joka on täysin riippuvainen avustajistaan mitä tulee vaikkapa talouteen, lain soveltamiseen, yrittäjyyteen jne.,
Yksikään näistä EI kuulu presidentin toimivaltaan.
JA kaikki, ministereistä pressaan, ovat virkamiesavustajiensa varassa. Kukaan yksittäinen henkilö ei kykene omaksumaan sitä kaikkea tietoa jota noiden virkojen hoitamiseen tarvitaan.
Poliitikkojoa on paljon ilman YO:ta kummempaa koulutusta. Jouni Backman, Tarja Filatov ja Markku Rossi ovat vain ylioppilaita ja Timo Kalli, Eero Heinäluoma ja Lauri Ihalainen eivät ole suorittaneet edes yo-tutkintoa.
Tutkinnon puutteesta huolimatta Haavisto on toiminut vierailevana tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa, luennoitsijana Helsingin yliopistossa, Nato-koulussa Oberammergaussa sekä Bristolin yliopistossa. (Se Uudensuomen uutisoima luenoitsijacase onli se, kun Pekka Haavisto toimi keväällä 2002 3 kk Bristolin yliopistossa tittelillä ”Benjamin Meaker Visiting Professor”)
Ulkopolitiikka-lehti pyysi neljääkymmentä suomalaista asiantuntijaa nimeämään ja listaamaan 10–20 tärkeintä suomalaista kansainvälistä vaikuttajaa politiikassa ja talouselämässä. Heillä tuli olla työnsä tai verkostojensa kautta poikkeuksellista vaikutusvaltaa maailmalla. Pekka Haavisto sijoittui tässä vertailussa sijalle 5, korkeammalle kuin istuva tasavallan presidentti.
Listan ykkönen, presidentti Martti Ahtisaari on nimennyt Pekka Haaviston ”seuraajakseen” ja kertonut mm., että YK:n pääsihteeri Ban-Ki Moon pyysi häntä esittelemään Haaviston tälle.
Haaviston kokemus kansainvälisistä tehtävistä:
johti YK:n ympäristöohjelman UNEP:n tutkimusryhmiä mm. Kosovossa, Afganistanissa, Irakissa, Liberiassa, Palestiinassa ja Sudanissa, vastasi YK:n köyhdytettyä uraania koskevista kenttätutkimuksista Kosovossa, Montenegrossa, Serbiassa ja Bosnia-Hertzegovinassa, toimi UNEP:n edustajana selvittämässä Romaniassa Baia Maren kaivosonnettomuutta, Euroopan unionin erityisedustajana Sudanissa ja Darfurissa 2005–2007, YK:n erityisasiantuntijana Darfurin rauhanprosessissa 2007 ja ulkoministerin erityisedustajana Afrikan kriiseissä 2009–.
Pekka Haavisto on toki siviilipalvelusmies, kun Sauli Niinistö on sotilasarvoltaan reservin kapteeni. Mutta siinä missä Niinistö on tavallinen reserviläinen, Haavistolle on kuitenkin myönnetty sotilasansiomitali hänen työstään kriisialueilla ja hän on toiminut vierailevana luennoitsijana Nato-koulussa. Uskallan väittää, että Haaviston kansainvälisen turvallisuuspoliikan tuntemus on huomattavasti laajempaa, kuin mitä pelkän RUK:n käymällä saa.
Jotain kertonee sekin, että Haavisto on eduskunnassa sekä ulkoasiainvaliokunnan että puolustusvaliokunnan jäsen, kun taas Niinistö on ollut ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä vain yhden viikon vuonna 1995.
Sauli Niinistön kokemus kotimaisen politiikan huipulla on toki Haavistoa laajempi. Hän on toiminut niin oikeusministerinä (vajaan vuoden) kuin kaksi kautta valtiovarainministerinä, sekä yhden kauden eduskunnan puhemiehenä. Haavisto vuorostaan on toiminut yhden kauden ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerinä. Tulee toki muistaa, että Haavisto on Niinistöä 10 vuotta nuorempi ja pienemmän puolueen edustaja, joten potentiaalisia ministerinpaikkoja on ollut vähemmän tarjolla. Kunnallispolitiikassa ehdokkaiden kokemus lienee suunnilleen samaa luokaa. Haavisto on myös mukana ollut perustamassa kokonaan uutta puoluetta. ;)
Mitä sitten tulee ehdokkaiden kirjalliseen tuotantoon, Pekka on julkaissut 6 kirjaa, paljon puhuttujen Interrail-oppaiden lisäksi kokemuksistaan Balkanilla, Afrikassa ja muilla kriisialueilla. Sauli Niinistöllä julkaistuja kirjoja on kaksi, molemmat omaelämäkerrallisia.
Sauli Niinistöllä on takanaan komea ura niin juristina kuin kotimaan politiikassakin, mutta Pekka Haaviston ulko- ja turvallisuuspoliittiset näytöt ovat aivan eri kaliiperia. Talouselämästä haetulla analogialla: presidentti ei ole Suomen toimitusjohtaja, vaan pikemminkin viestintäpäällikkö, myyntimies (tai -nainen) ja bisnesguru joka lietsoo innostusta ja tuo uusia ajattelutapoja taloon. Näiden tehtävien hoidon kannalta on samantekevää, onko presidentti varatuomari vai ylioppilas, reservin kapteeni vai siviilipalvelusmies.
Osaaminen ratkaisee. Kukin tekee oman valintansa, ja tähts democracy.