Oikeuslaitoksen ja lakien perimmäinen ongelma on monessa tapauksessa se, että ongelmien ja rikoksien takana on yleensä melko pieni mutta erittäin aktiivinen marginaaliporukka, joka vastaa isosta osasta rikoksia ja yleensä myös uusii rikoksensa, mutta tätä pientä porukkaa ei rangaista kunnolla eikä pidetä heitä poissa vaarantamasta muita ihmisiä. Sen sijaan viranomaiset kehittelevät järjettömiä kollektiivirangaistuksia yhteiskunnan suurelle enemmistölle, vieläpä sellaisia rangaistuksia joiden pääasiallinen funktio tuntuu olevan rahastaminen sakoilla eikä turvallisuuden lisääminen.
Esimerkiksi nyt vaikkapa tieliikenne. Ei liikenteen vaarana ole 0,2 promillen "kännissä" eli yhden saunakaljan nauttinut ja kotiin ajava työssäkäyvä Teppo Tavallinen. Ei edes sen jälkeen, jos kainuulainen vasurinaikkonen eli liikenneministeri Kyllönen ajaa läpi "liikenneturvallisuutta" parantavan promillerajauudistuksensa ja Teppo Tavalliselle mätkäistään sakot 0,21 promillen kaatokännistä. Rahaa kylläkin tulee valtion kassaan, edellyttäen, että Teppo Tavallinen ja hänen kaltaisensa eivät piruuttaan riitauta poliisin alkometriä tien päällä ja vaadi kuljetusta verikokeeseen, jolloin promilleraja jo laskeekin rajan alle.
Liikenteen vaarana ovat ihan toisenlaiset henkilöt, joita on määrälllisesti vähän, mutta joiden aiheuttama vaara muille on ihan toista luokkaa.
-Lasse Litrahuuli, alkoholivammainen teiden musta ritari. Lassen ajokykyynhän ei tunnetusti 3,5 promillen känni vaikuta, joten Lasse istuu joka ilta auton rattiin. Kortti on jo viety, mutta ei sitä autoa kortilla ajeta. Eikä autoa oteta Lasselta poiskaan rikoksentekovälineenä. Tänä vuonna Lasse on kärähtänyt jo 42 kertaa, viikonloppuna tulee taas seuraava rasti ruutuun.
-Simo Surmaaja, lapsen ja perheenäidin tappanut himokaahari, joka sai muodollisen tuomion mutta joka päästettiin taas vapaaksi ja auton rattiin - ja taas Simo ajoi jonkun päälle. Pois alta risut ja männynkävyt!
-Pasi Piripää, jolle speedi tarkoittaa sekä amfetamiinin vetoa että autolla kaahailua, toki varastetulla autolla.
-Bergil Mats Westerholmenbergdahl, joka on tärkeä bemarimies ja jolla on kova kiire. Niin kova, että hänen täytyy roikkua jokaisen edelläajavan takapuskurissa, erityisesti huonolla kelillä ja pimeällä. Eihän se käy päinsä, että satasen rajoituksella joku nynnäri kehtaa ajaa tasan satasta lumimyrskyssä - täytyy sitä nyt vähän osata painaa kaasua kun kerran bemari on takana ja bisnismiäs ratissa. Bergil Mats toki tekee surmanohituksia joka välissä, jotta hän ehtii 4,3 sekuntia muita ennen punaisiin valoihin, joista mennään vanhoilla vihreillä. Auto on kallis ja uusi, mutta huonosti varusteltu, sillä sen vilkut eivät tunnu toimivan kun Bergil Mats vaihtaa kaistaa äkkinykäyksin.
-Woitto-ukki, vanha veteraani auton ratissa. Ajotavat opittiin jo Talvisodassa ja niitä ei ole sen koommin päivitetty. Näkö ei ole Woitolla entisensä, eivätkä refleksit tai kuulo. Mielikin vaeltaa auton ratissa usein vanhoihin aikoihin Kollaajoella, nykypäivän ja kanssaliikenteen kanssa onkin sitten vähän toinen juttu.
