Suomen kielen historia

[arvee]

Vielä yksi heitto tähän suomenkielen ylivaltaan yhteiskunnassamme.
Sanasto, sen perimä ei ole minusta kovinkaan mielenkiintoinen. Skandi eli germaanivaikutus, tuo jokin balttivaikutus, uudempi venäjän slaavisanojen lainaus eli yleensäkin indoeurooppalaisten kielten sanojen omaksuminen. Oujee, rocknroll, suomalainen oppii sanoja muista kielistä kyllä.

Aina on mielenkiintoisempaa miettiä, miksi suomalaisilla on vain hän-pronomini, miksi suomessa ei ns. sukuja vaan kaikki maailmassa on jotenkin neutreja, sukupuolettomia. Ja sitten tämä typerä sijamuotojen käyttö, prepositiot olisivat minusta kätevämpiä. Aikamuodot ovat sinänsä simppeleitä, emme pidä epäsäännöllisistä verbeistä, mutta kaikenlaisten sinänsä kätsien partisiippien, johdannaisten ja morfeemienkin lähes rajattomassa sanavaraston kehittelyssä, nyansseineen suomalaisen ajatusmaailma on väistämättä erilainen toisiin sivistyskansoihin verrattuna. Suomenkieli on ajatusmaailmansa. Vähänkö erikoinen.

 

[Jakedeus]

1779 perustettuun Tammerfors stad-nimisessä kaupungissa, jonka nimi lyheni Tammerforsiksi 1800-luvulla, alettiin järjestämään suomenkielisiä jumalanpalveluksia 1815. Sitä ennen ei tosiaan ollut suomenkielistä väestöä osallistumaan.

Mites vaikka Messukylässä? Ulkopaikkakuntalaisille tiedoksi, että sijaitsee Hakametsän vieressä, ja liitettiin Tampereeseen 1947. Siellä sijaitsee nykytampereen vanhin rakennus, Messukylän vanha kirkko.

Eli pointti siis, että väitteesi käytännössä koskee vain nykytampereen keskusta-alueella asuneita, ja on näin harhaanjohtava, koska suuri osa alueen asukkkaista asui naapuripitäjissä.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Olen kuullut jopa väitteen, että esimerkiksi kainuulainen ja turkulainen eivät olisi vielä 1800-luvulla (mahdollisesti jopa loppupuolella) ymmärtäneet toistensa puhetta. Osaako joku suomen kielen historiaan vahvistaa tai kumota tämän väitteen?

Täällä Oulun kupeessa oli monia murteita noina aikoina. Esimerkiksi oululainen ja iiläinen eivät aina ymmärtäneet toisiaan 1900-luvun alussa. Etäisyys noiden kahden paikkakunnan välillä n. 40km ja samalla rannalla. Oululaisilla oli enemmän venäläistä eli itäistä partta, kun taas iiläisillä oli läntisempi lähestymistapa kieleen.

Olen kuullut nauhoituksia molemmista ajalta ennen itsenäisyyttä, eikä niistä ota pirukaan selvää, että mitä selittelevät. Ennemmin sanoisin siitä vanhasta Iijokilaisesta murteesta, että se on "oulun murretta", entä se oululainen yritys.

Sori OT.

 

[Vesuri]

Olen kuullut jopa väitteen, että esimerkiksi kainuulainen ja turkulainen eivät olisi vielä 1800-luvulla (mahdollisesti jopa loppupuolella) ymmärtäneet toistensa puhetta. Osaako joku suomen kielen historiaan vahvistaa tai kumota tämän väitteen?

Isäni suku Kainuusta ja äitini Varsinais-Suomesta. Itse Kainuussa lapsuuden ja nuoruuden viettänyt. Turkulaisten puheesta sai lapsena sentään jotain selvää, mutta Vakka-Suomalaisten puheita sai kuunnella tarkasti ja arvuutella mitä oikein yrittävät sanoa.

