Ehkä pitäisi olla muitakin syitä kumota päätös kuin se, että oli järkyttynyt vaimonsa pettämisestä eikä kyennyt kiistämään isyyttään määräajassa.
No miten olisi äidin pettämisen lisäksi se, että koko kauan odotetulta perhe-elämältä lähti pohja, kun miehelle selvisi, että lapsi ei ole biologisesti hänen? Kelpuutetaanko hyväksyttäväksi syyksi vain se, että mies on maannut koomassa, tai oleskellut autuaan tietämättömänä ulkomailla, ennen isyyskanteen nostamista? Itse en rehellisesti sanottuna keksi parempaa syytä kiistämisen määräajan ylittymiselle, kuin tässä tapauksessa esitetyn syyn. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon se, että "isälle" paljastui totuus vasta paria kuukautta ennen määräajan umpeutumista. Ei tässä ole vehkoiltu vuosia.
Inhimilliset seikat on otettava huomioon, tai laki on väärä. Ja se, että sitä ollaan nyt mahdollisesti muuttamassa kertonee jotain laista.
Vaikea kuvitella, että EIT tekisi päätöksen vastoin yllä olevaa määräaikaa lapsen etu huomioiden. Se kuitenkin on oletettavasti EIT:n mahdollisessa päätöskäsittelyssä keskeisin asia... Mutta olisi varmaan syytä pohtia, tulisiko määräaikaa pidentää. Pidentäminen voi toisaalta olla lapsen kannalta huono asia. Ja seuraavaksi löytyisi kenties joku tahvo, jolle neljä vuotta aikaa kiistämiseen on liian vähän, koska hän on niin järkyttynyt.
Miten se voi olla lapsen etu, että äiti kuppaa rahaa mieheltä, jolla ei ole mitään biologista sidettä lapseen, ja toiste päin? Miten se voi olla lapsen etu, että äiti kuppaa rahaa mieheltä, jota lapsi ei edes tunne?
Aina puhutaan lapsen edusta. Ei kai nyt lapsen etu voi olla niin voimakas, että omaan tilanteensa syytön ihminen kärsii asiasta koko elämänsä? Lapsihan ei pysy lapsena loputtomiin, mutta rintaperillisenä hän pysyy aikamieheksi asti. Kuvottaa jo ajatuskin siitä jos omat lapseni joutuisivat jakamaan omaisuuteni jonkun täysin ventovieraan ihmisen kanssa.
Määräaikaa ei tule pidentää, vaan se tulee poistaa kokonaan. Jos joku tahvo sattuu tulemaan toisiin ajatuksiin 4-vuoden yhteiselon jälkeen, olettaen, että hän on koko ajan asiasta tiennyt ja sen hyväksynyt, niin tuomioistuin arvio sitä sitten omana tapauksenaan. Ei liity tähän tapaukseen mitenkään.
Totta, harva laki on täsmälleen vain hyvä. Yleensä lakiin liittyy myös joitakin ongelmia. Mutta minusta "Riston" toimintaa ei voi pitää kovin onnistuneena, kun pari vuotta ei riittänyt isyyden kieltämiseen.
Ristolla ei ollut kahta vuotta aikaa, vaan taisi olla kaksi kuukautta. Hän kun sai asian selville täysin sattumalta lapsen 2-vuotis syntymäpäivän kynnyksellä.
Mutta. Se, että "Risto" ei ole isä, ei tee kenestäkään muusta vielä biologista isää ilman positiivista DNA-tutkimusta. Naisella ("Riston" ex-vaimolla) voi olla ollut useita seksikumppaneita, ja biologisen isän varmistamiseksi tarvittaisiin kaikki testeihin. Jos näin olisi, nainen ei välttämättä halua testejä, mutta saattaa uskotella jollekin hänen olevan todellinen isä (ainoa seksikumppani ex-miehen lisäksi), vaikka asiasta ei todellisuudessa ole mitään varmuutta ja nainen tietää kumppaneita olleen useita.
Mies voi sitten epäillä "Riston" exän ilmoitusta, eikä ole halukas ottamaan vastuuta, koska pitää mahdollisena ettei ole lapsen isä.
Ongelmana onkin, että lapsen kaikkein todennäköisin biologinen isä ei halua asiaa selvittää. Eikä nainenkaan ole kovin halukas selvittämään asiaa, koska hänelle tuntuu olevan tärkeintä saada jostain kupattua rahaa, ei suinkaan se kuuluisa lapsen etu ja oikeus isäänsä.
Juttunsa hävinneet usein keksivät syitä tappiolleen. Voin 99,9 prosenttisella varmuudella sanoa, että hyväveliverkostolla ei ole ollut mitään merkitystä oikeuskäsittelyyn.
Kaikki tämän tapauksen asiat huomioon ottaen, en esittäisi yllättynyttä, jos jotain korruption tynkää tästä paljastuisi. Niin uskomaton tapaus on kyseessä. En vain kerta kaikkiaan suostu uskomaan sitä, että lainkirjain on niin jäykkä, ettei se salli minkäänlaista tulkintaa asiassa.
edit:
@Cobol ei näköjään tuntenut tapauksen yksityiskohtia niin tarkkaan, joten kysymyksiini ei tarvinne vastata.