Natoa kohti lähdettiin kulkemaan käsi kädessä Ruotsin kanssa ja yhdessä sinne myös mennään. Hakemukset toimitettiin symbolisesti yhdessä, jotta kaikkialle olisi selvää Suomen ja Ruotsin tiivis yhteys. Tästä linjasta ei mielestäni pidä missään nimessä tinkiä enää tässä vaiheessa, mikäli pakottavaa syytä siihen ei ilmene. Juuri tällä hetkellä ei ole akuuttia uhkaa kohdistumassa Suomeen, joten varsinaista kiirettä Natoon ei ole.
Venäjä koettaa kaikin mahdollisin tavoin hajoittaa lännen yhtenäisyyttä ja kiila Suomen ja Ruotsin väliin pelaisi suoraan heidän pussiinsa. Riippumatta siitä, mikä todellinen merkitys Suomen nopeammalla sisäänpääsyllä olisi Ruotsille, se olisi vaikuttamassa negatiivisesti keskinäiseen luottamukseen ja olisi samalla iso progandavoitto Venäjälle. Käänteisesti odottaminen osoittaisi yhtenäisyyttä ja selkärankaa, jota tässä tilanteessa tarvitaan. Imago vastuullisena ja luotettavana kumppanina ei heijasta pelkästään sotilaallisessa yhteistyössä, eikä pelkästään suhteessa Ruotsiin. Pohjoismaat ovat olleet ja tulevat jatkossakin olemaan Suomen tärkein yhteistyön foorumi kaikessa kansainvälisessä toiminnassa ja suhteita on syytä kaikin tavoin vaalia. Moni muistuttaa Ruotsin petoksesta EU:n osalta, mutta olisi iso virhe tuijotella taustapeiliin ja lähteä näpäyttämään takaisin. Osoittamalla solidaarisuutta voi voittaa paljon enemmän.