Suomen oikeuslaitos näytti taas ”närhen munat”

[I am not Jesus]

Samaa mieltä. Eikä tuota 44 tonnia saa edes lähetettyä pois sieltä. Sieltä tulee tekstari jossa kysytään "halutaanko siirtää 44 tonnia rahaa". ja jos asiakas sanoo että kyllä haluan, niin mitäpä siitä pankki alkaisi korvaamaan? Ei edes sisäänkirjautumistunnusten sun sellaisten menetys riitä siihen, että rahat menisi. Se pitää vielä erikseen hyväksyä.

Minä en tajua tätä holhousyhteiskuntaa. Jos tulee tänä päivänä huijatuksi, ansaitsee menettää rahat. Ainakin enemmän kuin pankki ansaitsee.

Jokuhan voisi yrittää sellaista huijausta, että "huijattava" on myös mukana huijauksessa. 50 000 eurosta tuleekin 100 000 euroa.

 

[Spire]

Hyvä päätös, olen näissä pääsääntöisesti aina ns. pienen ihmisen puolella suuria korporaatioita vastaan. Toki asiakkaat olivat täydellisen huolimattomia tässä ja ihan suoraan sanoen typeriä. Siitä huolimatta pidän OP:n taholta arveluttavana sitä että Finen suosituksia ei uskota ja oletetaan ettei asiakas uskalla käydä pitkää ja mahdollisesti kallista oikeustaistelua. Katsotaan mitä hovissa tulee, toivon kuitenkin OP:lle tappiota myös siellä.

 

[finnjewel]

Jokuhan voisi yrittää sellaista huijausta, että "huijattava" on myös mukana huijauksessa. 50 000 eurosta tuleekin 100 000 euroa.

Tuollaisessa kuviossa huijarit eivät voi edes hävitä. Riskinä on vain se, että eivät voi olla kehumatta itseään julkisesti.

 

[DAF]

Samaa mieltä. Eikä tuota 44 tonnia saa edes lähetettyä pois sieltä. Sieltä tulee tekstari jossa kysytään "halutaanko siirtää 44 tonnia rahaa". ja jos asiakas sanoo että kyllä haluan, niin mitäpä siitä pankki alkaisi korvaamaan? Ei edes sisäänkirjautumistunnusten sun sellaisten menetys riitä siihen, että rahat menisi. Se pitää vielä erikseen hyväksyä.

Minä en tajua tätä holhousyhteiskuntaa. Jos tulee tänä päivänä huijatuksi, ansaitsee menettää rahat. Ainakin enemmän kuin pankki ansaitsee.

Pahimmillaan tällainen ratkaisuna voisi romuttaa nykyisen verkkopankkijärjestelmän. Ihme, jollei hovissa muutu.

 

[aquanqua]

Hyvä päätös, olen näissä pääsääntöisesti aina ns. pienen ihmisen puolella suuria korporaatioita vastaan. Toki asiakkaat olivat täydellisen huolimattomia tässä ja ihan suoraan sanoen typeriä. Siitä huolimatta pidän OP:n taholta arveluttavana sitä että Finen suosituksia ei uskota ja oletetaan ettei asiakas uskalla käydä pitkää ja mahdollisesti kallista oikeustaistelua. Katsotaan mitä hovissa tulee, toivon kuitenkin OP:lle tappiota myös siellä.

Tai sitten haluavat asian korkeimpaan oikeuteen ja sieltä ulos ennakkopäätöksen. Kaiketi aika odotettua, että käräjäoikeus nojaa pankkilautakunnan näkemykseen, kun siellä sitä aiheeseen liittyvää osaamista ja ratkaisukokemusta löytyy. Ilmeisesti huijattu on ollut aika nuori, jos mukana on mennyt ’isältä ajokorttia varten saadut rahat’.

”Asiakkaan tililtä varastettu 44.000 euroa sisälsi asiakkaan omat säästöt, vanhempien asiakkaalle säästämät rahat, isoäidin perinnön, isältä ajokorttia varten saadut rahat sekä lomarahat.”

fine.fi

MaksupalveluL 38 §:n mukaan maksutapahtuma saadaan toteuttaa vain maksajan suostumuksella. Maksutapahtumaa pidetään säännöksen mukaan oikeudettomana, jollei maksaja ole antanut siihen suostumustaan sovitulla tavalla. Monissa huijaustilanteissa maksaja on nimenomaan antanut suostumuksensa maksuun, joten maksu ei ole maksupalvelulain tarkoittama oikeudeton maksu (vaikka rikollisella maksunsaajalla ei tietenkään olekaan mitään oikeutta varojen saamiseen). Maksupalveluiden massaluonteesta seuraa, ettei pankilla voi olla erityisiä velvoitteita arvioida sitä, onko suostumus annettu erehdyksen vallassa.

Rikoksen tekotavasta riippuu, voidaanko verkkopankkitunnuksien haltijan vastuu luontevasti ratkaista maksupalvelulakiin tukeutuen. Selvää lienee, että maksupalvelulain säännökset eivät rajaa verkkopankkitunnusten haltijan vastuuta esimerkiksi tilanteessa, jossa tunnusten haltijan tuttava huijaa tätä jossain oikeustoimessa ja huijatuksi tullut siirtää tililtä varojaan petollisesti toimineelle tuttavalleen. Vaikka maksaja katuukin siirtoa myöhemmin ja ymmärtää tulleensa huijatuksi, maksuvälineen käyttö ei ole ollut maksupalvelulain tarkoittamaa oikeudetonta käyttöä eikä maksutapahtuma oikeudeton. Tällaisessa tilanteessa maksaja on vastuussa maksutapahtumasta suhteessa pankkiin riippumatta omasta huolellisuudestaan.

Pankkilautakunnan ratkaisukäytännössä on arvioitu lukuisia erilaisia huijaustapauksia ja verkkopankkitunnusten haltijan vastuuta. Ratkaisukäytännössä on tapauksia, joissa asiakas on itse hyväksynyt huijaukseen perustuvat maksut eikä asiakkaan toimintaa tästä syystä ole edes ruvettu arvioimaan maksupalvelulain vastuunjako- ja huolellisuusnormien valossa. Esimerkiksi Pankkilautakunnan 14.3.2022 ratkaisemassa tapauksessa FINE-042253 asiakas oli joutunut Microsoftin nimissä tehdyn huijauksen uhriksi. Asiakas oli huijarin ohjeiden mukaisesti itse kirjautunut verkkopankkiin ja vahvistanut tilisiirtomaksuja ulkomaille puhelimessaan olleella tunnuslukusovelluksella. Koska asiakas oli tällä tavoin itse hyväksynyt maksut, Pankkilautakunta ei katsonut maksuja oikeudettomiksi maksutapahtumiksi eikä suosittanut hyvitystä asiassa.

Melko yleinen rikostyyppi on niin sanottu verkkourkinta, jossa verkkopankkitunnusten haltija huijataan luulemaan olevansa pankin verkkopankissa. Kyse voi olla esimerkiksi valesivustosta, joka näyttää pankin verkkopankilta ja jonne asiakas houkutellaan tekstiviestitse tai sähköpostitse lähetetyllä huijausviestillä. Asiakas syöttää tämän jälkeen tunnuslukunsa rikollisten ylläpitämälle sivustolle. Rikolliset käyttävät tunnuslukuja maksutoimeksiantoihin tai – kuten usein on tapahtunut – esimerkiksi uuden, rikollisten hallussa olevalle mobiililaitteelle ladattavan sovelluksen avaamiseen. Tässä rikostyypissä voi tapauksen olosuhteista riippuen olla kyse tilanteesta, jossa asiakkaan tililtä tehdyt maksut ovat maksupalvelulain tarkoittamalla tavalla oikeudettomia. Tällöin vastuunjaon kannalta on olennaista, katsotaanko asiakkaan toimineen huolimattomasti tai jopa törkeän huolimattomasti. Harkintaan vaikuttavat myös huijauksen taitavuus, pankin toimet verkkourkintarikollisuuden estämiseksi ja pankin asiakkaalle antamat toimintaohjeet, jotka voivat sisältyä sopimusehtoihin tai perustua yleiseen asiakasviestintään.


