Ihmeellisen paljon täällä jaksetaan näköjään vääntää tuosta maalivahtiasiasta. Mielestäni siinä ei ole tapahtunut mitään sen kummallisempaa kuin että nyt syystä tai toisesta ei annettu ykkösveskarille sitä yhtä perinteistä huilipeliä ennakolta heikompaa vastustajaa vastaan. Vähän outoa siinä mielessä puhua että Lehtinen ei ole saanut "näytönpaikkaa". Yleensähän ykkösmaalivahti on tiedossa turnaukseen lähdettäessä ja kakkosmaalivahdin näytönpaikka johtuu siitä että tapahtuu jotain radikaalimpaa kuten Vehviläisen tapauksessa, mistään sellaisesta ei nyt ole kuitenkaan ollut kyse. Muutenkin maalivahtipeli on ollut mielestäni sellaisessa pitkän aikavälin "normaalissa" tai vähän sen alapuolella, eli ei Sarosta, mutta ei myöskään Vehviläistä. Tietysti nyt kun Lehtinen ei ole pelannut on helppo uskotella itselleen miten hyvin se olisi mennyt ja miten se olisi korjannut kaikki kenttäpelin ongelmat. Tuskin sillä olisi ollut juurikaan ratkaisevaa merkitystä, ongelmat ovat olleet enemmän viisikkopelissä. Mutta tämä tästä, sitten USA-pelin tähtiin.
*** Räsänen. Erittäin huonoon paikkaan jäähy, mutta muuten loistava peli. Toi heti ryhtiä ykköskenttään. Komea maali ja erityisesti lämmitti mieltä se Vesalaisen maali jossa Räsänen ensin kaadettiin puolittaisella niskalenkkiotteella mutta nousi välittömästi ylös ja änkesi itsensä heti maalin eteen tekemään maskia. Toivottavasti Aapeli saa tartutettua rennon taisteluasenteen koko joukkueeseen.
** Koppanen. Suurin positiivinen yllättäjä joukkueessa tähän mennessä. Edelleen vahvaa peliä ja tehoja ilman ylivoimavastuuta.
* Vaakanainen. Annetaan yksi tähti tällä kertaa Vaakanaiselle, joka ei ole hirveästi kentällä pistänyt silmään negatiivisessa mielessä. Jonain toisena vuonna pelaisi puoli tuntia per peli ja ylivoimaa, mutta siihen on tällä kertaa vielä parempia vaihtoehtoja. Mielestäni kuitenkin pakiston onnistujia Jokiharjun kanssa tähän mennessä.
Tavallaan "hyvä" tappio siinä mielessä että saatiin ihan hyvä jatko-ohjelma ja hampaankoloon jäi sopivasti tavaraa tuosta lopun tappiosta. Kuitenkin nähtiin että kun oma peli kulkee pystytään voittamaan kenet vain ja saatiin tuollainen henkeä nostattava takaa-ajokin tuohon jälkimmäiselle puoliskolle peliä. Erinomainen asia on se, että nyt nelosketjun lisäksi myös ykkönen toimii ja niitä ei tarvitse enää muutella. Kakkosketju oli heikoin, kolmoseen Kupari toi hyvin energiaa ja sekin alkoi toimia yllättävän hyvin. Nyt vaan Kuokkanen ottaa parin vuoden takaisesta Rantasesta mallia, ei sitä heikkoa alkulohkoa kukaan muista kun tosipeleissä herää taistelemaan. Nyt oli kakkosketjussa useampi alisuorittaja ja aika vaisuksi se jäi, mutta jos 3/4 ketjuista onnistuu, niin sekin on jo tosi hyvin. Näitä pelejä on voitettu melkein yhden ketjun panoksellakin, kuten kaikki varmaan vuodelta 2014 muistaakin.
Pieni kaukalo yhdistettynä hieman vajavaiseen sentteriosastoon aiheuttaa näköjään edelleen välillä suurta tuskaa pelinavaamiseen ja varsinkin suorahyökkäyspelaamiseen, mutta tuossa USA-pelissä näkyi jo viitteitä paremmasta, kun saatiin sopiva tunnetila päälle niin pelikin alkoi nopeutua. Nyt nähtiin jo jonkin verran sitä, että kiekko saatiin ajoissa laiturille vauhtiin ja päästiin tulemaan kolmea kaistaa hyökkäysalueelle, ja nimenomaan vauhdilla. Tähän asti on yleensä keskialue jouduttu ylittämään niin hitailla vauhdeilla tai kiekkoa kuskaamalla että Suomea on ollut helppo puolustaa.