Suomen poliisi kriisissä?

[MacRef]

Tämä oli taas vähän erikoisempi tapaus. Ei tällaisesta ole tainnut ennen murhatuomiota napsahtaa? Paskempaa joulua Aarniolle sitten, mutta eihän elinkautinen ole elinkautinen, eli reilu 10 vuotta ja voi jo ehkä viettää joulun kotona. En kyllä tiedä miten tuo aikaisempi tuomio tuota pidentää, mutta ei tartte vissiin ihan vähään aikaan suunnitella kalastusreissuja.

Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, että milloin Aarnio vapautuu. Sillähän ei huumetuomioista olisi enää ollut hirveän pitkään istuttavaa. Hovioikeus ottaa asiaan kantaa ja luultavasti myös Korkein oikeus sen jälkeen. Jos murhatuomio ja elinkautinen pysyvät, niin alkaako elinkautisen "laskeminen" tästä käräjäoikeuden tuomiosta vai mistä kohtaa, jos ajatellaan että joskus 10-14 vuoden jälkeen voisi armahduksen ehkä saada? Vai huomioidaanko siinä jotenkin tätä nyt jo istuttua huume- ym. tuomiota vai alkaako "laskenta" vasta sen jälkeen, kun nykyisestä olisi ulos päässyt? Rikoshan itsessään on tehty jo noin 17 vuotta sitten, mutta sillä ei ole merkitystä tuomion pituuden "laskemisessa".

 

[dana77]

Saako Aarnio alennusta olemalla ensikertalainen?

 

[Kourujärven Ponnistus]

Ollaankin sopivasti sivulla 187.

 

[Cobol]

Elinkautinen napsahti Aarniolle murhasta.

On mielenkiintoinen muutos, että rikolliset puhuvat. He tekevät (toki kirjoitustyö ammattilaisen) kirjoja, joissa avaavat isojen rikosten taustaa. Tässäkin puhui mm. Keijo Vilhunen, yksi rikosmaailman kovista nimistä.

Tässä tapauksessa Vilhusella oli syynsä. Oikeuden mukaan Aarnio tiesi murhahankkeesta, mutta ei poliisina estänyt sitä. Sen sijaan entiseen jengipomoon Keijo Vilhuseen kohdistunut murhasyyte hylättiin. Vilhunen sanoi tienneensä suunnitelmasta, mutta hän toimi poliisin tietolähteenä. Hän kertoi, että hän oli välittänyt kaikki tiedot murhasuunnitelmasta Aarniolle ja uskonut, että poliisi estää murhan.

Aarnion osuudesta estää murha oli muutakin näyttöä.

 

[Larbatchov]

Kyllä tässä nyt vähän sellainen fiilis tulee ulkopuoliselle, että vielä Palme pistetään aarnion piikkiin saletisti mutta Bodomia vähän pohditaan olisiko aikajanan osalta mahdollinen.

 

[sunnuntai]

Kyllä tässä nyt vähän sellainen fiilis tulee ulkopuoliselle, että vielä Palme pistetään aarnion piikkiin saletisti mutta Bodomia vähän pohditaan olisiko aikajanan osalta mahdollinen.

Mutta jos ryöstäjäraneranualta kertoo Bodomin olleen Aarnion käsialaa, niin varmaan nyt yks elinkautinen saadaan lisää.

 

[Larbatchov]

Mutta jos ryöstäjäraneranualta kertoo Bodomin olleen Aarnion käsialaa, niin varmaan nyt yks elinkautinen saadaan lisää.

Ja varmasti on ainakin jälkikäteen kuullut bodomin kolmoismurhasta.

 

[Reverent]

Katotaan hovi vielä, ennen ku Aarniota voidaan leimata syylliseks murhaan. Sen tarkemmin tuomiotietoja lukematta en yhtään ihmettelis, jos tuomio siellä keikahtaa päälaelleen ja Vilhunen lusiikin ek:ta ja Aarnio vapautuu määräosilla nykyisestä kakustaan. Tai sitten molemmat lusivat ek:n. Tai molemmat vapautetaan. Eihän näistä käräjäoikeuksien päätöksistä voi tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä, mitä mieltä hovioikeus saati KO tulee asiasta olemaan. Esimerkkejä riittää.
Sen verran uskoa suomalaiseen oikeusjärjestelmään ja poliisin tutkintamenetelmiin on vielä jäljellä, että käy ylemmissä oikeusasteissa miten hyvänsä, niin Aarnio on jo osoittanut olevansa kokovartalokyrpä ja täysin moraaliton jätkä, joka toiminnallaan on vakavasti rikkonut peruskansalaisen luottamusta poliisiin.
Toi onkin mielenkiintonen kysymys, jos hovi ja mahdollisesti vielä korkein oikeus ton tuomion vahvistaa, kuinka kauan Aarnio kakkuaan pistelee. Ek:ssahan ei periaatteessa ole mitään määräosavähennyksiä ja Helsingin ho voi 12 vuoden lusimisen jälkeen vapauttaa, jos niin kattoo. En nyt jaksa tsekata, kuinka kauan Aarnio on ollut vangittuna ja suorittanut tuomiotaan, mutta kovin paljon hänellä ei lusittavaa enää taida olla. Tuskin kuitenkaan ihan heti vapauteen lähtee jos tuomio jää voimaan. Voisin kuvitella, että elinkautisen tuomion jälkeen käräjätkin määrää pidettävän vangittuna, vaikka nykyään trendi tuntuu olevankin, että jopa todennäköisestä yli kymmenen vuoden huumekakusta pääsee vastaamaan vapaalta, mikä on täysin käsittämätön linjaus.

