Kai tuossa on se tulkinnanvaraista, että onko shokki yms. riittävän painava syy olla hakematta isyyden muutosta ajoissa.
Toki lainsäädäntöä pitäisi muuttaa hetimmiten, että äidille ei ole mahdollista näin kusettaa elatusapua.
Eikös tämä aiheuttanut eduskunnassa aloitteen lain muuttamiseksi? Sitä en tiedä kuinka asia on edennyt. Todettu shokki voi varmasti olla hyväksyttävä syy, mutta onko se esim. tässä tapauksessa kestänyt kahta kuukautta?
Ensimmäiseen sen verran, että tuomioistuimet ovat syystäkin hyvin pidättyväisiä menetettyjen määräaikojen palauttamisessa. HE:ssä näköjään mainitaan tällaisena perusteena "tilanne, jossa mies saa tietää vasta määräajan jälkeen olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä isyyttään".
Alla ote hovioikeuden ratkaisusta. Avaa asiaa juridiselta kannalta paremmin kuin IS:n juttu. Itse en ole ollut asiassa mitenkään mukana, vaan alla oleva on kopioitu Edilex-palvelusta.
Edit. Kysymys ei näköjään ole edes ollut isyyden vahvistamisesta, vaan elakoista. Minun lihavointi alla.
"Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, onko A velvollinen suorittamaan elatusapua C:lle. Hovioikeuden on arvioitava, rikkooko elatusavun maksuvelvollisuuden määrääminen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaan perustuvaa A:n yksityiselämän suojaa ottaen huomioon, että hän ei ole lapsen biologinen isä. Asiassa on lisäksi arvioitava, onko elatusavun vahvistamista koskevaa kannetta pidettävä oikeuden väärinkäyttönä eli niin sanottuna shikaaninomaisena oikeustoimena. Käräjäoikeuden tuomitsema elatusapu on määrältään riidaton, joten hovioikeudessa ei ole kysymys elatusavun määrästä.
Lapsen oikeus elatukseen
Lapsen elatuksesta annetun lain 1 §:n mukaan lapsella on oikeus riittävään elatukseen, joka käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset. Saman lain 2 §:n 1 momentin mukaan vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Lain 4 §:n 1 momentin nojalla vanhempi voidaan velvoittaa suorittamaan lapselle elatusapua muun muassa silloin, jos hän ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta tai lapsi ei asu pysyvästi hänen luonaan. Pykälän 2 momentin mukaan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa vahvistetaan sopimuksella tai tuomiolla.
Käräjäoikeuden toteamin tavoin isyyslain nojalla määrittynyttä lapsen isää on pidettävä lapsen elatuksesta annetussa laissa tarkoitettuna elatusvelvollisena vanhempana. Näin ollen A on lähtökohtaisesti isyyslain 2 §:n 1 momentin nojalla avioliiton aikana syntyneen lapsen isänä tämän elatusvelvollinen vanhempi. Äidin elatuskyvyllä ei ole asiassa merkitystä. Lähivanhemman hyvä elatuskyky ei poista elatusvelvollisuutta lapsen toiselta vanhemmalta, vaan molemmat vanhemmat ovat lapsen elatuksesta annetun lain 2 §:n nojalla lähtökohtaisesti velvollisia vastaamaan lapsen elatuksesta kykynsä mukaan.
Yksityiselämän suoja
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Artiklan 2 kohdan mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Yksityiselämän suojasta säädetään myös Suomen perustuslain 10 §:ssä, jonka 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on muun muassa ratkaisuissaan Shofman v. Venäjä (24.11.2005), Mizzi v. Malta (12.01.2006), Phinikaridou v. Kypros (20.12.2007) ja Röman v. Suomi (29.01.2013) katsonut, että ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaista yksityiselämän suojaa on loukattu, kun isyyden kumoamista tai isyyden vahvistamista koskevan kanteen nostamiselle on säädetty tiukka ja joustamaton määräaika. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei sen sijaan ole antanut ratkaisua siitä, voiko nimenomaan elatusavun maksuvelvollisuuden vahvistaminen rikkoa elatusapua maksamaan määrätyn henkilön ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaista oikeutta yksityiselämän suojaan.
