Suomen kielen historia

[Verilepakko]

Khanty-Mansiskista löytyy muuten täysin puhdas-rotuisia ugrilaisia: lähempää sukua mongooleille kuin nykysuomalaisille: tässä tuore perhepotretti kaikille persuille, joilla ei ole mitään tekemistä ruotsalaisten kanssa: onneksi olkoon :

(Vähän ehkä venäläistä lipsahtanut sekaan)

Se onki jännä juttu miten nämä näillä seuduilla hiippaileet teltoissa asustelleet mongoolit on saaneet kielensä ujutettua alueella pyörineille arjalaisille, tai indo-eurooppalaisiksi kai niitä nykyään kutsutaan. Onkai tuossa kaikennäköistä balttia ja goottia pyörinyt lähiympäristössä ja suomen kielessä naispuoliseen sukuun viittavista sanoista taisi moni olla goottilaista alkuperää, mutta mongooli/arjalais-sekasikiöitähän ne oli jo myöhäispronssikaudella Virossa, mitä kieltä sitten puhuivatkaan.

 

[Hatchetman]

Se onki jännä juttu miten nämä näillä seuduilla hiippaileet teltoissa asustelleet mongoolit on saaneet kielensä ujutettua alueella pyörineille arjalaisille, tai indo-eurooppalaisiksi kai niitä nykyään kutsutaan. Onkai tuossa kaikennäköistä balttia ja goottia pyörinyt lähiympäristössä ja suomen kielessä naispuoliseen sukuun viittavista sanoista taisi moni olla goottilaista alkuperää, mutta mongooli/arjalais-sekasikiöitähän ne oli jo myöhäispronssikaudella Virossa, mitä kieltä sitten puhuivatkaan.

Novgorod oli aikanaan mahtava valtakunta. Hämeestä asti on löydetty jäännöksiä poltetuista kreikkalais-katolisista kirkoista. Siellähän mokoma oli kait ihan yleinen kieli, kun oikein kirjoittivatkin sitä.

No, eivät rannikoilla uskaltaneet asua kumminkaan Vai miksi Uusimaa-Nyland, olisi nimetty uudeksi? Tai Itämeri, itäiseksi?

Vihje: Uudellamaalla asui jo silloin purjehdustaitoista jengiä. Onko Långvikin kylpylä muuten tuttu? Sijaitsee Kirkkonummella, kylässä jonka nimi on Danskarby. Perussuomalaisille tiedoksi, että suomeksi se on Tanskalais(ten)kylä...

Anyway, geenitestit on keksitty. Jos on lähempää sukua hollantilaisille ja Englannin Anglian maakunnan asukkaille, kuin karjalaisille tai saamelaisille, niin jotain johtopäätöksiä täytyy vetää...

Tosin vain n. 65,% suomalaisista on. siis edellämaintuille. Ruotsia ei vielä mainittu..

Tähän on muuten hauska anekdootti, tulee suomenkielestä,: isänmaa, mutta äidinkieli...

PS. Ja ennen kuin kukaan suuttuu: olen suomenkielinen, myös vanhempani ja isovanhempani olivat. Tosin edeltävät polvet olivat sekakielisiä.

Suvusta löytyy myös mamuja-kerrotaan 1700-luvulla Preussista tulleesta esi-isästä. Geenitestit vahvistavat, että näin oli.

Sukuhistorian mukaan esi-isäni kävi 1522 äänestämässä Kustin, Gustavus, kuten pakkolatinaa opiskelleet sanoivat, kuninkaaksi Tukholmassa, Satakunnan talonpoikaissäädyn edustajana, ja vanhin olemassa oleva merkintä äidin puolelta on 1540-luvulta maksettu vero Lempäälästä.

Nykyään tyydyn joskus käyttämään rauta-aikaista kaksiteräistä kirvestä kantavaa pipoa tai huivia, ja jos sen kokee alistavaksi, niin helvetin hienoa! Heti noin 50+ sukupolvea katsoo kivikasan tai mullan alta ylpeinä! Olipa kieli mikä vaan..

 

[Konsta Kepuli]

Hämeestä asti on löydetty jäännöksiä poltetuista kreikkalais-katolisista kirkoista

Kumpi löysi ensin. Sinä vai Ior Bock?

 

[Konsta Kepuli]

Suvusta löytyy myös mamuja-kerrotaan 1700-luvulla Preussista tulleesta esi-isästä. Geenitestit vahvistavat, että näin oli.