 

[ISH]

Hyi vittu mitä paskaa on tuo Aarnion tuomio. Rikollinen murhattiin tilatulla palkkamurhalla rikollisten toimesta 17 vuotta sitten ja siitä tuomittiin ansaitusti oliko se nyt neljä henkilöä. Nyt sitten 17 vuotta myöhemmin Aarnio saa siitä elinkautisen koska rikollispomo Keijo Vilhunen kertoi että Aarnio tiesi asiasta. Ja Keijolle ei mitään tuomiota vaikka totta vitussa tiesi kun kerran tiesi että Aarnio tiesi. Vittu mitä paskaa, ei tule ikinä menemään läpi seuraavilla oikeusasteilla.

Muutenkin koko Aarnion ajojahti on jotain suurinta vääryyttä koko Suomen historiassa.

 

[Tadu]

Hyi vittu mitä paskaa on tuo Aarnion tuomio. Rikollinen murhattiin tilatulla palkkamurhalla rikollisten toimesta 17 vuotta sitten ja siitä tuomittiin ansaitusti oliko se nyt neljä henkilöä. Nyt sitten 17 vuotta myöhemmin Aarnio saa siitä elinkautisen koska rikollispomo Keijo Vilhunen kertoi että Aarnio tiesi asiasta. Ja Keijolle ei mitään tuomiota. Vittu mitä paskaa, ei tule ikinä menemään läpi seuraavilla oikeusasteilla.

Muutenkin koko Aarnion ajojahti on jotain suurinta vääryyttä koko Suomen historiassa.

Kyllä siinä taisi olla muitakin todisteita kuin Vilhusen kertomus.

Enkä nyt kauheasti Aarniota pysty symppaamaan tai säälimään. Itseasiassa yllättää, että täältäkin löytyy fani.

 

[Alamummo]

Muutenkin koko Aarnion ajojahti on jotain suurinta vääryyttä koko Suomen historiassa.

Ai poliisi ei voi olla korruptoitunut ja paha?

 

[Robin Big Snake]

Pitäisi olla kyllä enemmän samanlaisia poliiseja kuin Aarnio ketkä ovat niin syvällä pelissä että niittävät tulosta juuri sen takia ja jättävät sen rauhaan mikä olisi kuitenkin olemassa. Win-win.

Nyt taas RKP:n kaverit pääsevät munimaan kaiken ja Hesassa huumemäärä kasvaa.

 

[Artturenos]

Pitäisi olla kyllä enemmän samanlaisia poliiseja kuin Aarnio ketkä ovat niin syvällä pelissä että niittävät tulosta juuri sen takia ja jättävät sen rauhaan mikä olisi kuitenkin olemassa. Win-win.

Nyt taas RKP:n kaverit pääsevät munimaan kaiken ja Hesassa huumemäärä kasvaa.

Ruotsalaiset kaiken takana taas. No ei, olen kyllä samaa mieltä ideasta, että rikollisuutta ei pidä kurissa kuin toinen rikollinen poliisilla loppuu resurssit koska pitää noudattaa lakia. Jack Bauer poliisin vahvuuteen!

 

[Cobol]

Pitäisi olla kyllä enemmän samanlaisia poliiseja kuin Aarnio ketkä ovat niin syvällä pelissä että niittävät tulosta juuri sen takia ja jättävät sen rauhaan mikä olisi kuitenkin olemassa. Win-win.

Aarnion CV tukeekin poliisijohtajana olemista:

Jari Aarnio – Wikipedia

fi.wikipedia.org

 

[finnjewel]

Ihan puhdas mutu on, että ylemmät oikeusasteet muuttavat elinkautisen vuosituomioksi. Lisäksi tulee kova vääntö vanhan ja uuden tuomion yhdistämisestä.

 

[Cobol]

Ihan puhdas mutu on, että ylemmät oikeusasteet muuttavat elinkautisen vuosituomioksi. Lisäksi tulee kova vääntö vanhan ja uuden tuomion yhdistämisestä.

Totta. Itse en tosin odota, että korkeimmasta (sinne taitaa mennä) tulee edes murhatuomiota. Ja kun ei tule, ei tule mitään vanhenemisen takia. Murhasyyte ei menisi maallikon silmin läpi siksi, että ketään ei voi rangaista Suomessa rikoksesta, jota ei ole tekohetkellä säädetty rangaistavaksi. Ja kyllä, on jotain tuohon suuntaa olevia ennakkoratkaisuja kymmenien vuosien takaa. Mutta soveltuvatko ne tähän, se tulee olemaan kysymys.

 

[Petros]

Totta. Itse en tosin odota, että korkeimmasta (sinne taitaa mennä) tulee edes murhatuomiota. Ja kun ei tule, ei tule mitään vanhenemisen takia. Murhasyyte ei menisi maallikon silmin läpi siksi, että ketään ei voi rangaista Suomessa rikoksesta, jota ei ole tekohetkellä säädetty rangaistavaksi. Ja kyllä, on jotain tuohon suuntaa olevia ennakkoratkaisuja kymmenien vuosien takaa. Mutta soveltuvatko ne tähän, se tulee olemaan kysymys.