Myös verkkourkinnasta on paljon Pankkilautakunnan ratkaisukäytäntöä. Esimerkkinä tilanteesta, johon maksupalvelulakia sovellettiin ja jossa asiakas oli täysimääräisessä vastuussa törkeän huolimattomuuden perusteella, voidaan käyttää Pankkilautakunnan 31.1.2023 antamaa ratkaisusuositusta asiassa FINE-051121. Tapauksessa asiakas oli ilmeisesti antanut pankin valeverkkopankkisivustolle verkkopankkitunnuksensa. Rikolliset olivat avanneet itselleen uuden mobiilisovelluksen päästäkseen käyttämään asiakkaan tilejä. Tämä oli mahdollista, koska asiakas oli saanut tekstiviestillä pankista uuden mobiilisovelluksen avaamiseen tarvittavan koodin ja antanut senkin rikollisille huolimatta siitä, että tekstiviestissä painotettiin, ettei asiakkaan tule antaa koodia kenellekään, ellei ole itse avaamassa itselleen uutta mobiilisovellusta. Pankkilautakunta on viitannut tähän ratkaisuunsa useissa vastaavissa tapauksissa myöhemminkin.

Esimerkkinä tilanteesta, jossa asiakas sen sijaan on pääosin vapautunut vastuusta, voidaan käyttää Pankkilautakunnan 30.11.2022 antamaa ratkaisusuositusta asiassa FINE- 050512. Tässäkin tapauksessa oli kyse siitä, että huijatuksi tullut asiakas luuli asioivansa pankin verkkopankkisivuilla ja antoi tunnuksensa, joiden avulla rikolliset avasivat itselleen uuden mobiilisovelluksen. Tässä tapauksessa mobiilisovelluksen avaamiseen tarvittava tunnusluku tuli kuitenkin tekstiviestillä, joka oli lautakunnan mukaan suppea muotoilultaan ja vähäinen informaatioarvoltaan. Pankkilautakunta katsoi, aidon näköisiin huijaussivuihin ja eräisiin muihin syihin vedoten, että asiakas oli toiminut huolimattomasti muttei kuitenkaan törkeän huolimattomasti. Tästä syystä asiakkaan vastuu rajautui lautakunnan suosituksen mukaan 50 euroon.

Tuo on Sakari Wuolijoen tuoreesta Pankkioikeus 2 -kirjasta. Teknisiä eroja, joku voisi sanoa, mutta kyllä pankitkin näistä ottavat oppia omiin käytäntöihinsä.

Sain viime viikolla huijausviestin ja se mikä hieman yllätti aiempaan verrattuna oli huijausviestin meneminen samaan viestiketjuun/-lankaan pankin asiallisten viestien kanssa.

 

[SergeiK]

Tyyppi siis sai tälläisen tekstiviestin oikeasti pankilta:

”44 000,00 EUR tilille GB40 REVO xxxx xxxx xxxx 73. Vahvista maksu palvelussamme avainlukulistan järjestysnumeroa 188 vastaavalla avainluvulla. [pankki]”.

Ja oli - kuulemma paniikissa rahojensa menettämisen pelossa kun tajusi että häntä huijataan- syöttänyt vielä jonnekin tuon avainlukulistan järjestysnumero 188:n ja täten vahvistanut rahojen siirron huijareille

Tämä ei siis ole käräjäoikeuden mielestä törkeää huolimattomuutta vaan pankin pitää korvata ne.

Ei jumalauta.

 

[paki77]

Tyyppi siis sai tälläisen tekstiviestin oikeasti pankilta:

”44 000,00 EUR tilille GB40 REVO xxxx xxxx xxxx 73. Vahvista maksu palvelussamme avainlukulistan järjestysnumeroa 188 vastaavalla avainluvulla. [pankki]”.

Ja oli - kuulemma paniikissa rahojensa menettämisen pelossa kun tajusi että häntä huijataan- syöttänyt vielä jonnekin tuon avainlukulistan järjestysnumero 188:n ja täten vahvistanut rahojen siirron huijareille

Tämä ei siis ole käräjäoikeuden mielestä törkeää huolimattomuutta vaan pankin pitää korvata ne.

Ei jumalauta.

Täysin uskomatonta. Välillä nykyään media ja ihmiset kuvittelevat, että asiakkaalla ei ole mitään vastuuta mistään mitä hän tekee tai allekirjoittaa, vaan kaikki on yrityksen vika.

 

[Hangon keksi]

Jokuhan voisi yrittää sellaista huijausta, että "huijattava" on myös mukana huijauksessa. 50 000 eurosta tuleekin 100 000 euroa.

Tuo on se perinteinen narikkahuijaus hieman modernisoituna ja isommilla rahoilla.

 

[Sämppäri]

Tää on erikoinen keissi. Myyt parsakaalia, niin sut tuomitaan huumausaineiden myynnistä

Parsakaalin myymisestä huumetuomio: "Vaikea ymmärtää tätä ratkaisua"

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen ihmettelee perusteluja, joilla kaksi parsakaalia kannabiksena myynyttä miestä tuomittiin huumausainerikoksesta.

www.mtvuutiset.fi

 

[IceWalker]

Tää on erikoinen keissi. Myyt parsakaalia, niin sut tuomitaan huumausaineiden myynnistä

Parsakaalin myymisestä huumetuomio: "Vaikea ymmärtää tätä ratkaisua"

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen ihmettelee perusteluja, joilla kaksi parsakaalia kannabiksena myynyttä miestä tuomittiin huumausainerikoksesta.

www.mtvuutiset.fi

Jospa lähdetään siitä, että minkä tahansa tuotteen myynti huumausaineena on rikos. Merkittävää ei ole aineen koostumus, vaan ainoastaan se, että tuotetta myydään huumausaineena.

Tässä yhteydessä tulee mieleen vanha spedesketsi, jossa mies myy toiselle pimeän pullon yöllä, mutta kertoo pullossa olevan vettä. Ostaja nauraa asialle, koska hän ymmärtää kyseessä olevan vitsin. Hän uskoo, että pullossa on viinaa, mutta myyjä mukamas vitsailee asialla, koska ei voi kertoa pullossa olevan viinaa. Ostaja ostaa ja juo myöhemmin pullosta todeten, että pullossa olikin vettä. Ja kiroilee tulleensa jymäytetyksi.

Toisin sanoen, konteksti ratkaisee sen, mitä ostaja tulkitsee ostavansa. Myyjä on ensin tapahtumassa vilautellut kannabista, jolloin ostaja on tulkinnut asian niin, että myyjä todella myy kannabista. Tuskin olisi ostanut, jos tapaaminen olisi ollut Prisman vihannesosastolla, jossa ostaja olisi kertonut parsakaalin erinomaisista ominaisuuksista. Ja vaikka olisikin, hän ei olisi ostanut parsakaalia kannabiksena.

Kuitenkin parsakaalin myynti huumausaineena on rikos, vaikka parsakaali ei itsessään tiettävästi omaa huumausaineen ominaisuuksia. Ehkä joku kemian tuntija on eri mieltä. Merkitystä ei ole silläkään tuomion kannalta, että parsakaalia voidaan myydä huumausaineena, toisin sanoen, kun aine pakataan sopivasti, joku torvelo voi tosiaan ymmärtää, että pussissa on kannabista. Merkitys oston kannalta tulee vain siitä, että parsakaalilla näemmä voi erehdyttää ihmisen uskomaan kyseessä oleva huumausaineen.

Tuomio on kummallinen, jos erehdymme materialistiseen ajattelumaailmaan ja kiinnitämme huomiota aineen koostumukseen. Jos sen sijaan ajattelemme, että tapahtuma voidaan analysoida huumausainerikoksena, huolemme kaikkoavat. Tietenkään tapaus ei välty koomisilta yhteyksiltä, mutta mielestäni nämä yhteydet ovat satunnaisia.

Totta kai Tolvasen mainitsema petosyritys tulee tässä mieleen. Mutta se ei nähdäkseni välty myöskään ongelmilta. Voin pettää ihmistä myymällä olemattoman aineen, mutta entäpä jos aine onkin sellaista, mitä ei laillisesti voikaan ostaa? Onko esimerkiksi murtovaras oikeutettu korvauksiin, jos hän ei löydäkään kohteestaan sopivia tuotteita jälleenmyyntiin? Tai jos hän loukkaantuu työssään, joka ei ole lain tarkoittama ammatti eikä täten ammattisuojan piirissä?

