Verotuksen muuttaminen on huomattavan hankalaa globalisoituneessa maailmassa, jossa suuryritykset voivat pitää valtioita pihdeissään. Verokilpailu on todellinen ilmiö, eikä se välttämättä ole kovin mahtava asia muuta kuin niille, joilla menee muutenkin taloudellisesti mahtavasti. Pointtini oli se, että historian polulla ei yleensä ole mahdollisuuksia ottaa taka-askelia, vaikka joidenkin tekojen tai järjestelmämuutosten vaikutukset paljastuisivat huonoiksi.
Ymmärsin keskustelun kontekstiksi sieltä 1970-luvulta alkaneen sääntelyn purun? Tuskin kukaan (tai ainakaan juuri kukaan) kiistää markkinatalouden ydinosien toimivuutta, mutta eivät ne missään ole voimassa rajoittamattomasti. Kuten hyvin itsekin tiedät, edes yksityisomaisuus ei ole täysin suojassa missään, pääomat eivät liiku täysin vapaasti yms.
Eriarvoistuminen on oikea ongelma ja jokin aiheuttaa myös poliittisia levottomuuksia. Ainakin itse uskon niiden olevan osittain seurausta tehdystä talouspolitiikasta. Tietenkin meillä on olemassa aito mahdollisuus myös siihen, että nykyisellä tavalla järjestetty markkinatalous romahduttaa sivilisaation ja ison osan ihmislajin ulkopuolisistakin elinympäristöstä ennennäkemättömällä tavalla. Se varmaan kaduttaa pullonkaulasta selviäviä, mikäli sellaisia on.
Hyvä että myönsit että ongelma on siinä, että emme voi muuttaa systeemiämme näin radikaalisti huonommaksi kuin kaikkialla muualla, koska silloin jäisimme rannalle ruikuttamaan. Tämä ei ole sama argumentti kuin se, että ongelma olisi siinä että historia on mennyt tiettyä polkua.
Voimme vielä todeta, että syy miksei joka paikassa palata vanhaan yhteisellä päätöksellä on, että valtioiden ja tutkijoiden konsensus pitää ajatusta naurattavana.
Tämä on ihan marginaalisen joukon piiperöitä esittämä radikaali ajatus ja sellainen ehdotus, jota about 98% vastustaa ei demokratiassa toteudu. Edelleen millään historian polulla ei ole merkitystä paitsi siinä mielessä, että meillä on evidenssiä nykysysteemin toimivuudesta. Kommunismiin emme samalla logiikalla enää palaa, koska meillä on evidenssiä sen toimimattomuudesta.
Eriarvoistuminen on monissa paikoissa ja aikoina maailmanhistoriassa ollut ja on varmasti tälläkin hetkellä ihan todellinen ongelma, mutta Suomessa se on lähinnä toimivan natsikortin kaltainen kirosana, jonka avulla voidaan torpata lähes mikä tahansa hyödyllinen muutos pohtimatta sitä tarkemmin. Meidän tärkein tai edes top-5 ongelma ei ole eriarvoistuminen vaan talouskasvun puute. Jos joskus olen kepua kehunut parhaiksi yhteisten rahojen koijareiksi, niin tästä asiasta pitää nostaa vasemmistolle hattua, että ovat saaneet tämän "ongelman" lobattua ihmisten mielessä siihen asemaan missä se on. Kukaan ei puhu että pitäisi auttaa köyhiä, opettaa heikosti pärjääviä oppilaita tai parantaa terveydenhuoltoa alueilla joissa se on heikkoa, vaan puhutaan Orwellmaisesti eriarvoistumisesta. Ei ongelma ole eriarvoisuus vaan köyhyys.
Minä väitän että me torjuisimme esim oikeistopopulismia paljon tehokkaammin kasvattamalla taloutta ja työllistämällä kuin tuijottamalla maailman pienintä ginikerrointa tyytyväisenä tietäen, että tuloerojen tasaisuus johtuu siitä, että kellään ei mene hyvin, vaikka siitä seuraisi se ettei kukaan maksa veroja. Velkahan on halpaa, erityisesti tulevilta sukupolvilta esim eläkerahastoilta varastettu laina.