Ennen tehtiin aikalailla kasa mokia, kuten lusun tapaus. Luulis että nyt tutkitaan hyvin tarkkaan kaikki kivet käännetään.
Se että prosessi kestää aivan helvetin kauan kaikkinensa (veronmaksaja) maksaa. Kun aarnio sais vaiika miiiiljardin "sakot" niin sillä mitään massia ole, ne setelitukot on kuopattu parempaan paikkaan kun omaan pihaan...eiku siis siirretty vaimolle? tai perheenjäsenlle..jos sillä sellaisia on.

Eihän se ole todennäköistä mutta kävis nyt niin että syyllisen tuomiota ei muuteta ja maksimi paukkuu.
Rötöslista on sellainen että moni muukin vastaava tapaus voi löytyä omatunnolta, sen verran villiä meno noihin aikoihin oli ja aarnio läpimätä.

 

[dana77]

Keijolle ei mitään tuomiota vaikka totta vitussa tiesi kun kerran tiesi että Aarnio tiesi. Vittu mitä paskaa, ei tule ikinä menemään läpi seuraavilla oikeusasteilla.

Jos ja kun Aarnio on asiasta tiennyt ja Keijo on tämän tiennyt, niin hänen vastuunsa loppuu tasan siihen paikkaan.
Kyllä tässä maassa pitää luottaa siihen että poliisi hoitaa murhien estämiset.

 

[CreaseMonkey]

Koska kaikkia varmasti kiinnostaa Helsingin käräjäoikeuden peustelut, niin tässäpä ote tuomiosta. Aiheina Aarnion tahallisuus, rangaistusseuraamus ja vangitsiminen.

"Aarnion tahallisuus
Toisen tappaminen on rangaistava ainoastaan tahallisena tekona. Rikoksentekoaikana ei ole ollut voimassa tahallisuutta koskevaa säännöstä tahallisuuden arvioinnin perustuttua oikeuskäytäntöön ja -kirjallisuuteen. Tahallisuutta koskeva rikoslain säännös on tullut voimaan 1.1.2004. Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä.

Rikoslain yleistä osaa uudistaessa tahallisuutta koskeva säännös aiheutti eniten keskustelua. Lakia uudistettaessa ehdotetun säännöksen katsottiin soveltuvan erityisen huonosti talousrikosten olosuhdetahallisuuteen ja voivan nostaa niiden tahallisuuskynnystä. Tahallisuuden alaraja päätettiin määrätä sen mukaan, kuinka todennäköisenä tekijä on pitänyt seurauksen syntymistä. Olosuhdetahallisuutta ei säädetty, vaan päätettiin jättää se tunnusmerkistöerehdystä koskevan säännöksen perusteella oikeuskäytännössä arvioitavaksi (LaVM 28/2002 vp s. 9-10). Tunnusmerkistöerehdystä koskevan niin ikään 1.1.2004 voimaan tulleen rikoslain 4 luvun 1 §:n mukaan jos tekijä ei teon hetkellä ole selvillä kaikkien niiden seikkojen käsilläolosta, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, tai jos hän erehtyy sellaisesta seikasta, teko ei ole tahallinen.

Korkeimman oikeuden veropetosta koskeneessa ennakkoratkaisussa KKO 2006:26 kyse on ollut tahallisuudesta. Ratkaisun perustelujen mukaan rikoslain 3 luvun 6 §:n säännöksellä ei ole tarkoitettu muuttaa aikaisempaan oikeuskäytäntöön perustuvaa tahallisuuden määrittelyä. Sen vuoksi uusi laki ei voi johtaa lievempään lopputulokseen kuin tekohetkellä voimassa ollut laki (kohta 6), jolla on tarkoitettu tekohetkellä ennen rikosoikeuden yleisten oppien lainsäädäntöuudistusta vallinnutta vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Korkein oikeus on ratkaisussaan arvioinut vastaajan tahallisuutta sillä perusteella, onko tämä pitänyt luovutusvoittojen jäävän verottamatta varsin todennäköisenä seurauksena.

Korkein oikeus on todennut seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä, tahallisuutta ja olosuhdetahallisuutta koskevassa ennakkopäätöksessään KKO 2012:66, että tahallisten ja tuottamuksellisten tekojen erottelu kuuluu rikosoikeuden kulmakiviin: tuottamukselliset teot ovat rikoksia vain, kun niin on erikseen säädetty, ja tuottamuksellisesta teosta rangaistaan yleensä lievemmin kuin tahallisesta teosta. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää, ettei tahallisuuden ja tuottamuksen välinen raja hämärry sen seurauksena, että lasketaan tasoa, jolla tekijän tietoisuutta mitataan. Lainkäytön yhtenäisyyden ja ennalta-arvattavuuden kannalta olisi myös varsin ongelmallista, jos tahallisuuden käsite vaihtelisi eri rikostyyppien kesken ilman vahvoja ja yhdenmukaisia perusteita (kohta 14).

