Viestin lähetti finnishninja
Rangaistus? Antti ei pääse koskaan yli tästä tapauksesta. Se tulee seuraamaan häntä hautaan asti. Antti tulee elämään pala kurkussa lopun elämänsä. Tämä tapaus pilasi myös Antin elämän. Antti sai kaikkein ankarimman rangaistuksen.
Hyvä kirjoitus finnishninjalta. Asioilla on aina vähintään kaksi puolta, ja kun jutut viedään henkilökohtaiselle tasolle, ne saavat ihan uudenlaisia käänteitä.
Juu, minä tiedän miten homma toimii Belgiassa. Juuri pari viikkoa sitten mentiin yhden työkaverin kanssa "yhdelle" auton kanssa, hänen autollaan. Takaisin lähdettiin sitten kolmen maissa aamulla, ihan ympärikännissä. Taksia ei ollut mistään saatavilla siihen hätään, kotimatkaa oli lähemmäs kymmenen kilometriä. Kaverini keksi keinon, otti autonsa siitä pihasta ja ajoi meidät kotio. En hyväksynyt tilannetta, mutta menin silti kyytiin. Me ajoimme kotiin hiljaisia sivuteitä pitkin, hyvin varovasti. Vaikka olisimme jopa osuneet johonkin ihmiseen, tämä tuskin olisi kuollut. Mutta juu, siis tiedän miten tämä toimii, kaikki on mahdollista.
Olen myöskin syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen joskus juuri kortin saaneena, vaikka en ole jäänyt kiinni.
Siltikin, tämä kirjoitus "Antista" meni taas juuri sille tiellä mitä en ymmärrä. Miksi
aina lähdetään liikkelle sen rikoksen tekijän tunteista, eikä niistä uhrien?
Matti, nykyään 38 vuotta, meni naimisiin Elisan kanssa 15 vuotta sitten. He elivät onnellista elämää, olivat ostaneet 1,5 kerroksisen omakotitalon, jossa oli vähän omaa puutarhaa ja mukava asustella. Ensimmäiset 10 vuotta he päättivät elää vain toisilleen, sillä he rakastivat toisiaan syvästi, heillä oli yhteiset harrastukset, he olivat toistensa parhaat ystävät. Yhdessä heillä oli hyvä olla, elämä oli mukavaa.
Vähitellen heistä alkoi tuntua että elämästä puuttui jotain, niinpä he päättivät että nyt on aika hankkia perheenlisäystä, vanhemmatkin jo niin kovasti toivovat lapsenlapsia. Eräänä kauniina päivänä sitten heidän onnelliseen perheeseen syntyi kaksospojat, Juuso ja Aleksi.
Pojat kasvoivat hiljalleen, isä ja äiti vuorottelivat töistä vapaalla, jotta voisivat kasvattaa lapsensa turvallisessa ympäristössä, oman kodin rauhassa. He suunnittelivat tulevaksi kesäksi lähtevänsä rantalomalle Kreikan saaristoon, ihan kahdeksi viikoksi, nauttimaan oikein kunnon perheloman.
Elisa, Juuso ja Aleksi sitten lähtevät päivällä käymään matkatoimistossa hakemassa liput tälle riemulomalle. Matkatoimiston virkailija antaa pojille kivat mainos-ilmapallot vielä matkalle mukaan. He lähtevät kävelemään jalkakäytävää pitkin bussi-asemalle, kunnes takaa kuuluu renkaiden kirskuntaa, pari rysähdystä, 5-vuotiaat Juuso ja Aleksi katselevat ympärilleen hämmentyneinä. Missä on äiti?
Matti, palaa töistä kotiin, ja löytää kotipihasta poliisiauton. Mitähän nyt on sattunut, ajatukset alkavat kiiriä selkäpiitä pitkin kunnes... totuus valkenee. Elämänkumppani on riistetty häneltä, hänen elämänsä valo ja ilo on poissa ikusesti. Hän joutuu selittämään pojille, että äiti ei tule enää kotiin. Hän joutuu soittamaan appivanhemmilleen, ja kertomaan että meidän Elisa on kuollut. Hänen elämänsä on totaalisesti pilalla. Matti, Elisa ja kaksos-pojat elivät omassa onnelassaan, kaikki oli hyvin, elämä raiteillaan. Nyt he elävät kolmisin, sydän on sirpaleina ja täynnä arpia, jotka eivät koskaan parane. Edessä on vain sadan vuoden yksinäisyys.
Matti on toivoton, mikään ei tuo Elisaa takaisin, mikään ei tuo poikien äitiä enää kotiin. Hän kuulee vaimonsa tappajan pääsevän käytännössä vuoden istumisella vankilasta ulos. Miten elämä voi olla näin julmaa, miksi näin piti käydä? Eikö yhteiskunta ymmärrä hänen tuskaansa? Ketään ei kiinnosta hänen tuskansa, sen sijaan ollaan huolissaan siitä mitä yliajajan mielenterveydelle kuuluu. Ketään ei kiinnosta se että alle kouluikäisillä lapsilla ei ole enää äitiä, vain siitä huolehditaan miten rikoksen tekijän asiat sujuvat tulevaisuudessa. Matti tuntee mielessään suurta katkeruutta ja vääryyttä.
Että näin, tarinoilla on aina useampi puoli, tämä on vain se puoli mitä ei juuri koskaan kuule. Sen sijaan näitä helvetin sosiaalitätejä kiinnostaa se että tämän perheen tuhoajalla on hyvä olla ja valoisa tulevaisuus. Ristiriitaa anyone?