Viestin lähetti dana77
Kuitenkaan se että minua tälläinen tragedia olisi minua kohdannut, ei tarkoittaisi sitä että minun oikeustajuni olisi siitä parantunut - päinvastoin suru vain sumentaisi mielipiteeni. Oikeuden taju on parhaimmillaan niillä ihmisillä, jotka eivät tunne kumpaakaan, ei tekijää eikä uhria. Niinpä he päättäköön.
Tämäkään ei välttämättä ole ihan näin yksinkertaista. Kuka voi sanoa olevansa semmoisessa asemassa että pystyy antamaan mahdollisimman "oikeudenmukaisen" tuomion? Jos joku tyhjäpää aiheuttaa ajattelemattomuudellaan jonkun kolmannelle osapuolelle erittäin tärkeän ihmisen kuoleman, onko oikein todeta vain että "1 yksi ihmishenki - x vuotta vankeutta"? Nämä ovat näitä asioita mitä ei voi mitata rahassa tai omaisuudessa, eikä ainakaan minkään valtakunnan laissa. Jonkun ihmisen poistuminen jättää paljon suuremman loven yhteiskuntaan kuin toisen. Se että jättää suuremman loven ei vielä tee kenestäkään ihmisestä "parempaa" kuin toisesta, mutta erilaiset kuolemantapaukset vaikuttavat siltikin eri tavalla. Mielestäni voikin siis heittää kysymyksen, ovatko kaikki ihmishenget todella samanarvoisia? Lain edessä kyllä, mutta miten käytännössä, oikeassa elämässä?
Yksi mahdollinen rangaistusmuoto voisi olla tosiaankin asian lähestyminen uhrin/omaisten näkökulmasta. Miten olisi jos se raiskattu/pahoinpidelty/murhatun omaiset saisivat päättää annettavasta rangaistuksesta? Sanotaan vaikka niin että uhri/omainen saisi antaa "alustavan tuomion", ja jos hän vielä vuoden kuluttua tunteiden laannuttua on samaa mieltä, tuomio pantaisiin sitten täytäntöön. Skaala voisi olla vaikkapa "sakoista sähkötuoliin". Ei "tunteeton" tuomari ole välttämättä oikea henkilö tuomitsemaan jotain rikollista, sillä he voivat olla liiankin objektiivisia.
Jos vaikkapa 30v. mustalais-mies puukottaa toisen samanikäisen mustalaisen hengiltä, onko se samanarvoinen murha kuin se että 20-vuotias mies tappaa 9-vuotiaan pikkutytön kivittämällä? Lain edessä kyllä, ihminen tappoi toisen, ja piste. Mitä tähän sanoo ihmisten oikeudentaju? Tuskin olisi ihan samaa mieltä.
"Juujuu, ei ne uhrit mitään osaa ajatella objektiivisesti", joku pässinpää kohta toteaa. Mutta miksi edes pitäisi? Henkinen kärsimys esim. murhatun omaisilla on valtava, eikö SE itse asiassa ole se mittari joka kertoo miten suuri rikos todellisuudessa on, eikä suinkaan jonkun rohvessorin tekemä lakikirja? Jos omainen sitten kokee saavansa parhaiten mielenrauhan lähettämällä murhaajan sähkötuoliin, olkoon sitten niin. Se olisi oikeudenmukaista, sillä siinä lähdettäisiin liikkeelle uhrista, eikä siitä "vitun kusipäästä" kuten yleensä on tapana. Jossain tapauksessa omainen saattaisi todeta myöskin että "uskon että tämä oli vahinko, ei Herra X:n rankaiseminen tuo takaisin meidän Lissua, vapautan hänet vastuusta".
Silmä silmästä ja hammas hampaasta, tai käännä toinenkin poski, uhri saisi valita. Mielestäni se olisi oikeudenmukaista. Tämä lähestymistapa laittaisi myöskin mahdollisia rikollisia todella miettimään, että kannattaako nyt tuo mummo ryöstää vai ei, ei tiedä mitä siitä seuraa.
Ja sitten loppuun yksi tositarina. Tapahtui eräässä Etelä-Suomalaisessa kylässä joskus 90-luvun alussa. Kaksi 16-vuotiasta huliviliä (semmoista "tosi kovaa" jätkää) sai päähänsä varastaa auton. Siinä sitten kylänraitilla he näkivät kuinka yksi koulun kiusattu samanikäinen poika, "nörtti" ajeli pappatunturilla koulusta kotiin. Ärsyttävä jätkä, 16v. ja ajaa pappatunturilla, ei koskaan oikeastaan edes puhu kenellekkään, ärsyttävän hyvä koulussa, käytti vielä silmälasejakin ja kaikkea, tottakai poikien täytyi vähän "opettaa" tätä muutenkin kiusattua poikaa, ihan selvästi se ansaitsee sen. Ei mitään, nuoret sankarit päättivät vähän töniä tätä onnetonta mopoilijaa takalokasuojaan, hyvällä säkällä se kusee housuihinsa, ja sitten saadaan nauraa huomenna koulussa sille. Kävi sitten niin että tämä "nörtti" todellakin säikähti pahanpäiväisesti, kaatui ja jäi auton alle. Erään kaverini äiti oli lääkäri, joka kertoi virallisen kuolinsyyn: n. 13 murtunutta selkänikamaa, kylkiluut, sydän ja keuhkot litistyneet, kallonmurtuma, irronnut käsi. Kaikki tämä sen takia että poika oli fiksu, hiljainen ja nörtti.
En muista tarkkaan mitä nämä "kovikset" saivat tempustaan, mutta joka tapauksessa tuomio oli kuolemantuottamus, ja vielä "nuorena henkilönä" tehty. Tarkoituksellisuutta kun ei voitu näyttää toteen. Ennestäänkin nämä kaverit olivat oikein hyviä poliisin tuttuja, mutta pojathan nyt ovat poikia, heitä pitää ymmärtää. Nykyisellään vieläkin toinen näistä sankareista kulkee edelleen samalla kylällä elvistelemässä, "meriittilistalta" löytyy sitten oikein henkirikoskin, tietää ainakin murrosikäiset natiaiset kenelle eivät tule vittuilemaan. Toinen sankari kuoli yliannostukseen jokunen vuosi sitten. Täytyy sanoa että se on ainoa kerta kun olen avoimesti "tuulettanut" jonkun kuolemaa, ja edelleen tunnen sydämessäni suurta iloa siitä että tämä kusipää on kuollut. Odotan vain että se toinenkin kokee saman kohtalon, mielellään mahdollisimman nopeasti, ja tuskallisesti.
Voitte vain kuvitella tämän nörtin vanhempien "lievän" katkeruuden tapahtuneesta, heidän kunnollinen (ainoa) poikansa kuoli 16 vuotiaana sen takia että ajoi pappatunturilla ja että naamataulu ei miellyttänyt näitä helvetin paskakasoja.
Tapahtuneesta on kulunut jo vuosikymmen, mutta luuletteko että kuolleen vanhemmat tuntevat saaneensa oikeutta sillä että nämä pojanklopit saivat jotain tyyliin muutaman kuukauden/vuoden ehdollista tms? Ainiin, kyllähän heitä varmasti lämmittää ajatus että näistä murhaajista toinen yrittää vielä "sopeutua yhteiskuntaan" ja saa säpiä.