 

[penaz]

Eräs turkulainen suomenruotsalainen tuttuni 80-luvulla kertoi, että kun hän kävi vaimonsa kotipaikalla Närpiössä sukujuhlissa, hän ei närpiöläisten suomenruotsista paljon ymmärtänyt. Sanoi vain nauraneensa kun muutkin nauroivat. Eli myös Suomessa puhuttavassa ruotsin kielessä on hyvin paljon eroja.

 

[Ostoskassi]

1779 perustettuun Tammerfors stad-nimisessä kaupungissa, jonka nimi lyheni Tammerforsiksi 1800-luvulla, alettiin järjestämään suomenkielisiä jumalanpalveluksia 1815. Sitä ennen ei tosiaan ollut suomenkielistä väestöä osallistumaan. Porvaristo, tehtaiden työnjohtajat, konttorityöntekijät ja maanomistajat olivat ruotsinkielisiä vielä 1800-luvun loppupuolelle saakka, sillä tehtaissa työkielenä, siis tehtävissä, joissa vaadittiin puhumista, tai kirjoittamista, oli ruotsi tai englanti. Englanti oli konemestarien työkieli aina Mr.Finlaysonin saapumisesta alkaen.

Itse asiassa jo 1600-luvulla lukema oli 16-17%, ja se kasvoi luonnollisesti 1700-luvulla, ylittäen 20%, kun itäiset alueet, wanha Suomi, liitettiin Venäjälle.

Luku laski taas, kun Karjalan ja Kymen alueet liitettiin osaksi suurituhtinaskuntaa.

Sitten se taas nousi koulutuksen ja lukutaidon myötä, kunnes kansallisuusaate alkoi taas sitä syömään. Eritysesti juuri 1900-luvun alussa umpiruotsinkieliset alkoivat suomentaa nimiään ja puhua, ainakin opetella, suomea.

On hyvä muistaa, että aikoinaan kielikysymykseen ei suhtauduttu samalla tavalla kuin nykyisin. Ruotsin kielen osaaminen oli enemmänkin taito siinä missä ruoanlaitto tai muu vastaava toimenpide. Jos halusi päästä valtion virkoihin, niin aivan kuten totesit, ruotsia oli osattava, mutta tämä ei tarkoittanut sitä, etteivätkö virasto- ja työkielenään ruotsia puhuvat henkilöt olisi kuitenkin (voineet olla) suomenkielisiä ensisijaisesti.

Suomen kielen asema vakiintui jo Ruotsin aikana 1400-luvulla, kun säätyvaltiopäiville kutsuttiin ruotsia osamattomat suomea puhuvat talonpojat. Talonpojille tuli ennen päätösten täytäntöönpanemista kertoa suomen kielellä mistä oltiin päätetty ja päätöksentekoa usein jopa lykättiin, jotta suomenkielisille talonpojille oli kerrottu mistä oli kyse ja mistä päätettiin. Huomioitavaa tässä on nimenomaisesti se, että käännös suomenkielisille talonpojilla tapahtui suomen kielellä, ei meänkielellä tai karjalaksi. Suomen kieli oli siis Ruotsin valtionkin mielestä selkeästi tunnistettavissa oleva kielivähemmistö.

Eli jos puhutaan vaikka ruotsinkielisistä jumalanpalveluksista, niin näitä järjestettiin erityisesti siksi, että ruotsin kieli oli lähtökohtaisesti kaikkien osaama kieli, suomen kielellä järjestettävät messut eivät olleet yleisiä, koska suomen kielellä ei oltaisi saavutettu yhtä laajaa kuulijaryhmää. Suomen kielellä käytävät keskustelut olivat lähtökohtaisesti keskusteluja, joihin kaikki eivät voineet osallistua, koska kielitaito ei ollut riittävää, sen sijaan ruotsin kielen asema työkielenä oli vakiintunut ja sen käyttäminen julkisissa viroissa, poliittisissa keskusteluissa tai messuissa oli täten suotavaa.