Petos koskee tässä ajattelussa vain asiaa, jonka voin laillisesti ostaa. Jos ostan auton, jossa ei ole ostotapahtumassa sovittuja ominaisuuksia, kyseessä voi olla jopa petos, jos teko on tehty tahallisesti. Mutta koska huumetta ei voi ostaa laillisesti viihdekäyttöön, silloin oikeus ajatteli, että kyseessä ei voi olla myöskään petos.

Kyseessä on myös ennaltaehkäisevä tuomio, koska näin rikolliset tietävät, että myytpä mitä tahansa huumausaineena, vaikka kyseessä olisi viaton vihannes, niin siitä huolimatta voit saada asiasta tuomion. Joku voisi lisätä, että tässä onkin itse aikomus ja tapahtuma tuomiolla, ei niinkään tapahtuman seuraukset, jotka ovat perin vaatimattomia. Myyjä saa rahansa, mutta ostaja ei pääsekään pilveen, vaan ainoastaan terveellisten elämäntapojen makuun.

Toisaalta rahojen saaminen todistaa, että kyseessä on ostotapahtuma, ei mikä tahansa tapahtuma. Valuuttaa on vaihdettu tuotteeseen ja tuote on ymmärretty itse tapahtumassa huumausaineeksi. Ymmärrys siis ostajan taholta, myyjä taas tietenkin ymmärsi, että tapahtuman on tarkoitus olla "huumausaineen" osto ilman vastaavaa materiaalista sisältöä. Myyjä siten kontekstualisoi tilanteen ja uunotti ostajaa kunnolla.

Olisikohan käräjäoikeudessa ihan pienoista vahingoniloakin viljelty asiassa? Toki oikeusprosessin kannalta merkityksetöntä. Näin voi käydä, jos sinulla on mielessäsi tehdä laittomuutta, vaikka itse teko ei materiaalisesti olisikaan laitonta, ostat vain parsakaalia. Mutta ostat sitä huumeena. Myyjä myy asiaa huumeena, joten tuomio tulee nimenomaan siitä, tarkoituksesta.

Entäpä jos myyjä ei olisikaan kontekstualisoinut tapahtumaa? Olisiko kyseessä siinäkin tapauksessa ollut rikos? Mielestäni ei, koska siinä tapauksessa virhe olisi tapahtunut kokonaan ostajan taholta. Ostaja olisi ostanut epämääräisen pussin vihreää ainetta ja luullut kyseessä olevan huumausaineen. Myyjä taas olisi myynyt vain mainitulla tavalla pussin ilman, että olisi antanut ymmärtää kyseessä olevan huumausaineen.

Toki voidaan miettiä mentalismin ongelmaa. Entäpä jos myyjä olisikin saanut ostajan tulkitsemaan aineen huumausaineeksi ilman että olisi millään helposti tulkittavalla tavalla antanut itse ymmärtää tapahtuman tällä tavoin? Myyjä olisi saanut erittäin pienistä vihjeistä sen käsityksen, että pussissa on jotakin muuta, parempaa tavaraa. Tai jos ostaja olisi ollut pöllyssä ja siten helposti erehdytettävissä.

Tässä astutaan jo perin käymättömille korpimaille, joudutaan tilanteeseen, jossa pätevä con artisti voi toimia ilman tuomion pelkoa. Jostakin tulee myös ostajan vastuu ja joskus se kolahtaa pelkästään omaan nilkkaan. Eli jos myyjä ei helposti ymmärrettävällä tavalla harhauta ostajaa, vaan kertoo ainoastaan hulppean hinnan parsakaalille, silloin vain ostaja saa tuomion. Vai saako?

Jos ostaja ostaa parsakaalia huumeena ilman että mitään selkeää syytä tähän ei ole, silloin nähdäkseni koko tapahtuma on sinänsä viaton. Kaiketi voi ostaa mitä hyvänsä kuvitellen sen olevan jotakin muuta, jos itse tapahtuma ei sisällä moisen transformaation merkkejä. Voin ostaa Prismasta tomaatteja kuvitellen niitä huumeeksi. En tee tapauksessa rikosta. Ja voin ostaa pimeän tomaatin kalliisti ja kuvitella sitä huumeeksi.

Nähdäkseni asiakas voi ostaa mitä tahansa ylihinnalla ilman että tapauksessa on mitään oikeuden kannalta epäilyttävää. Pelkkä mielikuvitus ei riitä tekemään tapahtumasta rikollista. Ja voin nauttia täten ostamani tuotteen huumeena ilman rangaistuksen pelkoa. Olennaista on vain se, että tapaus on kontekstualisoitavissa huumeiden ostoksi.

Juuri tätä käräjäoikeus ajoi nähdäkseni takaa. Saavuttiko, siitä näköjään proffa on eri mieltä.

 

[Sonny Burnett]

Jospa lähdetään siitä, että minkä tahansa tuotteen myynti huumausaineena on rikos. Merkittävää ei ole aineen koostumus, vaan ainoastaan se, että tuotetta myydään huumausaineena.

Tässä yhteydessä tulee mieleen vanha spedesketsi, jossa mies myy toiselle pimeän pullon yöllä, mutta kertoo pullossa olevan vettä. Ostaja nauraa asialle, koska hän ymmärtää kyseessä olevan vitsin. Hän uskoo, että pullossa on viinaa, mutta myyjä mukamas vitsailee asialla, koska ei voi kertoa pullossa olevan viinaa. Ostaja ostaa ja juo myöhemmin pullosta todeten, että pullossa olikin vettä. Ja kiroilee tulleensa jymäytetyksi.

Toisin sanoen, konteksti ratkaisee sen, mitä ostaja tulkitsee ostavansa. Myyjä on ensin tapahtumassa vilautellut kannabista, jolloin ostaja on tulkinnut asian niin, että myyjä todella myy kannabista. Tuskin olisi ostanut, jos tapaaminen olisi ollut Prisman vihannesosastolla, jossa ostaja olisi kertonut parsakaalin erinomaisista ominaisuuksista. Ja vaikka olisikin, hän ei olisi ostanut parsakaalia kannabiksena.

Kuitenkin parsakaalin myynti huumausaineena on rikos, vaikka parsakaali ei itsessään tiettävästi omaa huumausaineen ominaisuuksia. Ehkä joku kemian tuntija on eri mieltä. Merkitystä ei ole silläkään tuomion kannalta, että parsakaalia voidaan myydä huumausaineena, toisin sanoen, kun aine pakataan sopivasti, joku torvelo voi tosiaan ymmärtää, että pussissa on kannabista. Merkitys oston kannalta tulee vain siitä, että parsakaalilla näemmä voi erehdyttää ihmisen uskomaan kyseessä oleva huumausaineen.

Tuomio on kummallinen, jos erehdymme materialistiseen ajattelumaailmaan ja kiinnitämme huomiota aineen koostumukseen. Jos sen sijaan ajattelemme, että tapahtuma voidaan analysoida huumausainerikoksena, huolemme kaikkoavat. Tietenkään tapaus ei välty koomisilta yhteyksiltä, mutta mielestäni nämä yhteydet ovat satunnaisia.

Totta kai Tolvasen mainitsema petosyritys tulee tässä mieleen. Mutta se ei nähdäkseni välty myöskään ongelmilta. Voin pettää ihmistä myymällä olemattoman aineen, mutta entäpä jos aine onkin sellaista, mitä ei laillisesti voikaan ostaa? Onko esimerkiksi murtovaras oikeutettu korvauksiin, jos hän ei löydäkään kohteestaan sopivia tuotteita jälleenmyyntiin? Tai jos hän loukkaantuu työssään, joka ei ole lain tarkoittama ammatti eikä täten ammattisuojan piirissä?

Petos koskee tässä ajattelussa vain asiaa, jonka voin laillisesti ostaa. Jos ostan auton, jossa ei ole ostotapahtumassa sovittuja ominaisuuksia, kyseessä voi olla jopa petos, jos teko on tehty tahallisesti. Mutta koska huumetta ei voi ostaa laillisesti viihdekäyttöön, silloin oikeus ajatteli, että kyseessä ei voi olla myöskään petos.

