Politiikka on mahdollisuuksien taidetta. Ei nyt pidä unohtaa sitäkään, että Nato-jäsenyyden hyväksyminen on kansallinen etumme. Ruotsi voitaisiin aivan hyvin siististi ja diplomaattisesti skipata junasta. Tämähän ei ole mikään moraalikysymys: suomalaiset eivät vain osaa pelata tarpeeksi kaksilla korteilla. Ei olla tarpeeksi umpikieroja, politiikka on likaista peliä, se kai ei ole kenelläkään yllätys.
'
Ruotsin skippaaminen ei ole järkevää vain ja ainoastaan siksi, että Suomelle voi käydä täsmälleen samoin. Ei tarvita kuin yksi provokaatio Suomessa ja olemme taas Ruotsin kanssa samassa estoniassa. Tämä rajoittaa mahdollisuuksiamme, käsiä ei pidä sitoa, mutta asioiden varmistaminen on todellakin tarpeen. Se, mitä Venäjä vesi kielellä odottaa, on harkintakyvyn puute, jollaista Haavisto osoitti.
Voisimme mennä Natoon ilman Ruotsia, mutta vasta kun hyväksynnät on taskussa. Sitä ennen, pelaamme luonnollisesti "kaikki pelaa"-tyylillä. Siis julkisuudessa, suojatulla yhteydellä voimme tehdä aivan toisia asioita. Tällöin Venäjän mahdollinen provokaatio ei vahingoittaisi Suomea Ruotsia enempää. Venäjän haluna on upottaa paattimme kokonaan.
Jos Suomen ja Ruotsin väliin pystyttäisiin julkisesti lyömään kiilaa provokaation avulla, silloin molempien Nato-jäsenyydet olisivat vaakalaudalla. Natokin ihan suuttuisi. Suomen pitää osata irrottaa kätensä Ruotsin kädestä oikeaan aikaan. Mutta toki toivotaan, että kumpikin käyvät käsi kädessä taloon autioon.