Jos kundi ei ole enää kanssaihmisille vaarallinen niin miksi ihmeessä sitä välttämättä täytyy pitää vankilassa, mikä maksaa yhteiskunnalle 6000 euroa kuukaudessa. Päästetään vapaalle ja annetaan tonni sosiaalitukia, mistä siitäkin tulee osa alkoholiveroina takaisin yhteiskunnalle.
Tuon uutisen mukaan oikeuspsykiatrinen arvio puuttuu, toisin sanoen vaarallisuusarvio perustuu enemmän perstuntumaan kuin tutkimusten kautta päädyttyyn arvioon. Vaikka psykiatrinenkin arvio saattaa lopulta päätyä väärään lopputulokseen, on tuo yhdessä risen arvion kanssa mielestäni kestävämpi pohja turvallisuuden arvioimiseen kuin pelkkä risen arvio. Toisekseen, onko kyseinen instanssi oikea instassi tuota arviota tekemään? Rikosseuraamuslaitoksen näkökulmasta vanki on kuluerä, mutta heidän tehtävänään on noudattaa muiden instanssien (käytännössä oikeuslaitos ja laista päättä eduskunta) määrittelemiä normeja. Homma ei mielestäni ole kovinkaan kestävällä pohjalla jos vallan kolmijaosta lähdetään liiaksi lipsumaan.
Mitä kuluihin tulee, niin onko yksittäinen elinkautisvanki loppupeleissä kuinka merkittävä kuluerä? Jos noista mainituista euromääristä lähdetään vetämään jotain päätöksiä, niin käytännössä yksi vangin kuukausi olisi vähän rapeat 5000e/kk kalliimpi kuin vapautus. Sanotaan vaikka laupeasti, että vapaus olisi sen 5500/kk halvempi. Tuo tekee 66k eron vuodessa. Kun suhteutetaan näiden "väkisin vangittuna pysyvien" määrään, niin tuo ei vuositasolla ole kuin jokusen satatuhatta: elinkautisvankeja on muutama sata ja näistä ei varmasti ole kuin muutama siinä vaiheessa tuomionsa suorittamista, että häntä jo suorastaan ajetaan ulos. Miljoonan euron säästö vuodessa tarkoittaisi noilla tarjoamillasi luvuilla ja omalla kantaasi tukevalla pyöristämiselläni sitä, että ~15 vankia istuisi "pakon edessä omasta tahdostaan". Elinkautisvankien määrään suhteuttaen tuo miljoonasäästö per vuodessa taas on käytännössä katsoen mahdoton ja sekin toteutuisi vain siten, että vapautuvan vangin "vapaaelämän" kuluihin ei tulisi mitään yllätyksiä matkaan. Noiden yllätysten mahdollisuuteen taas vaikuttaa osittain oikeuspsykiatrinen lausunto.
Kun verrataan elinkautista istuvien määrää, valtion budjettia ja näiden "mahdollisesti yhteiskuntakelvollisten pakkovankien" määrää, niin tuo on ihan se ja sama istuuko herra X omasta tahdostaan elinkautista elinkautisena vai vapautetaanko hänet sosiaaliturvan piiriin ja mahdollisesti Alkon asiakkaaksi. Säästetty summa on niin minimaalinen, että se ei käytännössä näy missään. Asia olisi toinen jos noita alkaisi vähintään useita kymmeniä pakkautumaan linnaan "huvikseen".
Jos kuitenkin yhteiskuntakelpoiseksi luokiteltavat elinkautisvangit halutaan väkisin vapauttaa omasta tahdostaan riippumatta, pitäisi mielestäni lainsäädäntöä näiltä osin muuttaa. Yksi vaihtoehto sitten olisi esimerkiksi se, että risellä olisi valtuudet päättää vapautumisesta kun X määrä vuosia on istuttu tai vaihtoehtoisesti määritellä elinkautiselle yläistumaraja. Jälkimmäiseen toki soisin itse vielä lisäyksen siitä, että ylärajan kohdalla vanki ei arvioinnin perusteella tule todennäköisesti aiheuttamaan ongelmia.
Tällaiset tapaukset eivät mielestäni ole suoraan vertailukelpoisia vuosituomioihin. Vuosituomioiden määrä on jo itsessään niin paljon suurempi, että noissa "ensikertalaisen alennuksilla" ja vastaavilla yhteiskunta säästää nopeasti miljoonia mitä tulee vankeinhoitoon. Elinkautisvankien kohdalla taas jo pelkästään "volyymi" on sitä luokkaa, että säästö ei käytännöllisesti katsoen näy missään ja yhtäkään leikkausta ei tarvitse tehdä tai siltä ei vältytä vain sillä, että nämä omasta tahdostana elinkautista istuvat myös istuvat elinkautista vapautumisen sijaan.