 

[Wiljami]

Eräs turkulainen suomenruotsalainen tuttuni 80-luvulla kertoi, että kun hän kävi vaimonsa kotipaikalla Närpiössä sukujuhlissa, hän ei närpiöläisten suomenruotsista paljon ymmärtänyt. Sanoi vain nauraneensa kun muutkin nauroivat. Eli myös Suomessa puhuttavassa ruotsin kielessä on hyvin paljon eroja.

Jos en vallan väärin muista, niin ruotsin kielen arkaaisinta muotoa puhutaan Askolassa. Sinne jäänyt siis elämään jokin kauan aikaa sitten alueelle Ruotsista tulleiden ja sittemmin riittävässä määrin muista ruotsinpuhujista eristynyt populaatio haalimaan muinaisruotsia. Seuraavaksi vanhimmat murteet löytyvät muistaakseni Etelä- ja Keski-Pohjanmaan rannikkoseuduilta. Turun alueella on ollut niin tiuhaa liikennettä että kieli on päivittynyt emämaan kotkotusten mukaan melko lyhyellä viiveellä.

 

[Yläpesä]

Eli pointti siis, että väitteesi käytännössä koskee vain nykytampereen keskusta-alueella asuvia, ja on näin harhaanjohtava, koska suuri osa alueen asukkkaista asui naapuripitäjissä.

Juuri näin. Tuolloin Suur-Tampereen kaupunkiin kuului siis noin 200 asukasta. Kauppojen, tehtaiden työntekijät ja talonpojat asuivat Pirkkalassa (joka ulottui aina Pispalaan asti) ja Messukylässä (joka ulottui idästä Hallilaan ja Takahuhtiin vai kuuluiko Hatanpää ja sen myötä Kyttäläkin?).

Vanhin suomensukuinen tekstinäyte on itämerensuomella (josta siis heimomurteetkin ovat kehittyneet) kirjoitetussa tuohikirjeessä nr. 292 noin vuodelta 1250 eli kolmisensataa vuotta ennen Agricolaa. Tässä sen sisältö translitteroituna:

jumolanuoliïnimiži
noulisehanoliomobou
jumolasoud'niiohovi

Kun kerran suomi on niin ikivanhaa ja aina meille ymmärrettävää niin antakaas tulkkausnäyte.

 

[dana77]

Tämä yksi kieli, yksi kansa, yksi valtio ajatusmalli on vähän harhaanjohtava siinäkin mielessä, että asiat eivät ole aina olleet ollenkaan näin. Suomenkieltä on puhuttu jopa hyvin eteläisessä norjassa. Esim Norjan kaupaunki Bergen on samaa perua kun Suomen sanan Peruna. Tuolla on muutenin hyvin taustoitettu tuota miten aikoinaan kielitaito meni ammatin myötä eikä kansan tai valtion myötä:

Kveenin kieli – Wikipedia

fi.wikipedia.org

Suomenkielen puhuminen kiellettiin Norjassa nationalistisista syistä 1800-luvulla alueella ja se katosikin varsin kattavasti.

 

[Hatchetman]

Vanhin suomensukuinen tekstinäyte on itämerensuomella (josta siis heimomurteetkin ovat kehittyneet) kirjoitetussa tuohikirjeessä nr. 292 noin vuodelta 1250 eli kolmisensataa vuotta ennen Agricolaa. Tässä sen sisältö translitteroituna:

jumolanuoliïnimiži
noulisehanoliomobou
jumolasoud'niiohovi

Kun kerran suomi on niin ikivanhaa ja aina meille ymmärrettävää niin antakaas tulkkausnäyte.

Itämerensuomella tarkoittanet aunuksen-karjalan kieltä, tuo teksti oli kirjoitettu kyyrillisillä kirjaimilla, ja löytyi Novgorodista, ja vieläkin kiistellään mitä siinä tarkalleen lukee, se kun ei ollut edes 1250 ymmärrettävää lännempänä asuville heimoille

Tuotahan ei ole pystytty yksiselitteisesti kääntämään.

