Stubbin nimitys presidenttiehdokkaaksi oli merkittävä siksi, että nyt viimeistään koko keskustelupalstan sisältö koostuu pääasiassa jo ehdokkaansa valinneiden puheenvuoroista. Jokainen kommentti pitää siksi ottaa vähintään hyppysellisellä suolaa.
Puolueeton tarkkailija voi esimerkiksi tarkastella kommentteja siinä valossa, miten avoimesti nikki ottaa kantaa tietyn ehdokkaan puolesta. Strategioita on moniaita.
Negatiivisin on vastaehdokkaiden mollaaminen. Ehdokas X (oman pääkilpailija) on nyt vaan täysin perseestä, koska hänellä on näitä ja näitä puutteita. Fiksummat tietysti mollaavat fiksummin. Joku vain antaa ymmärtää tiettyjä asioita. Toiset taas keskittyvät oman ehdokkaansa kehumiseen. Vaaleihin erityisesti perehtyneet tekevät analyysejä, jotka yllättäen laittavat lukijan tietyn johtopäätöksen äänelle. No tämä! Miksi en tätä aikaisemmin keksinyt?
Kenenkään tekstiin, ml. omani ei enää kannata luottaa. Sieltä voi löytyä kuitenkin se ketunhäntä kainaloon. Kun esimerkiksi Kokoomuksen kannattaja kertoo äänestävänsä Haavistoa syystä x, onko kyseinen henkilö kokkari, liikkuva kokkari vaan vain nikki, joka väittää olevansa kokkari. Tällaisten asioiden tutkailemisessa suuret linjat ovat hyvä tapa pitää päänsä pinnalla. Tälläkin palstalla on varmasti vaikuttaja-agentteja.
Eli pitää seurata gallupeja, mitä ne kertovat äänestäjien mielenliikkeistä. Onko Halla-aho tosiaan "menettämässä" puolet kannatustaan? Siirtyykö Kokoomuksesta oikeasti joitakin Haaviston taakse? Mistä se Rehn oikein äänensä nappaa? Entä Aaltola, siirtyykö persuista suuri osa Aaltolan taakse?
Vasemmistolla on nyt se probleemi, että omat ehdokkaat tulevat kuin renki hollitupaan, vieläpä vastahakoisestikin. Tulevat jo valmiiksi katettuun pöytään, jossa enää huonoimmat paikat ovat varattuja. Kun muut ovat jo aloittaneet, Jutta ja Li saapuvat ja heidän pitäisi vielä keksiä sanottavaakin. Imagoseikoista johtuen tämä strategia ei ole kovin voimaannuttava ja vie taatusti ääniä.
Enää ei voi kukaan ehdokas kohauttaa, liitytäänpäs Natoon! Olisi ilman sotaa muuten melkoinen katseenvangitsija, jos vaikkapa Jutta olisi niin sanonut, puhetta olisi sen jälkeen riittänyt muuallakin kuin työväenyhdistyksissä. Mikähän nyt voisi olla Jutan huomion kiinnittävä kampanja-avaus: komissaarin kulukorvausten nosto? Tätä varmasti demarit miettivät päänsä puhki.
Entä Li, miten tekee eroa Haavistoon? Vai meneekö sammutetuin lyhdyin vaaleihin? Ehkäpä porvarihallitus tarjoaa runsaat aseet ihmisten tavoittamiseen, mutta tietenkin joku vetää vastapalloon: presidentinvaaleissa ei ole kysymys hallituspolitiikasta. Joka tapauksessa, porvarihallituksen tuskien taival saattaa vaikuttaa myös vasemmiston ehdokkaiden äänimääriin positiivisesti.
Ja lopuksi, melkein kaikki ehdokkaat ovat ihan jees presidentiksi. En keksi yhtään vakuuttavaa perustetta sille, etteikö tietty ehdokas selviäisi tehtävästä hyvin. Onhan siellä kaiketi Paavo, joka kuuluu poikkeuksiin. Mutta oma valintani perustuu täysin henkilön persoonaan, arvoihin ja menestysodotuksiin. Näillä seikoilla ei ole juuri mitään tekemistä itse politiikan kanssa.
