Tai sitten ei. Jos Suomen kilpailukyky vuoteen 2007 asti ei niin ylivoimaisen häikäisevän ollut ja sen jälkeen on työn hinta noussut merkittävästi, niin eikö aika selvä asia ole että tästä seuraa kilpailukyvyn menettäminen?
http://www.talouselama.fi/incoming/article2226967.ece/ALTERNATES/w500
Kilpailukyky ei koostu pelkästään hinnasta, vaan myös kustannuksista (mm. kuljetus), joten emme kaikkiin kisoihin lähde samalta viivalta. Niinpä se ei paljon lohduta, jos juoksimme satasen 9,70 mikäli muiden tarvi juosta vaan 90 metriä.
Ja mitä tähän vaihtoehtoiseen selitykseen tulee, niin vaikka innovointia ja tuotteistamista voidaan varmasti parantaa, niin kuinka todennäköistä on että ne romahtivat sattumalta juuri tuolloin 2007-08 ja selittäisivät BKT:n romahduksen paremmin kuin palkkojen jyrkkä nousu?
edit: minuun ei oikein uppoa tuo logiikka, että jos tuottavuudessa on hiomista, niin hintaa ei kannata korjata. Se kuulostaa minun korviin yhtä nerokkaalta kuin jos mäkihypyssä lentoasennossa on korjaamista, niin ponnistusvoimaan ei kannata kiinnittää huomiota.
Niin, tuotannon arvo suhteessa tuotantokustannuksiin laskee, eli toisin sanoen yksikkötyökustannukset nousevat, jos 1) työn tuottavuus heikkenee, 2) työn hinta nousee tai 3) tuotannon hinta laskee, eli vaihtosuhde heikkenee.
Suomi on kärsinyt noista kaikista.
Eniten 1) työn tuottavuus on heikentynyt, koska finanssikriisi hyydytti investoinnit maailmanlaajuisesti jolloin investointitavaroita tuottavan teollisuutemme kysyntä sakkasi, sekä juuri samaan aikaan maailma sattui vielä muuttumaan niin että paperin ja vitun paskan käyttöliittymän kännyköiden kysyntäkin kääntyi laskuun. Kännykän / paperin / prosessiautomaatio- ja informaatiohallintajärjestelmän tuottaminen on siis ollut yhtä kallista kuin ennenkin, mutta niiden markkinoilla muodostuva myyntihinta on laskenut.
Työn tuottavuuden heikkenemisestä huolimatta 2) ay-Suomessa on ne (sivukuluineen kilpailijoita edelleen alemmat) palkat kuitenkin nousseet liian nopeasti (tosin ymmärrettävästi, koska kriisinhän piti koko ajan olla ohi ihan just tyyliin ens vuodesta lähtien) ja kuulemma 3) Eurokin on viennille 15-20 % liian vahva.
Tätä kutsutaan harhaanjohtavasti kustannuskilpailukyvyn tai lyhyemmin kilpailukyvyn heikkenemiseksi, vaikka älyllisesti rehellisempää olisi kutsua sitä vaikka kannattavuuskilpailukyvyn tai kilpailumenestyksen heikkenemiseksi.
Tätä epäsuotuisaa talouskehitystä toki voidaan hidastaa tekohengittämällä eli säilyttämällä nykyiset tuotantorakenteet mutta polkemalla palkkoja ja ajamalla hyvinvointivaltiota alas (kuten Saksa:
[1],
[2],
[3] ), mutta maailman mittakaavassa kilpailukykyinen taloudestamme tulee vasta sitten, kun keksimme sen pysyvästi kadonneen tuotannon tilalle uudet vientiveturit, jotka tuottavat jotain sellaista josta maailmalla halutaan taas maksaa.
Mitä tulee kuljetuskustannuksiin (alle 5% suomalaisyritysten kulurakenteesta), niin olen tuumannut, että mikäli tuotantokustannukset ml.
edullisempi sähkö,
edullisempi työ, kalliimmat kuljetuskustannukset, yms. kaikki kustannusrakenteeseen vaikuttavat tekijät yhteen indikaattoriin summattuna nousisi kilpailijamaita kalliimmaksi, EK siitä kyllä pitäisi meteliä. Mutta koska eivät tällaista indikaattoria rakenna ja esitä vaan kikkailevat termeillä, niin oletan että mainitut kuljetuskustannukset kompensoituvat edullisemmalla sähköllä ja työllä, jolloin todellinen kustannuskilpailukykymme, eikä siis se kannattavuuskilpailukyky jota kustannuskilpailukyvyksi kutsutaan, on kunnossa suhteessa keskeisiin kilpailijoihimme.
Se on sitten toinen tarina, kuinka heidän kanssaan olemme kaikki samassa uppoavassa laivassa, jolloin palataan taas siihen, että pitäisi keksiä uusia tuotteita savupiipputeollisuuden tilalle. Vituttaa, että tämä perskeko keskittyy vain tekohengitykseen uskotellen kaikille että kyllä se Suomi-nukke sillä nousee, unohtaen täysin sen uuden nuken rakentamisen joka vastaisi niihin maailman megatrendeihin ja kykenisi hengittämään itsenäisesti.