 

[Yläpesä]

Esim Norjan kaupaunki Bergen on samaa perua kun Suomen sanan Peruna.

Todellako? Vuorien Norja nimeäisi vuorten keskellä olevan kaupunkinsa maapäärynän mukaan?

 

[dana77]

Todellako? Vuorien Norja nimeäisi vuorten keskellä olevan kaupunkinsa maapäärynän mukaan?

Sellaisen jutun kuulin tuolla muutama vuosi sitten käydessäni ja wiki väittää samaa:
(entiset nimet Bergvin ja Bjørgvin, kveeniksi Peruna)

Bergen – Wikipedia

fi.wikipedia.org

 

[Yläpesä]

Itämerensuomella tarkoittanet aunuksen-karjalan kieltä, tuo teksti oli kirjoitettu kyyrillisillä kirjaimilla, ja löytyi Novgorodista, ja vieläkin kiistellään mitä siinä tarkalleen lukee, se kun ei ollut edes 1250 ymmärrettävää lännempänä asuville heimoille

Tuotahan ei ole pystytty yksiselitteisesti kääntämään.

Kun en ole lingvisti niin jätän tarkemman määrittelemisen heille (eivätkä hekään ole päätyneet yksimielisyyteen tekstin kielestä). Mutta tätä suomiperhettä tuonkin pitäisi edustaa ja jos illusio suomen kielen ikiaikaisesta läpiymmärrettävyydestä on totta, pitäisihän tuo lyhyt teksti nyt kääntyä hetkessä.

Itämerensuomalaiset kielet – Wikipedia

fi.wikipedia.org

 

[Yläpesä]

Sellaisen jutun kuulin tuolla muutama vuosi sitten käydessäni ja wiki väittää samaa:
(entiset nimet Bergvin ja Bjørgvin, kveeniksi Peruna)

Bergen – Wikipedia

fi.wikipedia.org

Suomen sana peruna tulee ruotsista "jordpäron". Peruna tuotiin maahan Pommerin sodan aikana (jälkeen?) tulokaslajina. Ruotsalaisten tuomana. Alkaa olla wettenhovi-aspalaisuutta ilmassa.

 

[Ollakseni]

Peruna on eteläamerikkalainen lajike joten sitä ei ole Euroopassa ollut ainakaan ennen 1500-lukua. Bergen on kuitenkin perustettu tuon Wikipedia artikkelin mukaan vuonna 1070. Sehän on saattanut vain vääntyä suomalaisessa puheessa Perunaksi ja olla täysin liittymätön asia tähän ruokakasviin. Tai sitten jos Bergenissä on ollut paljon perunaa niin nimi saattaa olla vaikkapa jostain 1700-luvulta.

 

[Yläpesä]

Peruna on eteläamerikkalainen lajike joten sitä ei ole Euroopassa ollut ainakaan ennen 1500-lukua. Bergen on kuitenkin perustettu tuon Wikipedia artikkelin mukaan vuonna 1070. Sehän on saattanut vain vääntyä suomalaisessa puheessa Perunaksi ja olla täysin liittymätön asia tähän ruokakasviin. Tai sitten jos Bergenissä on ollut paljon perunaa niin nimi saattaa olla vaikkapa jostain 1700-luvulta.

Ruotsin ja Englannin pääkaupunkia nimeävät sanat ovat samaa perua kuin suomenkieliset "Tukholma" ja "Lontoo". Mistähän kannattaa siellä alkaa kaivaukset meidän jättämien jälkien löytämiseksi...? Cheeses.