Kyseessä on myös ennaltaehkäisevä tuomio, koska näin rikolliset tietävät, että myytpä mitä tahansa huumausaineena, vaikka kyseessä olisi viaton vihannes, niin siitä huolimatta voit saada asiasta tuomion. Joku voisi lisätä, että tässä onkin itse aikomus ja tapahtuma tuomiolla, ei niinkään tapahtuman seuraukset, jotka ovat perin vaatimattomia. Myyjä saa rahansa, mutta ostaja ei pääsekään pilveen, vaan ainoastaan terveellisten elämäntapojen makuun.

Toisaalta rahojen saaminen todistaa, että kyseessä on ostotapahtuma, ei mikä tahansa tapahtuma. Valuuttaa on vaihdettu tuotteeseen ja tuote on ymmärretty itse tapahtumassa huumausaineeksi. Ymmärrys siis ostajan taholta, myyjä taas tietenkin ymmärsi, että tapahtuman on tarkoitus olla "huumausaineen" osto ilman vastaavaa materiaalista sisältöä. Myyjä siten kontekstualisoi tilanteen ja uunotti ostajaa kunnolla.

Olisikohan käräjäoikeudessa ihan pienoista vahingoniloakin viljelty asiassa? Toki oikeusprosessin kannalta merkityksetöntä. Näin voi käydä, jos sinulla on mielessäsi tehdä laittomuutta, vaikka itse teko ei materiaalisesti olisikaan laitonta, ostat vain parsakaalia. Mutta ostat sitä huumeena. Myyjä myy asiaa huumeena, joten tuomio tulee nimenomaan siitä, tarkoituksesta.

Entäpä jos myyjä ei olisikaan kontekstualisoinut tapahtumaa? Olisiko kyseessä siinäkin tapauksessa ollut rikos? Mielestäni ei, koska siinä tapauksessa virhe olisi tapahtunut kokonaan ostajan taholta. Ostaja olisi ostanut epämääräisen pussin vihreää ainetta ja luullut kyseessä olevan huumausaineen. Myyjä taas olisi myynyt vain mainitulla tavalla pussin ilman, että olisi antanut ymmärtää kyseessä olevan huumausaineen.

Toki voidaan miettiä mentalismin ongelmaa. Entäpä jos myyjä olisikin saanut ostajan tulkitsemaan aineen huumausaineeksi ilman että olisi millään helposti tulkittavalla tavalla antanut itse ymmärtää tapahtuman tällä tavoin? Myyjä olisi saanut erittäin pienistä vihjeistä sen käsityksen, että pussissa on jotakin muuta, parempaa tavaraa. Tai jos ostaja olisi ollut pöllyssä ja siten helposti erehdytettävissä.

Tässä astutaan jo perin käymättömille korpimaille, joudutaan tilanteeseen, jossa pätevä con artisti voi toimia ilman tuomion pelkoa. Jostakin tulee myös ostajan vastuu ja joskus se kolahtaa pelkästään omaan nilkkaan. Eli jos myyjä ei helposti ymmärrettävällä tavalla harhauta ostajaa, vaan kertoo ainoastaan hulppean hinnan parsakaalille, silloin vain ostaja saa tuomion. Vai saako?

Jos ostaja ostaa parsakaalia huumeena ilman että mitään selkeää syytä tähän ei ole, silloin nähdäkseni koko tapahtuma on sinänsä viaton. Kaiketi voi ostaa mitä hyvänsä kuvitellen sen olevan jotakin muuta, jos itse tapahtuma ei sisällä moisen transformaation merkkejä. Voin ostaa Prismasta tomaatteja kuvitellen niitä huumeeksi. En tee tapauksessa rikosta. Ja voin ostaa pimeän tomaatin kalliisti ja kuvitella sitä huumeeksi.

Nähdäkseni asiakas voi ostaa mitä tahansa ylihinnalla ilman että tapauksessa on mitään oikeuden kannalta epäilyttävää. Pelkkä mielikuvitus ei riitä tekemään tapahtumasta rikollista. Ja voin nauttia täten ostamani tuotteen huumeena ilman rangaistuksen pelkoa. Olennaista on vain se, että tapaus on kontekstualisoitavissa huumeiden ostoksi.

Juuri tätä käräjäoikeus ajoi nähdäkseni takaa. Saavuttiko, siitä näköjään proffa on eri mieltä.

Jopas. Tuo parsakaalijuttu on maalaisjärkeni kanssa ristiriidassa.

On aikuisia, jotka jahtaavat pedofiilejä netissä. Tekeytyvät lapseksi ja alkavat kommunikoimaan seksijuttuja jonkun pervon kanssa. Lakia ei tässä rikota koska oikeasti kaksi aikuista juttelee vapaaehtoisesti härskejä keskenään. Vaikka toinen saa kiksejä kuvitellusta lapsesta.

 

[Dynamo]

Jospa lähdetään siitä, että minkä tahansa tuotteen myynti huumausaineena on rikos. Merkittävää ei ole aineen koostumus, vaan ainoastaan se, että tuotetta myydään huumausaineena.

Jospa nyt ei lähdetä. Tällainen tulkinta ei vastaa lakia.
Muokkaus: tällainen tulkinta olisi laillisuusperiaatteen vastaista.

Totta kai Tolvasen mainitsema petosyritys tulee tässä mieleen. Mutta se ei nähdäkseni välty myöskään ongelmilta. Voin pettää ihmistä myymällä olemattoman aineen, mutta entäpä jos aine onkin sellaista, mitä ei laillisesti voikaan ostaa?

Petos ja se, ettei ainetta voi laillisesti ostaa ovat kaksi eri asiaa. Ostajaa on erehdytetty, (on ostanut x, mutta saakin y). Se on petos.

[Erillisenä huomatuksena huomautan, että nuuskaa ei saa laillisesti myydä Suomessa, mutta nuuskan myyjät ovat saaneet tuomioidensa ohessa myös verotukselliset seuraamukset, jotka on laskettu nuuskan "kuvitellusta laillisesta myyntihinnasta". Jostain tuomiosta joskus laskin, että nuuskapurkin "laillinen myyntihinta" asettui jonnekin 25 euroa/purkki tasolle. Aivan järjetöntä. Yhtä hyvin heroiinin voisi laittaa verolle, (vaikka sitä ei saakaan myydä), ja sitten heroiinille voisi laittaa tällaisen "kuvitellun laillisen myyntihinnan" ja laskea siitä sitten tuomitulle mittavat veroseuraamukset. Nämä veroseuraamukset ovat olleet tosiasiallisia rangaistuksia, ja usein paljon rankempia seuraamuksia kuin varsinainen rikostuomion rangaistus.]

Petostuomio olisi edellyttänyt, että petoksen uhri olisi vaatinut myyjälle petoksesta rangaistusta (yleinen syyttäjä ei tätä voinut tehdä, koska noin pienillä summilla kyse on asianomistajarikoksesta). Koska näin ei tapahtunut, myöskään tuomioistuin ei voinut tuomita asiasta, josta ei ole vaadittu tuomiota.

Totta kai Tolvasen mainitsema petosyritys tulee tässä mieleen. Mutta se ei nähdäkseni välty myöskään ongelmilta. Voin pettää ihmistä myymällä olemattoman aineen, mutta entäpä jos aine onkin sellaista, mitä ei laillisesti voikaan ostaa? Onko esimerkiksi murtovaras oikeutettu korvauksiin, jos hän ei löydäkään kohteestaan sopivia tuotteita jälleenmyyntiin? Tai jos hän loukkaantuu työssään, joka ei ole lain tarkoittama ammatti eikä täten ammattisuojan piirissä?

Petosta voidaan lähestyä sopimusoikeudellisella tavalla. Mitä on sovittu, ja mitä on sitten saatu = oikeutettu etu, eli mitä vastapuolella on ollut oikeus olettaa saavansa, sopimuksen perusteella. Murtovarkaalla ei ole mitään oikeutusta olettaa, että murron kohteessa olisi jotain myytäväksi kelpaavaa. Tuota ajatusta loukkaantumisesta työssä en oikein seuraa, miten se olisi jotenkin verrannollinen tähän, millä perusteella ja keneltä loukkaantumisesta voisi vaatia korvauksia, ketä siinä on petetty?