Mulla kanssa. 1600-luvulla. Teutonburgin metsän tienoilta. Kustaa toisen Aadolfin palkkasoturiupseeri. Lällällää. Eikä tarvitse edes geenitestejä. Nimi on edelleen käytössä.

 

[Sue]

Ķuinka taipuu tarvihe? Perusmuoto, imperfekti, (pluskvam)perfekti, partisiipit? Mitä tahansa esimerkkejä!

Oma kielikorvani on itämurteiden kohdalla erittäin hauras. Kollega käyttää jatkuvasti muotoja tarvihee/ei tarvihe, muttei ole äidinkieleltään tippaakaan itämurteinen, vaan tämä on hänelle tyypillinen muotikaappaus jostakin murteesta. Haluaisin ymmärtää taivutuksen äidinkielisiltä.

 

[Adonis]

Ķuinka taipuu tarvihe? Perusmuoto, imperfekti, (pluskvam)perfekti, partisiipit? Mitä tahansa esimerkkejä!

Oma kielikorvani on itämurteiden kohdalla erittäin hauras. Kollega käyttää jatkuvasti muotoja tarvihee/ei tarvihe, muttei ole äidinkieleltään tippaakaan itämurteinen, vaan tämä on hänelle tyypillinen muotikaappaus jostakin murteesta. Haluaisin ymmärtää taivutuksen äidinkielisiltä.

Tarve-Tarvitsen-Tarvitsin. Seuraavaksi esimerkki kysymyslauseesta. Mitkä sun tarpeet on naisena?

 

[Sue]

Mitkä sun tarpeet on naisena?

Älykkäät miehet, jotka vastaavat siihen, mitä kysytään.

 

[finnjewel]

Ķuinka taipuu tarvihe? Perusmuoto, imperfekti, (pluskvam)perfekti, partisiipit? Mitä tahansa esimerkkejä!

Oma kielikorvani on itämurteiden kohdalla erittäin hauras. Kollega käyttää jatkuvasti muotoja tarvihee/ei tarvihe, muttei ole äidinkieleltään tippaakaan itämurteinen, vaan tämä on hänelle tyypillinen muotikaappaus jostakin murteesta. Haluaisin ymmärtää taivutuksen äidinkielisiltä.

Tarvita-verbistä on tosiaan muutamia murteellisia persoonamuotoja. Yksikön I persoonassa olen itse käyttänyt muotoja tarvin ja tartten. Tuttuja ovat myös tarviin, tarvitten ja tarvihen. Olen asunut lapsena sekä idässä että lännessä. Kielikorvani sijoittaa tarvihe-muodon johonkin pohjoiseen. Sopisi Sami Jauhojärven suuhun.

 

[Wiljami]

@Sue Ei tarvihe kuulostaa suht normaalilta, mutta "tarvihee" täysin luonnottomalta. Etelä-savolaisittain dialogi menisi ainakin esim: "tarvihteeko tulla?" "No ei tarvihe".

Eli t vaaditaan pitkää vokaalia ennen mutta on ylimääräinen lyhyen vokaalin edessä. Taipuu vielä imperfektiin "tarvihti" tai "tarvihitko?" (mikä on ns. savolainen futuuri, sillä usein kysytään tulevaan viitaten tuota näennäismenneessä aikamuodossa että oliko siulla tälle ollu tarvis? Tai millonka siulla olikaan sille tarvis? tai millos siä sitä tarvihitkaan? joissa kysytään "milloin tulet tarvitsemaan sitä") mutta tuon jälkeen häviää h "olko/olisko se tarvinnu?"

@finnjewel itse kuulisin Mustin suussa t:n, mutta "väärällä" puolen h:ta ts. "ei tarvithe".

edit. Tuossa kun hommista etähommia kohti kävellessä vielä pohdin tuota "tarvihtee" muotoa ja lähinnä, minkä takia tuokin tuntuu hieman kaukaiselta. Tuossa on ehkä semmoinen lievä konditionaali sisäänrakennettuna, suorempi tarvita olisi tarvii/tarviaa (joista ensimmäinen yleisempi mutta toistakin voisin käyttää ihan luontevasti). Lisäksi mietin ylipäätään "tarvita" -sanan käyttöä, sille on korvaavia ja yleisempiä termejä kuitenkin olemassa. Eli jotain "pittää" tai jos pohditaan tarkoituksessa "kannattaako", niin sitten jotain tointaa tai ei toinna. Katsella -verbi on yleisemmin käytetty vastaavaan muotoon (kahtoo/ei kaho) taipuva, toki voi kysyä että "tarvihteeko sitä kahtoa", mutta ennemmin kysyisin tarkoituksesta riippuen että "pittääkö sitä kahtoa", "tointaako sitä kahtoa" tai suoraan "kahokko sitä".

