Sitä, että isovanhemmilleni haarukka oli gaffeli tai kaffeli, kadun reunakivet olivat rotwalleja, vaatekaappi oli garderoobi, vati oli fati, rapu oli krapu, apumiehet hanskankareita, eivät sanoneet " iltaa tai huomenta" , vaan ehtoota tai morjensta, ja konekivääri oli kuularuisku, papit olivat rovasteja, ja kakluuni oli vaan kakluuni.
Länsi-Suomessa oli käytössä täysin ruotsalaisperäinen sanasto, josta kirjakielessä poistettiin frankensteinmaisesti puolet, ja tilalle tarjottiin sellaista sanasto idästä, joka oli täysin vierasta, sisältäen jopa venäläisperäistä lainasanastoa.
Ei tuo viime vuosisadan alkupuolella syntynyt väestö itäsanoja oppinut käyttämään, lukiota käymättömät eivät olisi edes osanneet kirjoittaa oikein.
Ja loppuosa: Tampere oli käytännössä 100% ruotsinkielinen kaupunki, johon muistaakseni ei perustettu edes suomenkielistä seurakuntaa ensimmäiseen 35 vuoteen, kun ei ollut käyttäjiä.
Kirjakielillä ja vastaavilla minkä tahansa kielen "ylimmillä" varieteeteilla on yleensä se piirre, että niissä tehdään kompromisseja kielen eri murteiden välillä ja joudutaan valitsemaan standardiksi sanastoa mahdollisesti sen perusteella, mikä kuulostaa oletetusti keskimäärin vähiten vieraalta kielen kaikkien eri murteiden puhujille. Tämä ei ole mitenkään erityinen piirre suomelle, vaikka toteutuksen aikataulu saattoikin olla aika nopea (mahdollisesti siksi, että Suomi tuli tässä asiassa jälleen kerran jälkijunassa ja suomen kieli haluttiin äkkiä nostaa muiden kansalliskielten joukkoon).
Länsimurteissa ei todellakaan ole missään vaiheessa ollut
täysin ruotsalaisperäinen sanasto, vaikka germaanisia lainoja olikin aika paljon. On myös melko populistinen heitto sanoa, että sanastoa olisi "poistettu", kun todellisuudessa jotain osaa läntisestä sanastosta ei vain valittu kirjakielen standardiksi, ja tuota sanastoa (ja läntistä, hieman poikkeavaa kielioppia) edelleenkin kuulee länsisuomalaisessa puheessa.
En nyt ymmärrä, mihin tuo väite Tampereen 100% ruotsinkielisyydestä oli vastaus, mutta tuo väite itsessään kuulostaa uskomattomalta, kun sata vuotta sitten Tampereella oli ruotsinkielisiä vain 5,5% väestöstä.
Vielä 100 vuotta myöhemmin yli 1/5 "suomalaisista" oli ruotsinkielisiä, ja maansa omistavat maanviljelijät ja kauppiaat kaksikielisiä, kun ei kauppakirjoja ja kuitteja olisi osattu suomeksi tehdä: sanasto kun puuttui: sekä kirjoittajat, että lukijat.
Muutos on ollut nopea: nyt reilut 100 vuotta myöhemmin sukuni täysin parissa polvessa kansalliskiihkon vallassa suomalaistuneet, siis kieleltään, juuret ovat taas monimuotoistumassa: tällä vuosituhannella sukuun syntyneet lapset puhuvat taas kahta kieltä sekaisin, tai kolmea, jos asuvat ulkomailla.
Wikipedian mukaan vuonna 1900 koko Suomen väestöstä oli ruotsinkielisiä 12,89%, ei 20%. Noin paljon ruotsinkielisiä Suomessa on ollut
ehkä joskus 1400-1500-luvulla, jos silloinkaan.
Väestön siirtyminen valtaenemmistön standardikielen suuntaan erilaisista syistä on normaali ilmiö. Sitä voi kutsua
keinotekoiseksi,
himpskutin hurjaksi tai vaikka
saatanan salajuoneksi, mutta se on silti normaali ilmiö. Kun kutsuit tätä kehitystä
keinotekoiseksi, oletin, että teet niin siksi, että pidät tätä meillä Suomessa tapahtunutta
keinotekoisuutta jollain tapaa Suomelle erityisenä piirteenä. Vaikuttaa siltä, ettei se ole Suomelle erityinen piirre.
100 vuotta eteenpäin, ja voi hyvinkin olla, että suomea puhuvat enää heikoimmin koulutetut ja huonoimmin elämässä menestyneet: nyt jo fiksuimmat nuoret lähtevät ulkomaille, ja "vanha" esi-isien kieli rapautuu, eivätkä heidän lapsensa sitä tule, ainakaan ensimmäisenä kielenään, käyttämään, jos ollenkaan.
Nyt jo itselläkin alkaa olla vaikeuksia nuorempien sukulaisten ja kouluaikaisten tuttujen lasten kanssa, kun puhuvat niin paljon parempaa englantia. Ja/tai saksaa, ranskaa,ruotsia. Jopa espanjaa.
Enkä ihmettele jos eivät ellatiivit, illatiivit, ablatiivit ja mahtomuodot kauheasti kiinnosta. Onhan tämä nykysuomen kieli, jos ei este, hidaste. Alkaahan konsernikieli täällä Suomessakin olemaan jotain muuta kuin suomenkieli.
2-3 sukupolvea, ja voi olla, että tämä kielemme on joko taantunut, tai tapahtunut niin, että se näyttää tuleville sukupolville yhtä mystiseltä ja vaikeaselkoiselta kuin 3 sukupolvea sitten kirjoitettu kieli itselleni.
En usko, että tilanne on vielä 100 vuoden kuluttua noin synkkä, kun suomi on kuitenkin tämän maan valtaenemmistön (yli 87% väestöstä) kieli. Englanti kyllä uhkaa, ja suomalaiset voisivat tätä uhkaa vastaan oppia ylpeämmäksi suomen kielestä; tarpeetonta nöyristelyä englannin edessä näkee jatkuvasti kaikkialla.
Kuitenkin alkuperäinen väitteesi siitä, että tämä
keinotekoinen suomemme saattaa
keinotekoisuutensa vuoksi kadota nopeastikin on kaikin puolin höttöä täynnä.
@Staffan , noista Agricolankin aikaisista erittäin vanhoista suomenkielisistä teksteistä kummallisia tekee lähinnä se, että kirjoitettu suomi haki vielä muotoaan. Puhuttu suomi on voinut olla yllättävänkin ymmärrettävää nykysuomalaisen korvaan, vaikka vähäisen säilyneen materiaalin vuoksi tätä on tietysti vaikea todistaa verrattuna vaikkapa englantiin, jonka ääntämyksestä ja sen muutoksista tiedetään paljonkin suhteellisen runsaan materiaalin vuoksi.
Pidän myös mahdollisena, että väitteet Suomen eri murrealueiden ihmisten keskinäisestä ymmärtämättömyydestä satoja vuosia sitten saattavat olla liioiteltuja tai aikansa heimoöyhötyksen tuotetta. Nykyäänkin törmää ihan samalla tavalla yksilöihin, jotka puhuvat epäselvästi ja sattuvat olemaan eri puolelta maata, joten en näe mahdottomana, että tällaiset tapaukset olisivat tuolloinkin voineet johtaa tällaisten juttujen syntyyn.