Entäpä jos myyjä ei olisikaan kontekstualisoinut tapahtumaa? Olisiko kyseessä siinäkin tapauksessa ollut rikos? Mielestäni ei, koska siinä tapauksessa virhe olisi tapahtunut kokonaan ostajan taholta. Ostaja olisi ostanut epämääräisen pussin vihreää ainetta ja luullut kyseessä olevan huumausaineen. Myyjä taas olisi myynyt vain mainitulla tavalla pussin ilman, että olisi antanut ymmärtää kyseessä olevan huumausaineen.

Hinta kyllä kertoo, mitä myyjä on myymässä. Tässä ei ole käytännön elämässä epäselvyyttä.

Tolvanen kertoo jutussa hyvin, että tämä tuomio ei mennyt oikein. Harmi, ettei siitä valitettu hoviin. Mitään ennakkotapausta tästä on turha vetää (kuten käräjäoikeuden tuomioista ylipäätään). Tuomioistuimessakin tehdään virheitä. Tämä päätös oli virheellinen. Koska siitä ei valitettu, virheellinen päätös jäi voimaan. Mitä merkitystä sillä sitten on? Myyjä sai tuomion, jota ei olisi pitänyt antaa. Ilmeisesti 40 päiväsakkoa ei myyjälle tuntunut kovin pahalta, tai sellaiselta, että olisi viitsinyt valittaa. (Tai myyjällä ei ollut juristia, joka olisi voinut selittää, että tuomio on pielessä, ja siitä kannattaa valittaa).

Hyvää tässä jutussa on se, että media toimii niin kuin sen pitääkin toimia. Arvostelee tuomioistuimen päätöstä, ja on kuullut rikosoikeuden professoria asiasta. Tolvasen: "Tältä osin minun on vaikea ymmärtää suoraan sanottuna tätä ratkaisua", tarkoittaa suomeksi, että hänestä ratkaisu on pielessä. Professorien kielenkäyttöä pitää osata tulkita.

Muokattu: lisätty lause laillisuusperiaatteesta.

 

[IceWalker]

Petos ja se, ettei ainetta voi laillisesti ostaa ovat kaksi eri asiaa. Ostajaa on erehdytetty, (on ostanut x, mutta saakin y). Se on petos.

Jos siis kaksi huumediileriä sopii kaupasta, vaikkapa 1 kilon heroiinista ja toinen myykin vain 900 g, kyseessä on petos. Tai jos aine ei vastaa toivottua koostumusta. Tai jostakin muusta toimitukseen liittyvästä asiasta.

Petosta voidaan lähestyä sopimusoikeudellisella tavalla. Mitä on sovittu, ja mitä on sitten saatu = oikeutettu etu, eli mitä vastapuolella on ollut oikeus olettaa saavansa, sopimuksen perusteella. Murtovarkaalla ei ole mitään oikeutusta olettaa, että murron kohteessa olisi jotain myytäväksi kelpaavaa. Tuota ajatusta loukkaantumisesta työssä en oikein seuraa, miten se olisi jotenkin verrannollinen tähän, millä perusteella ja keneltä loukkaantumisesta voisi vaatia korvauksia, ketä siinä on petetty?

Jatketaan mainittua huumekauppaa. Voidaanko rikoksen sisällä tehdä rikos? Kaksi rikollista sopii asiasta, josta kummallakaan ei ole oikeutta sopia. Esimerkiksi mainittu huumekauppa. Heroiinierä ei ole ostajan mielestä kuranttia kamaa. Näin ollen, toinen huumekauppias syyllistyy sopimusteknisesti petokseen.

Mutta, jos rangaistavuus/laillisuus erotetaan asiasta, niin kyseinen aktio ei saakaan lain edessä tuomiota petoksesta, vaan siitä, että asianosaiset ovat olleet sopimassa asioista, joista heillä ollut lupa sopia. Kyseessä on laiton aktio.

Voidaanko siis sanoa, että diileri A:lla on oikeus saada heroiinia sopimuksessa mainittu määrä B:ltä ym., vaikka kyseessä on tilanne, jossa kenelläkään ei ole oikeutta saada heroiinia, ilmaiseksi tai rahalla?

Tietenkin tässä heti tulee mieleen, että jos B:n katsotaan syyllistyneen petokseen, silloin oikea tapa tulkita asiaa olisi, että huumekaupassa ei saa erehdyttää vastapuolta, vaan aine pitää toimittaa sovitulla tavalla vaikka itse aktio olisikin laiton.

Viittaus loukkaantumiseen tarkoittaa, että murtovarkaalla ei ole mitään ammatillisia oikeuksia, hänen toimintansa on kokonaan laitonta. Joten hänellä ei myöskään ole oikeuksia saada korvauksia tai sairauslomaa toimintansa varjopuolista.

Tolvanen kertoo jutussa hyvin, että tämä tuomio ei mennyt oikein. Harmi, ettei siitä valitettu hoviin. Mitään ennakkotapausta tästä on turha vetää (kuten käräjäoikeuden tuomioista ylipäätään). Tuomioistuimessakin tehdään virheitä. Tämä päätös oli virheellinen. Koska siitä ei valitettu, virheellinen päätös jäi voimaan. Mitä merkitystä sillä sitten on? Myyjä sai tuomion, jota ei olisi pitänyt antaa. Ilmeisesti 40 päiväsakkoa ei myyjälle tuntunut kovin pahalta, tai sellaiselta, että olisi viitsinyt valittaa. (Tai myyjällä ei ollut juristia, joka olisi voinut selittää, että tuomio on pielessä, ja siitä kannattaa valittaa).

Ennakkopäätöksiä käräjäoikeuden tuomioista ei voida tehdä. Mutta on kokonaan toinen asia väittää, että huumausainekauppa ei sinänsä olisi rikos, välittämättä aineen tosiasiallisesta koostumuksesta.

Joku voi esimerkiksi tehdä seuraavanlaisen erehdyksen: hän kertoo asiakkaalle, että on myymässä huumausainetta, mutta valitettavasti tunaroi asiassa ja myykin asiakkaalle sokeria. Näin ollen myyjä syyllistyy rikokseen, mutta ei petokseen, koska hänen tarkoituksenaan ei ollut pettää asiakasta? Kyseessä oli erehdys. Vai tulkitaanko asia niin, että koska asiakas myi sokeria, hän ei tehnyt huumausainekauppaa, mutta syyllistyi kuitenkin petokseen?

Vai onko kyseessä harmiton aktio, josta kenenkään ei kuulu saada tuomiota, vaan asia voidaan sopia rahalla? Myyjä korvaa asiakkaalle aiheuttamansa rahallisen tappion.

Tilanteen voi kääntää toisin päin. Oletetaan, että A on myymässä asiakkaalle sokeria, mutta jälleen kohtalon oikusta hän sattuukin myymään huumausainetta asiakkaalle. Pitääkö myyjä tuomita huumausainerikoksesta, vaikka hänen tarkoituksenaan ei ollut myydä huumetta asiakkaalle? Ehkäpä henkilö oli saanut aineensa tavalla, joka viittasi siihen, että hän oli myymässä sokeria.

Mitä laki sanoo siitä, että jokin aine voi toimia odottamattomalla tavalla? Esimerkiksi sokeri voi toimia jollekin ihmiselle huumausaineena, vaikka selvästikin sokeria ei voida sellaisena pitää, myrkkyähän se toki on. Tällöinhän myyjä myy asiakkaalle huumaavaa ainetta, vaikka hänen tarkoituksensa ei ollut sellaista myydä. Mutta jos pitäydymme aineen vaikutuksissa, silloin kyseessä oli huumausaine.

Jos henkilön aivan ilmeisenä tarkoituksena on myydä huumausainetta, mutta syystä tai toisesta epäonnistuu asiassa, kyseessä ei ole rangaistava teko? Toisin sanoen, rikoksen täytyy olla onnistunut kaikessa suhteessa täyttääkseen rikoksen tuntomerkit. Joissakin muissa rikoksissa tuo tulkinta ei päde.