Isyyden kumoamista koskeva asia on ratkaistu Helsingin käräjäoikeuden 11.1.2017 antamalla ratkaisulla, jolla A:n isyyden kumoamista koskenut kanne on hylätty. Käräjäoikeuden ratkaisu on lainvoimainen, koska hovioikeus ei ole myöntänyt A:lle jatkokäsittelylupaa eikä korkein oikeus valituslupaa. Hovioikeuden arvioitavana ei tässä asiassa ole se, onko isyyden kumoamatta jättäminen rikkonut A:n yksityiselämän suojaa. Käsiteltävässä asiassa yksityiselämän suojaan kohdistuvan loukkauksen olisi liityttävä nimenomaan elatusavun vahvistamiseen. Tämänkaltaiselle ihmisoikeusloukkaukselle ei kuitenkaan ole löydettävissä tukea Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä. Tähän nähden ja ottaen huomioon lapsen oikeus saada elatusta elatusvelvolliselta vanhemmaltaan, elatusavun vahvistamisen ei voida katsoa loukkaavaan A:n yksityiselämän suojaa.
Oikeuden väärinkäyttöön liittyvät väitteet
Asiassa on vielä arvioitava, onko elatusapua koskevan kanteen nostamista käsiteltävänä olevan tapauksen olosuhteet huomioon ottaen pidettävä oikeuden väärinkäyttönä. Korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan KKO 2011:68 todennut, että oikeuden väärinkäytöllä tarkoitetaan yleensä sellaista menettelyä, jossa muodollisesti laillisia oikeustoimia käytetään hylättävässä tarkoituksessa, kuten toisen oikeuksien vahingoittamiseksi (kohta 10).
Elatukseen oikeutetulla lapsella on oikeus saada elatusapu oikeusteitse vahvistettua. Lasta on isyyden kumoamista koskevassa asiassa edustanut edunvalvoja, joka on vaatinut kanteen hylkäämistä. Tähän nähden ja ottaen huomioon, ettei lapsen äiti voi antaa edunvalvojaa sitovia ohjeita tai määräyksiä, elatusapukanteen nostamisessa ei ole ollut kysymys oikeuden väärinkäytöstä.
Lapsen elatuksesta annetun lain 7 §:n 3 momentin mukaan sopimus, jossa lapsen puolesta on luovuttu oikeudesta saada elatusapua vastaisuudessa, on mitätön. Näin ollen A:n vetoamaa B:n ilmoitusta siitä, ettei hän tulisi vaatimaan tältä lapselle elatusapua, ei voida pitää oikeudellisesti sitovana. Tämän vuoksi mainittu ilmoitus ei myöskään anna aihetta katsoa, että elatusapukanteessa olisi kysymys oikeuden väärinkäytöstä.
Asiassa ei ole muutoinkaan esitetty selvitystä siitä, että elatusapua koskevan kanteen nostamisella olisi nimenomaisesti pyritty A:n oikeuksien vahingoittamiseen. A on lapsen juridisena isänä elatusvelvollinen lapseen nähden, vaikka hän ei olekaan tämän biologinen isä. Elatusapua koskevan kanteen nostamista ei voida pitää sellaisena oikeuden väärinkäyttönä, että kanne tulisi sillä perusteella hylätä.
Lopputulos
Edellä esitetyillä perusteilla hovioikeus katsoo, ettei käräjäoikeuden ratkaisua ole syytä muuttaa.
Oikeudenkäyntikulut
C saa asiassa oikeusapua ilman omavastuuta. Hänen avustajansa oikeustieteen maisteri Katja Lehdon oikeudenkäyntikululaskua voidaan pitää kohtuullisena, joten palkkio maksetaan valtion varoista vaaditun mukaisesti.
A on hävinnyt valitusasian. Hän on siten velvollinen korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut C:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.
Tuomiolauselma
Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.
Valtion varoista maksetaan oikeustieteen maisteri OTM:lle palkkioksi C:n avustamisesta hovioikeudessa 862,40 euroa ja arvonlisäveron määränä 206,98 euroa, mitkä määrät A velvoitetaan korvaamaan valtiolle korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamisesta."
www.is.fi
www.finlex.fi
