Ikävä kyllä tarinat kuulostaa liian tutulta, äidiltä ei lapsia oteta oikein mitenkään pois. Itselläkin kaveripiiristä vastaava tarina, muija sekosi täysin ja hyvin pienellä ikäerolla olevat lapset (olisivatko olleet 3v ja 4v tuohon aikaan) kertoivat päiväkodissa että äiti ryyppää ja lyö, äiti oli kääntänyt jutun niin että isä oli käskenyt lapsia sanomaan niin. Isällä myös reilu 10v takaa (siihen aikaan 10v takaa) rattijuopumus (klassikoiden klassikko, ilta oli venähtänyt ja seuraavana aamuna oli lähtenyt autolla ajamaan, tuomittavaa toki, eikä selityksiä ole), niin meni sitten kaikkialla läpi tuo ja isä joutui valvotusti tapaamaan lapsiaan. Papereissa taisi olla merkintä että oli manipuloinut lapsiaan valehtelemaan huonoista oloista äidin luona. Ja äiti teki kyllä kaikkensa että isällä oli mahdollisimman vaikeaa lasten kanssa ja valehteli suoraan lapsille että mitä kaikkea isä on tehnyt. Vuosia kun tuo jatkui, niin lapset eivät halunneet olla isänsä kanssa tekemisissä ja kaveri otti tuon raskaasti. Noh, onneksi kun lapset kasvoivat, tajusivat itsekkin miten asiat ovat ja pääsivät muuttamaan isänsä luo. Eivät ilmeisesti pidä mitään yhteyttä enää äitiinsä ja elämä menee paremmin.
Tämä on yksi syy miksi kannatan myös nais-nais tai mies-mies parien oikeutta adoptioon, biologinen vanhemmuus ei ole millään tae siitä että olisi hyvä vanhempi.
Tuo 4-vuotiaan tarina on aika kammottava ja vahvistaa tätä mielikuvaa, tietysti lastensuojelussa on resurssit pienet, mutta ihmettelen että lapsi oli kerran siirretty ilmeisesti isälleen. Mielestäni kynnys takaisin siirtämiseen pitäisi olla valtavan suuri. Ilmeisesti lapsi oli selkeästi alikasvuinen (aliravittu?) ja ilmeisesti myös alikehittynyt. Ihmettelen että miten tuon jälkeen on saatu lapsi siirrettyä äidilleen takaisin. Onneksi lapsi ei joudu enää kärsimään, isälle ja isovanhemmille valtava suru loppuelämän ajan.
