Musta on varmaan mennyt jotain rikki, tai sitten olen muuttumassa vainoharhaiseksi. Molempi parempi. Olen ruvennut tulkitsemaan vaaleja ja ehdokkaita koskevaa uutisointia sillä ennakkoasenteella, että mediat ja toimittajat pyrkivät kääntämään tilanteen kuin tilanteen Haavisto-myönteiseksi.
Aamu-televisiot perjantain: Haavisto puhumassa luokkahuoneessa, Niinistö istumassa ison salin eturivissä. Puhuttaessa kannattajien käytöksestä ja netiketistä nostetaan esiin vain hyökkäykset Haavistoa tai hänen kannattajiansa kohtaan. Parasta oli kun YLEn Jälkiviisaissa noin muuten teräviä mielipiteitä omaavat Björkqvist ja Silfverberg olivat jotenkin poikkeuksellisen säyseitä, sinisilmäisiä, sosiaalisesta mediasta ei oltu koskaan kuullutkaan eikä sillä tulisi oleman juuri vaikutusta, eikä mitään vastajytkyä ole olemassa, tulemassa eikä silläkään tulisi oleman vaikutusta. Porukan vanhin ja ainoa mies, Isokallio kykeni sentään paremmin Jälkiviisasmaisesti katsomaan terävästi taustojen ja ilmiöiden taakse. Edellä mainitut naiset halusivat, kuin Tuhkimossa ikään, seisauttaa kellot ja estää taian raukeamista. Vaalikeskustelua kommentoimaan kutsuttu joku-nainen Turusta oli muuten asiallinen, mutta kun päästiin sosiaaliseen mediaan, silmät alkoivat palamaan, tekstiä tuli, mainittiin Haaviston kannattajien kohdalla sanat luovuus ja innovaatio, sekä leivotut ja virkatut kakkoset.
Pimeyden voimat ovat liikkeellä, tunnen sen luussani. Mitähän Aragorn tekisi. Ennen ottelua en uskonut edes tasapeliin.