Ei varmaan ihan niin sinisilmäisiä oltu, Halosta ja hengenheimolaisiaan lukuunottamatta, että niihin arvoihin olisi uskottu. Politkovskajan murhan jälkeen varmaan viimeistään valtaosa suomalaisista näki että toivottua demokratiakehitystä ei tullut, ja uhka idästä palautuu samanlaiseksi kuin oli Neuvostoliiton aikoina.Kyllä. "Kansa ei halunnut" on se syy. Minä silti ihmettelen, että miksi kansa suhtautui tähän jäsenyyteen niin nihkeästi, kun kuitenkin kaikkien tiedossa oli meidän maantieteellinen sijaintimme sekä se, että millainen maa meillä on naapurissa. Olimmeko vain niin sinisilmäisiä, että uskoimme aidosti Venäjän muuttuneen sellaiseksi, että se ei enää ikinä tahdo alistaa pienempiä naapureitaan, vaan haluaa muuttua eurooppalaisiin arvoihin pohjautuvaksi ja nykyaikaiseksi maaksi?
Jos olimme, niin miksi sitten ummistimme silmämme Putinin "geopoliittinen katastrofi"-puheilta, asevarustelun kiihtymiseltä, Georgian sodalta tai Krimin miehityksellä? Siitäkin on jo yhdeksän vuotta aikaa...
Mutta NATO-jäsenyyttä ei kuitenkaan nähty tarpeelliseksi tai mahdolliseksi vaikka Venäjän uhka (ainakin osittain) tunnistettiin. Tähän varmaan liittyy jonkin verran sinisilmäisyyttä ja suomettumisen perintöä.
Sinisilmäisyyttä sikäli, että ajateltiin ettei Venäjä voisi uhrata kauppasuhteitaan Eurooppaan ja kymmenien ellei satojen tuhansien miesten henkiä, mitä hyökkäyssota eurooppalaiseen maahan vaatisi. Ukrainan sota osoitti, ettei se välitäkään noista paskan vertaa. Joten väärässä oltiin. NATO tarvitaan, oma puolustus ja EU:n sanktiot ei ole riittävä pidäke.
Suomettumisen perintö varmaan näkyi siinä, ettei aiheesta uskallettu kovin pontevasti keskustellakaan. Karhu suuttuisi, idänkauppa kärsisi. Joten oli turha puhua NATO:on menosta kun emme kuitenkaan voisi. Ja suomettuminen vaikutti myös poliittisten perinteiden kautta. Lähes kaikkien puolueiden kannattajat oppivat suomettumisen aikana katsomaan karsaasti vastuuttomia NATO:on menosta höpöttäjiä. Matalan profiilin pitäminen oli sisäistetty suomalaiseksi hyveeksi.
Ukrainan sodan myötä kaikki varovaisuus osoittautui turhaksi. Venäjä suuttui Suomeen joka tapauksessa, jo siitä että osallistuimme EU:n sanktioihin. Joten sekin peruste NATO:on menemättömyydelle murtui.