Tarkkuutta, miehet!
Kun
lisäksi epäilty kunnianloukkaus oli siinä mielessä vähäisintä mahdollista laatua, ettei se päätynyt kenenkään sivullisen tietoon, päätöksessä ei ole mitään ihmeteltävää ja takerrut vain sanamuotoon.
No ei voi kyllä mitenkään sanoa, että kyseessä olisi vain sanamuotoon liittyvä asia. Syyttömyysolettama ja todistustaakan jako ovat aivan olennainen osa oikeudenmukaista rikosprosessia.
Ruutiveijari kirjoitti:
Eihän tuossa mitään "persettä pyyhitty". Suomen oikeuslaitos perustuu vapaalle todistusharkkinalle sekä erittäin vahvalle favor defensionis periaatteelle. Yrität nyt kirjaimellisesti tulkita jotain missä tuomarilla on todella laaja valta käyttää harkintaa.
Dynamo puhuu todistus
taakasta [1] ja sinä todistus
harkinnasta [2], joka onkin (pääsääntöisesti) vapaata. Käsitteellisesti nämä asiat on syytä pitää erossa toisistaan. Karkeistaen todistusharkinnassa kysytään, mikä on todistusaineiston
näyttöarvo (ks. 2), so. onko sitä pidettävä totena vai ei. Todistustaakan arvionti taas on
näytön riittävyyden (ks.1) arviontia, so. onko (rikosprosessissa) tuomitsemiskynnys ylitetty vai ei, ja kumman osapuolen asia on esittää tuomitsemiskynnyksen ylittymistä merkitsevät todisteet.
Rikosjutun tuomarilla
ei ole harkintavaltaa todistustaakan arvionnissa.
Kokonaan toinen asia on "epäaito" todistustaakan kääntyminen. Se ei kuitenkaan merkitse todistustaakan kääntymistä
per se, vaan viittaa siihen, että syyttäjä on ylittänyt tuomitsemiskynnyksen. Jos syytetty tällöin haluaa välttää langettavan tuomion, hänen on esitettävä vastanäyttöä, joka
palauttaa näytön riittävyyden tuomitsemiskynnyksen alapuolelle, mutta ei välttämättä syyttömyyteen tai edes lähelle syyttömyyttä.
Lopputuloksesi on kyllä ihan oikea, mutta perustelu on väärä.
Dynamo kirjoitti:
Jutussa jäi näyttämättä, että naisen esittämät väitteet olisivat olleet perättömiä. Miten tuollaista vastaan voi ylipäätään puolustautua.
Rikosprosessissa syyttömyysolettama suojaa
syytettyä. Oliko pedofiliavihjailujen kohteena oleva mies tässä prosessissa syytettynä? Ei niin.
Todistustaakka jakautui siis ihan oikein:
Mies vaati naista tuomittavaksi kunnianloukkauksesta (pedofiliavihjailut). Näin ollen on syyttäjän (ja toissijaisesti miehen) asia näyttää toteen, että vihjailut olivat RL 24:9:n merkityksessä valheellisia. Ja tuomion perusteluhan oli:
jutussa jäi näyttämättä, että naisen esittämät väitteet olisivat olleet perättömiä.MOT
Saatoit mennä sekaisin siitä, että näyttääkseen toteen naisen rikoksen oli miehen todistettava syyttömyytensä toiseen rikokseen. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin joutua todistamaan syyttömyytensä
syytettynä.
FYI, todistustaakka kunnianloukkauksessa oli ennen 1.10.2000 sisällöltään erilainen. Silloin todistustaakka todella oli syytetyllä. Suomessa ollaan systemaattisesti menty siihen suuntaan, että käännetty todistustaakka siivotaan pois rikossäännöksistä (vrt. päätoimittajarikkomus, jossa sama kehitys).