Hyvää tässä jutussa on se, että media toimii niin kuin sen pitääkin toimia. Arvostelee tuomioistuimen päätöstä, ja on kuullut rikosoikeuden professoria asiasta. Tolvasen: "Tältä osin minun on vaikea ymmärtää suoraan sanottuna tätä ratkaisua", tarkoittaa suomeksi, että hänestä ratkaisu on pielessä. Professorien kielenkäyttöä pitää osata tulkita.

Tuomiot ovat aina alttiina kritiikin mahdollisuudelle. Kuten lakikin. Ja kriitikotkaan eivät ole kritiikin yläpuolella.

 

[Noppa10]

@IceWalker Voidaanko mielestäsi ihminen tuomita murhasta, jos ketään ei ole kuollut?

Siitähän tässä pohjimmiltaan on kyse; huumeita ei ole ollut olemassa, ei siis myöskään niiden myyntiä.

Tai jos juridiikan ulkopuolelta haetaan vertauskuvaa; lätkässä pelaaja X yrittää lyödä korkealla mailalla vastustajaa, mutta käsissä ei ole voimaa nostaa mailaa tarpeeksi korkealle, voidaanko silti tuomita korkea maila, koska "se oli tarkoituksena"? Tai siis varmaan voidaan, mutta onko se oikein, jos maila ei koskaan käy liian korkealla?

 

[hablaa]

Tää on erikoinen keissi. Myyt parsakaalia, niin sut tuomitaan huumausaineiden myynnistä

Parsakaalin myymisestä huumetuomio: "Vaikea ymmärtää tätä ratkaisua"

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen ihmettelee perusteluja, joilla kaksi parsakaalia kannabiksena myynyttä miestä tuomittiin huumausainerikoksesta.

www.mtvuutiset.fi

Täähän antaa vallan uuden merkityksen termille "ime parsaa!"

 

[Dynamo]

Jos siis kaksi huumediileriä sopii kaupasta, vaikkapa 1 kilon heroiinista ja toinen myykin vain 900 g, kyseessä on petos. Tai jos aine ei vastaa toivottua koostumusta. Tai jostakin muusta toimitukseen liittyvästä asiasta.

En ole mikään rikosoikeuden asiantuntija, mutta näin tulkitsisin.

Voidaanko siis sanoa, että diileri A:lla on oikeus saada heroiinia sopimuksessa mainittu määrä B:ltä ym., vaikka kyseessä on tilanne, jossa kenelläkään ei ole oikeutta saada heroiinia, ilmaiseksi tai rahalla?

Oikeussuojaa ei saa, jos kohde on hyvän tavan vastainen tai rikollinen teko. Esimerkkinä on käytetty uhkapelivelkoja. Jos A jää uhkapeleissä velkaa B:lle, ei B:llä ole oikeutta hakea saamistaan velkomisasiana oikeudessa.

Joku voi esimerkiksi tehdä seuraavanlaisen erehdyksen: hän kertoo asiakkaalle, että on myymässä huumausainetta, mutta valitettavasti tunaroi asiassa ja myykin asiakkaalle sokeria. Näin ollen myyjä syyllistyy rikokseen, mutta ei petokseen, koska hänen tarkoituksenaan ei ollut pettää asiakasta? Kyseessä oli erehdys. Vai tulkitaanko asia niin, että koska asiakas myi sokeria, hän ei tehnyt huumausainekauppaa, mutta syyllistyi kuitenkin petokseen?

Petokseen liittyy erehdyttämistarkoitus. Jos ostan polkupyörän x, mutta myyjä toimittaakin vahingossa polkupyörän y, niin kyse ei ole petos. Kyseessä on velvoiteoikeudellisesti velvoitteen täyttämättä jättäminen, joka korjaantuu sillä, että myyjä tekee suorituksen oikein, eli toimittaa polkupyörän x. Tietenkin minun tulee palauttaa polkupyörä y, etten saa perusteetonta etua.

Mitä laki sanoo siitä, että jokin aine voi toimia odottamattomalla tavalla? Esimerkiksi sokeri voi toimia jollekin ihmiselle huumausaineena, vaikka selvästikin sokeria ei voida sellaisena pitää, myrkkyähän se toki on. Tällöinhän myyjä myy asiakkaalle huumaavaa ainetta, vaikka hänen tarkoituksensa ei ollut sellaista myydä. Mutta jos pitäydymme aineen vaikutuksissa, silloin kyseessä oli huumausaine.

Jos jokin aine toimii odottamattomalla tavalla, niin... onko myyjällä ollut mahdollinen tieto tästä? Lääkkepakkauksissa on jumalaton lista lääkkeen mahdollisista sivuvaikutuksista, nämä listat ovat siellä juuri sen tähden (vastuuvapauskuponki), että lääkkeen käyttäjä on voinut tutustua lääkkeen mahdollisiin sivuvaikutuksiin ennen käyttöä. (Toinen asia on sitten se, että lääkkeet ovat usein lääkärin määräämiä (jolloin kuluttaja yleensä luottaa lääkäriin, ja toinen asia on myös se, että ko. paperi on käytännössä luettavissa vasta pakkauksen avaamisen, eli ostamisen jälkeen. Ei mennä tähän problematiikkaan sen enempää.)

Jos henkilön aivan ilmeisenä tarkoituksena on myydä huumausainetta, mutta syystä tai toisesta epäonnistuu asiassa, kyseessä ei ole rangaistava teko? Toisin sanoen, rikoksen täytyy olla onnistunut kaikessa suhteessa täyttääkseen rikoksen tuntomerkit. Joissakin muissa rikoksissa tuo tulkinta ei päde.

Yleensä vakavimmissa rikoksissa myös yritys on rangaistava, (alennettu rangaistusasteikko). Tässä tapauksessa ei ollut yritystä myydä aineita, vaan myymällä parsakaalia huumeena ottaa rahat pois ostajalta. Lainaus tuosta jutusta:

"Huumeiden myyntiin ei voi syyllistyä, jos myy olematonta huumausainetta. Myynnin yritys ei myöskään ole rikos, vaikka myyntinä pidetään jo todellisen myyntitarjouksen tekemistä.​

Tolvanen ihmettelee tuomion perusteluja, joissa annetaan ymmärtää, että myyjän on ollut tarkoitus myydä kannabista. Syytteessäkin miesten syytetään myyneen huumausainetta."​

Eli myyntitarjous katsotaan myynniksi. Koska "myynti" on tulkittu näin, ei ole ollut tarvetta kriminalisoida myynnin yritystä erikseen.

 

[finnjewel]

Oikeussuojaa ei saa, jos kohde on hyvän tavan vastainen tai rikollinen teko. Esimerkkinä on käytetty uhkapelivelkoja. Jos A jää uhkapeleissä velkaa B:lle, ei B:llä ole oikeutta hakea saamistaan velkomisasiana oikeudessa.

Tämä lienee syy sille, että huumepiireissä velanperijöiden ammattikunta on suuri ja aktiivinen.

 

[Dynamo]

@IceWalker Voidaanko mielestäsi ihminen tuomita murhasta, jos ketään ei ole kuollut?

Siitähän tässä pohjimmiltaan on kyse; huumeita ei ole ollut olemassa, ei siis myöskään niiden myyntiä.

Tai jos juridiikan ulkopuolelta haetaan vertauskuvaa; lätkässä pelaaja X yrittää lyödä korkealla mailalla vastustajaa, mutta käsissä ei ole voimaa nostaa mailaa tarpeeksi korkealle, voidaanko silti tuomita korkea maila, koska "se oli tarkoituksena"? Tai siis varmaan voidaan, mutta onko se oikein, jos maila ei koskaan käy liian korkealla?