 

[Sue]

@finnjewel @Wiljami Kiitos ajatuksista ja asiantuntemuksesta! Erityisesti tuo savolainen futuuri on mahtava!

Olen todellakin näin hukassa tämän kanssa, koska em. kollegani poimii murrepiirteitä sieltä sun täältä ja viljelee niitä sattumanvaraisesti. Siksi esim. tuo tarvihee oli mahdollisten todellisten muotojen listallani, koska kollega käyttää usein mutkattomasti kysymystä "Mitä [venyttävä paino jälkimmäisellä tavulla] hää tarvihee?". Mitään savolaisjuuria hänellä ei käsittääkseni ole.

Olen seuraillut tilanteita, joissa yllättävät murrepiirteet putkahtavat esiin, ja usein niihin liittyy hämmennys, tarve olla esillä tai kuulostaa rennolta. Olen taipuvainen ajattelemaan, että lupsakka savolaisuus yhdistyy hänen mielessään rentouteen ja toimii oman epävarmuuden puskurina. Tämä sitten tuottaa sillisalaattikieltä. Vähän sama ilmiö kuin Linnan Tuntemattomassa, jossa ei-natiivin kirjailijan sinnepäin-murreilmaisut korjattiin myöhempiin painoksiin oikein.

 

[finnjewel]

@finnjewel @Wiljami Kiitos ajatuksista ja asiantuntemuksesta! Erityisesti tuo savolainen futuuri on mahtava!

Olen todellakin näin hukassa tämän kanssa, koska em. kollegani poimii murrepiirteitä sieltä sun täältä ja viljelee niitä sattumanvaraisesti. Siksi esim. tuo tarvihee oli mahdollisten todellisten muotojen listallani, koska kollega käyttää usein mutkattomasti kysymystä "Mitä [venyttävä paino jälkimmäisellä tavulla] hää tarvihee?". Mitään savolaisjuuria hänellä ei käsittääkseni ole.

Savolainen siippani vahvisti asian, ja nyt muistan itsekin umpisavolaisen appiukkovainaan kielenkäytöstä, että "tarvihtee" on aitoa kuopiolaista savoa. "Tarvihee" lienee tosiaan ihan hatusta vetäisty muka-murteellinen sanamuoto.

 

[Pulle Nah]

Tarvihtee/tarvihtoo, ainakin täällä Pohjois-Savossa tykätään tuonne loppuun laittaa o tai pari. Tulloo. Tai ö. Männöö. Kaikki muut sanat mielellään viännettään mutta minä on minä. Ei mie, mä, jne.

 

[Ann Arbor]

Kyllä Suomen kieltä on puhuttu kansan keskuudessa vuosisatoja ennen kuin siitä tehtiin virallinen kieli tai ennen kuin Suomen kieltä pystyi edes kirjoittamaan, eikä se ollut Ruotsin vallan alla mikään ongelma. Se, että Suomen kieli olisi kadonnut maailmansotiin mennessä jos Venäjä ei olisi vallannut Suomea on ihan höpö höpöä vaikkakin mielenkiintoista vaihtoehtohistorian pohdiskelua. Armeijan ainoa virallinen kieli ruotsi olisi saattanut olla, mutta että sotamiehet, eli se plebeiji, ei olisi puhunut Suomea? Hyvin epätodennäköistä, että suomen kieli olisi kadonnut sadassa vuodessa.

On toki totta, että ruotsin kielen asema olisi tuossa vaihtoehtoisessa skenaariossa huomattavasti vahvempi ja suomen kielen heikompi.

Merkittävä asia näkemykseni mukaan on, ettei Ruotsilla ainakaan vielä <-1809 ollut mitään varsinaista "suomen kielen tukahduttamiskampanjaa" vaan suomeksi sallittiin jopa jumalanpalvelukset, mikä oli merkittävä ero esim. Britannian kielipolitiikkaan kelttiläisten vähemmistökieltensä suhteen. Virkakielenä olisi mitä todennäköisimmin pysynyt ruotsi todella pitkään, mutta mihinkään totaaliseen suomen katoamiseen en usko.

Sinänsä erittäin mielenkiintoinen kysymys, miten 1800-luvun puolivälissä noussut yleiseurooppalainen kansallisuusaate olisi realisoitunut Ruotsin vallan alla olleessa Suomessa. Olisiko jonkinasteiseen separatismiin ollut aineksia, vai olisiko nykysuomalaisten esivanhemmista tullut ruotsimielisiä nationalisteja.