Vekurinen kirjoitti:
Yksi konstruktio voisi olla:
Ei rangaistusta, ymmärrystä vailla.
--> sossutädit vie hoitoon
--> hoidetaan niin kauan, kunnes "paranee"
--> ts. henkilö viettää elämänsa suljetussa laitoksessa
Noin 100 %:n varmuudella voidaan todeta, että psykiatriaa ei Suomessa oteta rangaistusjärjestelmän osaksi laajassa mittakaavassa (kuten esimerkiksi aikoinaan Neuvostoliitossa, jossa toisinajattelijat tai oikeatkin rikolliset saatettiin julistaa mielisairaiksi oikeudessa tuomitsemisen sijaan).
Jo tällä hetkellä psykiatrien toteamat ymmärrystä vailla olevat ovat luonnollisesti hoidon piirissä, mikä on luonnollisesti täysin eri asia kuin käyttää pakkohoitoa langettavien rikostuomioiden vaihtoehtona ilman lääkärien parhaan kykynsä mukaan antamaa diagnoosia. Hoitojaksot ovat ilmeisesti viime aikoina kestäneet pidempään kuin esimerkiksi elinkautinen vapausrangaistus (mikä taasen on about 15 vuotta). Teoriassa kuitenkin voi päästä laitoksesta parissa vuodessa tervehdyttyään. Näin onkin eräissä tapauksissa tapahtunutkin. Ja tulokset eivät ole olleet kaikissa tapauksissa hyviä...
Todettakoon abolitionisteista sen verran, että heillä on vieläkin melko laajasti kannatusta oikeustieteilijöiden parissa. Kysymyksessä on osaltaan ns. "norsunluutorni-ilmiö", mutta kyllä esimerkiksi eräiden merkittävien kotimaisten ja ulkomaalaisten oikeustieteilijöiden ja heitä tukevien "kansan palvelijoiden" poliittisella maailmankatsomuksellakin on ollut merkitystä. Menemättä salaliittoteorioiden puolelle, on heidän suosittamiensa keinojen eräänä taustavaikuttimena ollut ajatus eräiden tässä yksilöimättömien konfliktien "peruuttamattomuudesta", mikä on ollut omiaan merkitsemään sitä, että rikollisuuteen vastaamisen "perinteiset keinot" on nähty täysin illegitiimeinä. Ainoastaan uudessa yhteiskuntajärjestelmässä voitaisiin toimia legitimiisti, erityisesti koska nämä em. "yksilöimättömät konfliktit" ratkeaisivat uuden yhteiskuntajärjestyksen voimaansaattamisen myötä itsestään. Näin siis tämän tässä yksilöimättömän fantasian mukaan.