Rikosoikeuden oppikirjoissa on mainittu rikosoikeudellisena vastuun poistamisperusteena kelvoton yritys. A aikoo murhata B:n, menee B:n kämppään ja ampuu B:n, joka on nukkumassa. B on kuitenkin kuollut jo tunteja aiemmin sydänkohtaukseen, joten A jätetään tuomitsematta, koska kyseessä on kelvoton yritys. Tämä kelvoton yritys esiintyy vain rikosoikeuden oppikirjoissa. Käytännössä ainakin huumejutuissa tuomioistuinten linja on ollut se, "että on ollut sattumanvarainen seikka", ettei rikos onnistunut. Näin on käynyt jos henkilö on mennyt huumekätkölle levittääkseen huumeita, mutta poliisi on tyhjentänyt kätkön jo viikkoa aiemmin. Kyse ei ole kelvottomasta yrityksestä, koska on ollut sattumanvaraista, koska poliisi on kätkön tyhjentänyt, ja henkilö on tehnyt kaiken tarvittavan ryhtyäkseen rikokseen. Loogisesti ajatellen koko oppi kelvottomasta yrityksestä tulisi poistaa rikosoikeuden oppikirjoista, sillä em. esimerkissä on ollut täysin sattumanvaraista, että B on kuollut sydänkohtaukseen jo ennen ampumista.

 

[aquanqua]

Ja oli - kuulemma paniikissa rahojensa menettämisen pelossa kun tajusi että häntä huijataan- syöttänyt vielä jonnekin tuon avainlukulistan järjestysnumero 188:n ja täten vahvistanut rahojen siirron huijareille

Tämä ei siis ole käräjäoikeuden mielestä törkeää huolimattomuutta vaan pankin pitää korvata ne.

Ei jumalauta.

Huijattu ei vielä tuossa vaiheessa ollut tajunnut, että häntä huijataan juuri sillä hetkellä, vaan hän oli käsityksessä, että hänen tietonsa ovat vaarantuneet aiemmin ja että hän teki parhaillaan toimia pankin kanssa tilinsä ja rahojensa turvaamiseksi. Aika selväähän on, että pankkilautakunnankin lausumalla tavalla henkilö on tilanteessa ollu vakavalla tavalla varomaton – ihan sama kuinka unenpöpperössä ja paniikissa hän oli ollut.

Tässähän asiaa on käyty maksupalvelulain kautta; rikospuolella skoudeilla – ja myös pankeilla itsellään – on kyllä oman tutkintansa osalta kaiken järjen mukaan pelit ja vehkeet tunnistaa sellaiset joissain viesteissä esitetyt järjestelyt, joissa ns. huijattu olisi huijauksessa mukana.

Tuosta verkkopankkijärjestelmän vaarantumisesta, niin vaikea uskoa, että pankkilautakunta esittäisi yksimielisesti sellaista ratkaisusuositusta, joka vaarantaisi yhteiskunnan ja talouden toiminnan kannalta perustavanlaatuisen toiminnan. Viimeistään mahdollisuuden mukaan korkein oikeus tai lopulta lainsäätäjä tekisi tarvittavat ratkaisut järjestelmän toiminnan takaamiseksi. Pankeissa ja heille teknisiä ratkaisuja tuottavissa lafkoissa on kyllä aika kekseliästä porukkaa ja kykyä reagoida teknologiseen muutokseen, uudenlaisiin rikollisten kehittämiin huijauksiin, viranomaisten tulkintoihin ja mahdollisiin lainsäädäntömuutoksiin. Tietynlaisesta ikuisesta kissa ja hiiri -kuvioista kyse, kun pankkipalveluiden tuottamisessa hyödynnettävä teknologia ja sitä kautta tavat tehdä rikoksia kehittyvät jatkuvasti. Lainsäätäjän kannalta tilanne on haastava, kun sääntelyn pitäisi säilyä tehokkaana nopeassa ja yllättävässäkin kehityksessä.

Tapauskohtaista kohtuusharkintaakin voinee pyöritellä; yksityishenkilöltä meni 45k ja siis ilmaisesti kaikki (likvidi) varallisuus, kun pankilla taas on täysin toisenlainen kyky sietää aiheutunut taloudellinen vahinko.

 

[IceWalker]

@IceWalker Voidaanko mielestäsi ihminen tuomita murhasta, jos ketään ei ole kuollut?

Siitähän tässä pohjimmiltaan on kyse; huumeita ei ole ollut olemassa, ei siis myöskään niiden myyntiä.

Tai jos juridiikan ulkopuolelta haetaan vertauskuvaa; lätkässä pelaaja X yrittää lyödä korkealla mailalla vastustajaa, mutta käsissä ei ole voimaa nostaa mailaa tarpeeksi korkealle, voidaanko silti tuomita korkea maila, koska "se oli tarkoituksena"? Tai siis varmaan voidaan, mutta onko se oikein, jos maila ei koskaan käy liian korkealla?

On rikoksia, joissa yritys noteerataan myös. Murhayritys, raiskausyritys. Lapsiin kohdistuvana jo muuten lievä teko voi olla hyväksikäytön yritys. Tai terroristisen rikoksen valmistelu. Tässä tapauksessa jo pelkkä valmistelu sinänsä riittää tuomioon, jos se on näytetty toteen.

Jääkiekko on oma lukunsa, varsinkin jos Lehkosta kuuntelee. Lätkässähän tarkoituksella ei ole paljoakaan merkitystä, teko on samalla tarkoitus. Mielellään vastapuolen tekoja tuomitsisi tarkemmin kun taas oman joukkueen teossa pitäisi aina ottaa huomioon tarkoitus. Eli ei ollut tarkoitus kaataa, maila jäi vain luistimen alle jne. Tarkoitusta voidaan kuitenkin pohtia vakavimmissa sääntörikkomuksissa.

Käräjäoikeuden kanta on puolustettavissa esimerkiksi niin, että liitetään myynti ja ostotapahtuma yhteen. Ostaja luuli ostavansa huumeita ja oli käymässä huumekauppaa. Myyjä taas kävi myös huumekauppaa, mutta tavara oli vain epäkurantti. Jos joku oli seurannut sivusta tietämättä tavarasta mitään, hän olisi voinut määritellä aktion huumekauppana.

Tavaran suhteenhan on huomattavasti eroja jo muutenkin: on huumeita, jotka eivät kuitenkaan täytä tehtäväänsä. Jos tietty aine ei tuotakaan haluttua tulosta, koska sitä on lantrattu tai peräti tehty plaseboksi, voidaanko silloin puhua huumekaupasta? Vai onko niin, ettei aineen koostumuksella ole välttämättä kovin suurta merkitystä, kontekstilla on?

Kuvitellaan, että pössyväki ei olisi huomannut missään vaiheessa mitään erityistä tuotteessa. Ostaja odotti saavansa huumetta ja meni pikaisesti tiloihin käytettyään ainetta. Tässä yhteydessä voidaan todeta ainakin, että ostaja sai mitä halusi, sikäli mikäli ko. aine ei ollut itsetarkoitus, vaan sen nauttimisen tarkoituksena oli saada höyryä päähänsä.

Pitäisikö sanoa, että kauppa ei ollut huumekauppa edes siinä tapauksessa, että ostaja olisi päässyt haluttuun tunnelmaan?

Toisaalta, teko ei tavallaan täytä yrityksen tuntomerkkejä, koska se ei selvästikään ollut epäonnistunut myyjän tekona. Ostaja kylläkin yritti ostaa huumeita, mutta joutui pettymään. Kauppana se oli epäonnistunut, mutta sen onnistumismahdollisuudet olivat hyvinkin pienet.

Ehkä voidaan lyhyesti mainita viharikostuomiot, joissa ainakin syyttäjä on hyvin kiinnostunut syytetyn tarkoituksista rikoksen laatua määriteltäessä.

Oikeuden päätös on todella kiintoisa ja hupaisakin. Sitä puolustaa mielellään, koska se ei noudata ns. arkijärjen käyttäjien logiikkaa. Toisaalta, koska päätöksentekijät ovat hyvin järkeviä ihmisiä, heillä täytyy olla silloin vahvat perusteet päätökselleen.

 

[Mazaa]

Minkä tuomion saisi, jos ostaa 10 kg säkin perunajauhoa ja kirjoittaa siihen tussilla Heråiiniå 10 kg ja myy sen 5000 eurolla diili-Dallelle tai jakelija-Jetrolle ruotsalaisena 300% heråiininå!?

Törkeästä huumausainerikoksesta 10 vuotta linnaa myyjälle vai huutonaurut oikeudesta ostajalle?

