisoinut, vaan sitä sihvoslaista Meidän peliä, jota ei tässä turnauksessa täysimääräisesti edes pelattu. Aika poliitikko on Keklu ja tälläkin palstalla nauttii Niinistön suosiota.
 

Aleksandros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Voisko nyt vaikka johtua siitä että siellä on ensin vedetty 3 minuutin kulmamylly vastustajan päässä ja kaikki jätkät ihan hapoilla. Käännä sinä siitä sitten vastahyökkäykseen. Ei käännä mikään Kanada ja USA:kaan tossa tilanteessa, vaan ne vaihtaa kiekolla.

Niin, ja alkolohkossahan tässäkin tilanteessa olisi kiskottu joko suoraan pystyyn tai pakki-pakin kautta. Ja jos pelejä on katseltu, niin alkulohko oli ainakin pelitapamielessä (suorahyökkäysten puute) karmeaa katseltavaa. Tsekki-peli oli jo ripauksen parempaa, kun rytmitystä oli selvästi monipuolistettu. Silloin joukkoja otettiin jopa kasaan aika ajoin. Tsekki-pelin voikin sanoa jääneen lähinnä viimeistelystä kiinni, mutta niinhän se usein yksittäisessä pelissä jää. Ei Suomi alkulohkossa mielestäni erityisen huonosti viimeistellyt. Itse asiassa ainakin Slovakiaa ja USAta vastaan viimeistely oli jopa erinomaista. Eikä Kanada-pelissäkään realistista ollut montaa pussia enempää odottaa.
 

Aleksandros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
"Tuntuu, että joskus peliä kahlitaan liikaa. Kiekollisesta pelaamisesta on Suomessa tullut ajoittain kaavamaista. Pelitapa tulee rakentaa yksilöiden ympärille niin, että se tukee pelaajien vahvuuksia. Ei voi olla niin, että pelaajistosta riippumatta aina pelataan samalla tavalla. Ei pelaajat ole mitään koneita.

Totta kai pelaamisessa pitää olla rakenne, mutta sen ympärillä vaistoilla pelaaminen ja reagointi ratkaisevat."




Paljon oli Kekäläisen kommenteissa samaa mitä itselläkin ollut ajatuksissa liittyen yksilöihin ja heidän vahvuuksiin, pelitapaan, eri tilanteissa reagointeihin ja vaistoilla pelaamiseen.

Se onkin kiinnostavaa, että mikä lopulta on pelitapa, joka mahdollistaa parhaiten tuon vaistopelaamisen tai reagoimisen. No, varmaan sellainen täysi luontoäitijääkiekko, jossa minkäänlaista pelitapaa ei ole. Vähän niin kuin ulkojäät. Mutta eihän niin voi ammattilaisjoukkue pelata, varmaan olemme tästä samaa mieltä.

Sitten on perinteinen pystysuunnan hoki, jossa pääsääntöisesti rynnätään heti pystyyn, kun kiekko on saatu haltuun. Tässähän ei pelaaja käytä vaistoja ensinkään, koska se on häneen valmiiksi ohjelmoitu. Toki siinä sitten joutuu reagoimaan asiaan jos toiseen, kun joutuu taistelemaan 2-3:n vastustajan puristuksessa ennen kuin päätyy dumppaamaan kiekon päätyyn, hieman kärjistettynä.

Ja sitten on Meidän peli, jossa pelaajalle annetaan muutama ratkaisumalli valmiina. Pelaaja valitsee näistä malleista sitten mieleisen, reagoiden syntyneeseen tilanteeseen. Ensimmäisenä tarkistetaan, pääsisikö pystyyn ja tehdään valinta. Jos ei pääse, niin mietitään, että otetaanko oikein viivelähtö vai hoituisiko pelin hidastaminen hieman kevyemmällä proseduurilla, kuten pakki-pakki-kiekottelulla tms. Ja totta kai, kun sitten lähdetään ennemmin tai myöhemmin hyökkäämään, saadaan taas reagoida vastustajan liikkeisiin jne. Eli Meidän pelissä vaistopelaaminen ja reagoiminen on nähdäkseni isommassa roolissa kuin pystysuunnan hokissa. Meidän pelissä vain koko joukkue on kartalla niistä muutamasta mahdollisesta vaihtoehdosta, joita hyökkäykseenlähdössä (tai vastaavasti puolustettaessa: karvaus, trap) on, mutta heihin ei ole ohjelmoitu sitä, että pakko mennä koko ajan pystyyn, välittämättä sen järkevyydestä.

Summa summarum: Kaikilla tavoin pelattaessa pelaajat reagoivat ja pelaavat vaistoillaan. Verrattuna pystysuunnan kiekkoon Meidän pelissä vaistoja käytetään myös valittaessa, miten hyökkäykseenlähtö (nopea, puolinopea, hidas) ja puolustaminen (prässi, trap) toteutetaan. Mikä Meidän pelissä helpottuu, on se, että yksilö ei niin usein löydä itseään laitaan ajetuksi ja päätykiekkoon pakotetuksi punaviivalla, vaan keskialue ylitetään usein heittämällä ja tilan ahtaus tulee vasta hyökkäysalueella.

Otan vielä esimerkin itsestäni salibandyn (varsin huonona) pelaajana aikanaan junnusarjoissa. Itse olin puolustava puolustaja. Blokkasin hyvin vetoja, sain riistettyä paljon palloja jne. Mutta yksi ongelma oli. Kun sain pallon, en ollut kovinkaan hyödyllinen. Päässä jyskytti vain ajatus, että heti riskittömästi ylös. Joko juoksin itse tyhjän tilan pois ja roiskaisin usein varsin epätoivoisesti pallon omaa hyökkääjää kohti tai sitten tein saman ilman tyhjän tilan juoksemista. Itselleni jälkikäteen ajatellen oli valaiseva hetki kun näin pelinäkemykseltään paremman oman joukkueeni pelaajan pallonriiston jälkeen rauhoittavan pelin - yksinkertaisesti juoksemalla pallon oman maalin taakse ja pysähtymällä sinne. Kaikki paine ja kiire katosivat silmän räpäyksessä ja kas, saimme aikaan hyvin organisoidun hyökkäyksen, josta edelleen oli helppo jatkaa puolustamista hyvässä muodossa. Omat salibandyn peluut loppuivat ajat sitten, mutta peliymmärryksen kehittyessä tuo tilanne aina välillä pulpahtaa mieleen. Ja jo silloin tuon esimerkin nähtyäni, oivalsin jotain rytmittämisestä ja itsekin usein rauhoitin peliä samoin opein. Ja olin varmasti parempi pelaaja siitä eteenpäin sen ajan, kun jaksoin pallon perässä juosta.
 

Nick

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Laitetaanko tällä kertaa vaikka näin, että miten meni noin niin kuin omasta mielestä, lähtien pelaajavalinnoista ja roolituksesta...)))

Tikulla silmään, joka vanhoja muistelee, mutta jonkinlainen muistutus on teille itsensä nolanneille puupäille varmasti tarpeen.)))

Sikäli harmillista, että minä en unohda. Saatan kyllä antaa anteeksi, mutta en unohda.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Tila
Viestiketju on suljettu.
Ylös