Sen sijaan, että pyrittäisiin ihmeellisillä kollektiivirangaistuksilla vainoamaan hyvin ja joustavasti ajavaa enemmistöä, niin toimenpiteiden pitäisi kohdistua tiukasti edellämainittujen ihmistyyppien aiheuttamien vaaratilanteiden hoitamiseen.
Lasse Litrahuuli pitäisi laittaa pakkohoitoon ja katkaisuun, samalla elinikäinen antabus käsivarteen. Auto takavarikoidaan valtiolle, kortti leikataan saksilla ja Lasse siirretään julkisen joukkoliikenteen käyttäjäksi jahka Lasse pääsee pakkohoidosta, jossa alkoholikierre katkaistaan ja Lasse tekee aikansa reippaita metsätöitä ulkoilmassa.
Simo Surmaajaa kohdellaan tekojen mukaisesti, eli ensimmäisen uhrin jälkeen auto valtiolle, ikuinen ajokielto ja autolla suoritetusta hengenriistosta tappotuomion mukainen kakku, 9 vuotta. Jos tämän jälkeen Simo vielä tekee samaa, niin rikoksenuusijana maksimituomio, joka istutaan päivästä päivään eristyssellissä. Olennaista ei ole se, "kuntoutuuko" Simo yhteiskuntaan vaan se, että Simo on mahdollisimman monta vuotta poissa vaarantamasta muita. Sama pätee Pasi Piripäähän, sillä erolla, että Pasi vieroitetaan aineista pistämällä Pasi työleirille.
BMW-Bergiliin puree pikkutuomioiden ja sakkojen sijasta paremmin todella kovat sakot sekä nöyryytys/häpeärangaistus. BMW valtiolle, tilalle annetaan mopoauto, joka onkin ainoa ajoneuvo, jota Bergil saa ajaa kunnes suorittaa ajokoulun alusta loppuun uudestaan - myös kakkosvaiheen, eli välissä on pidempi vaihe väliaikaisella kortilla. Ajokouluun kuuluu 14 lisätuntia vilkun käytöstä. Bergil ei ole varsinaisesti rikollinen siinä mielessä mitä Simo Surmaaja on, Bergil on vain mulkku, joka pitää saada lerpahtamaan ennen kuin sen annetaan taas kohota.
Woittoa pitää kohdella iän vaatimalla kunnioituksella - Woitolle ja muille vanhoille kuskeille taksiseteleitä ja ilmainen kulku busseilla. Auto lunastetaan valtiolle sopuhintaan, mutta Woittoa ei enää auton rattiin päästetä. Tulee yhteiskunnalle halvemmaksi vaikka maksaa Woiton taksiajelut tämän elämän loppuun asti kuin mahdollistaa tilanne, jossa Woitto sekottaa kaasun ja jarrun ja ajaa keskelle väkijoukkoa.
Samat lainalaisuudet pätevät toki muihinkin ongelmiin ja rikoksiin. Tietyistä rangaistuksista pitäisi selvitä sovittelemalla, mutta väkivaltaiset rikoksenuusijat pitäisi pitää loppuikänsä telkien takana. Sujuu se muissakin sivistysvaltioissa: Britanniassakin on moni sarjamurhaaja istumassa ikuisesti, ja monet tappajat saavat 30 vuoden kakkuja, jotka tosiaan istutaan alusta loppuun. Vankien ylläpito on kallista, mutta muitten ihmisten ja veronmaksajien turvallisuus on sen arvoista. Ja saahan vankeihin meneviä kuluja helposti laskettua jos vain halutaan. Vaippoihin vain makaamaan ja lääketokkuraan aliravittuina kuten suomalaiset vanhuksetkin, joille puolestaan pitäisi taata vähintään vankilatason kohtelu, joka on vanhainkoteihin verrattuna luksuselämää. Pysyypä bodari-Repakin vähän vaarattomampana kun Repa makaisi 12 vuoden murhatuomionsa letkuruokinnassa eikä bodaisi itseään tappokuntoon (kirjaimellisesti) linnassa.