 

[Satunnainen]

On rikoksia, joissa yritys noteerataan myös. Murhayritys, raiskausyritys. Lapsiin kohdistuvana jo muuten lievä teko voi olla hyväksikäytön yritys. Tai terroristisen rikoksen valmistelu. Tässä tapauksessa jo pelkkä valmistelu sinänsä riittää tuomioon, jos se on näytetty toteen.

Rikoslain huumausaineita koskevassa osassa (50 luku 1 §) todetaan:

Huumausainerikos​

Joka laittomasti
- -
4) myy, välittää, toiselle luovuttaa tai muulla tavoin levittää tai yrittää levittää huumausainetta, tai

5) pitää hallussaan tai yrittää hankkia huumausainetta,

on tuomittava huumausainerikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Eli myös tuossa jo yritys on rikos. Siis hankkimisen osalta kohdan 5 perusteella. Sen sijaan kohdassa 4 myyminen jne. on laitonta, jos se mitä myydään on huumausainetta. Siten parsakaalin ostaja voitiin tuomita, koska tämä yritti ostaa huumausainetta. Sen sijaan parsakaalin myyjien tuomitsemiseen ei oikein ole tuossa perusteita, koska parsakaali ei ole millään muotoa huumausainetta. Siis tuomitsemiseen myynnistä. Hallussapito (koska heillä oli oikeaa huumausainetta) ja petos ovat eria asia, koska niihin he syyllistyivät kyllä.

 

[SergeiK]

Kelvoton yritys ei toimi myyjän tapauksessa koska koska huumeiden myynnin yritys ei ole rangaistavaa.

Yritys ostaa on rangaistavaa kuten on myös levittämisen yritys.

Lisäksi on olemassa huumausaine rikoksen valmistelu mutta se edellyttää että hankki välineen, tarvikkeen tai aineen joka soveltuu tähän. Siitä on hetki kun olen katsonut Breakijng Badin mutta muistaakseni se Jesse ei parsakaalia koskaan keitoksiinsa sotkenut.

EDIT: hidas

 

[Noppa10]

On rikoksia, joissa yritys noteerataan myös. Murhayritys, raiskausyritys. Lapsiin kohdistuvana jo muuten lievä teko voi olla hyväksikäytön yritys. Tai terroristisen rikoksen valmistelu. Tässä tapauksessa jo pelkkä valmistelu sinänsä riittää tuomioon, jos se on näytetty toteen.

Niinpä. Eli murhasta tuskin tuomittaisiin, jos kukaan ei kuollut. Eikö? Minun mielestäni murhatuomio vaatii ainakin sen, että joku tosiaan on kuollut.

Ihan samalla lailla huumausaineen myyntirikos vaatisi ne huumeet siihen mukaan.

 

[IceWalker]

Niinpä. Eli murhasta tuskin tuomittaisiin, jos kukaan ei kuollut. Eikö? Minun mielestäni murhatuomio vaatii ainakin sen, että joku tosiaan on kuollut.

Ihan samalla lailla huumausaineen myyntirikos vaatisi ne huumeet siihen mukaan.

Tämä on hauska pähkinä purtavaksi, myönnän, että murhatuomio ilman, että aiottu murhan kohde ei ole kuollut, on hankala toteuttaa.

Kuvitellaan seuraavia esimerkkejä:

1) Tieteessä tapahtuu. Ilkeä tiedemies on istuttanut henkilöön tappavan viruksen. Viruksen haitallisuusaste on 100% eli ei ole toistaiseksi tiedossa tapausta, jossa kantaja olisi selvinnyt viruksesta hengissä.

2) Katoamistapaus. Henkilö A on kadonnut, eikä nykyaikainenkaan rikostutkinta kykene löytämään täysin varmoja perusteita siitä, että henkilö on kuollut. On kuitenkin niin, että henkilön A katoamiseen voidaan hyvin vahvasti liittää toinen henkilö B, jolla on kaiken lisäksi keinot hävittää uhri. Me emme siis tiedä 100%, onko henkilö murhattu vai ei. Mutta todennäköiset syyt viittaavat siihen. Jos A ilmaantuu myöhemmin hengissä paikalle, silloin mainittu tapaus toteutuu. B tuomitaan murhasta, vaikka A ei olekaan murhattu.

3) Valekuolema on hiukan hankalampi asia. Periaatteessa edellyttäisi alkukantaista yhteisöä, pikaoikeudenkäyntiä ja sitten henkilön yllättävää henkiin heräämistä. Joku on lyönyt toista, kohde näyttää kuolleen, yhteisö pistää toimeen rangaistuksen.

4) Vegaaniprobleemi. Henkilö A on vegetatiivisessa tilassa, täysin vailla mahdollisuutta toiminnallisuuden palaamiseen. Toinen henkilö aiheutti tämän tilan. Kuitenkin A:n omaiset haluavat ylläpitää keskeisiä elintoimintoja. Toisin sanoen, henkilö kuolisi varmasti, mikäli ylläpito lopetettaisiin.

5) NASA on menettänyt yhteytensä astronauttiin. Paljastuu, että suurella todennäköisyydellä aluksen ylläpitotoimintoihin on tehty tahallinen virhe, jonka johdosta voidaan olettaa, että astronautti on heittänyt henkensä. Motiivi paljastuu kostoksi. Emme kuitenkaan pitkään aikaan voi 100% varmasti todeta astronauttia kuolleeksi. Voihan olla kyseessä vika viestintävälineessä.

6) Indiana Jones-probleemi. Kaksi seikkailijaa vihaa toisiaan. Lopulta käy niin, että A onnistuu vakuuttamaan B:lle, että tietyn yhteisön kohteliaisuussäännöt edellyttävät tekoa X. X on kuitenkin teko, joka johtaa kuolemaan ko. heimon parissa. A pakenee paikalta, mutta myöhemmin tulee tunnontuskiin ja tunnustaa tekonsa. Kukaan ei tiedä 100%, onko toinen seikkailija hengissä, mutta hyvin todennäköisesti ei. Asiaa ei voida tarkistaa, sillä yhteisöön ei ole lupa olla kosketuksissa.

7) Tavanomaisempi tapaus on tällainen. Henkilö A on päättänyt kostaa B:lle jotakin. Hän lavastaa oman kuolemansa ja liittää siihen kiinteästi B:n vaikutuksen. Näin ollen, B tuomitaan murhasta, vaikka A ei ole kuollut.

8) Sherlock Holmes-case. Murhaaja ampuu kohteen siluettia ikkunan lävitse. Siluetti näyttää kaatuvan, kyseessä oli mallinuken osa. Tapauksella on silminnäkijä. Kohde lähtee pakoon ja ottaa nuken mukaansa. Murhaajan liikkeistä päätellään, että hän on hävittänyt uhrin.

9) Tiedonkatkos. Henkilö A on aiheuttanut B:lle (hyvin todennäköisesti) kuolettavan vamman suunnitellusti. B on kuitenkin teon jälkeen kiidätetty toiseen maahan hoitoon (oli hyvin rikas). Tässä maassa B onnistutaan lopulta hoitamaan kuntoon, mutta lähtömaa saa jostakin syystä tiedon, että B on kuollut. Näin ollen A tuomitaan murhasta, ruumiin kerrotaan erehdyksessä tuhkatun.

10) A lähettää julkisuuteen videon, jossa hän kiduttaa B:tä. Tilanne voidaan varmistaa erilaisten tutkimusten perusteella, A on kidnapannut B:n. Lopulta A näyttää videolla tappavan B:n. Näin ei kuitenkaan käy, B tulee häirityksi ja A kykenee pääsemään pakoon. B kuitenkin päättää kostaa A:lle ja katoaa, hankkii toisen identiteetin. A saadaan kiinni ja tuomitaan murhasta.

Väärät tuomiot ovat tietysti erilaisia tapauksia, niissä joku on kuollut, mutta joko murhasta ei ole tuomittu oikeaa henkilöä, tai uhri ei olekaan se, joksi häntä luullaan. Esim. identtinen kaksonen. Puhumattakaan siitä, että kyseessä ei ollutkaan murha, vaan esimerkiksi tappo tai luonnollinen kuolema.