Tässä ratifiointi-asiassa ollaan Suomessa tietysti vähän subjektiivisia, mutta ei tuo yksimielisyyden periaate oikein enää toimi, kun väkikin on pöydässä lisääntynyt. Turkki toki ollut alusta lähtien, mutta kuitenkin.Eipä juuri mitään. En varsinaisesti ainakaan itse Stoltenbergin tekemisiä niinkään tuomitse, ukko sai viime kesänä Erdon puhuttua kolmikantasopimukseen ja nytkin neuvottelut taisivat koraanin polton jälkeen jatkua ainakin aika pitkälti Jensin ansiosta.
Mutta siitä ei päästä kuitenkaan mihinkään, että NATOn pääsihteerinä tämä tiettyjen jäsenmaiden pelleily kaatuu myös osittain Jensin niskaan - oli siihen aihetta tai ei. Turkki ja Unkari pelaa likaista peliään eikä Stoltenberg siihen oikein muuta voi tehdä, kuin sanallisesti painostaa että Suomen ja Ruotsin jäsenyydet on aika ratifioida.
Näiden kahden maan lisäksi vikaa on kyllä NATOssa organisaationa, että se mahdollistaa tällaisen puolustusliiton sisäisen pelleilyn. Ja koska Jens edustaa NATOa niin saa kuraa niskaansa sellaisestakin, mille ei mitään voi. Mutta näinhän se menee muuallakin esimerkiksi työelämässä.
Silti hieman ihmettelen Stoltenbergin älyttömän positiivista kokonaiskuvaa NATOsta vielä viime keväänä, kun Suomea ja Ruotsia suorastaan kinuttiin sisään avoimista ovista. Puhuttiin jopa hupaisan kuuloisista parin viikon pikaratifioinneista jotka kuulostivat täysin utopistisilta jo silloin, ennen kuin Turkin ja Unkarin pelleilystä vielä edes tiedettiin mitään.
Olen ennenkin maininnut asiasta, mutta mainitaan nyt taas: on käsittämätöntä, että yksi tai kaksi maata voi saada NATOn näin kyykkyyn. Käytännössä pitäisi riittää, että vaikkapa 90% jäsenmaista hyväksyy uudet tulokkaat ja se riittää artikla 5. mukaisiin takuisiin. Olkoon sitten mahdollisen konfliktin iskiessä nämä 10% maista osallistumatta tukitoimiin.
Stoltenberg ei tietenkään voi asialle mitään eikä muuttaa NATOn rakennetta. Voisi kuitenkin todeta, että Jensillä taisi olla vähän liian positiivinen kuva NATOn yhtenäisyydestä ja siitä, ettei kukaan lähtisi härskisti ajamaan vain ja ainoastaan omaa etuaan ratifiointien avulla.
Summa summarum: ei Stoltenberg huonosti ole hommansa hoitanut, mutta rikkinäisenä levynä ja NATOn pääsihteerinä kritiikki nyt vaan kohdistuu osittain myös häneen.
Kyllä mä mielelläni näkisin ihan Naton toimintakyvyn takia, että joku päätöksille riittävä enemmistö määritettäisiin. Esimerkiksi 5/6 olisi jo semmoinen, että vaadittaisiin laaja yhteisymmärrys, mutta blokkaisi kuitenkin nämä yksittäiset lypsäjät.