 

[Mälkiä]

Kun en ole lingvisti niin jätän tarkemman määrittelemisen heille (eivätkä hekään ole päätyneet yksimielisyyteen tekstin kielestä). Mutta tätä suomiperhettä tuonkin pitäisi edustaa ja jos illusio suomen kielen ikiaikaisesta läpiymmärrettävyydestä on totta, pitäisihän tuo lyhyt teksti nyt kääntyä hetkessä.

Itämerensuomalaiset kielet – Wikipedia

fi.wikipedia.org

Leikitkö tyhmää?

Kukaan ei ole ensinnäkään esittänyt tuollaista väitettä läpiymmärrettävyydestä. Noista teksteistä tekee vaikeaselkoisia se, että tuolloin ei ole ollut mitään kirjoitetun kielen standardia, eikä erityisempää koulutusta kirjoittamiseen, minkä lisäksi/vuoksi kirjoittaja on voinut osaamattomuutensa vuoksi viljellä vaikka mitä epäjohdonmukaisuuksia lyhyeenkin tekstiin. Vanhaa, kirjoitettua suomea on myös säilynyt äärimmäisen vähän, mikä vaikeuttaa vanhan puhutun kielen ääntämyksen arviointia, kun suuremmasta otannasta pystyisi loogisesti päättelemään muun muassa riimien avulla sanojen ääntämyksiä.

Tuo kyseinen pätkä on vieläpä ilmeisesti jonkinlaista runoutta, mikä voi itsessään tehdä tekstissä käytetystä kielestä epäselvempää. Samanaikaisesti pätevät yllä luettelemani syyt vaikeaselkoisuudelle.

Kun menee johonkin 800 vuoden päähän, niin toki sanasto on siinä välissä ehtinyt vaihtua jonkin verran, mutta edelleenkin väitän, että puhuttu kieli on voinut olla yllättävänkin ymmärrettävää nykysuomenkielisen korvaan.

e. ...siis ensisijaisesti Agricolan aikainen puhuttu suomi on voinut olla varsin ymmärrettävää, mutta miksei vanhempikin.

 

[Ollakseni]

Ruotsin ja Englannin pääkaupunkia nimeävät sanat ovat samaa perua kuin suomenkieliset "Tukholma" ja "Lontoo". Mistähän kannattaa siellä alkaa kaivaukset meidän jättämien jälkien löytämiseksi...? Cheeses.

Tarkoitin ihan sitä että Bergen on voinut vääntyä suomalaisessa kielenkäytössä Perunaksi. Eli että kyseessä ei ole suomalaisesta kantasanasta norjaksi käännetty termi vaan toisinpäin. Sitten vähän mietin mistä tuo nimi olisi suomeen voinut tulla.

 

[Yläpesä]

Leikitkö tyhmää?

En. Oletko sinä?

Kukaan ei ole ensinnäkään esittänyt tuollaista väitettä läpiymmärrettävyydestä.

Saatoin ymmärtää väärin mutta tässä oli jotain sen suuntaista:

Suomen kieli on tuhansia vuosia vanha ja ilmaisuvoimaltaan hyvinkin elinvoimainen, eikä sen katoaminen ole millään tavalla todennköistä.

800 vuotta vanha itämerensuomalainen teksti joutuu jo alan tutkijoidenkin parissa melkoiseen pattitilanteeseen. Joten, kyllä, suomen kielemme on varsin uusi tuote. Tai lisäisin vielä suomenkin kieli on uusi tuote ja onneksi niin, sillä silloin se kykenee vastaamaan notkeasti ajassa muuttuviin tarpeisiin. Sehän on puhdasta evoluutiota ja selviytymisvoimaa.

 

[Jakedeus]

Saatoin ymmärtää väärin mutta tässä oli jotain sen suuntaista:

En tarkoittanut, että suomen kieli on ollut ilmaisuvoimaltaan aina samanlainen ja näin ymmärrettävä, enkä myöskään tarkoittanut, että nykysuomi on tuhansia vuosia vanha. Olisin voinut sanoa satoja vuosia vanha. Käytin käsitettä 'Suomen kieli' epäselvästi, sori siitä.

