Työn tuottavuus on kasvanut keskimäärin 0,74% vuodessa 2010-2020 välillä. Tuo ei todellakaan ole kuvaamaani jyrkkää tuottavuuden nousua. Työvoiman suhteellinen vähäneminen yhdistettynä tuollaiseen tuottavuuden nousuun on suomeksi sanottuna surkea yhdistelmä.
www.stat.fi
Näköjään me tarkastellaan tuottavuutta eri näkökulmista. Kyllä, työn muuttaminen euroiksi varsinkin isossa mittakaavassa - kaikki alat huomioiden - on haastavaa mm. kilpailutilanteen takia.
Minä tarkastelin sitä siltä kantilta, että paljonko työpanosta tarvittaisiin sellaisen asian tekemiseen, jota tehtiin 20 vuotta sitten, paljonko tuo 20 vuotta sitten tehty tuotos maksaisi tänä päivänä, ja paljonko työpanosta oltaisiin 20 vuotta sitten tarvittu sellaisen asian tekemiseen, mitä teen nyt. Voin sanoa, että tuottavuuden on pitänyt ottaa monta loikkaa, että se, mitä nykyään teen, on ylipäätään järjellisillä kustannuksilla toteutattavissa ja myytävissä.
Tuo muutos ei todellakaan kulje suoraan euroiksi, koska niiden 20 vuotta sitten tehtyjen juttujen arvo olisi tällä hetkellä niin matala suhteessa siihen, paljonko siihen aikaan pystyttiin investoimaan niihin ja millaista hintaa niistä voitiin pyytää.
Näkemyseroistahan tässä on kyse ja ihan hyvä, että niistä keskustellaan.
En edes tiedä, keskustellaanko näkemyseroistakaan. En minä ole maahanmuuton edistämistä vastaan. Tiedän kyllä, mihin käsillä olevaan ongelmaan se voi purra. Haluan kuitenkin herätellä keskustelua syistä ja seurauksista, koska niiden avulla voidaan hahmotella tulevaisuuden kehityslinjoja.
Olen itse ollut "think big"-henkilö ja mielelläni haluaisin nähdä rakkaan isänmaani Suomen kansainvälisen profiilin ennen kaikkea kasvavan, kuin supistuvan. Suomi on Euroopan Unionin selvästi harvimmin asuttu maa ja haluan ajatella optimistisesti maamme tulevaisuutta, erityisesti vaikeina aikoina.
Samoin.
Miksei Suomi todella voisi asemoitua samalle aaltopituudelle Uuden maailman kanssa ja tarjota itseään vaihtoehtona uutta tulevaisuutta haluaville tekijöille? Uskon maamme kestävän jopa ~50 000 vuotuisen tulijan tahdin, mikä luonnollisesti tuo haasteita (+ massiivisesti työpaikkoja), mutta yhtä lailla selvisimme ja ennen kaikkea menestyimme väkilukumme noustessa neljästä miljoonasta viiteen vuosina 1950-1951.
Tämä on nyt ihan pureskelematonta materiaalia, tällaista tajunnanvirtaa:
Suomi kyllä asettuu samalle linjalle muun Euroopan kanssa. Maahanmuutossa aivan kaikkein suurin ongelma on integroituminen. Pahimmillaan maahanmuuton seurauksena luodaan maahan vähemmistöryhmiä ja kitkaa yhteiskuntaan. Suomen - ja Pohjoismaiden, tai Pohjois-Euroopankin - instituutiot toimivat pitkälle kansallisen luottamuksen varassa - sitä ei ole hyvä lähteä horjuttamaan.
No, meillä on tähän asiaan kuitenkin olemassa yksi ase. Se on länsimainen yhtenäiskulttuuri, siis esimerkiksi anglo-amerikkalainen viihde. Maahanmuuttaja, joka tulee tämän vaikutusalueelta, ei varmaan koe kovin suurta kulttuurien yhteentörmäystä muuttaessaan. Ne ihmiset, jotka tulevat ulkopuolelta, kyllä kokevat isoja kulttuurisia muutoksia, mutta tämän länsimaisen yhtenäiskulttuurin eräs piirre on se, että se tuppaa viemään ihmiset mennessään. Se integroi ihmisiä länsimaisiin yhteiskuntiin, se, että me voidaan puhua samoista bändeistä, samoista biiseistä, siitä mitä katsottiin Netflixistä ja niin edelleen.
Tuolla yhteinäiskulttuurilla on eräs piirre, joka on tosi tuttu kauempaa historiasta ja sekin Euroopasta. Rooman polyteismi oli härveli, joka pystyi sulattamaan yhden jos toisenkin kansan arvo- ja tapakulttuurin itseensä. Roomalla oli integrointivälineenä polyteisminsa, meillä anglo-amerikkalainen viihde ja sen luoma ajatus tavasta elää. Molemmat ovat aivan uskomattoman hyviä sulauttamaan sisäänsä miltei mitä tahansa, vrt. vaikkapa Japani (magna ja animi) ja Etelä-Korea.
Tästä syystä suhtaudun vähän nihkeästi nk. kulttuurisen omimisen konseptiin. Sen sijaan, että meidän pitäisi koettaa poistaa länsimaisesta yhteiskulttuurista vähemmistökulttuurien vaikutukset, meidän pitäisi mieluummin fuusioida ne sisään tähän iloiseen kapitalistiseen sekamelskaan, koska se helpottaisi vähemmistöjen integroitumista ja liennyttäisi heihin kohdistuvia epäluuloja. Ymmärrän, että kulttuuri-ihmisille tämä on iso punainen vaate, siis valjastaa kultuurit kapitalistiselle alttarille (s.o. hyötytarkoitus, helpottaa maahanmuuttajien integroitumista, jotta heistä saadaan meille veronmaksajia) sulautettavaksi ja muokattavaksi.
Mutta tuo on nyt sellaista tajunnanvirtaa, että mun pitää pohtia asiaa vähän syvällisemmin jossain vaiheessa.
