Mielestäni on täysin relevanttia muistuttaa, että koko 2000-luvun, 90-luvun lopulta lähtien toteutettiin täysin naiivia politiikkaa Venäjän suhteen, jonka vuoksi me olemme nyt nykyisessä tilanteessa. Iso kuva on se, että toisin oltaisiin voitu toimia, mutta emme päättäneet tehdä niin.
Historian vuoksi vielä täydennys. Putinhan räjäytti (käsky) todennäköisesti kerrostaloja Moskovassa 1999 murhaten satoja ihmisiä. Seuraavaksi Putin aloitti II Tsetsenian sodan samana vuonna. Tuossa vaiheessa oli suuri käänne ja EU uhkasi pakotteilla Venäjää. Ne eivät Putinia haitanneet vaan pystyyn laitettiin erittäin raaka sota.
Ei siinä 90-luvun lopussa & 2000-luvun alussa ollut vielä mitään järkeä laittaa Venäjää täyden hylkiön asemaan ja pakotteisiin, vaikka siellä hirveyksiä tehtiinkin. Niin tehtiin noin 100 muussakin maassa jotka oli lännen kanssa kauppasuhteissa ja osa jopa liittolaisia. Ja lännen johtomaat kävi kyseenalaisin perustein sotia itsekin samaan aikaan.
Neuvostoliitto oli romahtanut ja odotus oli, että Venäjä käy erinäisten sekasortoisten ja väkivaltaisten vaiheiden kautta muodonmuutoksen joksikin muuksi. Kenties lopulta melko normaaliksi valtioksi. Niin kuin joku Romania ja Albania, ja mitä näitä vastikään vapautuneita maita oli.
Markkinataloudesta, yhteyksistä länsimaihin ja vapaasta tiedonvälityksestä saadaan "tartunta", ja menneisyyden sortovallat jää jossain vaiheessa lopullisesti taakse, kunhan ei tehdä sitä virhettä että Venäjä eristetään, joka johtaa suljettuun maahan ja hirveään diktatuuriin. Politkovskajat ja muut oli vielä tappamatta, Venäjän demokraattisilla voimilla oli vielä toivoa.
Historialliset kehityskulut meni sitten toisella tavalla kuin toivottiin mutta niitä onkin yleensä mahdoton ennustaa etukäteen. Siis jotain yleistä "I got a bad feeling about this" uumoilua voi olla, mutta kukaan ei ole onnistunut kertomaan tarkasti tulevaisuuden maailmanpoliittisia kehityksiä etukäteen. Aina ne tulee yllätyksenä.
Toki en kiistä, että pahimman varalle olisi voinut ja pitänyt varautua Euroopassa paremmin. Energiantuotannon riippumattomuus ja puolustusvoimien kyvykkyyden & ammusvarastojen ylläpito on ne helpoimmat kritisoinnin kohteet monissa maissa. Nämä mokat selittyy varmaan suurelta osin voittojen tavoittelulla sekä Neuvostoliiton romahduksen tuomalla helpotuksen tunteella.