Korkein oikeus on edelleen todennut mainitussa ennakkopäätöksessä, että ilmaisu ”on pitänyt varsin todennäköisenä” on oikeudellinen käsite eikä se useinkaan luontevasti kuvaa sitä, miten ihmiset tarkastelevat vallitsevia olosuhteita. Rikoslain 4 luvun 1 §:ssä käytetty ilmaisu ”olla selvillä” kuvaa ehkä osuvammin sitä, onko tekijällä ollut oikeanlainen kuva tai käsitys tapahtumassa olevista asioista. Mainittu tunnusmerkistöerehdystä koskeva säännös koskeekin tekijän tietoisuutta tahallisen rikoksen kannalta merkityksellisistä seikoista. Rikoslain yleisiä oppeja koskevien esitöiden mukaan tunnusmerkistöerehdys on tavallaan tahallisuuden kääntöpuoli (LaVM 28/2002 vp s. 10). Tunnusmerkistöerehdystä koskeva säännös asettaa siten rajat olosuhdetahallisuuden määrittämiselle (kohta 15).

Korkein oikeus on edelleen lausunut, että rikosoikeudellisten periaatteiden ja tulkintasääntöjen puoltavan vahvasti sitä, että olosuhdetahallisuutta arvioidaan mahdollisimman laajasti noudattaen edellä selostettua yhtenäistä perustetta. On kuitenkin mahdollista, että joissakin rikostyypeissä ja teko-olosuhteissa todennäköisyysarviointi voisi lakivaliokunnan esittämän huolen mukaisesti johtaa tahallisuuskynnyksen nousemiseen. Ongelmallisia voivat olla lähinnä tilanteet, joissa tekijä rikosvastuun torjumiseksi tarkoituksellisesti pyrkii välttämään merkityksellistä tietoa taikka laiminlyö erityisen vastuuasemansa tai teko-olosuhteiden synnyttämän selvitysvelvollisuuden. Korkein oikeus toteaa, että ilmaisu "on pitänyt varsin todennäköisenä" on oikeudellinen käsite, jota voidaan lain soveltamisessa käyttää, vaikkei se kaikissa tapauksissa luontevasti kuvaa sitä, miten ihmiset mielessään käsittelevät vallitsevia olosuhteita ja tapahtumia. Tilanteiden monimuotoisuuden vuoksi ei kuitenkaan voida täysin sulkea pois mahdollisuutta tarkastella muulla tavalla tekijän tahallisuutta. Tällöinkin on otettava huomioon rikoslain 4 luvun 1 §:n tunnusmerkistöerehdystä ja rikoslain 3 luvun 7 §:n tuottamusta koskevien säännösten asettamat rajat. Tahallisuuden alarajaa ei myöskään tule asettaa korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä vakiintunutta tasoa alemmaksi niin, että se tosiasiassa merkitsisi rangaistavuuden alan laajentamista (kohta 33).

Korkein oikeus on katsonut ennakkopäätöksessä, ettei silloin ratkaistavana olevassa asiassa ollut sellaisia sovellettavaan tunnusmerkistöön tai teko-olosuhteisiin liittyviä seikkoja, joiden johdosta olisi perusteita poiketa Korkeimman oikeuden vakiintuneesta tavasta arvioida tahallisuutta. Tekijän tietoisuutta ja tahallisuutta voidaan siten arvioida sen mukaan, onko hän pitänyt varmana tai varsin todennäköisenä, että väärinkäytön kohde on yrityssalaisuus ja että se on saatu tietoon tai ilmaistu rikoksella (kohta 34).

Käräjäoikeus toteaa, että korkein oikeus on yllä selostetusti rikosoikeuden yleisten oppien uudistamisen jälkeisessä oikeuskäytännössään soveltanut olosuhdetahallisuuteen todennäköisyystahallisuutta käsittelemissään tapauksissa. Oikeuskäytännössä olosuhdetahallisuutta näin ollen nykyään vakiintuneesti arvioidaan todennäköisyystahallisuuden kautta.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että kun kysymys on seuraustunnusmerkistä, voidaan erottaa tarkoitustahallisuus (dolus determinatus), varmuustahallisuus (dolus directus) ja todennäköisyystahallisuus (dolus eventualis). Sen sijaan muissa tunnusmerkeissä voidaan soveltaa ainoastaan varmuus- ja todennäköisyystahallisuutta. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että tietyt rikosoikeudellisesti relevantit tosiseikat ovat jo olemassa tai sitten ne eivät ole olemassa. Tähän tekijällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa omalla toiminnallaan - toisin kuin rikosoikeudellisesti relevanttiin seuraukseen. Sen sijaan tekijä voi olla enemmän tai vähemmän varma tietyn seikan olemassaolosta (Jussi Tapani, Matti Tolvanen: Rikosoikeuden yleinen osa: Vastuuoppi, s. 199-200).

Rikoslain 3 luvun 6 §:n tahallisuussäännös koskee ainoastaan seuraustahallisuutta. Rikosoikeudelliseen vastuuseen asettaminen edellyttää kuitenkin monissa rikossäännöksissä sitä, että tekijän tahallisuus kattaa tunnusmerkistössä mainitut olosuhteet tai muut rikosoikeudellisen vastuun perustavat seikat. Tahallisuuden kohteena eivät ole objektiiviset tunnusmerkit tai niiden muodostama objektiivinen tunnusmerkistö, vaan ne tosiseikat tai se asiantila, joka toteuttaa kyseisen tunnusmerkistön. Olosuhdetahallisuuden arviointi koskee toisin sanoen niitä rikosoikeudellisesti relevantteja seikkoja, jotka toteuttavat muun kuin seuraustunnusmerkin. Rikosoikeuden yleisiä oppeja uudistettaessa olosuhdetahallisuudesta ei säädetty laissa, vaan se on jäänyt oikeuskäytännössä arvioitavaksi (Jussi Tapani, Matti Tolvanen: Rikosoikeuden yleinen osa: Vastuuoppi, s. 219-220, 222)."