Wiki: '' Kantasuomea on puhuttu ajanlaskun alun tienoille, jonka jälkeen siitä ovat alkaneet kehittyä nykyiset itämerensuomalaiset kielet.[217] Erillisistä kielistä tai murteista voidaan puhua noin vuodesta 500 alkaen.[218] '' (Suomen kieli – Wikipedia)

 

[Everton]

jumolanuoliïnimiži
noulisehanoliomobou
jumolasoud'niiohovi

Ihan pala kakkua:

"Jumala, nuolisit ja imisit
Nuolihan se, oli homoa juu
Jumala osaa niin hyvin"

Esihistoriallista erotiikkaa selvästikin.

 

[kimbe66]

Oli miten hyvänsä, niin suomen kieli on kaunis kieli. Ei juuri missään muussa kielessä kuule niin paljon diftongeja, kuin suomessa. Eikä juuri minkään muun kielen lausuminen ole yhtä helppoa.

Kun vertaa esim. englantiin, niin siellähän ei ole mitään logiikkaa lausunnassa. Miettikää vaikkapa -ea- joissakin sanoissa. Mistä vieraskielinen voi tietää, miten eroaa lausunta sanoissa "head", "heat", "Reagan", "bear", "dear", "heart" jne? Ei siis niin minkäänlaista logiikkaa noissa englanninkielisien sanojen ääntämyksissä.

Suomen kielessä sentään sanat lausutaan, niin kuin ne kirjoitetaankin (ehkä äng-äännettä lukuunottamatta).

 

[Satunnainen]

Eli pointti siis, että väitteesi käytännössä koskee vain nykytampereen keskusta-alueella asuneita, ja on näin harhaanjohtava, koska suuri osa alueen asukkkaista asui naapuripitäjissä.

Messukylässä (joka ulottui idästä Hallilaan ja Takahuhtiin vai kuuluiko Hatanpää ja sen myötä Kyttäläkin?).

Ei Tampere alkujaan kattanut nykyistä keskustaa, vaan kaikki koskesta itään oli Messukylää. Kyttälä liitettiin 1877 (paikkakuntaa tuntemattomille Kyttälä = rautatieaseman ja kosken välinen alue, eli Hämeenkadun itäpää ympäristöineen).

 

[sekolust]

Se mikä on tullut huomattua, niin suomi on kaikkine murteineen sun muine "viritelmineen" aika pirullinen kieli varsinkin kieltä opiskelevalle. Kaverin kanadalainen avovaimo esimerkiksi aikoinaan kirosi sitä, että kurssilla opetettiin "minä olen", käytännössä jokainen kaveri sanoi "mä oon" ja sitten joku heitti muotoa "mie" mukaan. Toisaalta toisen kaverin venäläinen vaimo on heti mukana lauseen "mä en bonjaa" kohdalla, siinä missä "minä en tiedä" tuo sen ylimääräisen sekuntin tai parin "mietintätauon" ja "mä en tiiä" vähän nopeamman reaktion. Molemmat mimmit haluavat oppia kielen ja tulevaisuus on lähtökohtaisesti täällä, niin ainakin henkilökohtaisesti tulee tietyllä tavalla "säädeltyä" puhetta sen mukaan, millainen porukka on kyseessä. Pienellä porukalla mennään englanniksi, mutta jos jomman kumman puoliso on mukana "suomenkielisen porukan matkassa", niin tulee osittain puhuttua siten, ettei kauniimman sukupuolen edustajan tarvitse nähdä "ylimääräistä vaivaa" pysyäkseen edes osittain kärryillä. Finglishiä sinne, venäläisperäisiä slangisanoja tuonne, kirjakieltä tänne.

