Tää on erikoinen keissi. Myyt parsakaalia, niin sut tuomitaan huumausaineiden myynnistä
Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen ihmettelee perusteluja, joilla kaksi parsakaalia kannabiksena myynyttä miestä tuomittiin huumausainerikoksesta.
www.mtvuutiset.fi
Jospa lähdetään siitä, että minkä tahansa tuotteen myynti huumausaineena on rikos. Merkittävää ei ole aineen koostumus, vaan ainoastaan se, että tuotetta myydään huumausaineena.
Tässä yhteydessä tulee mieleen vanha spedesketsi, jossa mies myy toiselle pimeän pullon yöllä, mutta kertoo pullossa olevan vettä. Ostaja nauraa asialle, koska hän ymmärtää kyseessä olevan vitsin. Hän uskoo, että pullossa on viinaa, mutta myyjä mukamas vitsailee asialla, koska ei voi kertoa pullossa olevan viinaa. Ostaja ostaa ja juo myöhemmin pullosta todeten, että pullossa olikin vettä. Ja kiroilee tulleensa jymäytetyksi.
Toisin sanoen, konteksti ratkaisee sen, mitä ostaja tulkitsee ostavansa. Myyjä on ensin tapahtumassa vilautellut kannabista, jolloin ostaja on tulkinnut asian niin, että myyjä todella myy kannabista. Tuskin olisi ostanut, jos tapaaminen olisi ollut Prisman vihannesosastolla, jossa ostaja olisi kertonut parsakaalin erinomaisista ominaisuuksista. Ja vaikka olisikin, hän ei olisi ostanut parsakaalia kannabiksena.
Kuitenkin parsakaalin myynti huumausaineena on rikos, vaikka parsakaali ei itsessään tiettävästi omaa huumausaineen ominaisuuksia. Ehkä joku kemian tuntija on eri mieltä. Merkitystä ei ole silläkään tuomion kannalta, että parsakaalia voidaan myydä huumausaineena, toisin sanoen, kun aine pakataan sopivasti, joku torvelo voi tosiaan ymmärtää, että pussissa on kannabista. Merkitys oston kannalta tulee vain siitä, että parsakaalilla näemmä voi erehdyttää ihmisen uskomaan kyseessä oleva huumausaineen.
Tuomio on kummallinen, jos erehdymme materialistiseen ajattelumaailmaan ja kiinnitämme huomiota aineen koostumukseen. Jos sen sijaan ajattelemme, että tapahtuma voidaan analysoida huumausainerikoksena, huolemme kaikkoavat. Tietenkään tapaus ei välty koomisilta yhteyksiltä, mutta mielestäni nämä yhteydet ovat satunnaisia.
Totta kai Tolvasen mainitsema petosyritys tulee tässä mieleen. Mutta se ei nähdäkseni välty myöskään ongelmilta. Voin pettää ihmistä myymällä olemattoman aineen, mutta entäpä jos aine onkin sellaista, mitä ei laillisesti voikaan ostaa? Onko esimerkiksi murtovaras oikeutettu korvauksiin, jos hän ei löydäkään kohteestaan sopivia tuotteita jälleenmyyntiin? Tai jos hän loukkaantuu työssään, joka ei ole lain tarkoittama ammatti eikä täten ammattisuojan piirissä?
Petos koskee tässä ajattelussa vain asiaa, jonka voin laillisesti ostaa. Jos ostan auton, jossa ei ole ostotapahtumassa sovittuja ominaisuuksia, kyseessä voi olla jopa petos, jos teko on tehty tahallisesti. Mutta koska huumetta ei voi ostaa laillisesti viihdekäyttöön, silloin oikeus ajatteli, että kyseessä ei voi olla myöskään petos.
Kyseessä on myös ennaltaehkäisevä tuomio, koska näin rikolliset tietävät, että myytpä mitä tahansa huumausaineena, vaikka kyseessä olisi viaton vihannes, niin siitä huolimatta voit saada asiasta tuomion. Joku voisi lisätä, että tässä onkin itse aikomus ja tapahtuma tuomiolla, ei niinkään tapahtuman seuraukset, jotka ovat perin vaatimattomia. Myyjä saa rahansa, mutta ostaja ei pääsekään pilveen, vaan ainoastaan terveellisten elämäntapojen makuun.