..."

"Rikoksen arviointi kokonaisuutena
T1:n ja T2:n kertomuksella on selvitetty heidän olleen tarkkailemassa henkirikoksen jälkeen lentokentällä Anderssonia ja Leinosta, jotka ovat olleet hakemassa palkkiorahoja Ruotsista tulleelta kuriirilta. Myös Vilhunen on kertonut palkkiosta. Aarnio on siten tiennyt, että henkirikos tehdään palkkiota vastaan. Aarnio on tiennyt, että teko on ollut suunniteltu ottaen huomioon tiedonhankinnalla ja tietolähteeltä saamansa tieto.

Aarnio on tapahtuma-aikaan tiennyt tappoon liittyviä tosiseikkoja, joihin hän on tapahtuma-aikaan suhtautunut hyväksyvästi. Näiden Aarnion tiedossa olevien tosiseikkojen perusteella rikos on katsottu tehdyn vakaasti harkiten ja pidetty kokonaisuutena arvioidenkin törkeänä ja siten murhana.

Aarnion aktiivinen toiminta tiedon hankkimiseksi tekijöistä ja toisaalta uhrin varoittamisen laiminlyönti osoittavat hyvin moitittavaa piittaamattomuutta toisen hengestä, jota oikeusjärjestyksessä pidetään arvokkaimpana suojeltavista oikeushyvistä. Siihen nähden, että Aarniolla on ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus estää seuraus ja että hänellä on ollut suojeluvastuu Ünsalin hengestä, velvollisuuden laiminlyönti synnyttää tekijävastuun (HE 44/2002 vp s. 157). Aarnion laiminlyönnillä on ollut olennainen merkitys seurauksen syntymiselle, eikä laiminlyöntiä voi sen vuoksi pitää avunantona päätekoon. Selvittämättä on jäänyt, mitkä Aarnion tosiasialliset vaikuttimet asiassa ovat olleet. Aarnion omaa menettelyä, joka on sisältänyt aktiivisia toimenpiteitä, on pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Edellä olevilla perusteilla Aarnio on syyllistynyt murhaan syytteessä kuvatulla tavalla.

Seuraamus
Kohta 2

Murhasta on rikoslain 21 luvun 2 §:n nojalla tuomittava vankeuteen elinkaudeksi.

Aarnion puolustuksen mukaan rangaistus on määrättävä noudattaen lievennettyä rangaistusasteikkoa. Aarniota ei voida myöskään tuomita kahta vuotta pidempään vankeusrangaistukseen ottaen huomioon rikoslain säännökset enimmäisrangaistuksesta ja se, että aikaisempiin tuomioihin johtaneet rikokset ja nyt puheena oleva rikosasia olisi voitu käsitellä yhdessä.

Rikoksen tekoaikana voimassa olleen rikoslain 3 luvun 5 §:n 2 momentin (613/1974) mukaan, jos rangaistussäännöksessä on säädetty vankeudelle erityinen vähimmäisaika, tuomioistuin saa, ellei yleinen etu muuta vaadi, erityisistä syistä, jotka on mainittava tuomiossa, tuomita vähimmäisaikaa lyhyempään rangaistukseen tai milloin, ankarampaa rangaistusta kuin vankeutta määräajaksi ei ole säädetty, tuomita sakkoon.

Tuomitsemishetkellä voimassa olevan rikoslain 6 luvun 8 §:n nojalla rangaistus määrätään noudattaen lievennettyä rangaistusasteikkoa muun muassa, jos tekijä tuomitaan avunantajana rikokseen soveltaen, mitä 5 luvun 6 §:ssä säädetään, tai hänen osallisuutensa rikokseen on muutoin muiden osallisuutta selvästi vähäisempi. Säännöksen 2 momentin mukaan määrättäessä rangaistusta edellä lausutun nojalla tekijälle saa tuomita enintään kolme neljännestä rikoksesta säädetyn vankeus- tai sakkorangaistuksen enimmäismäärästä ja vähintään rikoksesta säädetyn rangaistuslajin vähimmäismäärän. Jos rikoksesta voisi seurata elinkautinen vankeus, enimmäisrangaistus sen sijasta on kaksitoista vuotta vankeutta ja vähimmäisrangaistus kaksi vuotta vankeutta.

Hallituksen esityksen (HE 44/2002 vp) mukaan joissakin tapauksissa laissa säädetty vähimmäisrangaistuskin voi tuntua tuomittavaan tapaukseen liittyvien poikkeuksellisten syiden vuoksi kohtuuttoman ankaralta. Rangaistusasteikot vahvistetaan pitäen silmällä rikoksen yleisiä ilmenemismuotoja, eikä niitä säädettäessä ole mahdollista ottaa huomioon kaikkia esiin tulevia poikkeustilanteita. Tällaisten yksittäistapauksissa esiintyvien kohtuuttomuuksien välttämiseksi rikoslakiin otettiin jo vuonna 1966 asteikosta poikkeamista koskeva yleissäännös (rikoslain 3 luvun 5 §:n 2 momentti). Sen mukaan tuomioistuin voi erityisistä syistä, jollei yleinen etu muuta vaadi, tuomita vankeuden sijasta sakkoon tai alittaa rangaistussäännöksessä asetetun vankeuden erityisminimin. Säännös antaa mahdollisuuden rangaistuslajin vaihtoon sekä rikoslain erityisessä osassa vahvistettujen rikoskohtaisten vähimmäisrangaistusten alittamiseen.

