Pidän ymmärrettävänä huolta suomen rappeutumisesta ja jopa täydellisestä kadosta. Jo nyt ollaan lähellä tilannetta, että kaikkia tieteellisiä termejä ei enää joko käännetä suomeksi tai tehtyjä käännöksiä ei käytetä (esimerkkinä mainos muutaman viikon takaa, jossa myytiin palvelua 'devaajille', siis (ohjelmisto)kehittäjille). Välillä myös tieteellisen tekstin lukeminen on työlästä, kun se vilisee vierassanoja. Itsekin käytän arkikielessä kaikenlaista huttua: rationaalinen, konsensus, korrelaatio jne., mutta yritän, yritän käyttää äidinkielisiä vastineita enemmän ja enemmän. Jos tieteellinen kieli vaatii rinnalleen sanakirjan, on menty pahasti metsään, eikä tieto ole enää kaikkien saatavilla.
Minusta meillä on valtavan kekseliäs ja leikkisä kieli, jonka eteen on nähty vaivaa. Lempilapsiani ovat ajatella (kantasanana ajaa eli edetä) sekä tietää (kantasanana tie eli kulkea pitkin tietä, tunnettua reittiä). Mikä mahtava logiikka! Meillä on myös (taivutus)rakenteita, jotka ovat syrjäisen sijaintimme vuoksi säilyneet iänkaiken käyttökelpoisina ja joita sukukielten tutkijat penkovat jäljittääkseen oman kielensä historiaa. Lisäksi suomi on tavattoman taloudellinen kieli, esimerkiksi verbi voi sisältää subjektin (ei tarvitse sanoa 'minä ajan', vaan pelkkä 'ajan' riittää) tai voimme sitoa merkityskokonaisuuksia yhdeksi sanaksi (lempilapsettakaan) <- SURKEA esimerkki, mutta ehkä ymmärrätte. Ja rakastan ilmaisua "Sataa." Yksi sana sisältää _kaiken_.
No joo, vouhkaan vielä vähän ja sitten menen nukkumaan, anteeksi jo etukäteen vuodatus. Nimittäin minua kiinnostaa, kuuletteko puheessanne jäännöslopukkeen tai sen puuttumisen? Jäännöslopuke on varmasti monille tuttu mutta sinänsä pitkä juttu. Sitä esiintyy monin eri tavoin, mutta äidinkielisesti satakuntalaisena minua kiinnostaa täsmällisesti tämä ilmiö:
tule tänne (lausuttuna tulet_tänne)
tervetuloa (tervettuloa)
hernekeitto (hernekkeitto) jne.
Tämän etymologinen tausta on e : ee-tyyppisten sanojen päättyminen muinoin h:hon. Esimerkkinä veneh : venehen, jolloin yhdyssanat ovat olleet muotoa venehsatama. Aikojen saatossa kielentutkimuksen mukaan h on liikuskellut (edelleen runoudessa esiintynyt venhe) ja sittemmin hälventynyt tykkänään pois - paitsi että se on jäänyt tuona välihenkosena leijumaan.
Satakuntalaisilta jäännöslopuke yleensä puuttuu (kuunnelkaa ensi kerralla Isomäen hallilla, kun joku sanoo teille "tervetuloo" ilman keski-t:n tuplaantumista), myös Kotkan seutuvilla ainakin on murrealue, josta tämä piirre puuttuu. Satakuntalaisten on ilmeisesti aika vaikea edes kuulla tämän piirteen olemassaoloa, koska kielikorva ei sitä sano. Tämä on myös yksi viimeisistä piirteistä, joka kavaltaa puhujan, jonka ei-äidinkielinen suomi on liki täydellistä, mutta jokin puuttuu.
Uh, eipä tässä muuta. Kuin että rakastakaa tätä kieltä. Aika ainutlaatuista kieltä puhutaan ja siitä on syytä olla ylpeä.