Toisaalta rahojen saaminen todistaa, että kyseessä on ostotapahtuma, ei mikä tahansa tapahtuma. Valuuttaa on vaihdettu tuotteeseen ja tuote on ymmärretty itse tapahtumassa huumausaineeksi. Ymmärrys siis ostajan taholta, myyjä taas tietenkin ymmärsi, että tapahtuman on tarkoitus olla "huumausaineen" osto ilman vastaavaa materiaalista sisältöä. Myyjä siten kontekstualisoi tilanteen ja uunotti ostajaa kunnolla.
Olisikohan käräjäoikeudessa ihan pienoista vahingoniloakin viljelty asiassa? Toki oikeusprosessin kannalta merkityksetöntä. Näin voi käydä, jos sinulla on mielessäsi tehdä laittomuutta, vaikka itse teko ei materiaalisesti olisikaan laitonta, ostat vain parsakaalia. Mutta ostat sitä huumeena. Myyjä myy asiaa huumeena, joten tuomio tulee nimenomaan siitä, tarkoituksesta.
Entäpä jos myyjä ei olisikaan kontekstualisoinut tapahtumaa? Olisiko kyseessä siinäkin tapauksessa ollut rikos? Mielestäni ei, koska siinä tapauksessa virhe olisi tapahtunut kokonaan ostajan taholta. Ostaja olisi ostanut epämääräisen pussin vihreää ainetta ja luullut kyseessä olevan huumausaineen. Myyjä taas olisi myynyt vain mainitulla tavalla pussin ilman, että olisi antanut ymmärtää kyseessä olevan huumausaineen.
Toki voidaan miettiä mentalismin ongelmaa. Entäpä jos myyjä olisikin saanut ostajan tulkitsemaan aineen huumausaineeksi ilman että olisi millään helposti tulkittavalla tavalla antanut itse ymmärtää tapahtuman tällä tavoin? Myyjä olisi saanut erittäin pienistä vihjeistä sen käsityksen, että pussissa on jotakin muuta, parempaa tavaraa. Tai jos ostaja olisi ollut pöllyssä ja siten helposti erehdytettävissä.
Tässä astutaan jo perin käymättömille korpimaille, joudutaan tilanteeseen, jossa pätevä con artisti voi toimia ilman tuomion pelkoa. Jostakin tulee myös ostajan vastuu ja joskus se kolahtaa pelkästään omaan nilkkaan. Eli jos myyjä ei helposti ymmärrettävällä tavalla harhauta ostajaa, vaan kertoo ainoastaan hulppean hinnan parsakaalille, silloin vain ostaja saa tuomion. Vai saako?
Jos ostaja ostaa parsakaalia huumeena ilman että mitään selkeää syytä tähän ei ole, silloin nähdäkseni koko tapahtuma on sinänsä viaton. Kaiketi voi ostaa mitä hyvänsä kuvitellen sen olevan jotakin muuta, jos itse tapahtuma ei sisällä moisen transformaation merkkejä. Voin ostaa Prismasta tomaatteja kuvitellen niitä huumeeksi. En tee tapauksessa rikosta. Ja voin ostaa pimeän tomaatin kalliisti ja kuvitella sitä huumeeksi.
Nähdäkseni asiakas voi ostaa mitä tahansa ylihinnalla ilman että tapauksessa on mitään oikeuden kannalta epäilyttävää. Pelkkä mielikuvitus ei riitä tekemään tapahtumasta rikollista. Ja voin nauttia täten ostamani tuotteen huumeena ilman rangaistuksen pelkoa. Olennaista on vain se, että tapaus on kontekstualisoitavissa huumeiden ostoksi.
Juuri tätä käräjäoikeus ajoi nähdäkseni takaa. Saavuttiko, siitä näköjään proffa on eri mieltä.