Nyt voimassa olevassa säännöksessä mainitaan viisi asteikon alittamiseen oikeuttavaa tilannetta, joista pääosin on säädetty jo 1.1.2004 voimaan tullutta lakia edeltävästi. Uutena asteikon alittamisperusteena mainitaan avunannon ohella muutoin vähäiseksi katsottava osallistuminen rikokseen (HE 44/2002 vp s. 201). Lain esitöissä on tältä osin todettu, että avunantajan rangaistusta mitattaessa lähtökohtana on avunantajan toimien merkitys osana kokonaistulosta. Mitä vähäisempi merkitys avunantajan toimilla on ollut, sitä lievempi on myös vastuu. Myös avunantotoimien laadulla sinänsä voi olla merkitystä. Teon aikana tapahtuva pelkkä neuvoin tapahtuva psyykkinen avunanto voi usein tulla lievemmin arvosteltavaksi kuin avunantajan suorittamat ponnekkaat konkreettiset rikoksen edistämistoimet. Mitä lähempänä ollaan tekijävastuuta, sitä ankarampi on avunantajan vastuu. Tekninen rajanveto avunantajan ja tekijän välillä on usein varsin keinotekoinen tapa ryhmittää osalliset kahteen rangaistavuuskategoriaan tilanteessa, jossa moitittavuuserot tosiasiassa vaihtelevat jatkumona. Tämän vu oksi on tarpeen antaa yleisohje tekijävastuun jyvittämisestä myös tilanteessa, jossa molemmat tuomitaan tekijöinä, mutta heidän osallistumisensa rikokseen on tästä huolimatta kovin eriasteinen. Säännökseen antaa lisäaiheen myös avunantovastuun alan kaventuminen oikeuskäytännössä. Kun yhä useampi osallinen tuomitaan tekijänä, tulee myös yhä useammin ottaa pohdittavaksi se, kuinka suurta moitittavuutta kunkin osallisen menettely osoittaa ja miten kunkin rangaistukset tulisi mitata. Erot osallisen toiminnan intensiteetissä on lupa ottaa huomioon paitsi mittaamisessa asteikon puitteissa, myös perusteena, joka oikeuttaa asteikon alittamiseen.

Korkein oikeus on (rikoksen tekoaikana 16.10.2003) ennakkoratkaisussaan KKO 1988:42 pysyttänyt hovioikeuden tuomion, jolla henkilö on tuomittu rikoskumppanina murhasta, mutta hänen osuutensa tekoon on katsottu olleen toiseen henkilöön nähden vähäinen ja tosiasialliselta luonteeltaan lähenevän avunantajan syyllisyyttä. Tästä syystä ja koska yleinen etu ei ole muuta vaatinut, on henkilö tuomittu säädettyä vähimmäisrangaistus lyhyempään rangaistukseen. Tekohetkellä voimassa ollut laki on siten jo tosiasiallisesti mahdollistanut rangaistusasteikon alittamisen vähäisemmän osallisuuden perusteella, vaikka tätä koskeva nimenomainen kirjaus on otettu lakiin vasta 1.1.2004 uudistuksen yhteydessä.

Tuomitsemishetken laki ei tosiasiassa johda asiassa lievempään lopputulokseen. Sen vuoksi asiassa on sovellettava rikoksentekoaikana voimassa ollutta rikoslain 3 luvun 5 §:n 2 momenttia harkittaessa edellytyksiä määräaikaisen vankeusrangaistuksen mittaamiseksi.

Aarnion syyksiluettavasta murhasta epävarsinaisena laiminlyöntirikoksena ei ole oikeuskäytäntöä. Aarnion rangaistusvastuu perustuu laiminlyöntiin. Hän olisi vastuuasemansa perusteella ollut velvollinen estämään henkirikoksen. Aarnio ei ole siten osallistunut rikoksen täytäntöönpanotoimeen, eikä aikaisemmin tuomituilla tekijäkumppaneilla Anderssonilla, Leinosella ja Ranisella ole tapahtuma-aikaan ollut tietoisuutta Aarnion toiminnasta tekijöiden liikkeiden seuraamisessa. Aarnio ei ole osallistunut murhan suunnitteluun, henkirikoksen täytäntöönpanotoimeen eikä Aarnio ole saanut rikoksesta palkkiota. Aarnion toiminta ei siten ole verrattavissa tekijäkumppaneihin tai rikoksesta tuomittuun yllyttäjään Gonzalez Carmonaan.

