Minulla on oppilaina yläkoululaisia, joiden vanhemmat olivat minun oppilainani maahanmuuttajina n. 20 vuotta sitten. Aika samalla tasolla mennään edelleen. Kielitaito on hieman parempi nykyisillä, mitä se oli heidän vanhemmillaan, mutta varsinkin poikaoletetuilla oppilailla asenne on aika lailla sama. Kun faija makasi matematiikan tunnit pöydän alla kuunnellen musiikkia, niin poikakin on yhtä pihalla siitä, mitä koulussa pitäisi tehdä. Onko vika sitten kodin asenteessa, ajatus saattaa olla se, että töihin pääsee ilman ihmeempää koulutustakin, kun faijallakin on duuni autokuskina tai vastaavaa.
Tuo matematiikan Pisa-testi on lukutaitotesti oikeastaan enemmän kuin matematiikan testi. Siinä on aika helpot laskut lopulta, jos osaa lukea, mitä tehtävissä haetaan. Monet maahanmuuttajataustaiset lapset tekevät koulussa normikokeen pienryhmässä tai kahdestaan opettajan tai erityisopettajan kanssa. Yritetään selittää heille, mitä tehtävissä haetaan. Pisakokeessa tätä vaihtoehtoa ei ole, ja monet varmasti luovuttavat kesken, koska eivät ymmärrä tehtäviä.
Tällä hetkellä Ukrainasta tulleita yritetään sulauttaa valmistavilta luokilta normiluokille. Aika huonosti onnistuu, kun tuki, tai edes tiedot oppilaasta, eivät seuraa mukana. Siellä istuskelevat tunneilla, jotkut yrittävät tehdä tehtäviä ja joihinkin ei saa mitään kontaktia. Välillä puhutaan suomea, välillä englantia, välillä venäjää heidän kanssaan. Yhteistä kieltä ei ole. Epäilemättä pudottavat seuraavassa Pisassa taas Suomen tuloksia, jos arpa osuu kohdalle.