En suinkaan tarkoittanut, että puolue puolueena totaalisesti romahtaisi vaikka henkilövaalien seurauksena puolueen asettaman ehdokkaan - Lipposen - äänisaalis jäisi huomattavan paljon oletettua pienemmäksi. Mutta puolueen (ja varmasti Lipposenkin) asettamiin tavoitteisiin verrattuna nykyinen tulos - jos ihmeitä ei tapahdu - on "tuhoisa".
Enkä edes olettanut että olisit kirjaimellisesti tarkoittanut tätä. Mutta jonkinlaisesta imagotappiosta voidaan vähintään puhua, jos demarien ehdokkaan ääniosuus jää ynnä muut -sarjaan.
Mutta toisaalta millaiset odotusarvot voitiin vaaleille edes asettaa, kuten viittasit. Demarius aatteena on hiipumassa, viimeisiä vaaleja lukuunottamatta, ja jos tulevissa kunnallisvaaleissa suunta kääntyy alas, puoluejohdossa on tehtävä totaalinen ryhdinmuutos.
Demarius on kyllä hiipumassa jos ollaan tarkkaavaisia. Sosialidemokratian kannatettavat tavoitteet ovat jo kauan sitten toteutuneet ja syöpyneet suomalaiseen järjestelmään ja tietyllä tavalla koko länsimaiseen ajatteluun. Tietysti kyse ei ole pelkästään sosialidemokraattien panoksesta, vaan nykyistä yhteiskuntaa on rakennettu niin vasemmalta, keskeltä kuin oikealtakin. Jos käytetään liiketaloudellisia termejä, niin demareilta on tietyllä tavalla kadonnut kilpailuetu. Alalle on ilmestynyt sekä uutta kilpailua että entistä terävämmin toimivia vanhoja kilpailijoita. En puhu tässä pelkästään persuista.
Toimihenkilöiden ja työntekijöiden piirissä on suht iso joukko liikkuvia äänestäjiä, jotka kuuntelevat tarkalla korvalla ketä kannattaa peesata. Tätä isohkoa ääniapajaa ovat jakamassa Kokoomus, SDP, Perussuomalaiset ja Keskusta, ja sen laidoilta haukkaavat palasia myös Vihreät ja Vasemmisto. Pelkällä oikea-vasen -akselin kirkastamisella ei kukaan tee tässä porukassa jytkyä. Pitää osata profiloitua äänestäjiä puhuttelevaksi arvopuolueeksi, jolla on kykyä puhutella ihmisiä laajemmin kuin ahtaasti lokeroiva oikeisto-vasemmisto -jakolinja mahdollistaa. Tässä Perussuomalaiset ovat tietysti saavuttaneet menestystä, mutta näin heterogeenisen ryhmän koossapitäminen edellyttää yhteisten nimittäjien nopeaa löytämistä, ja niiden päivittämistä sekä vahvistamista vähän väliä.
On todella vaikeaa ennustaa kuinka hyvin persut onnistuvat asemiensa säilyttämisessä vaikkapa 2-3 eduskuntavaalikauden tähtäimellä. Heidän haasteensa tässä ovat varmasti suuremmat kuin muilla suurilla puolueilla. Aika paljon tästä kehityksestä riippuu millä tavoin Suomen poliittinen kenttä jatkossa napaistuu.
Vielä vähän aikaa sitten näytti mielestäni siltä, että joskus 2020-2030-luvun Suomessa meillä olisi kaksinapainen poliittinen järjestelmä. Sen oikeanpuoleisen navan muodostaisi tässä skenaariossa oikeistoliberaalinen Kokoomuksen ja osittain Keskustan, RKP:n ynnä Vihreiden ja SDP:n oikeistolaitojen muodostama ryhmä. Toinen napa puolestaan olisi muodostumassa vasemmistosta, jossa olisivat suurin osa SDP:sta, Vasurit, enimmät Vihreät ja epäporvarillisin siivu Kepua. Persujen menestys hieman sekoittaa tätä kuviota. Se ei ehkä sekoita sitä täysin liberaalioikeistolaisen blokin muodostumisen osalta, mutta pitkä on matka sellaisenkin muodostumiseen.