Ja se mikä on tullut huomattua, niin murre on jännä juttu suomalaisittainkin. Oulusta kotoisin olevan kaverin puhe "meidän kanssa" ei "paljasta mitään". Mutta auta armias, jos joku oululainen kaveri tai vaikka sukulainen on mukana tai puhelimessa. Vielä selkeämpi on eräältä raumalta kotoisin olevan tutun kohdalla. Kun se puhuu vaikka mulle, niin menisi "helsinkiläisestä" hyvin pitkälti. Jos taas vaikka sen faija soittaa sille ja olen kuuloetäisyydellä, niin varmaan viroa ymmärtäisi paremmin. Tietty nyt Virossa on tullut vietettyä huomattavasti enemmän Raumaa enemmän aikaa, mutta kuitenkin.

Noiden kokemusten kautta oma "pelko" on se, että suomi "yksipuolistuu". Ei se raumalainen "raumaansa" kadota, mutta seuraava sukupolvi tuskin puhuu yhtä sujuvaa "raumaa" isovanhempiensa kanssa. Mitä enemmän tänne tulee vieraskielisiä, sitä enemmän kieli "helpottuu ja standardisoituu" jo ihan käytännön syistä. Ja rehellisesti sanoen, jos mä nyt muuttaisin Helsinkiin työn tai rakkauden perässä, niin opettelisin suomea vain ja ainoastaan sen verran, että "elämä olisi helpompaa". Eli sen verran, että jos pitäisi maitoa ostaa, niin paskan kääntäjän ehdottaman virolaisen termin "piim" sijasta ostaisin maitoa piimän sijasta kahvia ajatellen. Pienellä paikkakunnalla toki tilanne on toinen, mutta tällä hetkellä auttavallakin suomella pystyy hoitamaan monia työtehtäviä ja asiantuntijatasolla ei välttämättä tarvitse sanaakaan osata, riippuen toki tehtävästä ja roolista.

Katoaako suomi "verhojen taakse" mun elinaikana? No ei helvetissä, on tämä elinvoimainen kieli. Todennäköisesti vuonna 2087, jos siis satavuotisiani vietän, niin puhun tai ainakin kuulen nykyisestä poikkeavaa kieltä. Todennäköisesti ymmärrän kaiken, jos siis pääni vielä tuolloin (ei toivoa) toimii, mutta en olisi itse puhunut samalla tavalla "aikoinaan". Aivan samoin kuin isomummoni (isoäitini äiti, mikähän on nykyisin oikea termi) käytti eri sanoja kuin "meidän sukupolvi". Kielet kehittyvät ja muuttuvat, ei siinä mitään. Varmaan kun tuossa n. 15 vuoden päästä veljenpojan saavuttaessa "nykyisen täysi-ikäisyyden", niin ymmärretään siinä kaljan ääressä toisiamme, vaikka käytämmekin eri termejä tietyistä asioista.

 

[Mälkiä]

En. Oletko sinä?



Saatoin ymmärtää väärin mutta tässä oli jotain sen suuntaista:



800 vuotta vanha itämerensuomalainen teksti joutuu jo alan tutkijoidenkin parissa melkoiseen pattitilanteeseen. Joten, kyllä, suomen kielemme on varsin uusi tuote. Tai lisäisin vielä suomenkin kieli on uusi tuote ja onneksi niin, sillä silloin se kykenee vastaamaan notkeasti ajassa muuttuviin tarpeisiin. Sehän on puhdasta evoluutiota ja selviytymisvoimaa.

Tästä vastauksesta jäi sellainen olo, ettet joko ymmärtänyt tai lukenut edellistä viestiäni kunnolla.

Sanot, että tuota 800 vuotta vanhaa tekstiä eivät kunnolla ymmärrä tutkijatkaan, joten suomi on näin ollen varsin uusi tuote. Tuossa nimenomaisessa lainaamassasi viestissä esitän oman näkemykseni siitä, miksi tuo vanha teksti on niin vaikeaselkoista, jolloin ihmetyttää, mikset kommentoi siihen mitään.