Erikoista on tuo Häkkäsen ilmoitus kiinnostuksesta. Häkkänen kuitenkin on Kokoomuksessa ihan siellä ylimmällä tasolla sisäpiirissä. Tuskinpa olisi ilmoittautunut jos Stubb olisi vahvistanut ehdokkuutensa. Tai sitten Stubb on miettinyt ihan viime päiviin asti ja vasta nyt vahvistanut ryhtyvänsä ehdokkaaksi.
Häkkäsen kannatus on merkittävää Kokoomuksen sisällä. Stubb on jossain määrin epäsuosittu samoista syistä kuin aiemmin, mutta myös möhläyksistään* Venäjän suhteen vuoden 2014 hyökkäyksen jälkeen.
On mahdollista, että neuvoa antava jäsenäänestys ratkaisee ehdokkuuden, jos Häkkänen toivoakseni Stubbin haastaa. Saattaa tosin jättää väliin ja Orpo junailee Stubbin Kokoomuksen ehdokkaaksi.
Kokoomuksen puoluehallituksen jäsenten keskuudessa eniten suosiota sai Alexander Stubb, mutta kantansa jätti kertomatta lähes puolet joukosta.
www.hs.fi
* 1. Koskien Venäjän ydinase- ja ydinvoimavirasto Rosatomia, pääministeri Stubb totesi Fennovoima-hankkeen suurimpaan yksittäiseen omistajaan liittyen 2014:
" Se, mikä minua ehkä eniten häiritsee tässä keskustelussa, on se tietty asenteellisuus, jopa russofobia, joka ilmenee muutamissa puheenvuoroissa, ja se tulee nimenomaan sitä kautta, että yritetään lietsoa Venäjä-pelkoa energiapoliittiseen ratkaisuun. Minun mielestäni tässä kannattaa puhua energiasta energiana".
2.
Keskinäisen riippuvuuden kasvattaminen Venäjän ja Euroopan välillä on hyvä asia, Stubb perusteli tukeaan hankkeelle eduskunnassa lokakuussa 2009.
3. Syyskuussa 2009 Stubb totesi Nord Stream -hankkeesta, että
”turvallisuuspoliittisista ulottuvuuksista meidän analyysi on se, että varmasti ulottuvuuksia on, mutta se ei muuta tilannetta Itämerellä suoranaisesti tällä hetkellä.”
4. Stubb visioi kesäkuussa 2013, että
”vuonna 2018 suomalaiset matkustavat ilman viisumia jalkapallon maailmanmestaruuskisoihin Venäjälle katsomaan finaalia, jossa pelaavat Venäjä ja Suomi. Luulen, että viisumivapaus on realistisempi tavoite kuin finaalipaikka.
Jos Stubb lähtee ehdolle presidentinvaaleihin, löytää hän edestään vanhat lausuntonsa, joista kaikki eivät luo kuvaa ulkopolitiikan visionääristä, kirjoittaa politiikan toimittaja Olli Waris.
www.is.fi