Aarnion toiminta on ollut erityisen moitittavaa. Suojeltavana oikeushyvänä on ollut henki, ja Ünsalilla on ollut oikeus luottaa siihen, että hänen ruumiillista koskemattomuuttaan suojellaan poliisin tietoon tulleen henkirikosepäilyn johdosta. Aarnio on pitänyt tiedon itsellään, laiminlyönyt kaikki mahdolliset tehokkaat henkirikoksen estävät toimet ja laiminlyönnillään päättänyt Ünsalin oikeudesta elämään ja sen päättymiseen. Aarnion järjestämä tiedonhankinta ei toisaalta sellaisenaan ole edistänyt henkirikosta. Aarnion toiminta on kuitenkin osaltaan seurauksen mahdollistanut. Tekijöillä eikä Aarniolla ole ollut keskenään minkäänlaista yhteisymmärrystä keskenään eikä Aarnio ole voinut vaikuttaa niihin olosuhteisiin, jotka ovat johtaneet teon kvalifiointiin. Aarnio on sanotuista olosuhteista tietoisena kuitenkin hyväksynyt ne ja antanut murhan tapahtua. Aarnio olisi voinut estää henkirikoksen, jonka hän on laiminlyönyt. Aarnion menettely osoittaa niin suurta syyllisyyttä, ettei rikoslain 3 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuja erityisiä syitä säännöksen soveltamiselle ole eikä rangaistusta voi mitata lievennetyltä rangaistusasteikolta määräaikaiseen vankeuteen. Sen vuoksi Aarnio on tuomittava elinkaudeksi vankeuteen.

Vangitseminen
Syyttäjä on vaatinut, että Jari Aarnio vangitaan tuomiolla. Aarnio ei ole vastustanut vangitsemisvaatimusta, jos hänet tuomitaan elinkaudeksi vankeuteen.

Tuomioistuin saa syyttäjän vaatimuksesta pakkokeinolain 2 luvun 12 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla määrätä ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun vangittavaksi, jos tuomittu rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Vangitseminen ei ole kohtuutonta asian laadun, tuomitun iän tai muiden henkilökohtaisten olosuhteiden vuoksi. Aarnio on sen vuoksi pakkokeinolain 2 luvun 12 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla ja 13 §:n nojalla määrättävä vangittavaksi.

Päätös tuomitun vangitsemisesta on voimassa, kunnes rangaistuksen täytäntöönpano alkaa tai muutoksenhakutuomioistuin toisin päättää."

 

[Cobol]

Kysymys kuuluukin, kuinka helvetin paljon suomalaisten verorahoja voidaan polttaa siihen, että saadaan tällaisessa keississä raavittua kasaan juttu jonka syyttäjä viitsii ottaa pöydälleen?

Asiaan pintapuolisesti perehtyen arvaisin, että kun epäilty muutti Suomeen ja sai oleskeluluvan, asiaa tutkitaan sen mukaan. Jutun esitutkinta aloitettiin syksyllä 2018 valtakunnansyyttäjän määräyksestä, joka perustuu esitutkinta- ja rikoslakiin sekä Suomea velvoittaviin kansainvälisiin sopimuksiin. Esitutkintaa on tehty Liberiassa ja Sierra Leonessa ja useita kymmeniä ihmisiä on kuulusteltu.

Olisihan se outoa, jos Suomeen muuttaminen pyyhkisi kaikki mahdoliset, tässä tapauksessa ns. anteeksiannon ulkopuoliset hirmuteot pois, ja oikeutta ei voitaisi sen takia käydä. Tähän asti aika paljon on oltu sitä mieltä, että Suomi nostaa liian harvoin terroristi- tai vastaavia oikeudenkäyntejä henkilöistä, jotka asuvat Suomessa. Ei ne todellakaan turhia ole.

 

[finnjewel]

Lopputulema melkoisella varmuudella totuttuun tapaan, ettei näyttöä saada mut aikaa, rahaa ja tupakkia kului sitäkin enemmän.

Pitää muistaa, että se tärkein tällaisessa tapauksessa toteutuu. Suomen oikeuslaitos takaa syytetylle reilun ja tasapuolisen oikeudenkäynnin, jota Liberiassa, Sierra Leonessa tai Venezuelassa ei välttämättä ole odotettavissa.

 

[Cobol]

Itse ymmärtäisin niin, että tuo epäilty lähetettäisiin sinne rikoksen tapahtuma maahan, jossa paikalliset selvittävät ja käyttävät voimavarojaan syyllisyyden selvittämiseksi. Kustannukset varmaan satakertaiset, kun täältä selvitellään ja kuskataan erinäköisiä tutkintakomissioita toiselle puolelle maailmaa.

Olen itse sitä mieltä, että henkilöitä, joilla on erittäin arveluttava tausta ei tulisi ottaa maahan lainkaan vapaana. Mutta kun on otettu ja tehty sopimus YK:n todistajansuojeluun liittyen ja annettu oleskelulupa, syyttäjän mukaan henkilö rinnastetaan suomalaiseksi. Syyttäjä tuntee lait ja sopimukset olettaakseni, joten näillä mennään.

Pitää muistaa, että se tärkein tällaisessa tapauksessa toteutuu. Suomen oikeuslaitos takaa syytetylle reilun ja tasapuolisen oikeudenkäynnin, jota Liberiassa, Sierra Leonessa tai Venezuelassa ei välttämättä ole odotettavissa.

Suomi ei voi luovuttaa henkilöä maahan, jossa häntä uhkaa kuolemantuomio. Harva muukaa maa (länsimaa) luovuttaisi, joten tässäkin mennään näillä. En pidä menettelyä vääränä, vaikka se ei aina mukavalta tunnukaan.

