Yleisesti ottaenhan tilanne on paradoksaalinen: Niinistö johtaa luokkaa 70/30 kertoimella 1,01 ja suomalaisen julkkiksen, poliitikosta puhumattakaan (muut kuin kokoomuslaiset) on tavattoman vaikea sanoa ääneen: "Äänestän Niinistöä". Silloin saa kollektiivista paheksuntaa. Paljon muodikkaampaa on liputtaa Haaviston puolesta, kuten demarit ja varsinkin rouva Junger. Hänhän on erittäin oppinut ja sivistynyt ihminen, hän kuuluttaa tv-ohjelmia! Kokeilkaa itse, ei se niin helppoa ole, vaan vaatii vuosien työn: "Seuraavaksi kuubalainen dokumentti maanviljelyksestä". Tuleeko kenellekään mieleen keisarin uudet vaatteet? Ehdokas, joka tulee kuittaamaan 60-70% äänistä on median edessä se epämuodikas juntti, jota ei kannata sanoa äänestävänsä, jos haluaa olla in ja pop. What the fuck? Sauli Niinistö = 7 päivää lehti, kukaan ei myönnä lukevansa, mutta helvetinmoinen on levikki. Pekka Haavisto = Nyt-liite, näennäisen iso levikki ja kannatus, mutta kiinnostaa oikeasti noin kolmea ihmistä.
Ei kai tämä nyt mitään rakettitiedettä ole: Niinistön perustana on vähän vajaat 40% äänistä ja jaossa on eniten maaseudun ja kaupunkien arvokonservatiivisia, selvästikin ei-vihreitä ääniä. Alusta saakkahan oli selvää, ettei Haavistolla ole vähäisintäkään mahdollisuutta voittoon ja että Väyrynen olisi saanut enemmän ääniä toisella kierroksella kuin Haavisto. Tuosta "trendikkyydestä" en osaa sanoa, kun en juuri jaksa lukea roskalehtiä tai seurata muuta sontamediaa, mutta ainakin Iltalehti minusta jatkuvasti on rummuttanut tuota homoutta, joka ihan oikeasti vuoden 2012 Suomessa on kannatusta heikentävä tekijä.
Olen toki täällä JA:ssa ja Hommassa huomannut, miten valtaisa vaikutus on humanisti-nais-lespo-kommari -älyköillä, jotka saavat aikaan todelliseen vaikutusvaltaansa (joka on täysin mitätön) nähden ihan suhteettomia reaktioita rasvanahkaisissa hetero-insinööreissä (tmv.) Onko se ihan oikeasti joku alemmuuskompleksi siitä, ettei osaa analysoida Kristevan ja Lacanin käsityksiä patriarkaalisesta hegemoniasta? Ei kyllä kannattaisi sitä surra, että jälkimoderni teoria ei ole täysin hallussa, lähinnä päinvastoin...
Ylipäänsä tämä kohkaaminen toisilla kierroksilla menee säännönmukaisesti täysin käsistä: meillä on edelleen hyvin vahva poliittinen konsensus, jonka kumpikin urbaani, EU-myönteinen ja arvoliberaali ehdokas jakaa. Virka on vielä niin symbolinen että on lähestulkoon ihan sama, kuka siellä kauppakeskuksia vihkii ja vastaanottaa Sisä-Mongolian ja Albanian lähettiläitä. Mutta hyvä tietysti, että on vilkas mielikuvitus ja paljon jännitettävää tämän harmaan arjen keskellä.