Tämä on muuten jännä juttu, olen itse aina ollut siinä uskossa että murhan ja tapon ero on vakaa harkinta. Mutta nyt siis jos suunnittelen kuukausikaupalla vaikkapa presidentin murhaa, ja toteutan sen kesken joiden juhlien ampumalla kaukaa pienikaliiperisella kiväärillä suoraan sydämeen tarkoin harkitusta paikasta -se ei ole murha? Tämä ei mielestäni osoittaisi erityistä julmuutta, ja vaikka aikomus olikin vakaa, olisin vain "tappanut" presidentin? Eli ensikertalaisena ulos linnasta n. 4 vuodessa?
Jännää.
Vaikka en lakiasiantuntija olekaan, niin uskallan silti sanoa että ei se noinkaan mene.
Käsittääkseni henkirikos on murha silloin, kun
a) Se on tehty vakaasti harkiten (eli sitä on suunniteltu)
b) Se tehdään poikkeuksellisen julmasti
Jos siis suunnittelet etukäteen tappavasi jonkun, se on murha.
Jos taas et suunnittele etukäteen tappavasi ketään, mutta tapatkin sitten, käyttäen poikkeuksellisen julmaa tekotapaa, niin sekin on murha. Oikeusistuimien tehtävä on sitten arvioida mikä on erityisen julma tapon tekotapa, jotta se voidaan katsoa murhaksi.
Jos, kuten epäilen, oikeudessa lääkäri on tässä kyseessä olevassa tapauksessa todennut, että uhri on kuollut jo ensimmäiseen kolmesta vasaraniskusta, niin ei se minusta ole erityisen julma tapon tekotapa, niin hassulta kun se kuulostaakin sanoa. Sinänsähän tietysti jokainen henkirikos on julma, mutta jos vasaralla kumautat pikaistuksissasi jonkun hengiltä ja se jo luetaan erityisen julmaksi tekotavaksi, niin mites sitten jos kidutat ja rääkkäät uhriasi ja pitkität tappoa ja uhrin kärsimyksiä jollain oikeasti julmalla tavalla? Mikäs julmuusaste sille pitäisi keksiä?