On helpointa avata näkemystäni numeroilla. Käytän siinä yhtä maailman seuratuimmista indeksestä nimeltään lyhyesti Dow Jones. Tällä hetkellä 14.3. 2020 ei ole varmuutta talouskriisistä, saati pahasta talouskriisistä. Taantuma, varmaan, mutta kriisi on eri asia. Esimerkiksi DJ Index päätti 23 185, selvästi yli joulukuun lopun 2018 lukemaa.
Ensi viikolla voidaan tulla taas reippaasti alas, mutta niin kauan kun keskeiset indeksit eivät merkittävästi alita vuoden 2018 lopun pientä alamäkeä pitkässä nousussa, on turha maalailla kriisejä. Vielä DJ lukemat alle 18 000 vie tilanteen vuoden 2016 lopulle ja 2017 alkuun, jolloin noustiin kovaa. Sen alle (jonnekin 17 000 ja alle) jos mennään pidemmäksi aikaa, voidaan puhua kriisistä. Paha kriisi on sitten luokkaa 14 000 alla ja Saksan DAX jossain 5 000 kieppeillä. Kaukana, todella kaukana siis ollaan ja hyvin epätodennäköistä juuri nyt on, että tuonne kuljetaan.
Ja tämä on Suomen kannalta sellaiset 90 prosenttia. Jos DJ ja DAX eivät kerro kriisistä tai pahasta kriisistä, meidän tilanne voisi olla lähellä samaa.
Keskeinen asia on, ketkä johtavat USA:ta, Eurovaltioita, Japania, Kiinaa ja mikä on heidän politiikkansa. Syventyykö globaali yhteistyö ennen kaikkea taloudessa vai hallitseeko nationalismi ja neljän suuren toinen toistaan kampittaminen. Jos jälkimmäinen, eurovaltiot voivat hajottaa euron, ja kukin maa saa pärjätä enemmän omillaan. Suomen talouden kannalta olennaista on silloin, mitä mm. Saksa tekee ja voiko Suomi siirtyä mahdolliseen Saksan ja muutaman muun euromaan talousliittoon, jos sellaista pohditaan. Yksin Suomen talous on vaikeuksissa, mutta olennaista on Euroopan ja USA:n tilanne muuten sekä Venäjän merkitys Suomen turvallisuuspolitiikalle.