 

[Reverent]

Tämä sierra leonelais-liberialais - taistelijan tapaus haiskahtaa vahvasti samalta, miltä tämä irakilaisveljesten tapaus. Velikultia syytetiin joidenkin YouTube-videoiden perusteella ties mistä törkeyksistä Isisin nimissä. Oikeutta käytiin hovia myöten ja veronmaksajien rahaa palo aivan saatanasti. Varsinkin kun terroristeja oli kopitettu liki puoltoista vuotta ja vapauttavan tuomion jälkeen valtio makso koppikorvauksia molemmille ronskit 200 000€. Eikä tässä vielä kaikki. Keppostelijat ovat mahdollisesti asianajajiensa innoittamana haastamassa Suomen valtiota liian pienistä korvauksista. Molemmat haluais vielä saman verran lisää.
Miks tästä muuten keskustellaan poliisiketjussa?

 

[/dev/null]

Rikosepäilyt | Yhdelle syyte Pekka Katajaan kohdistuneesta murhan yrityksestä, Teemu Torssoselle ei syytettä – Torssosen hallusta löytyi hahmotelmia rikollisjärjestöstä ja sissiarmeijasta

Teon motiivin epäillään liittyvän uhrin poliittiseen toimintaan. Tutkintavankeudessakin olleen Torssosen hallusta takavarikoitiin käsinkirjoitettuja suunnitelmia. Niiden mukaan hän hahmotteli liittoumaa, jonka toimintamuotoja olisivat muun ohella rikollisjärjestö ja sissiarmeija.

www.hs.fi

Aika perin erikoinen tapaus. Täyshörhö Torssonen on ollut kuukausia vangittuna, erotettu kaupunginhallituksesta, dumattu mediassa yms. ja nyt selviää että äijä on ollut aurinkolasiostoksilla teon tekoaikana. Syytettä ei tule, mutta Hesari kertoo että muun muassa sissiarmeija on ollut suunnitteilla. Olisi voinut olla hyvä syyllinen ilmeisesti...

Sekä epäilty että rikostutkijat taitaa olla täysiä hörhöjä, ihme farssin saaneet aikaiseksi. Tulee mieleen Olof Palmen murha ja kurditeoria. Liekö ideologia sanellut tutkintalinjat?

 

[Cobol]

Sekä epäilty että rikostutkijat taitaa olla täysiä hörhöjä, ihme farssin saaneet aikaiseksi. Tulee mieleen Olof Palmen murha ja kurditeoria. Liekö ideologia sanellut tutkintalinjat?

Todellisuudessa asiat poikkeavat yllä olevasta. Ihan julkista tietoa ja vieläpä lainatun nimimerkin linkittämästä artikkelista:

"Toisella tekijällä ollut tyhjä postipaketti jäi Katajan asuntoon. Sen päällä olleen kontaktimuovin pinnalta löytyi Torssosen sormenjälki, joka syyttäjien mukaan osoittaa Torssosen käsitelleen kyseistä pakettia tai vähintäänkin kontaktimuovia.

Samasta paketista löytyi Torssosen läheisen poliittisen tukijan sormenjälkiä.

”Siten on ollut pääteltävissä, että Torssonen olisi todennäköisesti ollut valmistamassa pakettia tai käsitellyt pakettia sen valmistamisen jälkeen tai ainakin koskenut paketissa käytettyä kontaktimuovia.”

PAKETTI valmistettiin nimenomaan sen takia, että sen varjolla päästäisiin Katajan asuntoon. Tämän takia syyttäjien mielestä on ollut syytä epäillä, että Torssonen olisi ollut rikoksessa tai sen suunnittelussa jollain tavoin osallinen.

Poliisi löysi myös näyttöä siitä, että teko olisi liittynyt Torssosen vastoinkäymisiin perussuomalaisissa.

Erään Torssosen vahvan poliittisen tukijan hallusta löytyi syyttäjien mukaan kaksisivuinen asiakirja, johon oli otsikolla "pääroistot" liitetty ensimmäiseksi Katajan kuva ja yhteystiedot, syyttäjät kuvailevat.

Samassa yhteydessä oli muitakin perussuomalaisten vaikuttajia eri tavoin luokiteltuna.

”Kyseisen Torssosen tukijan kertoman mukaan tuo asiakirja oli Torssosen laatima niihin aikoihin, kun selvisi, ettei tätä valita eduskuntavaaliehdokkaaksi”, syyttäjien päätöksessä kerrotaan.

Esitutkinnassa selvisi myös, että Torssonen oli vaihtanut puhelimiaan ja hävittänyt tietoja tietokoneelta ulkoiselle kovalevylle.

Torssonen selitti tietojen katoamista salamaniskulla, mutta poliisitutkinnan mukaan väitettynä ajankohtana ei ollut salamoinut siellä, missä tietokone oli".



***

Alibi löytyi myöhemmin ja Katajakaan ei tunnistanut Torssosta hyökkääjäksi. Torssosen osuus on tutkittu tarkkaan ja syytä epäilläkin on ollut, kuten yllä olevan lukemalla huomaa. Jossain länsimaassakin sormenjälki paketissa ja kaksisivuinen "pääroistot" asiakirja Katajan kuvalla voisi riittää tuomioon avunannosta (mahd. törkeä pahoinpitely, tapon yritys).